Se
olisi sitten dieettikuulumisten aika! Helmikuu on sujunut oikein
mukavasti, eikä lipsahduksiakaan ole ilmennyt. Tammikuun lopulla
tosin tuli tavallaan pieni lipsahdus. Syynä ei ollut kuitenkaan oma
saamattomuus, vaan flunssa. 38 asteen kuumeessa ruoka ei
yksinkertaisesti uponnut, vaan kaikki meinasi tulla ylös. Kyse ei
ollut suoranaisesti pahoinvoinnista, vaan refluksivaivan
pahenemisesta. Kaikki kiinteä tykkäsi kiivetä ylös. Ainoa mikä
pysyi vatsassa, oli viileä ja ei-kiinteä ruoka. Ts. nesteet ja
smoothiet. Tätä ei kestänyt onneksi pitkään, ja syöminen
normalisoitui.
Kokonaisuudessaan
on sujunut ihan mukavasti, mutta pieniä haasteitakin on ilmennyt.
Tällä kertaa ne eivät ole kuitenkaan korvien välissä. Mutta
onneksi myös paljon positiivista on mahtunut mukaan.
Kaksi
lämmintä ateriaa
Tämä
on pysynyt todella hienosti, ja eikä ”kakkosaterian” ole
tarvinnut olla aina samaa kaurapuuroa. Esimerkiksi kuluneen parin
päivän aikana nakkikeitto on mennyt ongelmitta. Osasyynä on myös
se, että joku (eli minä) teki aika suuren satsin nakkikeittoa, mikä
pitäisi saada menemään. On siinä projektia.. Vegenakkikeittoa
siis.
”Kakkosaterian”
vakinaistaminen vaati kuitenkin hieman työskentelyä. Lounas oli
ajoitettava riittävän aikaiseksi, eli mielellään ennen klo: 12.
10:30-11:30 on ollut sopiva aika. Tällöin ”kakkosateria” alias
päivällinen ajoittuu klo 16-17 tienoille. Yleensä näiden väliin
mahtuu jotain välipalaa. Tai ei edes yleensä, sillä vatsani vaatii
ruokaa 2-3 tunnin välein.
Leipäviipale
lounaan yhteydessä
Alkuun
halusin vähentää leivän määrää, mutta tulin toisiin
aatoksiin. Leipäviipalesta juuston kera saa mukavasti lisäenergiaa
aterian yhteyteen. Nyt kuin tuohon leipään on tottunut, ei siitä
halua enää luopua! Samalla kroppa saa vähän lisää
hiilihydraatteja käyttöön. Uskon vakaasti että niille on
vakituisesti kysyntää.
Refluksivaiva
vaikeuttaa
No
niinpä! Totta puhuen en välillä ota yhtään selvää pötsini
aivoituksista. Jos syöty ruoka on vähänkin liian raskasta (esim.
paljon rasvaa), sitä ruokaa sitten niellään tovi. Välillä
mahalaukkuni luulee olevansa puolta pienempi, jolloin täysi olo
tulee pienemmästäkin annoksesta. Mikä lie identiteettikriisi
silläkin.. Ja kyllä, kahvin määrää on vähennetty reippaasti.
Eihän
tässä muuten mitään, mutta ajoittain tuo pirulainen vaikeuttaa
energiamäärän saamista riittävän ylös. Olen todella huono
syömään ”herkkuja” (kuten ties miten usein olen maininnut).
Ns. kunnon ruokaa on siis syötävä enemmän. Haasteena on vain se,
että suuremmat määrät saavat vatsan kenkkuilemaan. Okei, anteeksi
seikkaperäisyyteni. Tuo ruuan ”hyppiminen” ylös on ollut
taipumuksena jo lapsesta asti. Asiaa tuskin helpotti se, että pidin
nimenomaan ”ärtsyistä” ruuista: jälkiuunileivästä,
pippurimetwurstista (kyllä, ihan oikeasti :D), tulisista mausteista
yms. Olen siis rääkännyt vatsaani systemaattisesti pienestä
pitäen. Ai niin, salmiakki.. No, lähiviikkoina tarkoitus olisi
vihdoin ja viimein kysäistä apua asiantuntijalta.
Pohdintaa
Kuten
arvata saattaa, en ole enää viitsinyt laskea energiamääriä.
Syöminen tuntuu paljon rennommalta, ja ennen kaikea
luonnollisemmalta touhulta ilman jatkuvaa numeroiden kirjaamista.
Makrojen laskenta voisi vielä mennä, mutta sekin saa jäädä
sikseen. En ole kasvattamassa lihasmassaa tai polttamassa rasvaa.
Olen nostamassa energiamäärää kulutusta vastaavaksi. Palautumisen
vaatima energiamäärä kuuluu mukaan.
Refluksivaiva
rajoittaa osaltaan ruokien määrän suhteen, samoin sisällön.
Kuten tuli todettua, liian raskas ruoka aiheuttaa omat ongelmansa.
Periaatteessa suuremmat annoskoot menevät, mutta syöminen vaatii
aikaa. Koska nimenomaan ”tujumpi” ruoka ei sovi,
perusterveellinen ruoka taas vaatii ne suuremmat annoskoot. Kumpi
sitten on pienempi paha, se lienee valintakysymys.
Mutta
kokonaisuudessaan olen tyytyväinen tilanteeseen ja edistymiseen.
Vaikka mitään merkittäviä muutoksia ei ole taaskaan tapahtunut,
koen ylläpitämisen osaksi edistymistä. Eli homma jatkukoon samaan
malliin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti