lauantai 12. kesäkuuta 2021

Koulujen pihojen ja leikkikenttien hyödyntäminen osa 2. : Venyttelyvinkkejä

 Uskallan väittää että liiallinen istuminen on yleistä useammalle kuin osaisi arvata: työskentelyn vaatima istuminen, työmatkat, istumaan "unohtuminen" väsyneenä jne. No, näin teologin näkökulmasta istuminen ei ole synneistä suurin. Keho sen sijaan voi olla kanssani eri mieltä. Itse kuulun siihen enemmistöön (?) jolle liiallinen istuminen aiheuttaa mm. selkäkipuja koko selän alueelle. Esimerkiksi mukava vino retkotus on varma keino kipeyttää useampi kohta selän alueelta. 

"Liikunta on lääke". Tästä voisi kiistellä ikuisuuden pääsemättä mihinkään lopputulokseen. -Asia kun ei ole niin yksiselitteinen. Tietenkin tavalla tai toisella liikuntarajoitteisilla kyseisen lauseen voi sellaisenaan unohtaa, sillä moni heistä tarvitsee tarkoin suunniteltuja liikkeitä. Vaikka keho "perusterve" olisikin, itse muotoilisin väittämän muotoon "monipuolinen liikunta on lääke". Tosin tästäkin löytyisi aihetta kiistelyyn. 

Näin kesäkeleillä lenkkeily on mukavaa puuhaa ja vähentää mukavasti ainakin sitä istumista johon "unohdutaan". Viime aikoina olen todennut pienet kehonhuoltoon keskittyvät pysähdykset mukavana lisänä, ja selkäkin on pysynyt enemmän yhteistyökykyisenä. Jälleen olen hyödyntänyt koulujen pihoja ja leikkikenttiä. Tässä muutama venyttelyvinkki rauhanneuvotteluihin selän kanssa:

Roikkuminen: Pitkät selkälihakset.. Niiden kanssa en ole kertaakaan saanut aikaan onnistunutta dialogia kuinka pitää ne kunnossa. Joskus ne pirulaiset vain kipeytyvät. Roikkuminen on kuitenkin liike, joka tuntuu selässä suorastaan hyvältä! Idea on yksinkertainen: tartu kiinni tankoon, renkaisiin yms. missä aiot roikkua. Korkeudeksi riittää korkeus joka mahdollistaa roikkumisen. Itse vedin vain polvia koukkuun. 












Kylkivenytys: Jauts! Tästä voisin antaa itselleni laiskanläksyä! Tämä venyttää mukavasti koko kyljen aluetta lavan reunasta lantioon. Jos ensimmäisellä kerralla kiristää liikaa, kannattaa ottaa pari toistoa niin kyljen alue vetreytyy hieman.  















Lapojen väli/yläselkä: Vinoja asentoja harrastavan suosikkivenytys! Venytys kohdistuu yläselkään, erityisesti lapojen väliin. Asentoa muuttamalla venytyksen kohdetta voi myös vaihdella. Kannattaa kokeilla rohkeasti! Mielikuvana voi käyttää esim. ajatusta lapojen välin työntämisestä taaksepäin. 
















Liikkuvuutta ristiselkään:Tämä liike menee ns. notkeusvenyttelyn puolelle. Itse kannatan selän suhteen molemminpuoleista venyttelyä, jolloin taivutus taakse on hyvä lisä. Ilman tieteellisiä tuloksia omaan kokemukseen perustuen voin todeta, että monipuolista liikettä saanut selkää pysyy paremmin kunnossa. Huom, selkää ei tarvitse vääntää niin paljon kuin kuvassa näkyy. Oma selkäni on sen verran liikkuva että asento tulee luonnostaan.
























Rehellisyyden nimissä.. viimeisen venytys näyttää äärimmäisen epäilyttävältä. Jos itse olisin ohikulkijan roolissa, ehkä hienovaraisesti tiedustelisin onko asianomaisella ongelmia. No, pokkaa pitää. 

Mukavaa lauantaita kaikille, toivottavasti sää suosii ulkoilua!

torstai 10. kesäkuuta 2021

Liikevinkkejä hauskempaan liikuntaan: Leikkikentät ja koulujen pihat

Kesäisiä kelejä on täälläpäin riittänyt! Tosin lauantaina pitäisi tulla poikkeus nimeltä "sadepäivä". No, sitä tässä on ehditty tehdä pientä tutkimusmatkaa peräin koulun pihalle. Yllättäen tavoitteena on ollut tarkastella hieman alueen treenimahdollisuuksia. Ilmeisesti kesäloma on tehnyt tehtävänsä eli joko kääntänyt lasten ja nuorten sisäiset kellot vinksalleen tai vaihtoehtoisesti aiheuttanut syvän inhon koulun aluetta kohtaan, me hullut aikuiset voimme rauhassa hyödyntää aluetta. 

Pieni muistelutuokio: Vaikka yleisteemana pitäisi olla "ennen kaikki oli paremmin", myönnän että koulun pihojen varuksen taso on mennyt omista kouluvuosistani ylöspäin. Tosin EU-direktiivit rajasivat kaikki "kivat" jutut pois. Suoseikkeihin kuului mm. näyttävän korkea ruostunut kiipeilyteline. Ihan turvallinen, vain yksi oppilas pudotessaan mursi kätensä. Ja kiikkulauta.. toiseen päähän yksi (mahdollisimman kevyt ihminen) ja toiseen 2-3. Sitten testattiin miten korkea ilmalento saatiin aikaiseksi. Joskus joku läjähti naamalleen. Ei hätää, meillä oli oikein hyvä hammaslääkäri.

Tuleva teksti ei tule käsittelemään "leikkikenttätreeniä", vaan temppuiluhenkistä harjoittelua huumoria unohtamatta. 

Aikuisetkin (o)saavat kiivetä!
Kyllä! Tosin iän myötä korkeat paikat alkavat pelottaa osaa sen verran, että kovin ylös ei halua mennä. Ei hätää, kenenkään ei ole pakko kiivetä 20 metriä korkean puun latvaan. Onneksi koulun pihojen kiipeilytelineet mahdollistavat hieman matalamman kynnyksen aloituksia. -Kirjaimellisesti matalamman. 

Itse innostuin satunnaisesti testaamaan kiipeilytelineitä ihan vain vitsinä ja hieman yllytettynä. Alla oleva kiipeilyteline oli suosikkejani. Valitettavasti en ole näitä aikoihin löytänyt, mutta ehkä näitä joskus vielä eteen ilmaantuu. Minulla ei ole tarjota tieteellisiä perusteita miksi kiipeilytelineissä kannattaa leikkiä. Vaihtelu virkistää ja koordinaatiokyky kehittyy. -Ja ehkä rohkeuskin. 


























Tasapainoilua: Kun alaikäiset eivät ole paikalla tai ainakaan todistettavasti salakuvaamassa, erilaiset tasapainoiluun tarkoitetut telineet antavat sisäiselle voimistelijalle luvan astua hetkeksi esille. No, taitotason ei tarvitse olla korkein mahdollinen.. Ainoa mitä on hyvä varoa, on potentiaalinen naurukohtaus kesken harjoittelun. 




Lämmittelyä ja venyttelyä: Kaikki tuki kelpaa! Tuota kiipeilytelinettä on tullut käytettä jo pariin otteeseen apuna venyttelyssä ja lämmittelyssä. Jalan saa mukavasti milloin mihinkin tasolla ja tangossa saa napakan otteen. Näin jälkeenpäin tajusin että tuossa saisi suoritettua varsin laaja-alaisen venyttelyn. Mutta mihin ihminen suosikeistaan pääsee..



























Pientä pelleilyä!:Todellakin! Olen pienestä pitäen tykännyt kiipeillä ja telineissä temppuilukin on kiinnostanut. Valitettavasti jälkimmäisessä on mennyt pupu pöksyyn. Outoa ehkä, mutta monet niistä akro -ja muista temppuiluliikkeistä olen oppinut vasta aikuisiällä. Ehkä itsesuojeluvaisto laski iän karttuessa. Alla oleva kieppi kuuluu sarjaan "hei, mä haluan kokeilla!!". Suuri mysteeri on kuinka tehdä tuo putoamatta. En viitsisi syyttää maan vetovoimaa kaikesta..



Oikein aurinkoista päivää kaikille! Liikevinkeistä ja epämääräisistä julkaisuista kiinnostuneille: tervetuloa seuraamaan Aliisan päähänpistoja myös Instagramista nimellä aliisa_85 

keskiviikko 9. kesäkuuta 2021

Ikuinen projektini: kofeiinin vähentäminen

Heitän säännöllisesti vitsiä "pyhästä kofeiinista" joka auttaa mm. kaikkeen. Todellisuudessa taustalla on pienoinen kofeiiniriippuvuus. Nuorempana kahvia saattoi juoda vaikka keskellä yötä, sillä siihen aikaan pää keho kestivät mm. kaiken. -Siis asianomaisen omasta mielestä. Kun 30 ikävuoden raja ylittyi, kehokin alkoi vaatia hieman hellempää kohtelua. Melko usein siinä onnistua. Opin palautumisen merkityksen ja jopa pysähtymään tarvittaessa. Kofeiinin kulutus sen sijaan on säännöllisesti päätään nostava ongelma. 

Älä kysy mukini kokoa..
Juon vain muutaman mukillisen. Kaikki on hyvin niin pitkään kunnes selviää, että mukiini mahtuu muutama desi nestettä. Siitä voi itse kukin laskea miten paljon kahvia todellisuudessa menee. Asiaa ei helpota se, että 12-13 -vuotiaana tykästyin kahvin makuun. Minulla oli kaksi "jättimukia" muutettuani omilleni. Kahvia niihin mahtui.. paljon? Näin saatoin juoda "vain" muutaman mukillisen erityisesti viikonlopun aamuina kun aikaa oli enemmän. 

Energiajuomat
Tätä suorastaan häpeän! Opiskeluaikoina energiajuomat eivät ennen paria viimeistä vuotta olleen (muistaakseni) kovin suuressa kulutuksessa. Jostain syystä haluaisin "tenttijuomaksi" energiajuoman. Ehkä siinä oli pienonen lumelääke -ilmiö. Tentit menivät suurimmaksi osaksi hyvin. Lisäksi valvojat saivat hyötyliikuntaan kun yleensä saman henkilön käsi nousi 20 minuutin välein ilmoittamaan vessareissun tarpeesta. 

Gradua tehdessä yliopiston kirjastolla energiajuomista alkoi tulla jo huono tapa. Määrä pysyi sentään yhtenä tölkkinä kertaa kohden. Yritin ajoittain kokeilla Coca colaa, mutta en onnistunut huijaamaan itseäni. 

"Pitäisikö vähentää.."
Sen verrran olin viisastunut että vaihdoin klo 16 jälkeen ns. tavallisen kahvin kofeiinittomaan. Maku oli hieman tunkkainen tai muuten outo, mutta toimi korvikkeena. Mustaa teetä join harvoin. Pohdinnat vähentämisestä tulivat tavalla mistä en ole ylpeä. Viimeinen opiskeluvuosi oli äärimmäisen rankka ja palautuminen jäänyt vähiin. Lievä tärinä ja sydämen hakkaaminen olivat sen verran selkeä vihje, että en aikaillut. 

Rehellisyyden nimissä en hakeutunut tutkimuksiin tms. Syy on yksinkertainen: kun laskin yhteen stressin, unen ja kofeiinin määrän, näin tehokkaammaksi ratkaisuksi yrittää ensisijaisesti vähentää kofeiinin määrää. 

Alku oli paha..
Ensimmäiset kaksi päivää olivat infernaalisia. En laskenut kofeiinin määrää nollatasolle, mutta annoin itselleni luvan juoda mustaa teetä. Jätin itse asiassa myös kofeiinittoman kahvin pois, sillä haluaisin kyetä olemaan ilman kahvin makua. Väsytti, päätä särki, keho ja mieli jumittivat. Lienee arvattavissa että joukutus juoda edes mukillinen kahvia oli suuri. 

Vähitellen keho alkoi tottua pienentyneeseen kofeiinimäärään ja oireet helpottivat. Mitään mullistavia muutoksia ei tullut. Unenlaatu ei parantunut niin paljon kun olisin toivonut eikä mitään ulkoisiakaan muutoksia tapahtunut. Mutta tärinä ja sydämen hakkaaminen/tykytys yllättäen loppuivat. 

Jojoilua
Työpaikkani kuluneen parin vuoden aikana ovat olleet sellaisia, että kahvin välttely ei ole ollut aivan helppoa. No, pieni heikkous vastustaa saattaa vaikuttaa myös. Yleensä pahimmat repsahdukset tapahtuvat viikonloppuisin, mutta kroppani kyllä tekee selväksi kun saldo alkaa olla täysi: tärinä. Siitä viimeistään tietää että nyt riittää. Arkisin olen onnistunut olemaan melko tarkka: aamuisin mustaa teetä, päivällä töissä korkeintaan mukillinen kahvia. -Ei ns. jättimukista. 

Loma-ajat muuten kuin itsekseen ovat haasteellisia, sillä minähän jään kittamaan kahvia. Aina "toinen" mukillinen maistuu. Huom, se on aina toinen. 

Onko tämä niin vakavaa?
On ja ei. Riippuu henkilöstä. Tietenkin jos vertailukohteeksi ottaa muut, hieman jutummat addiktoivat aineet, kofeiini jää kevyesti häviölle. Tosin valkoisen sokerin kanssa tilanne lienee tasapelin paikkeilla? Tähän toki vaikuttavat ne lukuisita amerikkalaisten ja brittien tekemät tutkimukset, joita iltapäivälehdet säännöllisesti tuovat esiin. Terveellisyys riippuu päivästä. 

Vaikka tämän aiheen siirsin tekstiin asti, pyrin kuitenkin ns. rentoon kontrollointiin. Ehkä osa kannustaisi luopumaan kaikesta kofeiinia sisältävästä. Itse taas kannatan kohtuukäytön opettelemista. Lomasta huolimatta yritän pitää kiinni aamuteestä kahvin sijaan. Omalla kohdallani tähän kannustaa todella epämukava ja rauhaton olo. Aika varmasti tykytys, vapina yms. ovat monen tekijän aikaansaamia. Kofeiini liiallisissa määrin kuitenkin tahtoo vaikuttaa negatiivisesti mm. nukkumiseen ja ruokahaluun. Ongelmat näissä taas vaikuttavat laaja-alaisemmin. 

Toisaalta liika "nipotuskaan" ei ole toiminut kohdallani missään. Vaikka olenkin pedantti ja perfektionismi, uusien asioiden muuttuminen rutiineiksi vaatii aikaa ja "luvan" epäonnistua välillä. Operaatio "vähennän kofeiinia" alkoi muistaakseni keväällä 2019 kun opinnot oli viimein saatu päätökseen. Energiajuomiin en ole koskenut lainkaan sen jälkeen. Aamukahvi on ajoittunut lomapäiviin. Huonona vitsinä voisin todeta, että niin kauan kun en opiskele, kofeiinin kulutus pysyy kurissa. Luulisin?

Oletko sinä joutunut rajoittamaan kahvin tai kofeinipitoisten juomien kulutusta?

keskiviikko 2. kesäkuuta 2021

Ruokakuluni laskivat merkittävästi: Mitä tein toisin?

Kuukauden menot koostuvat monesta tekijästä, joista osaan voi itse vaikuttaa, osaan taas ei. Esimerkiksi vuokra-asunnon vuokran määrään ei (yleensä) voi vaikuttaa. Myös matkakulut tahtovat pysyä vakiona niin yksityisautoilua kuin joukkoliikennettä hyödyntävillä. On alueita joissa valinnat ovat mahdollisia, osassa ei. Nykyisellä asuinpaikallani yksityisautoilu on käytännössä ainoa vaihtoehto. Toisaalta esimerkiksi kaupunkialueilla yksityisautoilu voi olla suorastaan haasteellista, jolloin omat jalat, polkupyörä tai joukkoliikenne jäävät lähes ainoiksi vaihtoehdoiksi. 

Veden kulutuksen merkitys vaihtelee yleensä asumismuodon mukaan. Kerrostaloissa vesimaksu on yleensä ns. kiinteä. Itse kannatan siitä huolimatta järkeviä kulutustottumuksia veden kanssa. Sähkön suhteen ajattelen samoin. Tosin hyvin harvassa paikassa sähkö sisältyy esimerkiksi vuokraan. Poikkeuksena oli opiskelijaasunto, missä vietin liiankin monta vuotta. 

Ruokakulut sen sijaan ovat kohde, johon voi vaikuttaa paljonkin. Eri lähteitä tutkiessani keskimääräinen summa yksittäisen suomalaisen ruokakuluihin on 250 eurosta ylöspäin. Tilastomatematiikkaan vähänkin perehtyneet ovat tosin tietoisia, että keskiarvo ei anna selkeää kuvaa koko totuudesta. Seuraavassa tekstissa kerron hieman miten omat ruokakuluni ovat muuttuneet ja millaisia muutoksia olen tehnyt. 

Selkeä laskusuunta
Kaupungissa asuessani ruokaostoksiin meni keskimäärin 200 euroa kuukaudessa. Tähän tosin sisältyi myös panostaminen myöden syöjien annoksiin. Syksystä eteenpäin olin itse arkena ainoa syöjä, mutta viikonloppuisin oli ajoittain useampi. Nyt kulut ovat olleet useamman kuukauden ajan 120 euron luokkaa. Omasta mielestäni 80 euroa on suuri pudotus. 

Pienenä täydennyksenä todettakoon, että kuluihin sisältyvät myös kaikki taloustarvikkeet. Summassa voi olla pieniä heittoja molempiin suuntiin riippuen hankinnoista. Esimerkiksi erilaiset harvemmin uusittavat taloustarvikkeet voivat tuoda lisäkuluja. Toisaalta kyse on harvoin suurista summista. 

Ruokailu työpaikalla laskee kuluja
Luonnollisesti mahdollisuus syödä työpaikalla laskee ruokakuluja. Arkena kotona ei tarvitse olla erityisen tuhtia ruokaa, sillä "tankkaan" sellaista työpaikalla. Ns. huonona tapana syön vain yhden lämpimän aterian päivässä. Toisaalta kotona täydennän edelleen vaikkapa jogurttiannoksia pähkinöillä ja siemenillä. Lisäksi syön vähintään 3-4 tunnin välein, enkä yritä kompensoida nälkää tyhjällä ruualla. Miksi muuten edelleen eksyn puolustelemaan syömisiäni..

Palatakseni työpaikan ruokailuun... Muutamaa pientä poikkeusta laskematta olen ollut ruokiin tyytyväinen. Laatu on hyvä ja valikoimaa riittävästi muttei liikaa. Lisäksi ruuissa ei ilmene "yliyrittäminen". Lisäksi saatavilla on salaattia, mikä on todella mukava juttu. Vaikka en punaista lihaa syökään, muut vaihtoehdot ovat olleet todella onnistuneita. Yksinkertaista mutta hyvää. 
 
Kotiruoka: näitä raaka-aineita suosin
Nuorena muutettuani omilleni ns. etninen ruoka oli kova juttu. Tähän vaikutti osaltaan raaka-aineiden saatavuus. Helsingin Hakaniemi oli loistava paikka aasialaisine putiikkeineen. Niistä tuli hamstrattua erityisesti tofua, mausteita, teetä ja ties mitä. 

Koska paikallisista "Ääsmarketeista" tai edes Lidlistä ei saa aivan samoja aineksia kuin Hakaniemen etnisistä putiikeista, myös kotiruuan sisältö muuttuu merkittävästi. Myönnän tosin että muutoksiin ovat vaikuttaneet myös syömishäiriön (ilmeisesti pysyvät) jäljet sekä ajoittain melko ongelmallinen refluksivaiva. Ruuan on oltava sellaista että se pysyy vatsassa. Kysymys kuuluukin: millaisia raaka-aineita näillä rajoituksilla olen suosinut? Valintaan vaikuttaa luonnollisesti myös hinta ja ekologisuus. 

Peruna: Välttelin perunaa vuosikausia osaksi sen "epäterveellisyyden" vuoksi (karppausbuumi) ja yleisesti vieraantumisen takia. Sellaisenaan en perunasta välitä, mutta kastikkeen tms. muun kanssa olen alkanut tykkämään. Kilo perunoita on halpaa, ja kotimaiset vaihtoehdot mahdollisia. 

Toinen mikä perunassa alkoi viehättää on riittoisuus ja monikäyttöisyys. Perinteisin tapa kulunaiden kuukausien aikana on ollut ensin keittää esim. kala- tai kanakastikkeen kaveriksi. Seuraavana päivänä olen paistanut perunat sipulin kanssa ja lämmittänyt kastikkeen. Näin ruokaa on riittänyt mukavasti muutamaksikin päiväksi. 

Myös perunapohjaiset laatikot ja kiusaukset ovat olleet mukavaa kotiruokaa. Ehdoton yllätys oli janssoninkiusaus. Bravuuriksi sitä ei tohdi kutsua helppouden takia. Mutta laatikot ja kiusaukset ovat mukavan helppoa ruokaa valmistaa. Tosin laiskuus on johtanut valmiin peruna-sipuli -sekoituksen käyttämiseen. 

Kana: Kana on tullut ns. uutena vanhana takaisin ruokavalioon. Rehellisyyden nimissä pidän kalasta enemmän, mutta kana menee myös. Kana on kohtuullisen hintaista ja esimerkiksi kanakastike riittää muutamaksikin päiväksi. Usein olen tehnyt kaurakermaan kana-curry -kastiketta paprikalla ja sipulilla. Kesän aikana voisi tosin tehdä varovaisen paluun soijasuikaleisiin. 

Kala (lohi): Kala on ollut toinen vakio-ostos. Ja vakioruoka on ollut lohikastike, joka on tehty käytännössä samalla tavalla kuin kanakastike. Curry on vain jäänyt pois. Myös lohilaatikko on kelvannut hyvin. Seitiä olen käyttänyt kalakeittoon. Tonnikalaa on mennyt taas esimerkiksi munakkaaseen. 

Kalan hinta saattaa saadan osan nousemaan varpailleen. Kyllä, esimerkiksi lohi voi olla hintavaa. Itse olen suosinut ns. kokonaisen fileen ostamista palojen tai vaikkapa graavilohen sijaan. Lohi on minulle ns. fiinimpi vaihtoehto, mitä syödään kerran pari kuukaudessa. Suosittelen edelleen katsomaan kilohintaa ja ostamaan kerralla suuremman palan. Kun ruokaa riittää pidemmäksi aikaa kuin päiväksi.  

Kaurakerma: Kaurakerma tulikin mainittua jo aiemmin. Tämä tuote on ollut ns. luottotuote jo pitkään. Osa kavahtaa kaurakermaa "feikkiyden" vuoksi: Eihän siinä ole kauraa paljon yhtään! Niin no, jos ajatellaan vaikkapa paljon kehutun kuohukerman koostumusta ja ravintosisältöä, lieneekö eroja epäterveellisyydessä paljoakaan? 

Kaurakerma on toiminut mielestäni ruuanlaitossa hyvin. Maku on vähintäänkin ok, ja tuote on vatsaystävällinen. Hintakaan ei päätä huimaa. Esimerkiksi Lidlin kaurakerma on toiminut ihan mukavasti. 

Kasvikset kauden mukaan: Kasviksista olen suosinut ympäri vuoden kurkkua, tomaattia ja porkkanaa. Hedelmistä omenaa menee päivittäin, porkkanaa lähes yhtä usein. Erittän usein raastan sämpylätaikinan sekaan porkkanaa tai lanttua jotka kasviksia saisi piilotettua sekaan. Nyt kesän tullen tulevat mansikat yms.  
 
Näistä olen luopunut tai vähentänyt

Proteiinituotteita en käytä oikeastaan lainkaan, tai todella harvoin. Proteiinipatukat eivät uppoa enää, eivätkä jauheet yms. tunnu tarpeellisilta. Olen (mielestäni) saanut ns. kunnon ruuan hyödyntämisen siihen malliin, ettei proteiinilisille ole tarvetta. Joskus ruokailuvälien venyessä liikaa saatan ostaa esimerkiksi proteiinijuoman, mutta tämä on hyvin harvinaista. 

Vaikka erityisesti halvimmat proteiinituotteet ovat hyvinkin edullisia, niiden jääminen pois on vaikuttanut ostosten hintaan. Sama koskee myös rahkoja ja muita välipaloja. Töihin olen ottanut omenan mukaan välipalaksi. Se on riittänyt hyvin, sillä ruokailussa tulee tankattua tehokkaasti. 

Marjat olisivat terveellisiä ja ajoittain kaipaan niitä. Valitettavasti ajallisesti turhan pitkät reissut ovat saaneet vähentämään käyttöä. Hinnasta riippumatta marjat ajattelin palauttaa listalle vaikka lisäkuluja tulisikin. 

Pohdintaa
Mikä tekstissä ei ilmennyt, kulujen määrään on vaikuttanut myös kauppareissujen määrän väheneminen. Kaupungisssa asuessani en millään meinannut päästä eroon päivittäisistä kauppareissuista, vaan lähes päivittäin "tarvitsin" jotain. Tähän virheelliseen ajatteluun vaikutti kieltämättä se, että kauppa oli liian lähellä. Välimatkojen kasvettua kauppareissut vaativat enemmän vaivannäköä. Perusperiaatteeksi nousi ajatus "ostetaan nyt sen verran ettei hetkeen tarvitse käydä uudelleen." Kyllä, olen ilmeisesti niin heikko luonne, että vähentääkseni kauppareissuja niistä oli tehtävät riittävän ärsyttäviä. 

Myös lisäravinteiden vähentäminen on vaikuttanut kuitissa näkyvään summaan, kuten ylipäänsä kaiken "ylimääräisen" väheneminen. Ruisleipä ei ole kallista, mutta itse leivotut sämpylät tulevat aina edullisemmaksi. Voisi siis todeta, että ruokamenojen pieneneminen koostuu useasta tekijästä, mutta uskon kauppareissujen vähenemisen olevan ratkaisevat tekijä: ostoskassiin menevät lähinnä ne enemmän tai vähemmän pakolliset tarvikkeet. 

Tunnusta että ruokalista on varsin yksipuolinen valikoimansa suhteen. Moni varmasti kaipaa hieman enemmän vaihtelua. Osasyynä tähän on se, että ruuan on kelvattava kaikille. Toisaalta ravintosisällöstä ja määrästä ei ole tarvinnut tinkiä. Jos jotain haluaisin vielä korjata, kasvisten osuus voisi monipuolistua. Määrää voisi toki pikkuisen lisätä (esim. yhden hedelmän verran), mutta valikoima on hieman yksipuolinen. 




maanantai 31. toukokuuta 2021

Vinkkejä treenaamiseen nurmikolla: Tasapaino- ja notkeusharjoittelua

 Korona-aikaa on vielä jäljellä. Ilmeisesti pientä toivoa rajoitteiden vähenemisestä on, mutta itse kannatan varovaisuutta ja maltillisuutta. Oli koronaa tai ei, kuntosali tai harjoittelupaikka sisätiloissa ei ole kaikkialla itsestäänselvyys. Nim. kokeilin kärrynpyörää joskus 25 neliön kokoisessa yksiössä. Yksityiskohtiin menemättä tarina päättyi siten, että se oli ensimmäinen ja viimeinen kärrynpyörä siinä yksiössä. 

Olivat lämpötilat millaiset tahansa, jo pelkkä sateettomuus tekee keväästä ja kesästä parasta aikaa liikkua ulkona. Itselleni ehdoton suosikki on nurmikko. Sellaista löytääkseen ei onneksi tarvitse mennä pitkälle vaikkei omaa pihaa olisikaan. Tässä muutama oma suosikki siitä, mitä kaikkea nurmikolla voi tehdä. 

Kärrynpyöriä kaikissa muodoissa

Tämä on ollut aktiviteeteista yksi suosikki jo vuosia ennen Youtubea. Liike nähtiin jostain. Ehkä joku osasi sen tehdä, tai sitten se nähtiin tv:stä. Näin opin esimerkiksi kärrynpyörän. Voltteja yms. tajusimme sentään kokeilla vaikka koulun liikuntatunnilla asianmukaisella patjalla. 

Kärrynpyörät ovat kestosuosikki, samoin erilaiset variaatiot. Nurmikko on jo pehmeytensä vuoksi erittäin hyvä alusta. Lisäksi kitkaa on riittävästi esimerkiksi tekonurmikkoon verrattuna. Nim. olen kerran jos toisen liukastunut tekonurmikolla harjoitellessa. 

Tasapainoharjoittelu

Nurmikko on tasapainoharjoittelun kannalta yksi parhaimpia, mutta myös yksi ärsyttävimpiä alustoja. Syynä molempiin on pieni epätasaisuus ja pehmeys. Koska alusta ei ole vakaa, käytännössä koko vartalon lihakset joutuvat tekemään tasaisellakin nurmikolla enemmän töitä kuin lujalla lattialla. 

Aloittelijalle hyviä liikkeitä ovat jo yhdellä jalalla seisominen sekä varpailleennousu. Myös varpailla käveleminen on todella hyvää harjoitusta. Korjaan: päkiän varassa. Itse teen mielelläni nurmikolla liikkeitä jotka ovat lainattu mm. taitoluistelusta, baletista ja voimistelusta. Alla oleva "polvivaaka" vuorotellen molemmilla jaloilla kuuluu samaan aikaan sekä inhokkeihin että suosikkeihin.  














Notkeusharjoittelu

Vaikka yllä oleva kuva voisi viitata notkeusharjoitteluun, nurmikolla voi tehdä paljon muitakin liikkeitä. Siltaa voi tehdä nurmikolla niin selinmakuulta nousten kuin siltakaadostakin. Tähänkin nurmikko on oikein mukava alusta, sillä se ei luista. Lisäksi pito on vakaa niin jaloissa kuin kämmenissä. 

Siltaan nousemisessa on tärkeä muistaa kannattelu sekä käsillä että jaloilla. Itse nouseminen painottuu käsiin, mutta myös jalkoja on suoristettava. Siltakaatoa kannattaa harjoitella aluksi "avustajan" kanssa. Avustajan tehtävänä on kannatella selästä ja laskea tekijää alemmaksi kunnes kämmenet osuvat maahan. Lopuksi tuleee varmistaa, että kädet kannattelevat riittävän hyvin. Itse pidän sillasta sen muokkautuvuuden vuoksi. Tässä olisi yksi variaatio. 
























Eli vaikkei kotisalia tai muutakaan kuntosalia löytyisi, suosittelen lämpimästi hyödyntämään nurmikkoa sekä mahdollisia kesäkelejä. 

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

perjantai 28. toukokuuta 2021

Rahan käyttämisestä yleisesti: Kulkeminen, ruoka ja (liikunta)harrastukset

 Viikko näyttää vierähtäneen selvästi voiton puolelle! Tuli tosiaan kirjoitettua teksti jossa kyselin mahdollisia toiveita tekstien suhteen. Toiveita saa edelleen kirjoittaa, kommentointi on mahdollista myös anonyymisti. Teksti löytyy täältä. Yksi toiveista oli rahankäyttö. Aihe itsessään on laaja, mutta uskon että varsin montaa meitä koskettaa arjen kulutustottumukset. Tämä on varsin ymmärrettävää, sillä ne ovat rahankäytössä alue, johon itse voi vaikuttaa. 

Olen 35-vuotisen elämäni aikana asunut taajamassa, kaupungissa ja käytännössä aivan korvessa. Asumismuotoina nämä eroavat toisistaan paljon, ja kulut ovat erilaisia. Ruokakulut sen sijaan pysyvät vakiona. Tulevassa tekstissä pyrin ottamaan huomioon myös erilaiset asumisympäristöt. 

Autoilu: taloudellinen ajaminen jos mahdollista..  

On alueita, joissa auto on ainoa mahdollinen kulkuväline erityisesti talvella. Vaikka pidän liikkumisesta, vajaa 60 km:n pyöräily päivää kohden tuntuu ajatuksena mahdottomalta. Ajotaitojen kehittyessä halusin välittömistä soveltaa autokoulun 2. vaiheessa oppimaani asiaa, taloudellista ajamista. 

Teknisesti en tunne itseäni erityisen taivataksi kuskiksi, enkä ole nk. taloudellisessa ajamisessa mikään mestari. Toisaalta motivaatiota harjoitteluun kyllä löytyy. On sanomattakin selvää että lämpötila vaikuttaa merkittävästi polttoaineen kulutukseen. Melko selkeitä käytännnön vinkkejä löytyy täältä. Itse kannatan nimenomaan nopeuden pitämistä mahdollisimman tasaisena. 

Talvella teiden ollessa huonossa kunnossa kirosin pakkasen ohella sitä jatkuvaa nopeuden (pakollista) muuttumista teiden huonon kunnon takia. Ns. jarrutuksen sijaan teen yleensä ns. vapaalla rullaamisen ellei tilanne vaadi nopeampaa hidastamista/pysähdymistä. Tässä kohden jätän perustelut vähemmälle, opittu tapa ja selkäytimessä.. 

Jos matkustajia sattuu olemaan enemmän, kimppakyyti on luonnollisesti hyvä keino ajaa taloudellisesti. Itselläni ei kyyditettäviä ole pahemmin ollut, eli en ole tätä puolta hyödyntänyt. Ja tietenkin on hyvä suunnitella mikä on nopein tapa tehdä ns. pakolliset reissut. 

Joukkoliikenne

Itselläni on kokemusta vain pk-seudun joukkoliikenteestä. Tosin mm. Turun ja Tampereen joukkoliikennettä olen testannut kerran pari. Pidemmät matkat esimerkiksi rippikoulutyössä olen taittanut bussilla tai junalla. Pk-seudulla kulkuväline vaihteli bussin, junan ja metron välillä. Ratikalla tuli kuljettua vähiten. 

Kausilippu oli luonnollisesti edullisin vaihtoehto. Valitettavasti hinta taisi olla vakio yli kahden viikon kaudessa. Ladatko kortille rahaa vai aikaa? Vastaus: riippuu käytöstä. Laske paljonko kausi on päivää kohden. Jos kertalippu tulee kalliimmaksi, valinta on selvä: kausilippu. Pk-seudulla on hyvä muistaa vyöhykkeet. Jos käytät suurimmaksi osaksi tiettyä vyöhykettä ja silloin tällöin reissaat vyöhykkeen ulkopuoliselle alueelle, kannattaa (mielestäni) ladata korttiin sekä aikaa että arvoa. 

os pidät liikunnasta ja matka on pyörällä mentävä, kokemuksen puutteesta huolimatta suosittelen kaupunkipyörien hyödyntämistä. Hinta on pienempi verrattuna kulkuvälineiden kauteen ja samaan hintaan tulee hyötyliikuntaa. Eli jos kesäkelejä riittää, kannattaa hypätä pyörän selkään. Latistavana lisänä muistutan, että myös omaa pyörää saa käyttää jos sellainen löytyy :D Oma "Ysärihelkamani" on palvellut tässä hommassa ja tullut halvimmaksi. 

Ruokakulut

Korona-aikana yksi jos toinen lienee panostanut kotiruokaan. Itse olen osaksi laiskuuden ja osaksi vatsaongelmaisena päätynyt yhä enemmän kotiruokaan. Tosin työpaikan ruuat ovat kelvanneet mainiosti! Millaista sitten on edullinen kotiruoka? 

Vaikka en punaista lihaa syökään, en pidä sitä ns. kalliina. No, osa vegetuotteista tulee kyllä reippaasti edullisemmaksi, kuten esimerkiksi palkokasvit. Vatsani vain nykyään on tätä säästämistä vastaan, tosin linssejä tulee ajoittain käytettyä, samoin kikherneitä. Soijatuotteet raaka-aineena näyttävät jakavan kansan kahtia. Kyllä, sillä saatavuus on parantunut, hinta on kohdallaan ja oikein laitettuna toimii hyvin. Ei, koska ei ole lähiruokaa eli ilmastokysymykset tulevat vastaan. Itse kannatan kompromissia: Kyllä, mutta kohtuullisissa määrissä. 

Yksinkertaisimmillaan ruokakuluissa voi säästää laittamalla ruuat itse, ja riittävän suuren määrän. Tällöin esimerkiksi keitot ja laatikot ovat ihan toimiva ratkaisu. Eri asia on, miten pitkään samaa ruokaa jaksaa syödä. Itse olen viikonloppuisin laittanut vuorotellen ruokaa kanasta tai kalasta. Lauantaina laitettu ruoka on riittänyt yleensä 3-4 päiväksi. Ts. maksaa itsensä takaisin. 

Alla oleva lohilaatikko riitti ylättävän pitkäksi aikaa vaikka hyvin kelpasi.. Luonnollisesti esimerkiksi tonnikala olisi edullisempi raaka-aine, mutta omalla kohdallani lohesta tehty ruoka on vaihtoehto kun pitkästä aikaa kaipaa jotain "fiinimpää". 














Ns. herkkujen kuluttajana olen epäonnistunut tapaus, eli ei uppoa. Koska paheita kuitenkin löytyy, en näe syytä kuuluttaa herkkuja kielletyiksi. Lämpimästi kuitenkin suosittelen esimerkiksi leipomista. Kesän tullessa jäätelöiden kaltaista "nice creamiä" voi valmistaa kätevästi itse. Ja saahan oikeaakin jäätelöä välillä ostaa! Mutta mitä enemmän teet itse, tuotteen hinta laskee ja maku menee tekijän mieltymysten mukaan. 

Noiden surullisen kuuluisien herkkujen ohella myös alkoli tahtoo olla tehokas kohde rahan kuluttamiseen. Tässä kohden en voi kehottaa valmistamaan itse. Sen sijaan kannustan tsekkaamaan määrät ja pohtimaan vähentämistä. Toki täysi absolutismikin on vaihtoehto. Omalla kohdallani olen päätynyt pienee määrään kerran viikossa, ja halutessani voin skipata senkin. Kuten olen myöntänyt, nuorempana määrät olivat suurempia ja baareissa tuli keikuttua. Kulutuksesta riippuen, säästetty rahasumma voi olla reilusti yli 100 euroa viikossa riippuen juomasta ja määristä. Eli kannattaa vaihtaa ainakin osa holittomiin.. 

Ja tärkein: Käy kaupassa harvoin. Tämän oppiminen oli itselleni harvinaisen vaikeaa, ja onnistui vasta kun kauppaan oli riittävästi matkaa. Eli ymmärrän täysin teitä, joilla kaupat ovat liian lyhyen matkan päässä. Mitä siis voisin oikein neuvoa? Opetelkaa inhoamaan kauppareissuja niin paljon, että haluatte selvitä mahdollisimman helpolla: kerralla riittävästi. 

Vaatteet

Vaatteiden kohdalla kannatan jossain määrin minimalistista ajattelua, eli määrä sen mukaisena mitä tarvitsee. Tämä ei tarkoita etteikö joukossa saisi olla vaatteita joista pitää. Ostan vaatteita todella harvoin, yleensä vasta kun on pakko. Vaatteiden suhteen minulla ei ole taskussa mitään erityisiä kikkoja. Secon hand -vaatteita voi saada edullisesti. Toisaalta löytöjä voi tulla niin paljon, että lopputuloksena rahaa voi mennä vähintään yhtä paljon kuin uusina ostettuihin vaatteisiin. Määrä saattaa olla tosin suurempi ja laatu hyvä. 

Oma keinoni pitää ns. työvaatteet kunnossa on rajoittaa niiden käyttö työpaikalle tai missä niitä ikinä tarvitaankaan. Kotona odottavat järkyttävät, mutta ah niin mukavat kotivaatteet. Kyllä, kuluneet kotihousut, paita ja huppari. Näin ne "paremmat" vaatteet säästyvät myös esimerkiksi ruuanlaiton yhteydessä ilmaantuvilta tahroilta. 

Harrastukset

Harrastuksissa säästäminen riippuu monesta tekijästä. -Kuten esimerkiksi mikä harrastus on kyseessä. Erityisesti liikunnassa on lajeja, joissa säästäminen ns. itsenäisillä ratkaisuilla voi olla hyvinkin haasteellista. Itselläni mieleen tulee ratsastus ja vaikkapa lumilautailu. Vaikka Astrid Lindgren kuinka yritti parhaansa, ratsastusta on vaikea siirtää omalle takapihalle keittiöstä puhumattakaan. 

Kuntosalin suhteen voi jo kokeilla kiertoteitä. Ns. kotisalin tekeminen vaatii jo hieman tilaa ja ainakin alkuun rahaakin. Itse asuin aikoinaan 27 neliön yksiössä. Tanko sinne sopi hyvin, mutta muutamia käsipainoja enempää en olisi siihen boksiin kaivannut tavaraa. Toisaalta treenimuodon voi valita itse. Tästä syystä taitoluistelun ohella innostuin akroharjoitteista, sillä niiden harjoittelu onnistui kotioloissa. 














Ja sitten taitoluistelu.. se laji ei valitettavasti ole edullisuudestaan kuuluisa. Jälleen olosuhteet vaikuttavat. Youtube on täynnä varsin hyväkin ohjeistuksia, mutta palautetta niistä ei saa. Yleisövuorot ovat melko hyvä mahdollisuus harjoitella. Väkeä vaan saattaa olla reippaasti ja jään kunto vaihtelee. Itselleni pelastus oli aikuisten itse varaamat vuorot sekä mahdollisuus valmennukseen. Ilmaista se ei tietenkään ollut, mutta valmennuksen laatu pienemmällä porukalla ja toiveiden mukaan oli hintansa arvoista. 

Kokonaisuudessaan kannustaisin kokeilemaan itse. Ohjeita harvoin puuttuu, ja todellisuudessa hyviä harjoituspaikkoja löytyy kun vain uskaltaa kokeilla. Kehonpainotreeni ei vaadi salia, eivätkä myöskään käsilläseisonta ja kärrynpyörät. Jos laji on sellainen mikä vaatii ohjeistusta, suosittelen lämpimästi investoimaan muutamaan ohjattuun tuntiin ja ahkeraan itsenäiseen harjoitteluun. Nim. kaikki osaamani akroliikkeet ovat itse opeteltuja. "Salitreeniä" voi saada myös lenkkeilyn ohessa.. 














Lopuksi

Tämä teksti oli rahankäyttöön liittyen ns. kokoava versio. Luvassa olisi tarkempaa pohdintaa kuinka pitää ruokamenot kurissa. Pienä paljastuksena totean, että näin kahden ihmisen taloudessa ruokamenoni ovat viikossa 30 euron luokkaa. Onko se vähän vai paljon? Se riippuu kaiketi mihin itse on tottunut. Sen voin todeta, että summassa on reilu 10 euron pudotus. Kuinka siihen on päästy, siitä lisää myöhemmin. 

Mukavaa viikonloppua kaikille!


keskiviikko 26. toukokuuta 2021

Lukijoille vapaa sana: Millaisia tekstejä toivotte?

Hivenen rankan kevään seurauksena blogin kirjoittaminen oli aiempaa harvalukuisempaa. Moni postaus käsitteli uusavuttoman Aliisan sopeutumista maaseudulle aina autolla ajamisesta puiden kantamiseen ja lumen lapiointiin talvella. Treeniaiheiset tekstit jäivät hyvin vähälle. Ns. muihin aiheisiin liittyvät tekstit sen sijaan ovat jälkikäteen näytteneet vakavamieliseltä pohdinnalta. 

Koska innostus aktivoitua blogin kirjoittamisessa on herännyt jälleen, otan mielelläni vastaan lukijoiden toiveita. Seuraavaksi esille nousevat ehkä yleisimmät teemat sekä omat ajatukseni niistä. 

Uusavuton Aliisa 
Uusavuttoman Aliisan toilailuista riitti varmasti vaikka muille jakaa! Erityisesti autolla ajaminen osoittautui kohdallani harvinaisen vaikeaksi. Kotosalla sähkökatkot olivat mielenkiintoisin ilmiö erityisesti talvella. Luonnollisesti vettä en tajunnut ottaa valmiiksi, täällä kun vesi tulee kaivosta. Toinen varsin jännittävä projekti oli pitää taloa lämpimänä. 

Kuten itse kukin saattoi havaita, talvi oli hivenen kylmä. Vaikka kokonaisuudessaan olen viihtynyt maalla paremmin kuin missään ennen, voin todeta että kehotus nauttia "kunnon talvesta" alkoi käymään hermoille. 

Uusavuton Aliisa jää vähintäänkin tauolle, mutta pyrkii jatkossa hyödyntämään oppimaansa. -Toivottavasti edes vähemmän uusavuttomana. 

Liikunta ylipäänsä
Liikunta-aiheisten tekstien vähyyteen on ovat vaikuttaneet luonnollisesti korona, mutta myös olosuhteet. Liikkumiseni on painottunut lenkkeiluun, arkiliikuntaan (klapikorien kantaminen ja tarvittaessa pienentäminen kirveellä) sekä lihaskunnon ja notkeuden ylläpitämiseen. Todennäköisesti olosuhteet tulevat muuttumaan suotuisammiksi myös tuttuja liikuntamuotoja ajatellen. 

Myönnän itse kaipaavani tätä aihepiiriä. Kysymys itse lukijoille: Toivotteko Aliisan tekstien palaavan liikuntapainotteisuuteen? Seuraavaksi tulevat ne yleisimmät osa-alueet. 

Taitoluistelu ja taitorullaluistelu
Kaipaan molempia kovasti! Korona ja olosuhteet yleensä eivät vaan ole antaneet mahdollisuutta kumpaankaan. Hyvistä asfalteista ei ole tietoakaan, ja jäähallit täällä ovat suljettu kaikilta yli 12-vuotiailta. Yleisövuoroista ei ole tietoakaan. Tällä hetkellä tämän alueen koronatilanne on todella paha, eli aikansa vie ennen kuin jäähalleihin pääsee. 

Mutta jos/kun mahdollisuus näihin tulee, otan molemmat mieluusti taas tekstieni aiheiksi. Mikäli lukijat kannattava tätä myös, millaisia taitoluisteluun ja taitorullaluisteluun liittyviä tekstejä toivoisitte? Luonnollisesti yritän terästäytyä myös kuvaamisessa. 

Treenivinkit
Vaikka taitoluistelu on taustakin huolimatta päälajini, pidän mielelläni off-ice -harjoittelun monipuolisena. Lihaskuntoharjoittelun ohella teen mielelläni akroharjoitteita, notkeusharjoituksia ja mitä ikinä innostunkaan kokeilemaan. Kesän saapuessa lienee aika katsastaa myös hapenottokyky. Eli aerobista luvassa.. 

Erilaiset treenivinkit näyttävät olleen teksteinä suosittuja. Kysymys kuuluu: toivotteko niiden palaamista blogiin? Jos toivotte, millaisia vinkkejä ja ohjeita kaipaatte? Aliisa on valmis myös kokeilemaan itse uusia harjoittelumuotoja jos vain olosuhteet mahdollistavat.. 

Ruovalio ja reseptit
Näitä tuli aikoinaan kirjoitettua. Erityisesti vegaaniruuan kokeiluaikaan löytyi monia ruokaideoita. Näin perinteisempään kotiruokaan siirtymisen myötä myös reseptien pohtiminen on jäänyt vähemmälle. Kysymys teille lukijoille: kaipaatteko ruokavinkkejä ja reseptejä blogiin? Mikäli sellaiset tekstit ovat toivottuja, millaisia reseptejä tai vaikkapa pohdintoja ruokavaliosta toivotte?

Pohdintatekstit
Näitä on niin laidasta laitaan ettei parane edes yrittää selostaa.. Pohdintateksteistä en tule luopumaan, sillä satunnaisesti niitä on mukava kirjoittaa vaikka itse aihe ärsyttäisi. Myös näissä ota toiveita vastaan. 

Syömishäiriöstä toipuminen
Syömishäiriö on aihepiiri mitä mielelläni käsittelen mahdollisimman vähän. Tosin näkökulma ratkaisee. Tekstieni sävy on saattanut herättää ajatuksia, sillä kritiikkiä ei puutu. - Ei edes teksteissä joissa muistelen millainen olin. Minulla ei vain yksinkertaisesti ole mitään hyvää sanottavaa siitä ihmisestä joka aikoinaan peilistä katsoi takaisin. 

Mikäli kirjoitan syömishäiriöistä tai omista muistoistani, tulen pitämään kriittisen kannan. Sääliä en kykene liioin antamaan. Toki pystyn neutraalisti pohtimaan millaiset tekijät altistavat syömishäiriölle ja mitä paraneminen omalla kohdallani oikeasti vaati: vastuun ottamista omasta itsestäni ja toiminnastani. Annan jälleen lukijoille mahdollisuuden vaikuttaa: jos näkökulmani ei tunnu liian brutaalila, toivoisitteko tekstejä syömishäiriöistä?

Tekstitoiveet ovat tervetulleita, eikä niiden ole pakko sijoittua juuri mainituihin aihepiireihin. Kovin henkilökohtaisella tasolla en elämästäni mielelläni kerro. Kommentoinnissa on mahdollisuus anonyymeihin kommentteihin. 

Mukavaa keskiviikkoa kaikille!