Paasto ennen pääsiäistä: päiviä kurnivan vatsan kanssa?

Laskiainen on laskettu, mutta pääsiäistä ennen on nk. paaston aika. Erityisesti kristillisestä näkökulmasta tämä periodi voi herättää ajatuksia ja luonnollisesti myös kysymyksiä. On täysin ymmärrettävää, että paasto assosioidaan ensisijaisesti ruokaan. Tällaista ”perinteisempää” paastoa voi tietenkin viettää niin halutessaan. Jeesus kuitenkin kehotti paastoajia olemaan iloisia eikä valittamaan tekopyhien tavoin. Iloita? Millä konstilla kiskot suupielet hymyyn kun vatsa kurnii ja verensokerit ovat alhaalla, eikä kaupan liian runsas valikoima helpota asiaa lainkaan?

Jeesuksen kehotuksesta voinee päätellä jotain. Pyrkimyksenä ei ole kiduttaa itseään, vaan jättää jotain ylimääräistä pois jotta huomio keskittyisi johonkin olennaisempaan: läheisiin, kiitollisuuteen, luomakuntaan, mitä kukin itselleen kokee erityisen tärkeäksi. Kiitos ihmisten yleistarpeen seurata trendejä, myös paastoamisen ajatus juuri siihen olennaiseen (mikä sen kenellekin on) on helpottunut. Millaisia paastoja voisi sitten olla?

Ekopaasto

Tämä on tuttu paasto jo pidemmältä ajalta. Ekopaaston ajatus on nimensä mukainen: Arjen valintojen myötä pyritään karsimaan ympäristöä tavalla tai toisella kuormittavaa toimintaa. Ekopaastoa voi toteuttaa panostamalla lähiruokaan, jätteen vähentämiseen (tai edes asianmukaiseen lajitteluun) tai esimerkiksi veden ja sähkön kulutuksen vähentämiseen.

Vaikka paaston aika päättyy virallisesti pääsisäiseen, ekopaaston jatkaminen elämäntapana omien mahdollisuuksien mukaan tuskin on huono vaihtoehto. Lienee kuitenkin hyvä muistaa, että kokonaisuus ohittaa yksittäiset toimintatavat. Jos ekopaaston aikana onnistuu pysyttäytymään itse valmistetussa kotiruuassa, yksittäinen eines tai peräti ei U-käännökseen johtava käväisy pikaruokapaikassa kuukauden aikana ei välttämättä tuhoa kaikkea saavutettua.

Minimalismi/tavarainventaario

Voi olla että käytän väärää käsitettä, mutta minimalismihaasteen kaltainen projekti voi sopia myös mainiosti ”paasto –aktiviteetiksi”. Perustelen tätä sillä, että ylimäärästä tavarasta luopuminen antaa tilaa niin fyysisesti kuin henkisesti. Itse henkilökohtaisesti koen tavarainventaariot ”puhdistavana projektina. Pienenä huumorina totean myös, että tavarainventaariot harvemmin loppuvat koskaan. Uutta tavaraa kun tahtoo kertyä säännöllisesti. Toki erilaiset ostolakot voivat pidentää tavarainventaarion vaikutuksia.

Minimalismihaasteet/tavarainventaariot ovat yhdistettävissä ekopaastoon. Esimerkiksi turhiksi todetut mutta kohtuullisessa kunnossa olevat vaatteet voi viedä keräykseen. Myös hyötytarvikkeita voi yrittää myydä kirpputorilla tai peräti lahjoittaa parempaan käyttöön. Vinkki: kangaspalat voivat olla tervetullutta askartelumateriaalia paikkoihin jossa sellaista harrastetaan.

Huolista karsiminen

Aluksi pohdin nimeä ”huolipaasto”, mutta tulkinta voi olla täysin päinvastainen. Kaikessa yksinkertaisuudessaan pyrkimyksenä on tietoisesti priorisoida asiat, joihin murehtimista liittyy. Jokaisen kohdalla tulee kysyä, onko tämä murehtimisen arvoinen asia sekä pohtia murehtimisen haitat ja hyödyt. Asiat jotka päätyvät kategoriaan ”tämän voi tehdä ilmankin murehtimista” pyritään käytännön tasolla tekemään rennommin.

Seuraava väite saattaa sytyttää punaisen valon yhdellä jos toisella. Väitän, että murehtiminen on ainakin ajoittain valinta. –Joskin loogisista syistä syntynyt. Olen kuullut välittömiä kommentteja murehtimisen valitsematta jättämisen mahdottomuudesta. Allekirjoitan nämä väitteet osittain. Helppoa se ei ole, mutta mahdollista.

Jokaisen elämässä ja usein myös jokaisessa päivässä tulee hetkiä, joina kansan kielellä meinaa pinna palaa. Jos kyseessä on juuri ohi sujahtanut 10 minuutin välein kulkevista busseista, pysähdy ja hyväksy tilanne. Tai jos vaihtoehtoisesti olet ollut ajoissa mutta bussi on jäänyt ruuhkaan. Hengitä sisään ja ulos, valitse rauhallinen ja järkevä toiminta. Ilmoita myöhästymisesi jos on tarve, ja odota rauhassa pysäkkiä jolla jäät pois. Jos olet tilanteessa johon et voi vaikuttaa, miksi murehtisit?

 Kumpi antaa enemmän: huoli vai huolettomuus?

Miksi valita murehtimisesta luopuminen? Omat perusteluni: säästä omaa energiaa (sille on parempaakin käyttöä), todennäköisesti työsi jälki on laadukkaampaa ja mielesi on parempi. Todennäköisesti paremmalla mielellä tulet olemaan mukavampi ihminen myös muille.

Rahoittumishetket

Kuulun ihmisiin jotka osaavat nukkua ja rauhoittua lähinnä öisin. Ajoittain en silloinkaan. Kirjoitan säännöllisesti yöuniin panostamisesta, mutta en voi kehua olevani hyvä nukkuja. En ole suoranaisesti hankalimmasta päästä, ehkä edustan keskitasoa. Päiväunia en edelleenkään osaa nukkua ellen ole todella väsynyt. Rentoutumishetket sen sijaan ovat ainakin satunnaisen säännöllinen tapa. Pieni lisä säännöllisyydessä ei olisi pahitteeksi.

Kyse on rentoutumishetkestä, joka osaksi taitaa mennä meditaation puolelle. Käytännössä rentoutuminen toteutetaan seuraavasti: Asetutaan selälleen makaamaan mukavalle alustalle, eli sängylle tai vaikkapa jumppamatolle. Seuraavaksi hengitys pyritään saamaan rauhalliseksi ja syväksi. Jokaisen uloshengityksen aikana rentoutetaan lihaksia raaja kerrallaan: jalat, keskivartalo, ylävartalo, kädet. Tätä toistetaan niin kauan kun lihakset todella rentoutuvat. Aluksi rentoutuminen voi olla vaikeaa, mutta helpottuu vähitellen. Yksittäisistä vaikeammista kerroista ei kannata huolestua. 



Kokemuksen perusteella voisin todeta rentoutumishetkien hyödyiksi keskittymiskyvyn kehittymisen, rahoittumisen, palautumisen tehostamisen ja hyvällä onnella myös yöunien paranemisen.

Lopuksi

Paaston voi siis toteuttaa monella tapaa. Jokaiseen liittyy luopumista jostain: kiireestä, kireydestä, tavarasta, huolista jne. Luopumisen tilalle ei kuitenkaan jää tyhjyyttä, vaan tilaa syntyy jollekin muulle: rentoudelle, hyvälle ololle, yhdessäololle, ympäristön hyvinvoinnin edistämiselle ja esimerkiksi balanssille. Lista jatkuisi varmasti vielä pitkään. Kristillisessä ajattelussa pyrkimyksenä on keskittyä Jeesukseen, Hänen tekoihinsa ja merkitykseensä kristityn elämässä. Jälleen lista olisi todellisuudessa pidempi. Uskallan kuitenkin väittää, että tämän kaltaisen paaston vaikutukset ovat positiivisia uskonnosta ja katsomuksesta riippumatta. Perustelen tätä palaamalla kohtaan luopumalla jostain tila riittää jollekin muulle.

Paasto tuskin kuitenkaan tekee kenestäkään parempaa ihmistä yleisellä tasolla, mutta se voi saada kohtelemaan paremmin itseään ja sitä kautta muita sekä ympäristöään. ”Hyvä” lienee asia, joka on riippumaton uskonnosta ja katsomuksesta. Jos jokin toiminta johtaa sellaisen vaikutuksiin ja jakamiseen, kenties pieni askel epämukavuusalueelle on sen arvoista.