Näissä asioissa taidan olla konservatiivinen!

Jos minulta kysytään, konservatiivisuudesta ja traditionaalisuudesta puhutaan usein varsin negatiiviseen sävyyn. Vastakohtana on luonnollisesti liberaalius, se tavoiteltava tila. Olen itse jonkinlainen hybridi näiden välillä. En kuitenkaan pidä konservatiivisuutta ja traditionaalisuutta aivan yksiselitteisinä asioina.

Myönnän kannattavani omalla kohdallani ns. konservatiivisia ratkaisuja, mutta en myöskään koe muita vaihtoehtoja ”ongelmaksi”. Tässä jokunen esimerkki omasta elämästäni ja tulevaisuudesta jota ainakin toivoisin. Ja pahoittelen jos joku näistä mielensä pahoittaa. Ennaltaehkäisyn kannalta suosittelen Mutta -osion lukemista.

Avioliiton symbolinen merkitys

Itse henkilökohtaisesti pidän avioliittoa eräänlaisena sinettinä kahden ihmisen välillä, jotka rakastavat toisiaan niin paljon, että ovat valmiita julkistamaan asian sanomalla ”tahdon”. Oli kuulijana sitten pappi, tuomari, imaaami tms., asia ilmaistaan ääneen.

 Tai vähän kevyemmän kaavan mukaan?

Mutta: Se mitä minä ajattelen avioliitosta, ei ole ultimaattinen ja ainoa totuus. Rakkaus on mielestäni asia, mitä ei yksiselitteisesti voi kuvailla tai selittää. Tästä syystä en voi sanoa että avioliitto olisi ainoa ja oikea vaihtoehto. Mutta itse koen avioliiton sinetiksi kahden toisiaan rakastavan ihmisen välillä.

En käyttäisi huntua

Huntu.. voi miten lapsena pidin sitä prinsessan kruunun kaltaisena asusteena! Suomessa hunnun käyttö taitaa olla vähäisempää, Amerikassa taas yleisempi. Huntu kuitenkin symboloi neitseellisyyttä. Hmm, olen kohta 34-vuotias ja ollut parisuhteessa aiemminkin, ja puolisolla on tytär. Huntu olisi lähinnä aika epätoivoinen yritys väittää muuta.

Mutta: Minulle on täysin yksi ja sama, jos joku haluaa pitää huntua, siis vaikka kyseessä olisi 45-vuotias henkilö astumassa kuudenteen avioliittoon. Halutessaan myös sulhanen (mies, nainen tai muun sukupuolen edustaja) voi minun puolestani pitää huntua, kunhan ei kompastu. -Tai voi kompastuakin, jos hän sitä erikseen tahtoon ja kompastuminen symboloi jotain? Mitäpä tässä rajoittamaan..

Perheenlisäys vasta avioliitossa

Jotenkin näen avioliiton sinetin ohella eräänlaisena turvana koko perheelle, ehkä eniten lapselle. En ajattele asiaa niinkään moraalisella tasolla, vaikka niin voisi olettaa. Vaikka näin ”synnytystalkoiden” aikana hedelmällisessä iässä olevien naisten tulisi muuttua lapsentekokoneiksi, itse valitsen mieluummin ”vanhanaikaiset” olosuhteet.

Mutta: Taaskaan en näe syytä valittaa muista vaihtoehdoista. Jos avioliitto ei tunnu tarpeelliselta ”statukselta”, mikäs siinä. Toisaalta pidän lapsen tekemistä ja ennen kaikkea pitämistä valintana. Vaikka ryhtyä yksinhuoltajaäidiksi (tai isäksi?) olisi tunteella tehty valinta, näen sen valintana. Jokaisella valinnalla taas on seurauksensa, niin positiiviset kuin negatiiviset. Näin ollen myös omalla valinnallani.

 Tai sitten vielä kun ehtii..

Ajatus lapsen saamisessa mieluummin vasta avioliitossa ei myöskään liity uskontoon. Omana rippikouluaikanani meille mainostettiin aktiivisesti ajatusta ”ei seksiä ennen avioliittoa”. Tai oikeammin todellisen rakkauden odottamista. Vaikka tavallaan kannatan ”elämistä” ennen sitoutumista, ehkä odottaminenkin sopii vaihtoehtona ainakin osalle. Kukin tavallaan?

Yhteinen sukunimi

Jep, kannatan omalla kohdallani yhteistä sukunimeä koko perheelle. Kyse ei kuitenkaan ole traditiosta. Siirtykäämme saman tien mutta -osioon..

Mutta: Eli en kannata tätä perinteen vuoksi, vaan koska olen todella laiska ihminen. Jälleen korostan, että myös muuta toimintatavat ovat ok, itse en vaan suoraan sanottuna viitsisi hoitaa asioita usealla nimellä. Noloa mutta totta.

Yhteenvetoa

Kuten huomattavissa on, näkemykset näistä enemmän tai vähemmän konservatiivisista näkemyksista ja ratkaisuista eivät ole yksiselitteisiä, tai yksiä ja ainoita totuuksia. Tuon nimenvaihdoksen kohdalla oikeastaan jo nauraattaaa, kun todellinen syy tosiaan on helppouden tavoittelu. Ehkä yhteinen nimi toisi jonkinlaista ”tiimihenkisyyttä”, mutta laiskuus ikävä kyllä pääsee voitolle.

Mitä myös halusin tuoda esille tekstissäni, konservatiivisuus ja traditionaalisuus toiminnassa eivät välttämättä tarkoita ensisijaisesti ahdasmielisyyttä. Ehkä joku pahoittaa mielensä kohdassa, jossa totesin lapsen pitämisen olevan valinta. -Siis ainakin ennen 12. raskausviikkoa.

Entä miksi aiheet pyörivät avioliiton ja perheenlisäyksen ympärillä? Jälkimmäisestä voin rehellisesti todeta, että sillä saralla ei ole mitään kerrottavaa. Tietääkseni? Ensimmäinen taas.. katsotaan. Ehkä jossain vaiheessa aiheesta saattaa tulla kirjoituksia. Käsitelläänkö aihetta yleisellä vai henkilökohtaisella tasolla? Kenties jossain vaiheessa selviää lisää..