Teini-ihon hoitaminen 90-luvulla: Clearasilia ja saippuaa

Kuten arvata saatta minäkin olen joskus ollut teini-ikäinen. -Tai murrosikäinen, mikä sana sitten sopiikaan parhaiten. Jälkimmäinen tuntuu liittyvän enemmän fyysiseen ikään, ensimmäinen ikävaiheeseen. Oli kyseessä kumpi tahansa, iho-ongelmista tulee monen pitkäaikainen ja lojaali tuttavaksi.

Oma murrosikäni alkoi muuten myöhään, mutta iho-ongelmat alkoivat kyllä hyvissä ajoin. Ensimmäisiä merkkejä oli n. 5. luokalla, ja yläasteella tilanne oli vaikein. Lukiossa tuli hieman helpotusta. Totta puhuen minua hävettää se nk. ihonhoitoni, mikä oli enemmänkin pahoinpitelyä. Pienenä puolustuksena on kuitenkin todettava, että ihonhoidossa käsite ”hellävarainen” oli monelle tuntematon. Tähän kuitenkin lisättäköön, että tekstissä ilmenevät "yleiset käsitykset" ovat niitä, jotka vallitsivat omassa tuttavapiirissäni. Ne eivät siis välttämättä vastaa koko 90-luvun lopun nuorisoa. 

Ihana Clearasil ja antibakteeriset tuotteet

Kuka muistaa Clearasil -mainokset repliikkeineen? Juu, niin minäkin! Ei tarvitse paljoa keskittyi muistoihin kun ihoa kirvelee pelkkä ajatuskin! Puhdistivathan nämä tuotteet, jopa vähän liikaakin. Erikoispiirteenä oli yleensä antibakteerisuus, joka tuhottuan turhat bakteerit taisi sekoittaa myös ihon omaa bakteerikantaa. Lieneeköhän tässä yksi syy jatkuvaan ärsynteisyyteen..

Miksi tuollaisia sitten käytettiin? Erittäin moniin kohtiin tulen heittämän syyksi yleiset uskomukset nuorison keskuudessa. Puhdistusgeeli -tai muu aine oli yksinkertaisesti surkeaa jos puhdistusteho ei ollut riittävän suuri.

Saippuaa

Saippua oli myös käytössä 2-3 kertaa päivässä. Kyllä, olen tosissani. Pesin kasvoni aamuisin, päivällä koulun jälkeen sekä illalla. Vaikka taas kerran hävettää myöntää että näin tuli toimittua, saippaaa käytti moni muukin ainakin silloin, kun Clearasilin tuotteet loppuivat eikä uutta saanut juuri sillä hetkellä.

Toinen saippuan käyttöön liittyvä uskoma oli, että sen kuivattava vaikutus auttaisi iho-ongelmiin. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että finnit lopulta kuivuisivat. Idea oli siis sama kuin hammastahnan käytössä. Näin jälkeenpäin sekin naurattaa.

Puuteria

Kiitos muiden luokkalaisten, porukka kyllä varmisti sen ettei kouluun ollut tulemista ilman peittävää meikkiä. Meikkivoiteet taisivat olla uudehko juttu, mutta ne eivät innostuneet. Itse asiassa meikkivoiteisiin liittyi uskomus, että sellaiset aiheuttaisivat finnejä. Periaatteessa tämä varmaan olikin totta, ainakin jos huokoset tukkeutuivat.

Puuteria kehiin siis ja reilusti! Eli ensin pestään kasvot Clearasililla tai saippualla, sitten puuteria päälle. Hyvä hyvä! Pienenä puolustuksena totean taas, ettei tällaisessa ollut mitään outoa. Samoin toimi moni muukin.

Ei kosteusvoidetta

Kosteusvoidetta ei tosiaan käytetty. Tai ehkä osa käytti, mutta omassa kaveripiirissäni oli ainakin yleisenä uskomuksena että kosteusvoide aiheuttaisi finnejä. Ainoa mitä käytin, olivat kaiken maailman lääkevoiteet. Kai niistä vähän oli apua, mutta muun ihonhoidon tehostaminen olisi voinut parantaa tuloksia..

Pohdintaa

Vaikka tosiaan tuollainen teininä toteutettu ihon pahoinpitely nolottaa, en kuitenkaan ajattele asiaa sellaisella ”miksen toiminut fiksummin” -mentaliteetilla. No joo, joskus niinkin tulee ajateltua, mutta omassa ikäluokkani tuttavapiirissä käsitykset ihonhoidosta olivat varsin... radikaalit. Sama oli ruokavalion vaikutuksiin liittyvissä näkemyksissä: Ei suklaata, roskaruokaa tai rasvaa ylipäänsä. Sokeriin liittyviä asenteita en jostain syystä saa mieleeni.

Tämä lieneekin yksi niistä asioista, joihin ei voi todeta ”ennen kaikki oli paremmin”. Sen sijaan olen iloinen että nykyään ihonhoidossa painottuu aiempaa enemmän osio ”hoitaminen”, ja ruokavaliossa korostuu ns. hyvien rasvojen merkitys.

Mikä tuossa ihonpahoinpitelyssä meni erityisen pieleen? Nyt on pakko myöntää se on asia jonka tajusin vasta pari vuotta takaperin. Ihoni rasvoittuu herkästi, ja tähän lankaan menin vuosikausien ajan. Olin pitänyt ihoani rasvoittuvan ja sekaihon välimuotona, vaikka todellisuudessa kyseessä onkin ollut herkkä, pintakuiva ja ilmeisesti hieman atooppisuuteen taipuvainen ihotyyppi.

Onneksi näin hieman viime hetkellä hoidan ihoani sen tarpeiden mukaan, ja tietenkin ikäkin tuo omat haasteensa. Kosteuttaminen on nykyään avainasemassa, ja baby oilia kuluukin varsin tehokkaasti. Lisää kyseisestä ”ihmeaineesta” löytyy täältä. Hetkinen, tulihan sitä käytettyä teininäkin, nimittäin ruskettumisen tehostamiseen! Se oli myös aikaa jolloin UV-säteet eivät vahingoittaneet.

Muistaako joku muu ihanaiset Clearasil -ajat?