Vatsa sekaisin koronasta?

Inhosin kotitaloutta lähes ensimäisestä oppitunnista lähtien. En löytänyt yhteistä säveltä opettajan kanssa ja jouduin väkisinkin tekemisiin niiden oppilaiden joiden mielestä meikäläisen kiusaaminen oli parasta ajanvietettä. Asiaa ei helpottanut myöskään uusavuttomuuteni. Keittiölaitteista osasin käyttää yhtä: mikroaaltouunia. Kyllä, tämä pitää paikkaansa.

Pidän pienenä ihmeenä sitä, että opin laittamaan ruokaa, pitäämään ruuanlaitosta sekä muusta kotitalouteen liittyvästä. Ei minusta mestarikokkia kehkeytynyt, mutta kohtuullinen arkiruuan valmistaja ja kotikin on pysynyt.. asumiskelpoisena? Erityisesti tämän päivän aikana olen ollut hivenen ihmeissäni suomalaisten taidoista kotitalouden suhteen liittyen toimintaan koronavirus -nimisen vekkuliin, joka valloitusreissullaan on ollut varsin näyttävä.

Hamstraaminen järjen kanssa: mahdoton yhtälö?

Vessapaperia, pussikeittoa, tonnikalaa, käsidesiä jne. Paikallisessa Prismassa poiketessa nämä yllättäen olivat menneet varsin tehokkaasti. Itse pysyttäydyin ihan tavallisissa ostoksissa ja tavallisissa määrin. Seuratessani sitä vessapaperin määrää mikä kassalle päätyi, mieleeni nousi lähinnä pohdinta: Ovatko suomalaisten vatsat ja rakot julistaneet sananmukaisesti hätätilan?

Toisaalta proteiinipitoinen tonnikala sekä nestettä sisältävät pussikeitot voivat edistää tilannetta. -Ja toisaalta edelleenkin hyvällä tuotemäärällä varustetut hedelmä -ja vihannesosastot kielivät että vessapaperille ei tule käyttöä. Ehkä ensi viikolla pellavansiemenet loppuvat?

Entä ns. perusruuan raaka-aineet: peruna, liha, kala, palkokasvit yms.? Siis ylipäänsä raaka-aineet joista ruokaa laitetaan. Jos koronavirus -vekkuli iskee ja karanteeni siinä ohella, on jonkinlainen mahdollisuus että tauti on lievempää muotoa. Tällöin ruuanlaitto ei välttämättä ole mahdoton toimenpide, ja todennäköisesti määräkin on kiitettävä.

Karanteeniin ei kuitenkaan liity (paitsi huonolla tuurilla) esimerkksi sähkö -tai vesikatkoa. Tällöin ruuanlaiton ei kaiken järjen mukaan pitäisi olla mahdotonta. Lisäksi ylipäänsä sairaana ns. perusterveellinen ruoka tukee paranemista hieman enemmän kuin teollinen veteen sotkettu jauhe.

Riskinä suuri määrä hävikkiruokaa

Entä jos käy niinkin ”huono” tuuri että karanteeni jää kokematta? Säilykkeet ja kuivaruoka toki säilyvät, mutta entä jos mukaan tarttui sellaista mikä ei houkuttele? Mukaan saattaa tarttua myös reippaasti esimerkiksi maitotuotteita ja muuta sellaista mikä pitäisi käyttää hyvissä ajoin. Ellei näin varautunut henkilö todella jätä kauppareissuja väliin seuraavan parin viikon ajaksi, hävikkiruuan riski voi kasvaa.

Vaikka en mikään kotitalouden ihmelapsi olekaan, ruuan heittäminen roskikseen on aina tuntunut ikävältä. Toki on mahdollista että joku energinen ja ahkera kyökki-ihminen leipoo kymmentä maitolitraa hyödyntäen pullaa ja sämpylää. Tosin kyse ei välttämättä ole enemmistöstä. Koska halvimmillaan maitolitra näyttäisi maksavat huimat 60 senttiä (Rainbow esim.), viemäriin kaadettu rahamäärä ei välttämättä päätä huimaa. Omaani kyllä.

On siis varauduttava toiseenkin vaihtoehtoon: Entä jos koronaaa ja/tai karanteenia ei tulekaan? Jostain mystisestä syystä ilmasto-ahdistus kadonnut kuin tuhka tuuleen, mutta palaa varmasti aikanaan. Mutta sitä tarvittaisiin kuitenkin viimeistään 1-2 viikon kuluttua ja kestämään ehkä kesäkuuhun asti motivoimaan ihmisiä ehkäisemään hävikkiruuan syntymisen. Vaikka ennaltaehkäisy ei näytä olevan tämän päivän trendejä, nyt lienee suositeltavaa tarkastella vaikka sitten Internetin ihmeellisestä maailmasta (tai sellaisesta mysteeristä kuin kirja) mitä ylimääräisistä ja säilykkeitä nopeammin pilaantuvista raaka-aineista voi valmistaa.

Ennakointi poissuljettu vaihtoehto?

Ennaltaehkäisy ja ennakointi. Näitä yhdistää perspektiivin siirtäminen tästä hetkestä hieman pidemmälle. Käytännössä tekniikka on yksinkertainen: Jos havaitset etenevän tapahtuman tai tapahtumaketjun, pyri varautumaan sen siirtymistä omalle kohdallesi. Ns. kauppa-autot (siis ostosten toimitus kotiin, ei perinteinen kauppa-auto) ovat olleet pitkään käytössä niin K -kuin S-ryhmillä. Muitankin palveluita näyttäisi olevan.

Kyllä, palvelu on sattuneesta syystä ruuhkautunut, eli auto ei pääse kotiovelle juuri samana päivänä. Tällöin ennakointi voi osoittautua varsin käteväksi työvälineeksi. Jos muutamaa päivää ennen karanteeniin joutunut Pirkko Petteri huomaa vessapaperin ja maitotölkkien määrän laskeneen tasaiseen tahtiin ja mahdollisesti ylihuomenna olisi hyvä saada lisää, hänen ei tarvitse odottaa ylihuomiseen. Miksikö? Koska Pirkko Petteri voi ennakointikykyä hyödyntäen tehdä tilauksen jo tänään. Vau.

Massatapahtumien kieltäminen ei ilmeisesti koske ruokakaupassa käymistä, eli ihmeen moni siellä uskaltaa käydä. Myös ruokakaupassa voi harrastaa pienimuotoista ennakointia. Kärryihin voi oikeasti laittaa esimerkiksi perunoita, sipulia, porkkanaa yms. ja saada suuren ahaa-elämyksen: Näistähän saa keittoa! Tällöin kärryihin ei tarvitse lapata tavaraa putkinäön turvin, vaan viikon ruokalistaa voi miettiä etukäteen. Vau.

Nälän näkemisen todennäköisyys

Suomalaiset ovat joutuneet kokemaan nälänhätää ja nälkäkuolemia. Tällaisia aikoja oli esimerkiksi nälkävuosina sekä maailmansotien aikaan. Pienoisena erona nykyaikaan verrattuna, erityisesti sota-aikana ruokaa säännösteltiin jotta sitä riittäisi kaikille. Jokaiselle varatut määrät eivät olleet mitään tuhdimmasta päästä, ja määrään vaikutti myös se, kuinka raskaaksi henkilön tekemä työ määriteltiin. Jos ylimääräistä rahaa oli, nk. musta pörssi mahdollisti ylimääräisen mukavan hankkimisen. Itse asiassa nekin tuotteet ovat nykyään kuluttajalle itsestäänselvyys.

Jos kaikki menee päin prinkkalaa ja tuotanto pysähtyy, toki riskit kasvavat. Tällä hetkelle skenaario ei kuitenkaan näytä vielä niin synkältä, että esimerkiksi vessapaperin saatavuus loppuisi täysin. Toki jos epidemia laajenee silkan välinpitämättömyyden seurauksena, koneiden tarvitsemat työntekijät voivat joutua sairaslomalle. Toisaalta tällaisen tilanteen lähestyminen lienee ennakoitavissa. Toki ikäviä yllätyksiä voi aina sattua. Ties mistä se meteoriitti mojahtaa niskaan.

Pohdintaa

Kyllä, koronavirus -vekkuli on haasteellinen kaveri, ja sen kanssa voi olla vaikea tulla toimeen. En totea tätä soimatakseni, olenhan itsekin elänyt piloille hemmotellun elämää, sillä minulta ei ole koskaan puuttunut mitään elintärkeää, eikä sellaiset asiat ole edes olleet merkittävästi vähissä. Olen myös huolestunut riskiryhmiin kuuluvien puolesta. Meidän ”tavisten” puolesta sen sijaan mietin, olemmeko pitäneet monia asioita itsestäänselvyyksinä? Tuon hamstraamis -ilmiön puolesta pohdin myös, missä on se paljon puhuttu maalaisjärki?

 Näillä on ihan merkittävä tehtäväkin..

Vaikka tulevat viikot ja kuukaudet tulevat pakottamaan erilaiseen arkeen sekä pohtimaan millainen toiminta on järkevää, itse pidän tätä hyvänä opetuksena. Ja edelleen pienenä opetuksena. Kyllä, monien arki tulee vaatimaan luovuutta. Myönnän että olen jollain kierolla tapaa jopa helpottunut. Viimeisen parin kuukauden ajan olen seurannut tilannetta ja lähes saanut harmaita hiuksia kun odottaminen on ollut ainoa toimenpide. Liikaa on ehtinyt tapahtua ja ennaltaehkäisy olisi ollut mahdollista. Toisaalta jossittelun sijaan lienee parempi pohtia mitä seuraavaksi ja ennaltaehkäistä uusia ongelmia.

Riskiryhmien ohella olen huolestunut myös maan talouden kestävyydestä sekä todennäköisesti tulevan taantuman seurauksista. Vaikka itselleni kävisi niin hyvin että saisin jäädä työelämään, liian monelle ei käy samoin. Vaikka talous murehtimisen aiheena on tällä hetkellä varmaanin tabu, sillä on ikävän kauaskantoiset seuraukset, jotka taas vaikuttavat ihmisten hyvinvointiin.

Toisaalta poikkeukselliset olosuhteet saattavat laajentaa ihmisten typistynyttä putkinäköä yllättävän laajaksi. Vaikka vaikeuksia tulisi, ihanteellisimmassa skenaariossa ihmiset huomaavat älylaitteiden parissa vietetyn karanteenin jälkeen toisensa. -Kunhan vaan pääsevät kaivautumaan esiin vessapaperirullien keskeltä.