Aikuisluistelijakuvia osa 2. Tiina

“Aikuisluistelijakuvia” jatkuu, ja iloksemme saamme tutustua Tiinaan. Hänen lajejaan ovat muodostelmaluistelu sekä yksinluistelu. Lapsena Tiinalla ei ollut mahdollisuuksia harrastaa taitoluistelua. Sen sijaan ensikosketukset lajiin tulivat kavereiden kautta. Joku osasi hieman enemmän, ja opetti sitten toiselle. Hän taas vei taitoa omalta osaltaan eteenpäin. Näin Tiinakin pääsi oppimaan perusluistelutaidot ja jopa sirklaustakin! Lapsena jokainen haave ei aina toteudu. Se ei kuitenkaan tee asiasta mahdotonta. Aikuisiällä, vuonna 2004 Tiina aloitti muodostelmaluistelun, eli luisteluvuosia on kertynyt peräti 13. Miten kaikki alkoi? Luistelu oli lumonnut Tiinan jo lapsena, mutta rahaa ei ollut riittävästi. Tammikuussa 2004 kaikki muuttui. Tiina huomasi Helsingin Sanomissa suuren artikkelin muodostelmaluistelusta. Laji ei ollut Tiinalle aivan vieras. Aikuisten mahdollisuudesta harrastaa muodostelmaluistelua ei sen sijaan ollut tietoa. Vastaus löytyikin pian. Artikkelissa kerrottiin, että Helsingin taitoluisteluklubi oli perustamassa aikuisjoukkuetta. Tiina otti seuraan yhteyttä, ja niin alkoi harjoittelu Jääleidit -joukkueessa! Nimi oli itse asiassa Tiinan ehdottama, kun joukolta vielä puuttui nimi. Jääleideissä luistelijoiden lähtötaso vaihteli paljon. Osalle luistelu oli jo tutumpaa, ja osa puolestaan oli vasta aloittanut luistelun. Kausi alkoi tammikuussa, mutta tuntui loppuvan kesken. Usein harjoittelukausi loppuu nimittäin toukokuuhun mennessä, ja jatkuu vasta syyskuussa. Kevät- ja syyskauden välille jää siis useampi kuukausi väliä. Taukoa ei kuitenkaan tarvinnut pelätä! Jäähallin seinällä oli nimittäin mainos toisen seuran muodostelmajoukkueen kesäleiristä. TTK:n (Tikkurilan taitoluisteluklubi) nimittäin järjesti omalle joukkueellen Ice Comedylle kesäleirin, johon myös muut aikuismuodostelmaluistelijat olisivat tervetulleita. Vaikka muodostelmaluistelun harjoitteleminen oli alkanut vasta muutamia kuukausia sitten, Tiinalla rohkeus riitti osallistumaan leirille. TTK:n Ice Comedy oli joukkueena kokeneempi, eli harjoittelu vaati jo teknistä osaamista. Kesän aikana Tiina osoittautuikin siinä määrin taitavaksi luistelijaksi, että haasteellisempi joukkue sopi hänelle mainiosti! Tiina siirtyi Jääleideistä Ice Comedyyn, jossa hän luistelikin peräti yhdeksän vuotta!

Aikansa kutakin, ja jossain vaiheessa Tiinakin alkoi pohtia lopettamista Ice Comedyssa. Sattumalta samoihin aikoihin Tiinan joukkuetoveri kertoi aikoivansa käydä myös muiden joukkueiden järjestämillä kokeilujäillä. Samaa ajatusta testaten Tiina sai sopivasti mahdollisuuden vaihteluun. Luistelu Ice Comedyssa sai jäädä, ja tilalle tuli HL:n joukkue Crème de Ments. Millaista oli aloittaa kilpaileminen muodostelmajoukkueessa? Sinä keväänä kun Tiina aloitti luistelun, hän oli katsomassa aikuismuodostelmakilpailuja. Ajatus omasta luistelusta osana joukkuetta tuntui vielä vieraalta. Ensimmäisen kerran Tiina pääsi esiintymään seuran kevätjuhlassa. Vaikka kyseessä oli ensimmäinen kerta “estradilla”, ei joukkue astunnut jäälle liian vakavalla otteella. “Jääleidit esiintyi HTK:n kevätjuhlassa muutaman kuukauden harjoittelun jälkeen. Esiintyminen meni pieleen, kun musiikki alkoi keskeltä ohjelmaa. Repesimme kaikki lopuksi nauramaan.” Asenne oli siis kohdallaan itse kullakin jäsenellä! Koska muodostelmassa kyseessä on aina ollut kilpaileva joukkue, ei harjoittelu tarkoita pelkkää hauskanpitoa. Kilpailuja on kauden aikana peräti 4-5, eli harjoiteltava on! Ensimmäisten kilpailujen aikana jännitys ei jättänyt rauhaan. “Jalat tärisivät ja oli vaikea pitää hymyä yllä. Pikkuhiljaa siihen tottui, eivätkä muodostelmakisat tunnu enää jännittäviltä.” Kilpaileminen muodostelmaluistelijana toi mukanaan monia positiivisia kokemuksia. “Ice Comedyn kanssa kävimme Bordeauxissa Ranskassa. Siellä meitä pidettiin kuin kukkaa kämmenellä. Viikonlopun aikana oli monenlaista ohjelmaa. Perjantai-iltana oli kisan arvonta pormestarintalolla, jonka jälkeen oli cocktail-tilaisuus. Lauantaina kisa ja sen jälkeen arabialainen ilta jäähallilla. Sunnuntaiaamuna brunssi vapaamuotoisen jään ohella. Sen jälkeen meidät vietiin bussilla meren rantaan ja veneajelulle. Tuuli oli huikea ja kaikilla oli hiukset tönkköinä ja aurinkolaseissa paksu kerros suolaa veneretkejn jäkeen. Sen jälkeen mentiin hienoon ravintolaan syömään Meillä oli myös kaikkien aikuisten kanssa yhteinen gaalaesiintyminen. Ranskan joukkueen kanssa ei löytynyt yhteistä kieltä, mutta brunssijäällä teimme yhdessä kuvioita elekieltä käyttämällä, että mikä kuvio tulisi.” Vakavan tunnelman sijaan kilpailu kävi siis lomamatkasta, ja joukkue sai tutustua muihinkin kohteisiin kuin paikallisiin jäähalleihin. Vaikka kilpailuissa yritetään parhaansa, positiivinen asenne ja rentous näyttävät olleen tärkeä osa kilpailuja! Crème de Mentsin kanssa Tiina pääsi matkustamaan Berliiniin. Siellä kisa oli tiiviimpi, mutta joukkue pääsi esiintymään myös loppunäytökseen. Näytöstä seurasi kaikille tarkoitettu jäädisco, jossa kuvioita päästiin kokeilemaan myös “tavallisten pulliaisten” kanssa. Muodostelmaluistelussa kilpailut tapahtumina luovat yhteishenkeä. Muodostelmassa on helppoa, kun valmentaja sanoo, milloin pitää olla harkkaamassa ja milloin pukukopissa. Yksinluistelukisoissa kaikista asioista pitää huolehtia yksin. Harjoittelu ei kuitenkaan aina käynyt vailla haasteita. 8 harjoitteluvuoden jälkeen Tiina harkitsi luistelun lopettamista. Laji oli vähitellen muuttunut suorittamiseksi, ja luistelun ilo oli kadonnut, samoin luottamus omiin taitoihin. Seuraavana syksynä alkoi kaivattu innostus palata Myllypuron jäähallissa järjestettävän luistelukoulun aikana. Siellä kurssia pitävä ohjaaja totesi Tiinalle: "Tiina, sä olet hyvä luistelija.” Tuttu kipinä palasi jälleen, ja Tiina luistelikin vielä yhden kauden Ice Comedyssa. Jotain kuitenkin puuttui. Tiina päätyi vaihtamaan joukkuetta. Ratkaisu oli onnistunut, sillä luistelun ilo palasi, ja Tiina innostui myös yksinluistelusta. Vuonna 2015 Tiina pohti ensimmäisiä kertoja kilpailemista myös yksinluistelijana. Inspiraatiota tähän toivat musiikit elokuvasta Cabaret. Aluksi löytyi musiikki, sitten juuri oikeanlainen asu. Punanaamio -kaupasta sattui nimittäin löytymään juuri täydellinen asu: hapsumekko ja sulkapäähine! Pitkät mustat hansikkaat jotka Tiinalla oli jo entuudesta kruunasivat kokonaisuuden. Asun muokkaaminen sopivaksi ei kuitenkaan käynyt aivan nopeasti. Lopullista asua nimittäin koristivat peräti 200 paljettia, jotka Tiina itse ompeli asuun. Vuonna 2016 Tiina kilpaili aikuisten Steel -sarjassa.

Aikuisille tarkoitettuja yksinluistelukilpailuja järjestettiin monessa paikkaa, mutta moni oli turhan kaukana. Onneksi Klaukkalassa järjestettiin samana keväänä kilpailut, joten matka pääkaupunkiseudulta ei ollut turhan pitkä. Tuossa vaiheessa aikuisluistelijat olivat verkostoituneet melko tehokkaasti, ja Facebookiin perustetusta aikuisluistelijoiden Vintage Skaters -yhteisössä näkyi mielenkiintoinen ilmoitus: “Taas sattuma astui peliin, ja Vintage Skaters –facbookryhmässä, joku kyseli osallistujia omatoimiselle Myllypuron arkiaamujäälle. Se sopi minulle, sillä olen aamuihminen ja pystyin menemään hallilta suoraan töihin. Valmentajan löysin jututtamalla joukkuekaveria, joka ehdotti joukkueemme kakkosvalmentajaa. Hän teki ohjelmaan koreografian, minkä steppasimme yhdessä pari kertaa Oulunkylän jäähallin pukukopissa. Osallistuin sitten kisaan, missä oli sarjassa kolme osallistujaa ja tulin toiseksi. ” Kilpaileminen yksinluistelijana alkoi siis todella onnistuneesti! Usein moni jännittää ensimmäisellä kerralla paljon, jolloin ohjelman luisteleminen on paljon haasteellisempaa kuin harjoituksissa. Kilpailutilaneessa olosuhteita muuttaa paljon myös kisapuku, joka usein on paljon vilpoisempi kuin yleensä harjoittelussa käytetyt vaatteet. Jännityksestä huolimatta Tiina asennoituu kilpailuissa ihastuttavan positiivisesti: “Ajattelen aina ennen kisasesiintymistä, että “kaikki sujuu hienosti”. Kilpaileminen on ollut täynnä monipuolisia kokemuksia. Erityisen mahtavia sellaisia ovat olleet ensimmäiset mitalit. Mitalit eivät kuitenkaan ole olleet ainoa voitto, jonka Tiina on kilpailujen kautta saavuttanut. Hän on saanut tutustua todella monenlaisiin ihmisiin aina eri elämäntilanteista eri ammattien edustajiin. Aikuisluistelu onkin laji, jossa samalla jäällä harjoittelevat niin lääkärit, opettajat kuin sihteeritkin kotiäitejä unohtamatta. Jääharjoittelu ja kilpailut ovatkin siinä mielessä mielenkiintoisia tapahtumia, että todella erilaisia ihmisiä eri taustoineen yhdistää sama laji. Jatkossakin Tiina haluaa jatkaa kilpailemista ja kehittyä erityisesti yksinluistelussa. “Haaveita ja tavoitteita: Haluaisin oppia tekemään hienoja piruetteja ja kenties jossain vaiheessa taas kilpailla yksinluistelukilpailuissa ja vaikka ulkomaillakin.” Taitotaso on siis noussut merkittävästi lajin aloittamisen jälkeen. Jo “tavallinen” piruetti vaatii taitoa, rohkeutta ja kehonhallintaa. Siksi monella luistelijalla voi innostus loppua muutamia yritysten jälkeen. Tiina on onnistunut ylittämään tämän haasteen upeasti! Harjoittelu ei kuitenkaan jää pelkkään pyörimisen oppimiseen. Sen sijaan harjoittelu jatkuu ja opittuja taitoja hiotaan. Taitoluistelussa moni näkeekin suurena viehätyksenä mahdollisuuden kehittyä jatkuvasti ja oppia aina hieman lisää. Tämän ilmiön myös Tiina on havainnut luisteluvuosiensa aikana. “Millaiset asia luistelussa viehättävät? Luistelussa saa hioa taitoja ja kokea oivalluksia vielä vuosienkin jälkeen.” Tällä hetkellä Tiinan lempielementtejä ovat vaaka- ja ikkunavaakaliu'ut. Millaiset asiat luistelussa erityisesti viehättävät? Kaikkea kaunista ja esteettisyyttä rakastavana persoonana Tiinaa ihastuttaa se, että taitoluistelussa juuri esteettisyys ilmenee voimakkaasti. “Olen itse hyvin esteettinen ihminen ja nautin tällaisista asioista.” Monipuolisena ja toisaalta myös haasteellisena lajian taitoluistelussa moni löytää itsestään uusia puolia. Tiinan kohdalla yksi uusi taito oli hymy. “En ole koskaan ollut mikään hymytyttö, mutta vuosien myötä olen oppinut hymyilemään kauniisti koko ohjelman läpi. Hymyilen aina kisaohjelmaa tehdessä.” Lisäksi luistelun myötä opitut taidot ovat ulottuneet myös jäähallin ulkopuolelle. “ Olen kehittynyt esiintyjänä ja tietysti pikkuhiljaa luistelijana. En enää jännitä minkäänlaisia esiintymisiä työelämässä.” Taitoluistelu ei siis ole rajattu vain lasten ja nuorten lajiksi. Moni aikuinen ei uskalla uskoa mahdollisuuteensa kehittyä. Mutta kuten Tiinan tarinasta näkee, koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa. On vain uskottava ja uskallettava! “Aikuisena oppii mitä vain, kun vaan jaksaa harjoitella. Olen innostanut pari tuttua aloittamaan muodostelmaluistelun. He ovatkin useasti kiitelleet minua asiasta.” On siis lukuisia asioita joita aikuisenakin on mahdollista oppia. Selkeimmin ne ilmestyvät eteen silloin, kun lakkaa pohtimasta mitä kaikkea ei voi oppia.