torstai 28. marraskuuta 2019

Lisääntynyt työaika: Miten treenaamisen on käynyt?


Liikunta -ja fitness -aiheiset blogit sisältävät lähes säännöllisesti ohjeistuksia siitä, kuinka treenaaminen onnistuu muun arjen keskellä. Aivan ”täysoppinut” en ole, sillä minulla ei ole suurperhettä, laajaa sosiaalista elämää eikä myöskään ns. kokoaikaista työtä. Eli mikäli kokemukset epäsäännöllisillä työajoilla varustetun keikkatyön ja ajoittoin viikonloppuihin sijoittuvia (vapaaehtoisten) keikkojen ja liikunnan yhteensovittaminen eivät tunnu riittävän tasokkaalta saavutukselta, muuta ei valitettavasti ole tarjolla. Jos siis tulen pilaamaan jonkun päivän, pahoittelen.

Teen oikeastaan kahta eri työtä ns. keikkatyönä. Pääsääntöisestä työaikani sijoittuu aamupäiviin, mutta ajoittin myös päivästä iltaan. Kaikkein hauskinta on näiden yhdistäminen. Käytännössä tämä tarkoittaa n. 13 tunnin päivää, johon tosin voi sisältä pari ruokataukoa tai esimerkiksi matka paikasta A paikkaan B. Tällaisia päiviä ei ole viikossa ollut kuin yksi, enkä epilepsian vuoksi tekisikään sellaisia kovin montaa. Voisin kirjoittaa ”minun on kiinnitettävä palautumiseen huomiota epilepsian vuoksi”, mutta luulen että 13 tuntia alkaa olla sitä luokkaa, ettei sen kuormittavan vaikutuksen toteamiseen tarvita epilepsiaa. Ts. se olisi kuormittava kenelle tahansa. Mutta miten treenaamisen kanssa onkaan käynyt?


Ajoittaisia käynnistymisvaikeuksia
Tämä ilmenee esimerkiksi mennessä jäälle suoraan töistä. Jos päivä on ollut henkisesti raskas, myönnän että U-käännös kotisohvalle olisi houkutteleva ratkaisu. Kerran jos toisen olen luistimien nauhoja sitoessa pohtinut miksi edes vaivaudun raahautumaan jäälle. Jollain merkillisellä tavalla olen kuitenkin ”herännyt” lämmittelyn myötä. -Tai viimeistään kun ahterini ja jää kohtaavat.


Kuvahaun tulos haulle d'oh!


Muutaman kerran on käynyt myös niin, ettei väsymys poistukaan tavanomaiseen tapaan. Tästä syystä olen tällaisina hetkinä laittanut tavoitteet todella alas: perusluistelua, yksöishyppyjä, peruspiruetteja yms. Tällaiset ns. minimitavoitteet ovat luoneen rennon olotilan, ja usein treeni sujuu vähintään tavalliseen tapaan, joskus jopa paremmin. Mutta näistä nk. käynnistymisvaikeuksista en ole päässyt eroon vaikka miten panostaisin uneen ja ravintoon. Mutta onneksi kroppa (ja joskus aivotkin) yleensä heräävät kun niitä aikansa herättelee.


Vaatii hieman soveltamista
Salitreeniin olen panostanut enää kahdesti viikossa. Sen sijaan neljäs jäävuoro houkuttelisi kovasti. No, ehkä sellaiseen on ainakin satunnaisesti mahdollisuus. Koska työt vievät ainakin jossain määrin energiaa, treenin sisältö on suunniteltava oman jaksamisen mukaisesti. Kieltämättä olisi mukava saada joukkoon pikkuisen enemmän kuntoharjoittelua. Tällä hetkellä keskiviikkoinen salitreeni painottuu tekniikan ohella keskivartalon lihaksiin, lauantain taas räjähtävään voimaan. Mutta näissäkin sisältö vaihtelee oman jaksamisen mukaan.


Jos töissä menee sen verran pitkään että puolipäiväisestä salikortistani ei ole hyötyä, olen mahdollisuuksien mukaan (eli sään salliessa) kävellyt hieman pidemmän lenkin työpäivän päätteeksi, siis suoraan töistä. Tämä on ollut ihan toimiva keino lisätä askeleita päivään ja saada toisaalta raitista ilmaa. Noloa myöntää, mutta ajoittain on hyvä muistuttaa itseään että salin ja jään ulkopuolellakin voi liikkua..


Kuvahaun tulos haulle walk sign

En kuitenkaan näe tällaista mitenkään rajoittavaksi ilmiöksi, vaan enemmänkin eduksi: Minullahan on ollut ongelmia muistaa varata aikaa myös palautumiselle. Kävelylenkin kaltainen kevyempi liikuntamuoto ja raitis ilma ovat siis ihan hyvä vaihtoehto. -Siis kirjaimellisesti hyvän sään aikaan.


Arkiaktiivisuutta työstä
Teen tosiaan paria eri keikkatyötä/sijaisuuksia eri aloilta. Yhdistävänä tekijänä on kuitenkin pakollisen istumisen vähäinen osuu, mikä loppujen lopuksi taitaa ajoittua lounaaseen. Muuten olen paljon seisaaltani, kävelen, joskus joudun juoksemaan, olen polvillani, kyykyssä ja ties mitä. Itse asiassa olen myös ”joutunut” tekemään kärrynpyöriä ja seisomaan käsilläni. Eli paikoillaan peffa ei siis ole paljoa penkissä.

Kuvahaun tulos haulle walk sign

Vaikka juuri nyt en voi kehua kirjoittavani seisoma-asennossa tai kävellen, muuten koneen äärellä istuminen on vähentynyt. Tosin pianon ääressä tulee istuttua jonkin verran, mutta 20-60 minuuttia päivässä lienee kohtuullinen istuma-aika. Pakko kuitenkin myöntää, että pitkäaikainen seisominen ei ole mukavinta puuhaa. Esimerkiksi iltatöissä en istu kuin pieniä hetkiä, jolloin kompressiosäärystyminen osoittautuivat suureksi avuksi. Jos saan aikaiseksi, testaan tukisukkia tms. No johan tässä muutenkin olla lähes keski-ikäisiä!


Kehittyminen on jatkunut
Kuten myönsin, haikailen neljättä, kenties täysin askeleille pyhitettyä jäävuoroa. Mutta maailmani ei murene jos en sitä saa. Toki kiva olisi myös käydä taas esimerkiksi joogassa tai peräti tanssimassa. No, vaikka mitä olisi kiva tehdä. Sen kivan mahdollisuus ei kuitenkaan ole poissuljettu ilmiö vaikkei juuri nyt onnistuisikaan. Vaikka työ hieman häiritsee treenaamista, kehitykseen se ei ole vaikuttanut ainakaan negatiivisesti. No, todennäköisesti jos alkaisin kisaohjelmaa treenaamaan alusta loppuun ja vielä musiikin kanssa, jokunen kerta menisi aika nihkeästi.

Teknisellä tasolla erityisesti jäällä (edelleen) vajaiden axeleiden ja kaksoissalchowien onnistumismäärä on noussut, ja huonon tekniikan osuus puolestaan vähentynyt. Ns. ilmapalloja tulee ajoittain. Niitä tosin tulee huippuluistelijoillekin, eli hyppyjä jotka jäävän kesken yleensä jo lähdön aikana. Liike muistuttaa tosiaan ilmapalloa joka poksahtaa. Myös askeliin on tullut pari uutta pientä yhdistelmää, mutta valitettavasti itse tekeminen taitaa olla yhtä tönkköä kuin ennenkin.


Pohdintaa
Mietin joskus lisääntyykö energia sen verran että kuormittavamman liikunnan osuutta voisi lisätä. Jos niin käy, miksi ei? Myönnän että väsymisen myöntäminen on ollut vaikeaa, mutta toisaalta taustalla ei ole mitään laajan luokan mysteeriä. Toki epilepsialääkkeeni Keppra voi jossain määrin vaikuttaa. Toisaalta arkiaktiivisuus kuluttaa energia yllättävän tehokkaasti. Kuulostaisi siis varsin loogiselta ettei kuormittavaa treeniä jaksa tehdä samoissa määrin kuin esimerkiksi opiskeluaikoina, jolloin lähinnä aivot rasittuivat gradun ja muiden opintojen kanssa taistellessa. Mahdolliset lisäykset liikunnassa lienee siis parempi tehdä todella pienissä erissä.


Kieltämättä vielä vuosi takaperin mietin miten minä, äärimmäisen itsekäs, omahyväinen ja omiin tekemisiin takertunut ihmisotus onnistun hyväksymään karut tosiasiat nimeltä työelämä ja aikuisen ihmisen velvollisuudet. -Totta puhuen hämmentävän hyvin. Jos työaika on mennyt päällekkäin jää- tai muun treeniajan kanssa, aivoni ja mieleni ovat sulattaneet asian ilman suurempia traumoja. Podin nimittäin tähän liittyen kovia omantunnon tuskia.. Toki asiaa helpottovat työajat.

Kuvahaun tulos haulle the bad one

Mutta kuten alussa totesin, suoraan töistä olisi kivempi siirtyä sohvalle makoilemaan. Ja mitä terveys -ja fitness -kirjoitusten teksteihin liikunnan ujuttamisesta arkeen tulee, lukijat saavat kaiken sympatiani: Se n. 15-30 minuuttia ennen treeniä on aikamoista tahtojen taistelua vaikka motivaatio olisi miten koholla. Ymmärrän siis täysin jos kotisohvan valitseminen vetää enemmän puoleensa. Jos minun pitäisi jotain neuvoja antaa, ne pätisivät vain tilanteisiin, joissa väsymys todellakin vähenee liikkuessa. Siihen tulevaan piristymiseen keskittyen olen saanut salivaatteet ylle tai luistimet jalkaan.


Kuvahaun tulos haulle tired


Toistaiseksi liikkuminen on siis jatkunut, ja kenties kokonaisuudessaan määrän on pysynyt samana. Sisältö on vain muuttunut arkiaktiivuuden myötä. Tänään luvassa on vapaapäivä töistä, muista käytännön asioista sen sijaan ei. Mutta mitä arkiaktiivisuuteen tulee, nyt lieneekin aika nostaa peffa jumppapallon päältä. Aivan loistava istuin muuten!


Mukavaa loppuviikkoa kaikille!

torstai 21. marraskuuta 2019

Pieni vähennys älylaitteiden käytössä ja somessa roikkumisessa: mitä on tapahtunut?


Olen säännöllisen satunnnaisesti jopa onnistunut kuluneiden kuukausien aikana vähentämään puhelimen, tai oikeammin somen käyttöä. Toisaalta en voi kehua onnistuneeni täydellisen hyvin, sillä lähes yhtä paljon seuraan sähköpostejani sekä potentiaalisia työpaikkailmoituksia. Addiktiosta toiseen -ilmiö näyttää siis pitävän paikkaansa. Kuljen myös usein napit korvilla, tosin äänikirjoja tai uutisia kuunnellen. Mutta esimerkiksi videoita yms. tulee katseltua selkeästi harvemmin nykyään.

Koen kuuluvani joukkoon, jolla älylaitteiden käyttö on lisääntynyt, eivätkä vaikutukset ole olleet toivottuja: keskittymiskyvyn heikentyminen, addiktio laitteeseen, laitteen käyttö sosiaalisissa tilanteissa, tenttiluvun ohella opiskeluaikoina ja ties missä mihin laitetta ei todellakaan tarvitsisi. Samaan aikaan minulla on ollut otsaa kritisoida esimerkiksi kaupassa lähes päälle käveleviä ostoskärryn työntäjiä joilla on huomio ruudussa.


Kuvahaun tulos haulle dont look phone

Vaikka itse astun mieluummin syrjään julkisissa paikoissa jos puhelinta on katsottava, tuskin käyttöni määrä ja laatu ovat sen hyväksyttävämpiä. Nyt puhelimen ja somen osuus päivässäni ovat pienentyneet. Määrä ei lähelläkään aikaa ennen älypuhelinta ja somea, mutta sentään pienempi kuin aiemmin. Harmikseni joudun myöntämään, että projekti on tuottanut jopa tulosta.

Nukahtaminen on hieman helpottanut
Omalla kohdallani nukahtamiseen vaikuttaa useampi tekijä, joiden summana on kuitenkin rauhoittuminen. Koska käytän puhelinta herätyskellona, houkutus katsoa vielä kerran sähköpostit muut viestit on kieltämättä suuri. Mutta erityisesti sellaisina iltoina joina rauhoittuminen onnistuu ja puhelimen herätys on asennettu sekä tarkastettu hyvissä ajoin, nukahtaminen käy hieman helpommin.

Miksi vain hieman? -Koska minulla on taipumus pohtia asioita mennessäni nukkumaan. Kätevä aika vai mitä? Mutta totta puhuen ”somekielto” 1-2 tuntia ennen nukkumaanmanoa saa aivot mukavasti rentoutumaan. Ehkä loukkaan läheisiäni kun en ”tykkää” heidän kuvistaan tai julkaisuistaan reaaliajassa, mutta kenties he ymmärtävät.

Ajankäyttö: aikaa on enemmän
Noloa kyllä, mutta merkillisesti aikaa on riittänyt esimerkiksi lukemiseen ja soittamiseen enemmän, kun istuskelu tietokoneen tai älylaitteiden äärellä on vähentynyt. Kas kummaa.. tosin äänikirjojen, musiikin tai esimerkksi uutislähetysten kuuntelemisesta en ole luopunut. Kieltämättä kuuntelemalla sisäistän asiat paremmin. Toisaalta myönnän lukevani erityisesti uutiset turhanki hätäisesti, jolloin vain murto-osa sisällöstä jää mieleen.


Kuvahaun tulos haulle time is running out


Mieli vähän enemmän irti somesta
Jos rehellisiä ollaan, olen iloinen ettei esimerkiksi työ (toistaiseksi) sido minua someen. Julkaistessani kuvia tai päivitystekstejä myönnän miettiväni mitä muut ajattelevat. Kiusallinen asia mitään jostain syystä ei liioin tunnusteta, on juuri niiden tykkäämisten odottaminen. Kieltämättä hupaisaa, kuinka aivot kääntävät tykkäämisen puutteen päinvastaiseksi reaktioksi.


Negatiivisia puolia?
Koska osa ihmisistä kertoo kuulumisensa vain somen välityksellä, saatan olla se törkimys joka ei välitä. Todellisuudessa en ole välttämättä lukenut koko julkaisua tai nähnyt kuvaa. Kieltämättä minulla on huonohko tapa edelleenkin avata esimerkiksi Facebook tai Instagram, mutta selaan kuvia tai/ja päivityksiä syventymättä niihin sen enempää. Silmäilen siis vain, jolloin muista näkemästäni yhtä paljon kuin hätäisesti luetuista uutisista.


Kuvahaun tulos haulle bad person

Whatsappiin minulla taitaa olla viha-rakkaus -suhde. Onhan se kätevä, mutta sidottu harrastuksiin ja töihin liittyvään tiedottamiseen. Viestit voivat tulla milloin vain. Vaikka minulla olisi oikeus reagoida viesteihin esimerkiksi aamu -tai iltapäivällä, ne mokomat saavat aikaan jonkinlaisen tunnollisuudentunnon, mikä taas pakottaa reagoimaan viestiin. Olen sen verran helpottanut tilannetta, että jo pidemmän aikaa sitten poistun merkkiäänet -ja valot. Lohduttaudun sillä ajatuksella, että hätätilanteessa minulle voi soittaa.


Pohdintaa
Joskus mietin kaipaanko aikaa ennen somea ja älylaitteita. -Kyllä ja en. Myönnän niiden laiskistaneen turhankin tehokkaasti. Ennen kirjoitin nk. etanapostia, mutta se puuha on jäänyt täysin. Toisaalta juuri nyt kirjeiden ja korttien kirjoittaminen olisikin aktiviteettina turhaa. Kieltämättä jännittää hieman koska tilanne muuttuu, vai muuttuuko koskaan. No, poliittiset kannanotot jääkööt toiseen tekstiin tai vaihtoehtoisesti täysin julkaisujeni ulkopuolelle.

Jatkan edelleenkin vähennysprojektia pikku hiljaa, mutta äänikirjat sekä uutiset sallin itselleni. Iltaista puhelin -ja somekieltoa voisin yrittää laajentaa hieman. Tunnin sijaan vähimmäisaika voisi kasvaa 1,5 tuntiin. Toivon myös että pääsen vähitellen irti keikkatöistä, jolloin vapaita keikkoja ei tarvitsisi seurata aktiivisesti. On tämäkin kierre. Entä täydellinen somelakko? Katsotaan.. itse taidan kuulua heihin, jotka kaipaavat lempeää vierottautumista.


Miten some ja älylaitteet ovat vaikuttaneet teihin? Oletteko joutuneet harkitsemaan tai peräti toteuttamaan vähentämistä?

sunnuntai 17. marraskuuta 2019

Ihanat kamalat kotityöt..


Suhteeni kotitöihin on vaihdellut vuosien mittaan. Mainittakoon että suhde on ollut neutraali ja platoninen, eli tekstiin ei liity tunnustuksia kaapista poistumisesta. Joudun suoraan myöntämään, etten lapsenakaan ole tarttunut jokaiseen kotityöhön suu hymyssä. -Päinvastoin. Toisaalta minulla on hämärä muisto lapsuudesta. Näin tv:stä jotain niinkin upeaa kuin Wettex -mainoksen. Tuo maaginen rätti sai lähes ruskean pinnan hohtavan valkoiseksi. Wau!

Tuo mainos innosti alle kouluikäistä ”Aliisaa” kokeilemaan itsekin. Äitini antoi minun kokeilla pöydän pyyhkimistä. Koska pöytä oli valmiiksi varsin puhdas, en saanut aikaan mainoksen kaltaista muutosta. Mutta ei haittaa, ainakaan likaa ei jäänyt! Voi toki olla, että äitini oli puhdistanut pöydän ennen minua, mutta houkutus ottaa kunnia itselleen taisi olla suuri. Tai kunnia kuului Wettex -rätille, mikä ei välttämättä edes ollut käytettävän rätin merkki. No, samapa tuo. Tämä oli yksi positiivinen kokemus kotitöistä.

Oman huoneen siivoaminen taas.. siinä oli ”hieman” vaikeuksia erityisesti silloin, kun tavaroita oli laitettava paikoilleen. Kiukustuessani hoidin projektin erittäin järkevästi: paiskoin leluja mielenosoituksellisesti ympäriinsä. Tämähän auttoi tavoitteessa laittaa tavarat paikoilleen.. Ovatko asiat muuttuneet vajaan 30 vuoden aikana? Vieläkö tavarat lentelevät ympäri kämppää ja Wettex -rätti on keittiön valtias/valtiatar/valtias muulla sukupuolella?


Punainen valo kiireestä
Kun tiskit, ruuanlaitto, imurointi tai mitä listalla onkaan on tehtävä kiireellä, en osaa liioin nauttia mistään askareesta. Olen kotitöissä jossain määrin perfektionisti, mutta kykenen joustamaan. Myönnän että minua ärsyttävät esimerkiksi todella pitkät tummat hiukset keittiön ja olohuoneen vaaleissa matoissa. Kenen kuontalosta lienevät peräisin kun puolisolla on lyhyt ja hänen tyttärellään puolipitkä tukka? Erikoinen mysteeri. Mutta esimerkiksi lakanoita ja vaatteita viikatessa maailmani ei murene jos lopputulos ei ole 100%:sen täydellinen.Vai mureneeko..

Kuvahaun tulos haulle angry emoji


Kiireessä tehdyt kotityöt suoraan sanottuna ärsyttävät. Itse kotityö ei ole ongelma, vaan kiire. Vaikken koe itseäni neuroottiseksi perfektionistiksi, myönnän että harmistun kun mahdollisuuteni tehdä työ huolella pienenee. Kiire itsessään saa mielen rauhattomaksi, ja lopulta suupielet alaspäin. Kiire on hallitsemismahdollisuuksien kannalta suhteellinen ilmiö. Joskus hieman taitavampi ajanhallinta auttaa, joskus taas vuorokauden 24 tuntia sisältää niin paljon yksityiskohtia, että ajanhallinta vaikeutuu.

Rentouttava vaikutus
Kun kotitöitä ruuanlaitosta siivoukseen voi tehdä kaikessa rauhassa, niiden vaikutus tuntuu jopa rentouttavalta. Tällaisina hetkinä minun on vaikea ymmärtää ihmisiä jotka vihaavat kotitöitä. Toisaalta kyseessä lienee makuasia, joten mitäpä tässä enempiä tuomitsemaan. Vaikka käsieni iho on eri mieltä, pidän tiskaamista rentouttavana puuhana, samoin imurointia. Tosin en pidä liiallisista ”esteistä”. Tästä syystä asunnossa ei ole esimerkiksi keskellä huonetta sohvapöytää.


Hupaisaa ehkä, mutta pöytien pyyhkiminen rätillä tuntuu edelleenkin mukavalta puuhalta! Toivottavasti kukaan ei keksi kysyä kuinka usein vaihdan rätin..

Kuvahaun tulos haulle wettex tiskirätti

Oman työn jälki
Kotitöissä oman työn jälki on jotain, minkä havaitseminen viehättää. Toki on tilanteita, joissa työn jälki ei vastaa omaa odotusta tai toiveita. Myönnän pitäväni siitä, kun huomaan saaneeni tiloja siistimpään kuntoon tai saaneenin aikaan vähintään kohtuullisen hyvää ruokaa. Vaikka kyse on tavallisen arjen tavallisesta sisällöstä niillä tavallisilla mausteilla, pidän noista tavallisen arjen saavutuksista.

Kotityö johon panostan liian vähän, on lakanoiden ja vaatteiden silittäminen. Ja varmasti muutamaan muuhunkin voisi kiinnittää hieman enemmän huomiota.. Toki silitän vaatteita jos sellaista vaaditaan, mutta esimerkiksi lakanoiden ja tyynyliinojen silittämisessä olen häpeällisen laiska. Harmi sinänsä, koska pidän vaatteiden ja vuodevaatteiden silittämistä rentouttavana puuhana: tempo on miellyttävän leppoisa ja työn jäljen näkee välittömästi. Eli samaan pakettiin kuuluu sekä meditaavinen aktiviteetti ja aikaansaaminen.



Kuvahaun tulos haulle sheets


Pohdintaa
Kotitöiden tekijänä kuulun keskinkertaisten kategoriaan: En inhoa kotitöitä ja erityisesti kiireettömästi teen niitä mielelläni (muutamaa poikkeusta laskematta). Asiantuntijuuteni ja motivaationi eivät kuitenkaan ole sitä luokkaa, että kehtaisin opettaa esimerkiksi kotitaloutta. Joskus kieltämättä mietin, mistä sellainen äärimmäisen negatiivinen asenne kotitöitä kohtaan on lähtöisin. Toki pakollisuus ja negatiiviset muistot voivat vaikuttaa asenteeseen. Mutta osa taas näyttää kasvavan negatiiviseen asenteeseen, vaikka kokemushistoria kotitöistä on suppea. Tähän olisi helppo vetää syyksi laiskuus, mutta kyseiset henkilöt saattavat olla hyvinkin ahkeria kotitöiden ulkopuolella.

Toisaalta en myöskään näe kotitöistä pitämistä ”paremman ihmisen mittarina”. Enemmänkin näen kotitöissä terapeuttisen vaikutuksen: niiden parissa voi pohtia, jakaa ajatuksia toisen pyykkejä viikkaavan kanssa, nähdä oman työnsä jäljen tai ihan vain olla ja kummastella asioita maan ja taivaan välillä.

Mitä te ajattelette kotitöistä?