Aikuisluistelijakuvia osa 1: Tupu Hovi

Aika tutustua ensimmäiseen aikuisluistelijaamme! Tupu Hovilla luistelukokemusta on jo useamman vuoden ajalta, mutta aloittaminen tapahtui vasta aikuisiällä. Lajiin inspiroi tv-ohjelma, jossa käsiteltiin aikuisten muodostelmaluistelua. Laji oli tuolloin vielä monille vieraampi, mutta valloitti Tupun välittömästi. Aiempaa luistelukokemusta ei ollut, mutta sehän ei estänyt eikä hidastanut aloittamista! Tosin taitoluistelun ”rinnakkaislajeista” oli kokemusta.

”Näin TV;ssä ohjelman aikuisten muodostelmaluistelusta, josta minulla ei aiemmin ollut minkäänlaista hajuakaan. No innokkaana "tyttönä" ja tanssin (jazztanssi, baletti etc) harrastajana tiesin heti että tuo on mulle ! Viestiä ohjelmassa esiintyneeseen seuraan ja kyssäriä että pääseekö mukaan, osaan luistella sillai kuin lapsena, mutta tanssi on verissä....”

Valmentaja toivotti Tupun tervetulleeksi joukkoon. Mitähän seuraavaksi? Nyt oli saatavat luistimet! Kuten monille muillekin aloittelijoille, ns. oikeiden taitoluistimien löytäminen on vierasta työmaata. Ensimmäisten luistimien kohdalla ei vielä onnistanut, mutta toisten kohdalla oli Tupu ehtinyt tutustua tarkemmin taitoluistimien valikoimaan. Ns. oikeat taitoluistimet eivät kuitenkaan olleet mukavimmasta päästä. Oli käyttäjänä minkä ikäinen luistelija tahansa, vie aikansa tottua kovaan varteen. Tupu ei kuitenkaan antanut periksi edes epämukavuudelle, vaan jatkoi sinnikkäästi harjoittelua. Pian harjoittelu tuotti tulosta, ja kehitys oli todella selkeää! ”Seuraavat kivikovat pro luistimet olivat kuin tiiliskivet ja niillä taas niille kipeille polville, että ei se alku niin herkkua ollut mitenkään, vaikka periks ei annettu. Luistelu antoi heti kyllä tunteen että nyt minä liidän ja kiidän upeasti ja tämä on mahtavaa! Osaan ja osaan!”

Muokkakuvamaalaus

Kevätkauden jälkeen alkoi harjoittelu uudessa seurassa. Juuri sopivasti seuran aikuisten muodostelmajoukkue etsi joukkoonsa luistelijaa. Kyseessä oli kilpaileva joukkue, jolloin luistelun perustaidot tuli hallita. Vasta edellisenä syksynä luistelun aloittanut Tupu otettiin ilolla mukaan. Vaikka elementit muuttuivat jo haasteellisemmaksi, Tupu oppi nopeasti ja harjoittelu joukkueen kanssa sujui hienosti! Ensimmäiset kilpailut käytiin Jyväskyläsä, ja nuo kilpailut jäivät Tupun mieleen todella positiivisena kokemuksena. Luistelemisen ilon ohella myös joukkuetoiminta jätti mukavat muistot. ”Ekat kisat suoritettiin Jyväskylässä ja tuota kisavideota katsellessa ei voi olla muutakuin onnellinen. Hieman sellaista ja tällaista oli kisaamisemme mutta fiilis oli kihelmöivän jännittävä ja näimme kyllä kaikessa joukkona paljon myös hyvää."

Parin vuoden kuluttua vaihtui harjoittelupaikka Helsinkiin. Uusi joukkuekin löytyi, ja tunnelma oli mukava. Luistelijat olivat Tupulle entuudestaan tuttuja, sillä hän oli osallistunut samaiselle joukkueelle järjestettävällä kesäkurssilla. Siispä luistelemaan! Valmentajat olivat myös tehtävässään taidokkaita, ja joukkue voittikin useita kertoja. Kilpaileminen ei rajoittunut vain kotimaan kisoihin, vaan joukkue pääsi kilpailemaan myös Saksaan Oberstdorfiin, jossa vuosittain järjestetään maailmaanlaajuiset kilpailut aikuisluistelijoille!

Viiden vuoden harjoittelun jälkeen oli aika jättää muodostelmaluistelu. Luistelu ei kuitenkaan jäänyt, vaan Tupu siirtyi yksinluistelun pariin. Vaikka tutun joukon jättäminen oli haikeaa, toi yksinluistelu aivan uudet tuulet. ”Aikansa kutakin, vaikka haikea oli jättää se laji, mutta edessä oli oma vapaus, luistelu jatkui silti. Ystäväni innosti tekemään ohjelmaa ja kisaamaan yksinluistelussa. Aluksi ajatus nauratti, muttakun aloitti homman niin se vei mukanaan......” Harjoittelu ei jäänytkään vain elementtien varovaiseen kokeilemiseen. Tupu aloitti aktiivisen kilpailemisen yksinluistelussa niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Vuonna 2011 tutuksi tulivat Saksan Oberstdorfin lisäksi Viro, jossa järjestettiin aikuisluistelijoille kilpailut Juna Cup sekä Gliss Open.

Oberstdorfin voitto 2014

Taitoluisteluja lajina on antanut Tupulle paljon. Asenne ollut sopivan rento, mutta toisaalta ripaus kunnianhimoa ja halua oppia ovat mahdollistaneet eri luisteluelementtien oppimisen.

”Tottakai en osannut mutta uskoin vakaasti siihen ja kyllä sitä sitten oppii pikku hiljaa, ja mikä sen ihanampaa! Sanon aina kaikeille että taitoluistelun oppiminen on varmaan yhtä mageeta kun pikkulapsella kävelemään oppiminen tai vähän isommalla pyörällä ajamaan oppiminen..... sitä haluaa koko ajan lisää!” Yksinluistelun kilpailusarja on aikuisten Bronze, jossa on jo hallittava niin askeleita, piruetteja kuin osa yksöishypyistäkin.

Taitoluistelussa elementtien oppiminen ei lähde tyhjästä. On osattava luistella, ja jotta osaisi luistella, on uskallettava luistella. Se, että saa luistimet jalkaansa ei tuo luistelutaitoa. On ymmärrettävä kuinka liike tapahtuu aina etu- ja takaperin luistelemisesta käännöksiin. Helpoimmat yksöishypyt saattavat näyttää yksinkertaisilta, ei jäästä välttämättä niin vain irtauduta. Vaatii siis todella paljon rohkeutta harjoitella. Tupulla rohkeus on riittänyt opettelemaan aikuisiällä yksöishyppyjä ja jopa hyppy-yhdistelmiä! 
Suosikkeihin kuuluvat salchow-oiler-salchow sekä tulppi-tulppi. Lisäksi tavoitteena olisi oppia flippi, mikä hyppynä vaatii jo voimaa ja rohkeutta. Uutta opetellessa Tupu etenee vakaasti, mutta kärsivällisesti. ”Haastan itseäni koko ajan, välillä löysäilen sitten taas yritän ryhdistäytyä, sellaista se on! Suuri iloni jatkuu myös inline skatingin parissa, parketilla ja asfaltilla. Siinä sitä haastetta riittääkin oppia samoja temppuja kuin jäällä!” Kesällä terät siis vaihtuvat renkaisiin, ja taitoluistelu muuttuu taitorullaluisteluksi, mikä lajina on astetta haastavampi kuin taitoluistelu. Joskus pieni ”loma” harjoittelusta tekee hyvää. Sen jälkeen jaksaa taas harjoitella suuremmalla teholla ja motivaatiolla.

Taitoluistelun myötä Tupu on saanut hyödyntää sellaisia taitojaan, joissa hän on erityisen lahjakas. Hän on tehnyt kilpailuohjelmiensa koreografioita ja jopa ommellut itse kisapukunsa! Ompelutaitojen ohella Tupu on todella lahjakas taiteilija, ja luistelu onkin inspiroinut monissa teoksissa.

Tupu on joutunut luisteluvuosiaan huomaamaan myös aikuisten ja nuorten sekä lasten vastakkainasettelun. ”Aluksi korvaani särähti tämä aikuisluistelijoiden itsensä  jonkinasteinen vähättely, kun aina halutaan verrata luistelijoita nuoria ja aikuisia lapsia jne toisiinsa. Minusta se on turhaa. Ikä on numero tai numerot, kukin opettelee oman tasonsa mukaan, toiset nopeammin toiset hitaammin, jotkut haluaa kilpailla, jotkut haluaa vaan luistella ja oppia taitoja jne.” Kilpailuasetelma luistelijoiden välillä osoittautui siis täysin turhaksi, ja oppimisen ilo siirtyi edelle. Tupu on luisteluvuosinaan saanut monesti kokea, että ikä ei rajoita uuden oppimista ja kehittymistä.

 Hän on uskaltanut uskoa itseensä, mutta ymmärtänyt myös sen, että kehittyminen vaatii harjoittelua ahkerasti.

Luistelun tuomat ilot eivät rajoittuneet vain uusien taitojen oppimiseen. ”Olen löytänyt mahtavia ystäviä ilman ikärajaa kaikista taitoluistelun harrastajista ja tunnen että ikäkysymys ei ole mielessämme kun remutaan tai riemuitaan tai mökötetään pukkarissa, jäällä jne. Tiedämme kaikki, mitkä on haasteet, omat haasteemme oppia, mitä on kun kunto ei ole ihan ookoo ja mitä on kun on aihetta juhlia! Kiitos kaikki ihanat luistelijakamut kautta Suomen ja myös ulkomaiden! Olette antaneet niin paljon yhteenkuuluvuuden tunnetta!” Aikuisluistelijoiden ikäskaala on todella laaja, mutta jokainen numeromuodossa oleva ikä jää toiselle sijalle, kun joukkoa yhdistää monipuolinen laji, jossa haasteita ja uutta opittavaa riittää loppumattomiin. 

LisääLiisa Ihmemaassa flaijeri (ilman tekstejä) TTK.ssa 2005 kuvateksti