Oikotiet kehittymiseen ja uuden oppimiseen?

Uusien taitojen oppiminen ja erityisesti oppimisen ilo ovat asioita, joita ainakin itse toivon mahdollisimman monen kokevan. -Erityisesti aikuisen. Vanhan sanonnan mukaan vanha koira ei opi uusia temppuja, mutta moni aikuinen on onneksi todistanut tämän väitteen vääräksi. Toki omalla asenteella on suuri merkitys. Jääräpäisyyden ohella malttamattomuus lienee yksi suurimmista haasteista tänä päivänä..

Kaikki mulle nyt heti!

Ilman hengenvetoja ja uloshengityksiä kuultuna tällainen asenne on harmillisesti yleistymään päin, ja siis vähän joka alueella. Oli kyse sitten epäoikeuden mukaisuuden vähentämisestä tai ilmastokysymyksistä, jos muutos ei tapahdu juuri sillä sekunnilla, yksi jos toinen joutuu itku-potku-raivarin valtaan. Sama pätee uusien taitojen opetteluun. Pro -tasolle on päästävä välittömästi, vaikka kyseisen tason osaajat ovat itse harjoittelleet pitkäjänteisesti vuosikausia.

 

Queenilta löytyy hienoja kappaleita, mutta tätä ei kannata aina seurata kirjaimellisesti.. 

Itse olen törmännyt kyseiseen asenteeseen erityisesti luistelun ja soittoharrastuksen yhteydessä. Valitettavasti uuden taidon oppiminen vaatii usein hyvää pohjaa, eli ”helpompi” juttu on osattava hyvin ennen siirtymistä haasteellisemmalle tasolle. Soitan säännöllisesti pianoa, yleensä päivittäin. Kappaleet ovat tasoltaan melko haasteellisia, vaikkei aivan pro -tasoa. En ole opiskellut musiikkiopistossa, mutta olen aikoinani kilkutellut läpi Thompsonin kirjan Pienet sormet soittamaan kappaleita, ja jotain sen jälkeenkin. Sama pätee luisteluun. Olen lapsena opetellut ihan vain liikkumaan luistimilla. Harrastelijaryhmässä harjoitellessani minulla itse asiassa meni todella pitkään ennen kuin opin piruetin..

”Voisko tätä jotenkin nopeuttaa?”

Niinpä niin, tylsät jutut olisi kiva vain kelata ohi. Käsite ”kelaaminen” tosin lienee tuttu vain meikäläisen kaltaisille muinaisjäänteille, jotka käyttivät sellaisia muinaisjäänteitä kuten c-kasetti ja videokasetti. Valitettavasti tylsät perusasiat on käytävä läpi, ja niitä on myös toistettava vielä oppimisenkin jälkeen.

Digitalisaatio ja some eivät ratkaise kaikkea

On siis todella hienoa, että Youtube ja muut kanavat ovat pullollaan erilaisia ”tutorialeja”, mutta valitettavasti ne eivät aina johda parhaimpaan tulokseen. Toki erilaisissa fyysisissä taidoissa voi nähdyn mallin perässä oppia. Jotta en täysin mollaisia Youtuben tarjontaa, erilaiset opetusvideot ovat kätevät reitti tutustua aihepiiriin, lajin termistöön sekä siihen, miltä erilaiset liikkeet näyttävät. Samoin soittoharrastuksissa Youtubesta voi kuulla erilaisia tulkintoja eri kappaleista.

Ja sitten kritiikkiin! Olen katsonut yhden jos toisenkin videon niin luistelu -kuin voimisteluliikkeistä, joissa hehkutetaan kuinka oppia kyseinen liike 5-10 minuutissa. On kuitenkin hyvä muistaa, että liike on videon henkilön selkäytimessä, ja on ollut siellä jo pitkään. On siis hyvä kyseenalaistaa oppiiko liikeen todella niin lyhyessä ajassa. Sellaiset ”Kuinka oppia asia X 10 minuutissa?” -videot ovat enemmänkin sopivia malleja harjoittelun rakentamiseen. Eli et välttämättä opi liikettä kymmenessä minuutissa, mutta opit tekemään kymmenen minuutin harjoituksen, joka mahdollisesti johtaa lopulta oppimiseen.

Ja vielä yksi mistä en tykkää: Ne ”pelimäiset” pianonsoiton oppaat. Eli jokin videossa palkit tai muut merkit tulevat asianomaisille koskettimille reaaliajassa, jolloin soittaja tietää mitä kosketinta painaa. Tetrismäinen rakenne siis. Ihan hyvä joo, ja periaatteessa kappaleen oppii. Mutta taidon lukea nuotteja nuo ohjelman tuhoavat oikein tehokkaasti. Okei, ei ehkä jokaisen kohdalla, mutta kyseistä ilmiötä on havaittu. Tavallaan ymmärrän mikä tuossa ”piano-tetriksessä” houkuttelee. Nuotteja lukiessa on vaivattava pääkoppaa. Kappaleen ollessa täysin vieras soitto on kangertelevaa, eikä kappaleesta oli vielä kokonaiskuvaa. Haasteena on kuitenkin se, että mitä vähemmän nuottien lukemiselle uhraa aikaa, ts. harjoittelee, sitä hitaammin nuotinluku tulee käymään.

Korvikkeita laadukkaalle harjoittelulle?

Okei, harjoittelutapoja on varmasti useita lajissa kuin lajissa, siis myös liikunnan ulkopuolella. Laadukkaan harjoittelun korvaaminen sen sijaan voi olla haasteellisempaa. Laadukkaalla tarkoitan esimerkiksi hidasta ja huolellista harjoittelua uutta taitoa harjoiteltaessa. Oikeastaan tämän voi yhdistää niin soittamiseen kuin liikuntaan, tai mihin tahansa motorisia taitoja vaativaan tekemiseen. On toki sellaisia lahjakkuuksia, jotka oppivat todella nopeasti kerran nähtyään tai kuultuaan esimerkin. Tällaisia ihmisiä kuitenkin on pikkiriikkisen vähemmän verrattuna meihin perustason tekijöihin. Mutta eipä se mikään häpeä ole.

Henkilökohtaisesti en usko että laadukasta harjoittelua voi korvata, vaikka laadukkaasti voi kenties harjoitella eri tavoin. Lisäksi yhdistäisin laadukkaasteen harjoitteluun hyvän ja huolellisen tekniikan, mikä tulee olemaan esimerkiksi nopeuden tai toistomäärän edellä. Jos huonoja toistoja tekee liikaa, virheellinen tekniikka menee vähitellen selkäytimeen. Jos näin ehtii käydä, huonon tekniikan korjaaminen ja hyvän omaksuminen eivät ole aivan pieni projekti. -Ei toki mahdotonkaan, mutta suuritöinen. Huolellisuus ja hyvään tekniikkaan keskittyminen puolestaan vaativat aikaa, eli oikoteitä ei tässäkään ole.

Pohdintaa ja tunnustuksia

Millä perusteella voin pitää latelemaani tietoa varmana? No ihan kantapään kautta opittujen kokemusten kautta! Luistelussa erityisesti huono hyppytekniikka (hutiloimalla syntynyt) hidasti kehitystä pitkään, samoin liian vähäinen keskittyminen perusasioihin. Myös soittaessa olen tehnyt samoja virheitä, eli rynnännyt liian vauhdilla eteenpäin kunnes ”seinä” on tullut vastaan. -Tai oikeastaan mäjähtänyt päin näköä.

Olen siis itsekin usein malttamaton, ja sortunut juuri niihin asenteisiin joita kritisoin. Eli mainitut virheet olen testannut ja hyviksi havainnut, siis ainakin jos tavoitteena on hidastaa kehitystä. Uusien taitojen oppiminen (siis myös pienin harppauksin) on upea asia, mutta valitettavasti siihen liittyvää harjoittelua on todella vaikea nopeuttaa tai korvata jollain muulla. Osaksi uskallan syyttää digitalisaatio malttamattomuuden lisääntymisestä. Moni asia on opittavissa, mutta ei juuri sillä sekunnilla kun harjoittelun aloittaa. Sen sijaan kehitys etenee usein pienissä erissä. Kun oppii huomaamaan ja iloitsemaan niistä pienistä eteenpäin vievistä askeleista, oppimisen iloa voi myös kokea useammin. Klisee tai ei: Maltti on valttia!

Mukavaa viikoloppua kaikille!