Halloween ja pyhäinpäivä: Mahtuvatko nämä samoille päiville?

Pöö! Hyvää Halloweenia!! Suhteessa jossain määrin korkeaan ikääni (vuosimallia -85) olen kouluikäisenä päässyt juhlimaan Halloweenia. Tietoni kyseisestä juhlasta kerääntyivät Simpsons -sarjasta. Kouluikäisena oppilaiden kiinnostus kyseiseen juhlaan kasvoi. Käytännössä tämä tarkoitti Halloween -teemaisten disojen kinuamista. Meillä taisi kaverieden kesken olla jotain pieniä Halloween -juhlia, tai ehkä ne olivat ”kummitusjuhlia”.

Halloween -discoa saimme odottaa 6. luokkaan asti. Siihen aikaan kaupoissa ei todellakaan ollut valmiita koristeita saatavilla. Kaikki mahdollinen askerreltiin itse. Hämähäkinseittiä teimme vanhoista sukkahousun palasista venyttämällä palaa säiemäiseksi. Sitten päälle hiuslakkaa ja pala seittiä oli valmis. Idean toi yksi luokkamme tytöistä, ja hyvin toimi! Musiikki oli sen ajan musiikkia, ei siis mitään Halloween -teemaista. Kuten arvata saattaa, minä olin vampyyri.

Sopiiko Halloween Suomeen?

Myönnän että Halloweenin pukupuoli on hauska juttu, vaikka itse en olekaan sitä harrastanut vuosikausiin. Oikeastaan Halloween on mukavan sarkastinen lisä tälle synkälle loka-marraskuun ajalle. Kun kerran on synkkää, vedetään synkkyys vielä synkemmäksi, mutta pilke silmäkulmassa.

Halloween sattuu kuitenkin samalla ajankohtalle kuin pyhäinpäivä. Pyhäinpäivä mielletään ensisijaisesti kristilliseksi juhlapäiväksi. Itse ajattelen, että läheisten edesmenneiden muistelu on jokaisen oikeus uskonnosta riippumatta. Juhlan ilmapiiri on lähes päinvastainen verrattuna Halloweeniin: rauhallinen, hiljainen, koskettava ja harras. Pyhäinpäivä on siis monille tärkeä juhla, erityisesti vanhemman ikäluokan edustajille. Tarkkoja ikätilastoja en osaa sanoa, mutta vanhemmille ikäluokille läheisesti luopuminen on usein tutumpaa, tällöin myös ikävä ja kaipaus.

Halloween on juhlana hauska erityisesti lapsille, ja miksei vanhemmillekin. Sitten on taas pyhäinpäivän viettäjiä. Jos ajatellaan suruprosessia, jossain vaiheessa on aika päästää vähitellen irti. Näen pyhäinpäivän myös terapeuttisena hetkenä. Silloin sureva voi antaa itselleen surra, ikävöidä, itkeä ja nauraa jotain hänelle tärkeää ihmistä muistellen. Jos minulta kysytään, varmasti kumpikin juhla mahtuu samalle ajalle, mutta osapuolten on tärkeää ymmärtää toisiaan ja annettava toisilleen tilaa vietää päivää omalla tavallaan.

Entä karkki vai kepponen -traditio?

Jos rehellisiä ollaan, mielipiteeni keikahtavat tästä hieman enemmän negatiivisen puolelle, mutta eivät yksiselitteisesti. Karkki vai kepponen -traditio muistuttaa mielestäni paljolti virpomista. Tosin kellonaika on hieman eri. Hyvin toteutettuna tämä traditio voi olla hauska, ja antaa mainioita muistoja sekä kokemuksia niin lapsille kuin aikuisille.

Toisaalta joskus kepposet eivät osoittaudu molemminpuoleisesti hauskaksi. Itse en hyväksy esimerkiksi toisen omaisuuden sotkemista, rikkomista tai muutakaan sabotaasia. En myöskään pidä mukavana pelottelua, joka kohdehenkilölle on aidosti epämukavaa. Tällaista on esimerkiksi pellenaamareiden kanssa hyppiminen pikkulasten eteen. Itse näen tämän keppostelun sijaan kiusantekona.

En kuitenkaan näyttäisi keppostelulle täysin punaista valoa. Aivan kuten virpomisessa, kohderyhmä kannattaa valita tarkoin, ja kenties hieman tiedostella sopiiko saapua. Selkeiden pelisääntöjen kanssa karkki vai kepponen -traditio varmasti toimii, mutta erityisesti kepposten kanssa on hyvä miettiä ihan maalaisjärjellä mikä myös toisesta osapuolesta on hauskaa ja mikä ei.

Miksi pyhäinpäivän viettäjät toivovat rauhaa ja yksityisyyttä?

Oletukseni taustalla ei ole kenttätutkimusta, joten 100%:sta varmuutta ei ole. Siitä huolimatta uskon, että todella harva pyhäinpäivän viettäjä haluaa kieltää Halloweenin vieton. Korkeintaan he toivovat itselleen rauhaa ja yksityisyyttä. Miksi ihmeessä? Miksi he eivät kaipaa ovensa taakse haamuja, zombieita tai muitakaan henkimaailman otuksia?

Tässä olisi yksi teoria: Pyhäinpäivää viettävien lähimmäiset eivät ole muuttaneet naapurikaupunkiin. He ovat kuolleet, mikä käytännössä tarkoittaa tämänpuolisen elämän päättymistä. Edesmenneiden läheisten kanssa ei siis käydä kahvilla matkustamalla toiseen kaupunkiin, eikä heille soitella videopuheluita. Kun kuolema hipaisee omaa elämää vieden mukaansa jonkun läheisen ja tärkeän ihmisen, asia ei välttämättä naurata. Tällöin eivät myöskään eläviä kuolleita esittävien asujen ja maskien näkeminen ei myöskään naurata.

Pyhäinpäivänä läheisensä menettäneiden ihmisten muistot ja tunteet voivat nousta pintaan. Koska kyseessä on se päivä vuodesta jona surulle ja muistelulle on oma aikansa, pyhäinpäivän viettäjät toivovat saavansa viettää päivän rauhassa. Vaikka erityisesti nuorimpien Halloweenin viettäjien näkökulmasta asian ymmärtäminen voi olla vaikeaa, pitäisin tärkeänä kertoa asiasta heille.

Pohdintaa

Kuten todettua tuli, uskon että molempien traditioiden kannattajat mahtuvat samalle alueelle, ja vaikka samaan naapurustoon, kerrostaloon tai ties mihin asumismuotoon. Halloween on tärkeä ja hauska juhla erityisesti lapsille. Samalla pyhäinpäivä on tärkeä juhla edesmenneitä läheisiään muisteleville.

Pyhäinpäivä voi kalskahtaa konservatiisilta kirkolliselta juhlapäivältä, siis negatiivisessa mielessä. Kuitenkin se voi olla monille tärkeä päivä jo suruprosessin kannalta. Halloween taas voi tuntua erityisesti vanhempien ikäluokkien näkökulmasta turhalta amerikkalaiselta hölmöilyltä. No, materiaalisen puolen kannalta olen osaksi samaa mieltä, mutta olenkin sen ikäluokan edustaja joka sai tehdä itse. Kuitenkin Halloween on erityisesti lapsille hauska juhla, jossa voi samalla hieman testailla omaa rohkeuttaan.

Kumpikaan ei liene toistaan huonompi, mutta juhlien ideat poikkeavat toisistaan. Uskon että Halloweenin juhlinta onnistuu ongelmitta vaikka pyhäinpäivän viettäjät otettaisiin huomioon. Luulen että moni pyhäinpäivän viettäjä arvostaa huomioista niin paljon, että he samalla iloitsevat pienten kummitusten, zombien ja ties minkä hirviöiden riemusta.