Pian toiselle leirille!!!

Hupsista! Tässä vaiheessa onkin hyvä herätä siihen faktaan, että ylihuomenna olisi taas lähtö leirille! No, mikä jottei. Olenko aloittanut pakkaamisen? Hmm.. tavallaan? Kai suihkutettavan hoitoaineen siirtäminen matkalaukkuun lasketaan pakkaamiseksi?

Yleisfiilis

Tietenkin taas on haikeaa kun puolisosta on taas viikon erosta. Mutta kohtuullisen kokemusmäärän jälkeen tiedän, että viikko menee vauhdilla. Haikeuden ohella odotan kuitenkin leiriä innolla. Valmistelut on hoidettu, siis sellaiset jotka ovat tehtävissä etukäteen.

Se mistä leireissä pidän myös, on kotimaan matkailun hoituminen samalla kerralla. Tarkkaa sijaintia en voi mainostaa, mutta tällä kertaa edessä olisi vähän pidempi reissu Keski-Suomeen asti. Siellä suunnilla ei muuten ole tullut hetkeen käytyä! Neljän ja puolen tunnin bussireissu voi toki olla ainakin ahterille rankka kokemus, mutta kenties siitä selvitään.

Toinen mistä pidän, on leiripaikka. Toistaiseksi kaikissa olen saanut nauttia luonnosta, vedestä, kävelemisestä ja tietenkin hyvästä ruuasta. Myös selkeä päivärytmi on oikein mukava juttu, enkä koe oman ajan vähäisyyttä ongelmaksi. Tai no, öisin kaipaan unirauhan, mikä ei varmaan ole kovinkaan tavaton toive.

Jännittääkö jokin?

Tavallaan kyllä, taas luvassa on täysin uusi porukka ja uudet kollegat. Mutta lähden siitä oletuksesta että kaikki ovat vähintäänkin pohjimmiltaan ”hyviä tyyppejä”. Ainakin tähän mennessä homma on toiminut hyvin.

Aluksi jännitin kelejä: Vaikka itse tykkään helteistä, säätiedotus näytti hieman huolestettuvalta. Säät ovat siis todella olennainen osa leiriä, sillä ne määrittelevät mitä voidaan tehdä ja missä. Voimakkaat helteet tarkoittavat sitä, että on katsottava tarkaan että porukka juo riittävästi. Monilta helle myös vie yöunet, ja ylipäänsä väsyttää. Kun luvassa onkin viileämpää säätä, parempi niin. Porukka on pirteämpää, eikä nestehukkaa tarvitse pelätä yhtä paljoa. Ja jos sateet pysyvät vähäisinä, ulkona jaksaa paremmin riehua, pelata yms.

Leirin hengellinen anti

Tämä on vähän arka aihe, mutta menköön. Ei varmaan ole kovinkaan suuri yllätys, jos paljastan olevani ns. uskovainen. En koe olevani ”hihhuli” tai muutenkaan ”raskaan sarjan uskis”. Hengellisen elämän huoltaminen on kuitenkin oleellista, missä työllä ja vapaaehtoistyöllä on suuri rooli. Niissä hengellisyys siirtyy kuplasta ihmisten kohtaamiseen.

Vaikka periaatteessa ja käytännössä minä olen ”kantavassa” roolissa, koen itsekin saavani näissä tehtävissä paljon. Työtehtävissä (myös vapaaehtoistyössä) koen, että annettu tehtävä positiivisella tavalla ”pakottaa” käsittelemään hengellisyyttä eri näkökulmista, ei vain siinä mihin itse omassa arjessani olen tottunut.

Yhteenvetoa:

Jos siirryn hengellisyydestä maallisempaan, luonnollisesti odotan innolla myös leirin ruokailuja. No hei, olennainen osa päivää! Toivon myös, että säät suosivat ulkoilua, ja että onnistuisin itsekin sellaisia kelejä hyödyntämään. Jos tulee mahdollisuus, jälleen toivon että pääsisin esim. koppipalloa pelaamaan. Vaikka kelit viilenevät, uikkarit voisi varmuuden vuoksi pakata..

Ennen kaikkea toivon, että voisin osaltani antaa mahdollisimman monille mahdollisimman mukavan leirikokemuksen. Ja sitten.. toivon ettei muutama biisi soisi päässä tällä kertaa niin usein, etenkään keskellä yötä..