Valmistavaa treeniä kauteen josta ei ole varmuutta

 

Koska viime aikoina on ollult hieman muutoksia ja menoa, treenirintamalla on ollut hieman vaihtelevaa. Jäälle olen päässyt todella harvoin. Ehkä enemmän parin viikon päästä jos korona suo. Asiasta on turha valittaa tai harmitella tuon enempää, sillä tilanne ja rajoitukset eivät koske ainoastaan minua. Viime kevät toisaalta todisti, että rajoitukset eivät rajoita kaikkea. Oma asenne ratkaisee paljon

Tämän hetken harjoittelu ja liikkuminen ovat niin ikään valmistelevaa, eli varovaista yleis- ja lihaskunnon kohottamista sekä koordinaation, notkeuden ja kehonhallinnan parantamista.

Käsilläseisontaa ja tasapainoa

Näitä tulee tehtyä hieman enemmän kuin aikaisemmin. -Toisaalta ei niin paljon kuin olisi suotavaa, kiitos hieman matalan motivaation. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, etten ole kummassakaan erityisen taitava. Kyllä, olen sitä tyyppiä joka pitää enemmän asioissa jotka osaa paremmin, ei niistä jotka vaativat runsaasti harjoittelua.

Näiden, ei ihan lempiharjoitteiden tarkoituksena olisi parantaa kehonhallintaa ja tasapainoa. Pyrin myös kiinnittämään tasapainoharjoituksissa huomiota jalkojen ojennuksiin, mikä toivottavasti heijastuu myös jääharjoitteluun.

Rotaatioharjoituksia monipuolisesti

Rotaatiossa on ollut satunnaista edistymistä, mikä mahdollisesti oli harjoitteiden monipuolistamisen ansiota. Periaatteessa palasin alkeisiin:

• ½ kierroksen hyppyjä molempiin suuntiin

• Sama yhdellä jalalla

• Yhdenkierroksen hyppyjä

• Varsinaisia rotaatiohyppyjä rajoitettu määrä

Erityisesti olen kiinnittänyt huomiota ryhtiin sekä ylävartalon linjaan. No, juuri niihin perusasioihin mihin olisi pitänyt kiinnittää huomiota alusta pitäen. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.. Varsinaisissa rotaatiohypyissä en uskalla panostaa vielä korkeuteen, sillä muutamien kokeilujen jälkeen totesin kehonhallinnan katoavan totaalisesti. Sen sijaan puolen kierroksen hypyissä korkeuteen voi jopa panostaa.

Notkeusharjoittelu

Tällä saralla ei ole suoranaisesti kehitystä, mutta toisaalta kesän aikana notkeusharjoittelu oli hivenen satunnaista. Toki ne ns. Pakolliset venytykset tuli tehtyä, mutta kunnon harjoitukset jäivät vähemmälle. Nyt toistan askelharjoituksia. 

Leppoisaa arkiliikuntaa ja lenkkeilyä

Tällä hetkellä olen saanut ajankäyttöni arkena sellaiseen kuosiin, että pienimuotoinen lenkkeily on ollut mahdollista. Kunhan keho ja mieli ehtivät palautua, yritän lisätä viikkoon 1-2 kertaa sykettä nostavaa harjoittelua. Mikäli syksyllä pääsee jäälle ja mukaan tulee kisaohjelman harjoittelua, yksi kerta viikossa riittää hyvin.

Lihastreeniä maltillisesti mutta säännöllisesti

Tällä hetkellä pidän esimerkiksi jalkatreenin leppoisana, mutta säännöllisenä. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi jännehyppyjä, askelkyykkyjä ja luisteluhyppyjä vastuksen kanssa. Toistojen määrä vastaa lähinnä lihasten herättelyä hieman kuormittavampaan työskentelyyn. Tarkoitus ei siis ole tehdä lihaksista käyttökelvottomia useammaksi päiväksi. Aivan rapakuntoon lihakset eivät ole päässeet, sillä esimerkiksi pistoolikyykky hypyllä näyttää onnistuvan.

Yhteenvetoa

Kokonaisuudessaan yritän ottaa rennosti ja pitää tavoitteet lyhyen tähtäimen tavoitteina. Jos yhtenä päivänä jokin ei onnistu, se ei tarkoita etteikö seuraavalla kerralla menisi paremmin. Taas kerran yritän panostaa lepoon. Tällä hetkellä olen onnistunut pitää kerran viikossa päivän ilman liikunnallisia “velvollisuuksia”. Vaikka olen venyttelyiden suhteen tarkka, päätin niin ikään pakottaa itseni pinnaamaan.

Miksi? -Ihan vain siksi, että haluan nähdä pystyväni siihen. Korona-ajan etuna kehityksen kannalta oli se, että kehitystä oli tauosta huolimatta tapahtunut. Luulen että taustalla oli jonkinlainen rentous jonka epätietous harjoittelun mahdollisuudesta sai aikaan: Hyväksyin tauon mahdolliset vaikutukset jolloin myös odotukset olivat armollisella tasolla. Ainoa mitä siinä vaiheessa saattoi tehdä, on käydä mielessä miten liike teknisesti tapahtuu. Lopputuloksena oli paremmin onnistunut liike verrattuna kevään yrityksiin.

Kävi harjoittelumahdollisuuksien miten vain, jotain harjoittelua voi sentään aina tehdä. Näillä eteenpäin siis!

Treenivinkkejä aikuisluistelijoille (ja kaikille kiinnostuneille) & videoita

Jäälle ei pääse, ulkona sataa jolloin asfalttikin on liian liukas taitorullaluistelulle! Onneksi tehokasta ja hyödyllistä harjoittelua voi jatkaa sisätiloissakin. En ole koulutettu valmentaja, tai valmentaja ylipäänsä. Olen lähinnä itse kokeillut sitä sun tätä ja onnistunut tekemään "liikelöytäjä". Tässä muutamia osa-alueita joiden harjoittelu onnistuu sisätiloissakin. 

Tekstin kuvamateriaalin suhteen esittelen pahoittelut jo aluksi: valitettavasti kuvamateriaali sijoittuu kuntosaliympäristöön (aika ennen poikkeustilaa), mutta näitä on testattu myös kotona. Toimivat! 

Hyppyharjoitukset
Rotaatiohyppyjen kohdalla käytettävissä olevalla tilalla on (mielestäni) jonkin verran rajoittavia vaikutuksia. Toki rohkeimmat varmasti onnistuvat hyppimään metri kertaa metri -tilassa. Itselläni menee pupu pöksyyn. Luulen että pelkään enemmän irtaimiston, kuin itseni puolesta. 

No, pienikään tila ei estä esimerkiksi puolen kierroksen hyppyjä. Väheksyin näitä hyppyjä pitkään, kunnes huomasin niiden kehittävän kehonhallintaa erityisesti molempiin suuntiin tehtynä. Kun rotaation määrä on vain se puoli kierrosta (tai vaikka neljännes!), esimerkiksi ylävartalon käyttöön on helpompi keskittyä. Lopulta voi keskittyä myös rotaatiohyppyihin.

Hyppynaruharjoittelu
Tuohon rakkineeseen minulla on jonkinlainen viha-rakkaus -suhde. Valitettavasti hyppynaru on harmillisen tehokas treeniväline. Kotosalla naruhyppely jää paikoilleen, mutta se ei laske harjoittelun tehoa ja hyödyllisyyttä. Yhden jalan hyppely, nopeuden vaihtelu sekä "tuplahypyt" ovat loistavaa harjoittelua! Ja päälle vielä takaperin hyppelyä, niin aivotkin joutuvat töihin. 

Naruhyppelyyn toki tarvitaan ainakin narun liikeradan vaatima tila. Lisäksi jos asut kerrostalossa, naapurisovun ylläpitämiseksi hyppelyn ajankohdan kannatta olla järkevä.. 

Koordinaatioharjoitukset
Koordinaatioharjoituksista innostuin joskus loppusyksystä ja jatkoin niitä osana salitreeniä. Koska salille ei sattuneesta syystä pääse, harjoittelu on siirtynyt kotiin ja sään salliessa urheilukentälle. Jälkimmäisen suhteen sää ei ole muutamaan päivään ollut erityisen armollinen. 

"Ruudukkoharjoitukset" onnistuvat onneksi kotonakin, ja vieläpä ilman maalarinteipin kanssa taiteilua. Mielikuvitusta tosin tarvitaan kuvitteellisen ruudukon käyttöön. Askellusharjoitukset ruudukolla ovat mukavaa (niin joo..) aivotreeniä fyysisen harjoittelun ohella. Tässä yksi esimerkki: 

Oikea jalka ruudulle, vasen jalka ruudulle, oikea jalka ruudulta pois, vasen ruudulta pois, oikea ruudulle jne. Homma alkaa siis alusta. Ja kun tästä on selvitty, harjoitus tehdään toiseen suuntaan. Käytännössä tämä näyttää näinkin koomiselta kun vauhtiin pääsee: 

Liikkuvuusharjoitukset
Näitä voi onneksi tehdä vaikka missä! Venyttelyn ohella hyviä harjoituksia ovat mm. jalanheitot kaikkiin suuntiin. Jos selkä ja takareidet sallivat, tämä polvivaakaa mukaileva liike on todella tehokas! Esimerkiksi pöydän reunasta saa mukavasti kiinni. Tuolia en suosittele kiikkeryyden vuoksi. 

Lihaskunnon harjoittaminen
"Onneksi" lihaskuntoakin voi harjoitella säästä riippumatta vaikka kotosalla. Vinkkejä taitoluistelijan jalkatreeniin löydät esimerkiksi täältä ja täältä. Huom, liikkeet sopivat muillekin!

Lopuksi
Kieltämättä mielenkiintoista nähdä miten jääharjoituksen poisjääminen vaihtuminen muihin vaihtoehtoihin tulee vaikuttamaan osaamiseen KUN jäälle taas pääsee. Mutta sitä odotellessa: 

Mukavia treenihetkiä kaikille!

Aloittelevan aikuisluistelijan välineopas luistimista suojiin

Kausi alkaa olla loppusuoralla, mutta edelleekään ei ole mahdotonta ilmoittautua kesäkursseille tai vaihtoehtoisesti suunnitella lajin aloittamista syyskaudella. Kuten moni laji tänä päivänä, taitoluistelussa välineurheilun merkitys korostuu. Jos oman rehellisen mielipiteeni uskallan laukoa, markkinoilla on tuotteita joita en osaa pitää niin tärkeinä. Mutta sitten taas löytyy paljon sellaista, mikä todellakin oli hintansa väärti. Tässäpä jokunen esittely tulevilla, lajin aloittamista harkitseville:

Taitoluistimet

Ehkä osa onkin kuullut ns. oikeiden taitoluistimien hintavuudesta. Aloittelijoille onkin hyviä uutisia: Ei hätää, tässä vaiheessa kenkään ei todellakaan tarvitse varata useita satasia! Aloittelijoiden luistimet ovat tosiaan hieman edullisempia, mutta hintaa on enemmän ”markettiluistimiin” nähden. Toisaalta monet aloittelijoiden luistimissa kenkään kuuluu terä, missä säästää hieman.

Toinen keino päästä edullisemmin on osaa luistimet käytettyinä. Käytettyjä luistimia etsiessä kannattaa kuitenkin huomioida se, että hakusessa on aloittelijalle sopivat kengät. Erityisesti yksinluisteluun tarkoitetut kengät ovat pro -tasolla todella kovat, mikä ei ole hyväksi tottumattomalle jalalle.

Tässä Luckyskaten sivuilta aloittelijoille sopivia luistimia.

(Jackson Mystique)

Jos joku kauhisteli hintoja, tämä on täysin ymmärrettävää. Urheilukauppojen ”kaunoluistimia” saa parheimmillaan muutamalla kympillä, ja sitten pitäisi pulittaa yli sata euroa! Kuten todettua tuli, käytettyinä luistimet saa halvemmalla. Mikäli sopivan harjoittelumäärän jälkeen alkaa kaivata hieman edistyneemmille tarkoitettuja kenkiä, uutena ostetut aloittelijan luistimet aikuisten koossa menevät varmasti kaupaksi! Uskokaa pois, nim. Epätoivoinen ulkoluistimien etsijä..

Terät

Usein aloittelijoiden kenkään on kiinnitetty terä valmiiksi. Mikäli terä pitää kiinnittää erikseen, kannattaa lähteä aloittelijoille suunnatuista perusteristä yleisteristä. Ns. yleisteriin luokiteltavissa terissä voi alin piikki olla hieman suurempi, mikä voi lisätä ”mahalaskujen” riskiä. Tämä tosin riippuu paljon luistelijan asennosta. Jos on taipumusta päästää painopistettä enemmän päkiälle, riski luonnollisesti kasvaa.

Toisaalta aloittaminen yleisterillä (Ultima Legacy tai Coronation Ace) voi olla hyvä, sillä niihin tottuu nopeammin. Nim. Luistelin alusta pitäen MK 21:llä ja vaihdoin Ultima Legacyyn. Polveni taitavat potea katkeruutta vieläkin.. Tässä jokunen terä -ehdotus:

 (MK 21)

(Ultima Mark IV

Takit

Ja sitten vaatteisiin! Ns. nimenomaan taitoluisteluun tarkoitettujen treenivaatteiden valmistajia on monia. Joustavuus lienee yksi ominaisuus, ja syystäkin. Hinnat ovat harvoin erityisesti aikuisten kokoluokassa ihan säästötasolla. Toisaalta laatu on usein sen verran korkea, ettei uutta vaatetta tarvitse hetkeen.

Takin tai muun yläosan valintaan vaikuttavat yleensä hallin lämpötila sekä se, miten paljon jäällä tulee rehkittyä. Kylmissä halleissa näkyy usein joustavia fleece -takkeja sekä päällä hihattomia kevyttoppatakkeja. Jos halli on todella kylmä ja taival taitoluisteluun alkumetreillä, en pidä esimerkiksi hihallista toppatakkia lainkaan liioitteluna. Myös muut ulkoilutakit käyvät, mutta käsillä olisi hyvä olla ”liikkumisvapaus”. Tunnilla saatetaan nimittäin tehdä harjoitteita, joihin liittyy esimerkiksi käsien kohottamista yms. Ja kevyemmän takin alle voi aina varata kerrastoa. Ihan harjoittelun sujuvuuden ja mukavuuden kannalta itse henkilökohtaisesti suosittelen varaamaan vaatetta hieman enemmän kuin liian vähän. Kun vauhtia alkaa olla enemmän ja vaihtelukin virkistäisi, tässä pari takkia Skateshopin sivuilta:

             

Lisäksi luisteluseuroilla on myös usein myynnissä seuran omia vaatteita seuran logolla varustettuna.

Housut

Housujen kohdalla on paljon yhtäläisyyksiä. Taitoluisteluun tarkoitetuista vaatteista löytyy laadukkaita housuja, mutta laatuun kuuluun usein myös hinta. Vaikka sisältä fleecatut glittereillä ja muilla kuvioilla koristellut housut ovat houkuttelevia, en pitäisi niitä pakollisena vaihtoehtona. -Ainakaan alussa. Tosin plussana on, ettei alle tarvitse kerrastoa ja liikkuminenkin on kevyempää.

Mutta entä alkuvaiheessa? Vastoin kuten takkien kohdalla, toppahousut voivat olla vähän liikaa kylmässäkin hallissa. Tosin eivät ne ole kiellettyjäkään jos luistelija on todella taipuvainen palelemaan. Ennen kuin itse siirryin noihin fleecattuihin housuihin, käytin tavallisia treenitrikoita ja niiden alla paksuja sukkahousuja. Ihan ekoilla harjoittelukerroilla voi kyllä mielestäni käyttää myös riittävän väljiä ulkoiluhousuja, ja vaihtaa sitten trikoisiin kun meno sellaisia vaatii. Tässä Skateshopin housuja: 

  

Geeliputki

Hetkinen, eihän nyt laboratoriossa??!!! Hah, sen ”ammatin” aikakaudelta muistan että käytössä oli geeliputkia, mutta ei niistä enempää. Geeliputki on siis epäesteettisen värisestä kankaasta valmistettu ”säärystin”, tai sen mallinen. Geeliputken silikonikerros suojaa jalkaa kovan luistimen aiheuttamilta kolhuilta, ja näin myös kivulta. Omalla kohdalla geeliputki oli ratkaiseva tekijä rasitusvamman paranemisessa. Geeliputken etuna on, että sen voi leikata kahteen osaan → suoja molemmille jaloille.

Kokemuksesta voin kuitenkin sanoa, että suojasta huolimatta geeliputki ei korvaa sukkaa. Mitään vahinkoa tuskin tapahtuu, mutta geeliputki sellaisenaan hiostaa todella tehokkaasti. No, voit testata jos haluat.. Geeliputkia saa mm. Luckyskatesta sekä Skateshopista. Kuvan geeliputki on Skateshopin. 

Suojat

Myönnän aiemmin olleeni varsin suoja -vastainen, mutta olen viime vuosina lämmennyt niille. Kun meno on vielä epävarmaa, pään suojaaminen lienee tärkeintä. Periaatteessa mikä tahansa kypärä toimii, mutta kevyempää suojaa kaipaaville suosittelen suojapantoja. Suojapannat suojaavat juuri sopivasti kriittisimpiä alueita, eli otsaa ja takaraivoa.

Kaatumasuojien tarjonta on kasvanut reippaasti viime vuosina. Erillisiä suojia saa mm. polviin ja lonkkiin. Lisäksi markkinoille on tullut erilaisia kaatuma-/hyppyhousuja, joiden mallia on onnistuttu parantamaan niin, ettei hanuri näytä kolminkertaiselta. Housuissa on se hyvä puoli, että ne suojaavat erityisesti lonkkia ja häntäluuta. Jälkimmäisen murtamisesta minulla on kokemusta, enkä suosittele sitä ainakaan vapaaehtoisesti testaamaan. Käsite ”peppukipeys” muuttuu nimittäin konkreettiseksi.

Okei, tämä on nyt henkilökohtainen mielipiteeni ja saatan olla myös täysin väärässä. Mutta: Kun liike vakiintuu eli sen oppii hyvin, suojista on jossain vaiheessa hyvä opetella luopumaan. Lisäksi on eri asia kaatua hallitusti kuin yllättäen. Hallittu kaatuminen (yleensä) sattuu vähemmän tai ei lainkaan. Ns. yllätyskaatuminen taas tapahtuu odottamattomasti esimerkiksi kompastumalla. Tällöin esimerkiksi hanuriin, lonkkiin tai polviin tulee isku joka ei välittömästi unohdu. Hyvää markkinointitekstiä? 

 Tässä yhdenmalliset pökät..

Yllätyskaatumiset liittyvät usein epävarmaan tekniikkaan ja esimerkiksi välineistön muuttumiseen. Kuten totesin, uuteen terään totuttelu vaa harjoittelua. Tämä ei kuitenkaan tarkoita etteikö uusia teriä kannattaisi kokeilla. Kun tekniikka ja asento paranevat, yleensä myös kaatuminen muuttuu hallitummaksi. Tässä vaiheessa itse ainakin jättäisin suojat pois varmoissa elementeissä. Jos esimerkiksi valssihyppy, tulppi ja salchow menevät kuin vettä vain, ehkä niitä voisi tehdä ilman suojia, ja laittaa suojat ylle rittiä, flippiä ja lutzia harjoitellessa?

Miksikö näin? Itse uskon että suojiin voi tulla ns. henkinen riippuvuus. Jos esimerkiksi kisaaminen joskus houkuttelee, siellä ei pahemmin suojia käytetä.

Yhteenvetoa

Luistimissa ja terissä kannattaa siis panostaa laatuun. Jos hinnat kauhistuttavat, nettikirpparit ovat usein pelastus. Itse asiassa taloudellisesti pitäisin käytetyllä välineistöllä aloittamista fiksuimpana ratkaisuna erityisesti silloin, jos käyttöaika tulee tulee olemaan lyhyt. Tällöin ei harmita jos muutaman kuukauden päästä tulee tarve vaikkapa kovemmille kengille, tai jos laji ei tunnukaan omalta.

Vaatepuolessa voi tosiaan käyttää sitä kuuluisaa maalaisjärkeä. Myös taitoluisteluvaatteita saa käytettyinä, tosin aikuisten kokoa hieman huonommin. Riippuen harjoittelun ja näin vaatteen kulutuksen määrästä, käyttöikä voi olla sen verran pitkä että vaate maksaa itse itsensä takaisin. Lahkeisiin voi tosin tulla reikiä, kiitos terien. Mutta parsiminen ei vaadi kovinkaan suurta ompelutaitoa.

Maalaisjärki toimii myös suojien käytössä: Käyttö on vapaaehtoista, mutta suositeltavaa kaatumisriskin ollessa suurempi. Ihan huippuluistelijoillakin löytyy hyppyhousuja, sillä kolmois- ja neloishypyistä kaatuu jo kipeämmin. Vaikka luistelijat ovat niihin tottuneet, liian suuri määrä rysäyksiä ei tee kropalle hyvää. Siinä vaiheessa kun uusien terien kanssa tuli mahalaskuja siihen tahtiin etteivät polvet ehtineet toipua edellisestä rysäyksestä, itsekin päädyin suojia käyttämään. Loppupeleissä suojien kanssa ei näytä olevan mitään ultimaattista totuutta, paitsi alkuvaiheessa kypärä.

Tällaista tällä kertaa, toivottavasti vinkeistä oli apua!

Vain aikuisluistelijat ymmärtävät: Suoritukseen vaikuttavia tekijöitä jään laadusta tähtien asentoon

Hyvä treenipäivä, huonotreenipäivä. Hyvä, huono, huono, hyvä, hyvä, mutta missä logiikka? Onneksi yleispäteviäkin sääntöjä löytyy, mutta jostain niitä selittämättömiä poikkeuksiakin satelee. Kuten muutkaan lajit, taitoluistelun hyvät ja huonot päivät vaihtelevat. Välillä harjoittelun sujuvuus taas on varsin kausittaista. Kysymys kuuluukin: Millaiset asiat aikuisluistelijoiden näkökulmasta vaikuttavat treeniin?

Ravinto

Pidemmän päälle ruoka on polttoainetta. Ehkä hyvän ruuan ja makujen ystävien korvaan tämä toteamus kuulostaa masentavalta, mutta minkäs teet. Onneksi ravinnon kanssa sentään riittää se kuuluisa maalaisjärki ilman suurempaa ”hifistelyä”. Tosin voihan sellaistakin harrastaa, ainakin viihteenä.

Kunnollinen tankkaus oikeaan aikaan ennen treeniä, yleinen iloinen fiilis auttavat onnistuneeseen harjoitukseen

Allekirjoitan tämän täysin! Vaikka ruoka-ajan ajoittaminen ei vaadikaan nanosekuntien tarkkuutta, ajoittamiseen kannattaa kiinnittää huomiota. Tällöin esimerkikis hiilihydraatit ehtivät sopivasti imeytyä käyttöä varten ja siirtyä sitten kinttuihin avittamaan potkuissa, hypyissä, joustoissa, käännöksissä ja pirueteissa. Erityisesti kisaohjelmaa harjoitellessa syke nousee sen verran tehokkaasti, että riittävästä ravinnosta ei parane tinkiä.

Mielentila ja pelottavat tuomarit.. 

Mielentilalla on todella suuri vaikutus erityisesti keskittymiseen. Elementtien tekeminen taas kas kummaa vaatii keskittymistä. Omalta osalta voin todeta, että aina ei ole helppoa jättää mieltä askarruttavia asioita tai stressiä hallin ulkopuolelle. Tosin onnistuessaan jääajasta tulee päivään todella toimivat hetki hermolevolle!

Oma ajatus karkaa ja keskittyminen hukassa, päivän fiilis ja henkiset sekä fyysiset resurssit.

Tässä oli todella hyvin kiteytetty mitä tapahtuu! Jos ajatus karkaa hypyn lähtökaarella asioihin joiden piti alkujaan jäädä hallin ulkopuolelle, ”ilmapallon” todennäköisyys kasvaa kummasti. Been there, done that! Vai miten se menikään..

-No ainakin jos kamerat saapuvat paikalle, niin kaikki kyvyt ovat käytössä. Ja jos taas tuomarit saapuvat paikalle, mikään kyky ei ole käytössä 

- Eli kamera ikään kuin kutsuu onnistumaan, kun taas tuomareilla on "punakynät" valmiina virheiden merkitsemistä varten?

 Menisikin näin.. 

Tällainen dialoginen pohdinta löytyi myös, kiitos kirjoittaneille! Aloin itsekin miettiä kyseistä ilmiötä. Tosin itse kammoan kuvausta vieläkin, mutta tuomareita tai muita arvioijia yhtä paljon. Kun joku katsoo arvioivalla tarkoituksella, potentiaaliset virheet innostuvat viimeisen päälle esittäytymään.

Realiteetit: Vaikea laji!

Ei varmaan voi puhua surullisesta faktasta, mutta faktasta kyllä: Taitoluistelu on todella vaikea laji. Tämä näkemys kokemuskertomuksineen kiteyttää asian todella hienosti:

Fysiikkalait ovat syyllisiä!:))) gravitaatio voimat? pyrkivät siirtämään luistelijaa pois pyörimispisteestä kaikissa rotaatio suorituksissa. Luistelija joutuu kehittämään erilaisia fyysisiä ominaisuuksia omassa kehossaan jotta hän pystyy vastustamaanhyökkäviä voimia. Hänen kehon tuottamat voima-, nopeus-, koordinaatio-, tasapaino ym. ominaisuudet pitäisi olla riittävät pysyäkseen tasapainossa. Vaaka on haastava asento piruetissa. siinä koko keho on levällä ja auki hyökkäyksille. Syvä teroitus auttaa pureutumaan jäähään syvemmälle, mutta häiritsee nopeissa suunta-/terä -vaihdoissa. joten teroituksen syvyys on henkilökohtainen asia. Totta kai hyvät unet, jää, ruokailut ja tähdet auttavat luistelijaa saamaan käyttöön kehon harjoitelleet ominaisuudet. Niitä on kuitenkin harjoteltava... Hitsi!! taitoluistelu on vaikeaa!!! en ole saanut kahdessa viimeisissä kilpailussa mitään tasoja istumapiruetista, en osaa edes istua ja pyöriä samaan aikaan. Lähden huomenna harjoittelemaan!)))) Tsemppiä!

Mokoma fysiikanlait tosiaan! Joskus aikoinaan pohdin miksi piruetin oppiminen voikin olla niin vaikeaa. Kun fysiikanlakeihin liitetään ihmiskropalle ominaiset liikkeet, pyöriminen ei todellakaan sitä taida edustaa. Tämän seurauksena sitä vaistomaisesti haluaa estää pyörimisliikkeen. Lieneekö jokin liukastumisen lähisukulainen? Pyörimisen pitää antaa tapahtua, mutta samaan aikaan on löydettävä oikea painopiste, asento ja vielä kiinnitettävä huomiota asennon puhtauteen. Yritä siinä sitten pyöriä!

Se ettei aina onnistu, voi tosiaan liittyä siihen tosiasiaan, että taitoluistelu on vaikea laji, eikä elementtejä siksi aina opi viimeistään toisella yrittämällä. Vaaditaan siis lukuisia toistoja, keskittymistä ja ennen kaikkea kärsivällisyyttä.

Kroppa

Taitoluistelu, jäätanssi, pariluistelu sekä muodostelmaluistelu ovat lajeja, joissa kroppa on tärkeä työkalu. Tätähän ei kukaan varmaan tullut ajatelleeksi.. No, kun kroppa reistailee, vaikutukset voivat heijastua myös harjoittelun ja liikkeiden laatuun.

Takareisi jumissa, alaselkä jumissa, lapaluiden väli jumissa, kyljet jumissa.... siinäpä minun yleisimmät

Täällä toinen jonka ristiselkä selittää kaiken.. tosin se voi olla jumissa hyvinäkin päivinä... mutta se on eri asia!

Tässä vaiheessa pitää kai myöntää, että jälkimmäinen toteamus on meikäläiseltä. Ensimmäisessä esille taas tulivat juuri ne olennaiset jumikohteet, jotka vaikuttavat ryhtiin ja liikkuvuuteen. Hyppyjä ei myöskään ei mukava tehdä jos kintuissa on pahoja jumituksia. Ns. ei lajia harrastavan voi olla vaikea hahmottaa kuinka yläkropan jumit voivat vaikuttaa liikkeeseen, sillä jaloillahan sitä luistellaan.

Siinä vaiheessa kun luisteluun tulee mukaan käännöksiä, piruetteja, suunnanvaihtoja yms., ylävartalon lihasten ja niiden hallinnan rooli kärjistyy. Esimerkiksi käänteissä ylävartalo tekee todella paljon töitä, jotta liike onnistuisi. Ylipäänsä se, että onnistuu pikkuisen kovemmasta vauhdista kääntymään etu- tai takaperin (riippuen alkuperäisestä suunnasta) vaatii koko kropan lihasten hallintaa. Jos siis ylävartalon lihakset ovat jumissa, se todellakin tuntuu kääntyessä.

Pakara kun väsyy tai vetää tarpeeksi jumiin, ei onnistu ainakaan mikään vaakaa vaativa.

Mikähän niissä kankuissa on niin merkittävää kun moni asia tosiaan menee vinksalleen jos perslihaksissa on jotain hämminkiä? Nyt voidaan hypätä jo taitoluistelun ulkopuolelle, sillä pakaralihasten ongelmat (jumit, heikkous tai molemmat) tuppaavat vaikuttamaan esimerkiksi ristiselkään. Mikäs ihme se on jos luistelu vaikeutuu!

Kellonaika ja välineet 

Aamulla ei onnistu kuviot eikä hypyt. Ilta parempi ja ehtii venytelläkin ennen jäätä. Toisinaan ei vaan onnistu!

Tähän pystyn samaistumaan, vaikkakin eri kellonajalla. Nim. Iltauninen. Kellonajalla on oikeasti väliä, riippuen milloin ihminen vireimmillään. Toki jos jäävuoro olisi esim. ennen kahdeksaa, kyllä minunkin kroppani olisi vielä nukuksissa. Itselläni taas kroppa alkaa iltaa kohden nuukahtamaan, ja kolmasosa luistelusta meneekin haukotellen.. Ilmeisesti aamupäivän ja alkuillan välillä ovat ne ihanteellisimmat ajat? Eli klo: 10 ja 18 välillä?

Minulla on nyt hienot luistimet... ei oikein suju... vanhoilla halvoilla osasin vaikka mitä.

Uudet luistimet eivät aina helpota menoa, vaan pikemminkin päinvastoin. Yleensä ne hienommat luistimet ovat pikkuisen kovemmat, eivätkä ne välttämättä pehmene edellisten tasolle. Vaikka kova kenkä suojaa nilkkaa, se myös tuo omat haasteensa. Käytännön esimerkki: Kun ensimmäisen kerran yrittää mennä kyykkyyn uusien luistimien kanssa.. todellinen katastrofi!

Mitä pidempään edellisillä luistimilla luistelee (nyt puhutaan useammasta vuodesta), kroppa ja oikeastaan aivotkin tottuvat kenkään ja terään. Kun kenkä vaihtuu, koko tuntuma voi muuttua radikaalisti. Pisteenä i:n päälle voi tulla terän vaihtuminen.

Voihan jää!

On niitäkin hetkiä, jolloin tähdet ovat juuri suotuisassa asennossa, puhumattakaan jään tiheydestä

Tänään kisoissa selitin huonot piruetit sillä että jää on liian kova? koska itsessähän ei missään nimessä voi olla mitään vikaa?se on aina jokin ulkoinen tekijä mikä nämä tilanteet aiheuttaa

Vika on jäässä ;)Nim. usein sitä syyttänyt

No jää tietenkin?mutta jos totta puhutaan, kun taito ei ole enää mitenkään kehuttava, niin kyllä hyvällä pehmeämmällä jäällä on huomattavasti mukavampaa luistella, eikä koske jalkapohjiinkaan

ihan samaa mieltä! Mulla on suuria vaikeuksia piruettien kanssa hyvälläkin jäällä, niin sitten kun alla on liian kova jää joka parhaimmillaan alkaa murtua terän alta, niin suoritus alkaa muistuttaa pilkkireiän kairaamista

Tästä oltiin siis yksimielisiä! Mikä mahtaakaan olla totuus? Jos minulta kysytään, kyllä, jäällä on merkitystä. Kyse ei tällä kertaa ole luonnonjää vs. hallijää -kamppailusta, vaan hallijäiden eroista. Osassa halleissa on pehmeänpi, ja osassa taas kovempi jää. Uskallan väittää että pikkuisen suurempi osa luistelijoista pitää hieman pehmeämmästä jäästä, mutta varmasti poikkeuksiakin löytyy. Ai mitä väliä jään kovuudella muka voi olla? No, kovaan jäähän (esim. kylmän hallin jää) terä pureutuu huonommin, jolloin esimerkiksi hyppyjen lähdöt ja piruetit vaikeutuvat.

Yksi henkilökohtainen inhokkini on lohkeileva jää, eli kova ja pinnalta rikkoutuva. Hyppäät kärkihypyn (flippi tai lutz) miten varovasti tahansa, siltä ponnistuskohtaan tulee järkyttävä monttu. Vähintään yhtä hauskaa on eksyä samaisen montun tai terän tekemän ”railon” kohdalle piruettia pyöriessä..

Haasteellinen yhteistyö toisen ja itsensä kanssa 

Jäätanssissa ja pariluistelussa syy löytyy läheltä..

Laiskuus. Mun yleisin syy. Ei viitsi harjoitella systemaattisesti jäällä ja kuivilla. Eli mun ongelma löytyy peiliin katsomalla

Itselläni ei ole kokemusta jäätanssista tai pariluistelusta, mutta voin kuvitella että yhteistyö ei aina ole helppoa! Laiskuus.. onko minun pakko allekirjoittaa tuota jos en tahdo? Okei, laiskuus on aika merkittävä tekijä, myönnetään sitten. Omalta kohdaltani voin heittää esimerkin oikein hienosta asenteesta. En treenannut taivutuspiruettia ihan vain siksi koska en kuulemma koskaan oppisi sitä. → Miksi harjoitella? Eiköhän tuo asenne ole diagnosoitavissa laiskuudeksi..

Pohdintaa

Taitoluistelu on vaikea laji, se tästä kaikesta jäi ensimmäisenä mieleen. Toisaalta aikuisluistelijakin joutuu hallitsemaan opitut liikkeet todella vaihtelevissa olosuhteissa. Jos esimerkiksi olet tottunut ”keskikylmään” halliin, kisasuoritus oikeasti kylmässä hallissa on oma haasteensa. Mainittakoon että kisavaatteet ovat pikkuisen kevyemmät verrattuna harkkavaatteisiin.. Ja sitten vielä vieras jää, johon ei ole tottunut. Lajia ei harrastavan voi olla vaikea käsittää mitä eroa jäillä on. Jää kuin jää? Kuten tuli todettua, tuntuma on eri jäillä aivan erilainen.

Entä jos jää on hyvä, on syöty hyvin, luistimet sopivat, kellonaika on ihanteellinen ja silti menee pieleen? Hmm, ehkä silloin syytettyjen joukkoon on hyvä nostaan tähtien asento. Mutta kuten kommenteista näkyy, aikuisluistelijoilta löytyy reippaasti huumorintajua! Mitä väliä sillä nyt vaikkei aina onnistuisi? Aikuisethan vain harrastavat! -Ei ihan niinkään. Toki porukka harrastaa, mutta osa tekee sitä tavoitteellisesti.

Kun vaikeampi elementti onnistuu ensimmäisen kerran, sen toistaminen voi jännittää. Vaikeustason noustessa oppiminen ei välttämättä käy yhtä nopeasti kuin alkuvaiheessa. Poikkeuksiakin toki on, mutta esimerkiksi flipin ja lutzin oppiminen voi viedä pikkuisen pidempään paikallaan tehdyn tasajalkahypyn oppiminen. Moni aikuisluistelija haluaa kuitenkin kehittyä ja oppia uutta. Loppupeleissä kyse ei ole sen ihmeellisemmästä ilmiöstä verrattuna esimerkiksi kuntosaliharrastukseen: Aika moni haluaa salitreenin tuottavan toivottua tulosta. Aikuisluistelijan ”treenitulos” on lajissa kehittyminen.

Kiitos tekstin kanssa avustaneille ja tsemppiä harjoitteluun! Toivotaan että edes tähtien asento suosisi..