keskiviikko 30. toukokuuta 2018

Ulkoliikuntaa parhaimmillaan osa 1. Koppipalloa ja pelleilyä leikkikentän hyödyntämistä


Kesäsäät ovat suosineet oikein mukavasti! Tämä on luonnollisesti lisännyt ulkona liikkumista, mikä viime kesää muistellen on oikein virkistävää vaihtelua. Suoraan sanottuna toivon kelien pysyvän samanlaisina koko kesän! Tai jos rehellisiä ollaan, koko vuoden? No, sadetta toki olisi hyvä saada välillä. Tänä kesänä olen hieman laajentanut ”lajiskaalaa”, mutta en radikaalisti. Jäällä on myös tullut käytyä, samoin salilla mutta harvemmin. Mitä kaikkea ulkoliikunta onkaan tarjonnut?

Taitorullaluistelu
Tätä on tullut tehtyä säännöllisen satunnaisesti. Harjoittelukertojen määrään viikkoa kohden vaikuttavat paljolti muut hommat, toisin sanoen opiskelu. Koska tällä hetkellä työtä on enemmän, olen joutunut keskittymään kirjoihin ja esseisiin enemmän. Viikonloppuna pääsen taas kokeilemaan.


Kuvahaun tulos haulle snow white skate


Vaikka hieman enemmän taidan viihtyä jäällä, taitorullaluistelun suuri etu on mahdollisuus ulkoilla. Kesäkuun puolella teemme varmaan pienen retken tuolle aivan loistavalle luistelupaikalle. Jos hyvin käy, saamme nauttia samalla kunnon kesäsäästä. Ja kenties saan videomatskuakin aikaiseksi..

Lenkkeily kalliomaastossa
Koska opiskelu vaatii myös henkisiä voimia, olen muutamina iltoina viikossa totenut erittäin rentouttavaksi tehdä minilenkkejä lähellä olevalle kalliolle. Minusta on hauska kiipeillä ja hyppiä sekä leikkiä hiema uhkarohkeaa hyppäämällä mahdollisimman korkealta. No, mitenkään erityisen korkealta en ole uskaltanut hypätä. Vielä..

Vaikken olekaan mikään aktiivinen luontoihminen, pidän tuosta kalliomaastosta niin muodon kuin visuaalisten ominaisuuksien vuoksi. Varsinaisia maisemia ei puiden vuoksi ole, mutta muuten paikassa on paljon katseltavaa. Olen hyödyntänyt kyseistä paikkaa myös tenttiluvussa. Valitettavasti lämmin kallio ja porottava aurinko ovat petollisen mukava ja rentouttava yhdistelmä.. Liikkumisen kannalta uskon tällaisen vaihtelevan maaston olevan hyvä vaihtoehto tasaisen tien rinnalla. Mielenkiinto säilyy ja liikkuminen monipuolistuu.

Leikkipuistot
Okei, minä hyödynnän mielelläni leikkipuistoja liikunnan merkeissä! Totta puhuen en harrasta pahemmin paljon esitettyjä ”leikkipuistotreenejä”. Toki jotain harjoitteita tulee kokeiltua, mutta aika vähänlaisesti. Sen sijaan hyödynnän mieluusti eri ”laitteita” niiden alkuperäisen käytön mukaisesti. Älkää käsittäkö väärin! En siis sysää taaperoita ja alle kouluikäisiä edestäni pois, vaan hyödynnän leikkipuistoja hetkinä joina pienempi väki ei ole paikalla.





Miksi saa aikuisen ihmisen pelleilemään leikkipuistoissa? No, ensinnäkin pieni irrottelu on (mielestäni) hauskaa. Lisäksi tällainen käy treenistä. Ajatellaampa esimerkiksi keinumista: kädet ja keskivartalon lihakset aktivoituvat keinuessa. Jos rohkeus/tyhmyys riittää, keinusta voi myös hypätä. Jos nyt jotain rajoituksia heitän, niin pikkulasten keinuja kannattaa välttää, sillä varmasti kiusallisen moni on yli-ikäisenä lapsenakin jäänyt sellaiseen kiinni.. Minulle näin taisi käydä suunnilleen ekaluokkalaisena. Olin siis keskimääräistä pienikokoisempi. Moni kokee saman trauman jo viisivuotiaana.

Kiipeilytelineissä saa käyttää voimaa, koordinaatiokykyä ja järkeä. Apinarata lienee kaikille ikäluokille suotu hauskuus, jossa voi liikkua roikkua, tai vaikka venytellä.






















Koppipallo
Minä, pallokammoinen olen järkyttynyt! Syy: olen löytänyt pallopelin josta pidän. Lähistöllä on rantalentopalloa varten hiekkakenttä, joka ystävällisesti on myös siistitty terävistä roskista. (Koputan puuta, eli päätäni). Pitkän harkinnan jälkeen hankin halvimman mahdollisen pallon, ja sain puolisonkin kokeilemaan kyseistä lajia. No, kyllähän minäkin sain pallon kiinni moneen kertaan, ja laji osoittautui addiktoivaksi!

Pienenä varjopuolena oli se pienoinen hiekkamäärä, joka mukanamme kulkeutui kämpälle. Ensimmäisenä oli siis tartuttava imuriin, sillä puoli kämppää olisi muistuttanut pian Saharan autiomaata. Mutta tämä oli pieni hinta hauskasta lajista. Suosittelen! Toki asiaan vaikutti asenne, sillä kumpikaan ei ottanut peliä liian tosissaan.


Kuvahaun tulos haulle sand

Tässä muutamia lajilöytöjä tällä kertaa. Lisää on luvassa..

Oikein kesäistä viikkoa kaikille!

sunnuntai 27. toukokuuta 2018

Miten käy aikuisopiskelijoiden?


Aikuisopiskelu on yleistynyt viime vuosien aikana, ja luentoja seuraavien opiskelijoiden ikäjakauma alkaa olla todella laaja. Itse pidän tätä muutosta positiivisena. Opiskelijoiden joukko monipuolistuu entisestään, ja eri elämäntilanteet sekä kokemukset mahdollistavat sen, että opiskelijat voivat monella tavalla myös opettaa toisiaan. Muutenkin ihailen sitä, kuinka päälle viisikymppinen tai vanhempikin uskaltaa ottaa elämässä rohkean suunnan ja kehittää itseään. Valitettavasti yhteiskunta ei ilmeisesti ole yhtä riemuissaan, sillä aikuisopiskelijoiden oloja tehdään säännöllisesti entistä tukalammaksi eritysesti taloudellisella tasolla. Tämä on ilmiönä erittäin surullinen, ja voi viedä monilta aikusilta mahdollisuuden jatkaa opintojaan valmistumiseen asti. Tässä omien opiskeluvuosieni aikana olen kuullut muutamia, varsin ikäviä ennakko-oletuksia aikuisopiskelijoihin liittyen.

Eiväthän he ehdi olla työelämässä niin pitkään!”
Eläkeikää on nostettu reippaasti, ja arvausten varaa jää miten pitkään eläkejärjestelmää voidaan edes jatkaa. Jos korkeakouluopinnot aloittaa esimerkiksi 55-vuotiaana, valmistuminen on kuudenkymmenen ikävuoden paikkeilla nopeudesta ja alasta riippuen. Ammatillisesta koulutuksesta luonnollisesti valmistuu nopeammin kuin korkeakouluopinnoista. Ammattikorkeakouluissa opiskeluaika riippuu paljolti tutkinnosta.


Kuvahaun tulos haulle homer simpson studying

Entä jos henkilö on työtön, tai hän kokee työnsä äärimmäisen epämielekkääksi? Tai entä jos hän on joutunut lähtemään työpaikastaan esimerkiksi henkilökunnan vähentämisen seurauksena? Riippuen toki tutkinnosta, uusi tutkinto voisi lisätä mahdollisuuksia työllistyä joksikin aikaa ennen eläkkeelle siirtymistä. Tällöin henkilö voisi ennen eläkkeelle siirtymistä viettää muutamia vuosia työssä, joka hänestä tuntuu mielekkäältä. Ja mikä parasta: hän saattaa viihtyä työssään. Itse tulen olemaan työelämässä kymmenisen vuotta vähemmän kuin lukion jälkeen opintonsa aloittaneet. Lisäksi asiaan vaikuttaa sekin, kuinka nopeasti työllistyn. Mutta jos todella viihdyn alani töissä ja terveydentilani sallii, voin aivan mielelläni työskennellä myös ”yliaikaa”.

He vievät nuorten opiskelupaikat”
Tätä aihetta olen pohdinut aikaisemminkin. Opiskelupaikka ansaitaan osoittamalla riittävät taidot pääsykokeessa. Suoritus on henkilökohtainen, jolloin jokainen hakija on tasa-arvoisessa asemassa. Opiskelupaikkaa ei siis viedä, se ansaitaan. Ymmärrän toki miksi ”vanhempien” hakijoiden ajatellaan vievän nuorten opiskelupaikat. Kyseen ollessa erityisesti korkeakoulututkinnoista, ne ovat monen lukiosta sekä myös ammattikoulusta valmistuneiden seuraava kohde. Toisaalta joukossa on paljon sellaisiakin nuoria, jotka ovat ”kypsyneet” opiskeluun, eikä motivaatio ole korkein mahdollinen. Lisäksi osa ammateista on sellaisia, että ainakin henkilökohtaisesti uskon pienen elämänkokemuksen olevan eduksi. Totta puhuen en olisi kymmenen vuotta sitten ollut valmis oman alani töihin.


Kuvahaun tulos haulle homer simpson college


Lisäksi opiskelijoiden joukkoon mahtuu myös sellaisia, jotka olettavat juhlimisen tuovan opintopisteitä. Vähitellen opinnot venähtävät, ja aikaa kyseisessä opinahjossa on vierähtänyt päälle kymmenen vuotta. Toinen ryhmä on muuten vain opiskelevat, jotka eivät kuitenkaan ole aikeissa valmistua. Jos minulta kysytään, nämä henkilöt vievät kenen tahansa opiskelupaikat. He jotka saavat paikan työn tuloksena ja valmistuvat, ovat opiskelupaikkansa ansainneet iästään riippumatta.

Motivaatio?
Niin. Vanhemmilla opiskelijoilla on iästä riippuen kaikenlaista muutakin ajateltavaa: lapset, puoliso, muuta perhettä ja siihen liittyviä velvollisuuksia, talo ja ties mitä. Jos ajateltavaa ja vastuuta on monella osa-alueella, kuinka opinnot mahtavat edetä? Jos en olisi päässyt vierestä seuraamaan, olisin itsekin aluksi skeptinen. Tähän mennessä kaikki ennakkoluuloni ovat kumoutuneet.


Kuvahaun tulos haulle homer simpson college


Olen kohdannut aikuisopiskelijoita joilla on lapsia, lapsenlapsia, lemmikkejä, merkkihääpäiviä ja ties mitä. Jokainen heistä on hoitanut opintonsa kadehdittavan tunnollisesti ja ahkerasti. En tarkoita tällä etteivätkö parikymppiset hoitaisi opintojaan myös yhtä hyvin. Valtaosalla elämäntilanne on kuitenkin hieman erilainen kuin 10-40 vuotta vanhemmilla. Ainoa ero nuorempiin lienee se, että luennon jälkeen ei jäädä rupattelemaan sillä lapsi (tai lapsenlapsi) on haettava päiväkodista, vietävä harrastuksiin tms. Nämä aikuisopiskelijat ”pyörittävät” useampaa asiaa samaan aikaan, mutta selviytyvät silti opinnoistaan. En kyllä lähtisi heidän motivaatiotaan kyseenalaistamaan.

Tuleeko työkyvyttömyys yhteiskunnalle halvemmaksi?
Olen itse kouluttautunut alalle josta en pidä. Miksi en lopettanut? En ole koskaan osannut antaa yksiselitteistä vastausta. Ehkä oletin ja toivoin oppivani pitämään bioanalytiikasta. Toisaalta en uskaltanut lopettaa ennen kuin valmistuin. Mutta jos olisin jäänyt sille alalle vakituisesti, minusta olisi tullut ilkeä ja kiukkuinen näytteenottaja, sillä minun tuurillani se olisi ollut ainoa saamani työ (arvostan kyseistä hommaa kylläkin paljon). Mielenterveyteni olisi romahtanut, enkä olisi kyennyt antamaan asiakkaille positiivisia kokemuksia. Olisin lopulta ollut työkyvytön.

Olisiko tämä ollut yhteiskunnalle edullinen ratkaisu? Tiedä surullisen paljon ihmisiä, jotka ovat säännöllisesti sairaslomalla, eivätkä saavuta työkykyä välttämättä koskaan. Yksi tällaisen skenaarion riskiä lisäävä asia on epämielekäs työ. Kyse ei ole enää siitä että jokin työ ei ole ”kivaa”. Moni saattaa potea huonoa omaatuntoa siitä, ettei kykene suoriutumaan työtehtävistään kuin ponnistelemalla. Samaan aikaan kollegat selviävät kaikesta mahdollisesta ja työskentelevät kahta tehokkaammin. Loppujen lopuksi kyse voi olla vain siitä, että ala ei ole oma. Toki osa kykenee työskentelemään missä vain työn ulkopuolisen elämän ollessa suuremmassa roolissa. Itse en tähän kykenisi. En usko että ”kivaa” työtä on olemassakaan, siis kivaa 24/7. Mielekkyyteen sen sijaan uskon. Yrittäminen sopeutua epämielekkääseen työhön on kuin jatkuva roolin esittäminen. Ennen pitkään jokainen väsyy.

En ole alan asiantuntija, päinvastoin. Mutta silti uskallan väittää esimerkiksi 3-7 vuoden työllistymisen olevan myös valtiolle parempi ratkaisu kuin kymmenen vuoden työttömyys tai jatkuvat sairaslomat. Käsityksiäni saa korjata.

Kuvahaun tulos haulle homer simpson thinking


Pohdintaa..
Mielestäni jokaisella on oikeus kehittää itseään ja oppia uutta. Lisäksi jokaisella on mielestäni oikeus tehdä elämällään jotain. Joskus näkemykset muuttuvat, samoin unelmat. Joskus syntyy uusia unelmia. Työ sihteerinä voi yksinkertaisesti maistua puulta 20 vuoden jälkeen, ja luokanopettajan työ sen sijaan kiinnostaa. Tai päinvastoin. Tapahtui siirtyminen miten päin tahansa, molemmisa henkilö on oppinut paljon aiemmasta ammatista. Sihteeri on oppinut asioiden organisointia, ATK-taitoja, samoinn asiakaspalvelua. Luokanopettaja on myös oppinut organisointia, ennakointia, tilannetajua sekä auktoriteettia. Kaikki nämä taidot auttavat paljon seuraavalla alalla tavalla tai toisella.

Kannatan korkeaa työmoraalia, joka liittyy myös opiskeluun. Myönnän häpeäväni sitä, etten ole vielä valmistunut. Toisaalta työmoraali vaatii motivaatiota. Osalle riittää palkka, joka takaa muun elämän kustannusten hoitamisen. En näe tässä todellakaan mitään väärää. Tälle ihmistyypille työ on keino elää työn ulkopuolista elämää. Itse taas kuulun joukkoon, joka kaipaa mielekästä työtä. Hyvä palkka olisi tietenkin mukava lisä, mutta kalliin elämäntyylin sijaan haluan tehdä työtä josta pidän. Sellaisen työn edestä olen valmis tekemään töitä, ja olen tehnytkin. Tässä ajatuksessa on kieltämättä jotain koomista.. on tehtävä työtä jotta voisi tehtä työtä.


Kuvahaun tulos haulle homer simpson hard working


Toivon hartaasti, että aikuisopiskelijoihin kohdistuvia ”kiristyksiä” vähennettäisiin, eikä opiskelijaetuja kitkettäisi liikaa. Koska omat opintoni päättyvät syksyllä, asia ei itseäni kosketa. Toivon kuitenkin ettei tulevien aikuisopiskelijoiden tarvitsisi pelätä tai jopa keskeyttää opintojaan. Esimerkiksi pk-seudulla HSL harkitsee opiskelija-alennuksen poistamista yli 30-vuotiailta. Asian tultua julki osa aikuisopiskelijoista on todennut, että ”nyt taitaa jäädä opiskelu”.

Aikuisopiskelijat ovat opiskelijoita siinä missä nuoremmatkin. He eivät vie kenenkään opiskelupaikkoja. Lisäksi suuri osa heistä hoitaa opintonsa tunnollisesti muista huomiota vaativista asioista huolimatta. He ovat opiskelijoita, joita tulisi tukea, ei savustaa ulos.