Ikuinen projektini: kofeiinin vähentäminen

Heitän säännöllisesti vitsiä "pyhästä kofeiinista" joka auttaa mm. kaikkeen. Todellisuudessa taustalla on pienoinen kofeiiniriippuvuus. Nuorempana kahvia saattoi juoda vaikka keskellä yötä, sillä siihen aikaan pää keho kestivät mm. kaiken. -Siis asianomaisen omasta mielestä. Kun 30 ikävuoden raja ylittyi, kehokin alkoi vaatia hieman hellempää kohtelua. Melko usein siinä onnistua. Opin palautumisen merkityksen ja jopa pysähtymään tarvittaessa. Kofeiinin kulutus sen sijaan on säännöllisesti päätään nostava ongelma. 

Älä kysy mukini kokoa..

Juon vain muutaman mukillisen. Kaikki on hyvin niin pitkään kunnes selviää, että mukiini mahtuu muutama desi nestettä. Siitä voi itse kukin laskea miten paljon kahvia todellisuudessa menee. Asiaa ei helpota se, että 12-13 -vuotiaana tykästyin kahvin makuun. Minulla oli kaksi "jättimukia" muutettuani omilleni. Kahvia niihin mahtui.. paljon? Näin saatoin juoda "vain" muutaman mukillisen erityisesti viikonlopun aamuina kun aikaa oli enemmän. 

Energiajuomat

Tätä suorastaan häpeän! Opiskeluaikoina energiajuomat eivät ennen paria viimeistä vuotta olleen (muistaakseni) kovin suuressa kulutuksessa. Jostain syystä haluaisin "tenttijuomaksi" energiajuoman. Ehkä siinä oli pienonen lumelääke -ilmiö. Tentit menivät suurimmaksi osaksi hyvin. Lisäksi valvojat saivat hyötyliikuntaan kun yleensä saman henkilön käsi nousi 20 minuutin välein ilmoittamaan vessareissun tarpeesta. 

Gradua tehdessä yliopiston kirjastolla energiajuomista alkoi tulla jo huono tapa. Määrä pysyi sentään yhtenä tölkkinä kertaa kohden. Yritin ajoittain kokeilla Coca colaa, mutta en onnistunut huijaamaan itseäni. 

"Pitäisikö vähentää.."

Sen verrran olin viisastunut että vaihdoin klo 16 jälkeen ns. tavallisen kahvin kofeiinittomaan. Maku oli hieman tunkkainen tai muuten outo, mutta toimi korvikkeena. Mustaa teetä join harvoin. Pohdinnat vähentämisestä tulivat tavalla mistä en ole ylpeä. Viimeinen opiskeluvuosi oli äärimmäisen rankka ja palautuminen jäänyt vähiin. Lievä tärinä ja sydämen hakkaaminen olivat sen verran selkeä vihje, että en aikaillut. 

Rehellisyyden nimissä en hakeutunut tutkimuksiin tms. Syy on yksinkertainen: kun laskin yhteen stressin, unen ja kofeiinin määrän, näin tehokkaammaksi ratkaisuksi yrittää ensisijaisesti vähentää kofeiinin määrää. 

Alku oli paha..

Ensimmäiset kaksi päivää olivat infernaalisia. En laskenut kofeiinin määrää nollatasolle, mutta annoin itselleni luvan juoda mustaa teetä. Jätin itse asiassa myös kofeiinittoman kahvin pois, sillä haluaisin kyetä olemaan ilman kahvin makua. Väsytti, päätä särki, keho ja mieli jumittivat. Lienee arvattavissa että joukutus juoda edes mukillinen kahvia oli suuri. 

Vähitellen keho alkoi tottua pienentyneeseen kofeiinimäärään ja oireet helpottivat. Mitään mullistavia muutoksia ei tullut. Unenlaatu ei parantunut niin paljon kun olisin toivonut eikä mitään ulkoisiakaan muutoksia tapahtunut. Mutta tärinä ja sydämen hakkaaminen/tykytys yllättäen loppuivat. 

Jojoilua

Työpaikkani kuluneen parin vuoden aikana ovat olleet sellaisia, että kahvin välttely ei ole ollut aivan helppoa. No, pieni heikkous vastustaa saattaa vaikuttaa myös. Yleensä pahimmat repsahdukset tapahtuvat viikonloppuisin, mutta kroppani kyllä tekee selväksi kun saldo alkaa olla täysi: tärinä. Siitä viimeistään tietää että nyt riittää. Arkisin olen onnistunut olemaan melko tarkka: aamuisin mustaa teetä, päivällä töissä korkeintaan mukillinen kahvia. -Ei ns. jättimukista. 

Loma-ajat muuten kuin itsekseen ovat haasteellisia, sillä minähän jään kittamaan kahvia. Aina "toinen" mukillinen maistuu. Huom, se on aina toinen. 

Onko tämä niin vakavaa?

On ja ei. Riippuu henkilöstä. Tietenkin jos vertailukohteeksi ottaa muut, hieman jutummat addiktoivat aineet, kofeiini jää kevyesti häviölle. Tosin valkoisen sokerin kanssa tilanne lienee tasapelin paikkeilla? Tähän toki vaikuttavat ne lukuisita amerikkalaisten ja brittien tekemät tutkimukset, joita iltapäivälehdet säännöllisesti tuovat esiin. Terveellisyys riippuu päivästä. 

Vaikka tämän aiheen siirsin tekstiin asti, pyrin kuitenkin ns. rentoon kontrollointiin. Ehkä osa kannustaisi luopumaan kaikesta kofeiinia sisältävästä. Itse taas kannatan kohtuukäytön opettelemista. Lomasta huolimatta yritän pitää kiinni aamuteestä kahvin sijaan. Omalla kohdallani tähän kannustaa todella epämukava ja rauhaton olo. Aika varmasti tykytys, vapina yms. ovat monen tekijän aikaansaamia. Kofeiini liiallisissa määrin kuitenkin tahtoo vaikuttaa negatiivisesti mm. nukkumiseen ja ruokahaluun. Ongelmat näissä taas vaikuttavat laaja-alaisemmin. 

Toisaalta liika "nipotuskaan" ei ole toiminut kohdallani missään. Vaikka olenkin pedantti ja perfektionismi, uusien asioiden muuttuminen rutiineiksi vaatii aikaa ja "luvan" epäonnistua välillä. Operaatio "vähennän kofeiinia" alkoi muistaakseni keväällä 2019 kun opinnot oli viimein saatu päätökseen. Energiajuomiin en ole koskenut lainkaan sen jälkeen. Aamukahvi on ajoittunut lomapäiviin. Huonona vitsinä voisin todeta, että niin kauan kun en opiskele, kofeiinin kulutus pysyy kurissa. Luulisin?

Oletko sinä joutunut rajoittamaan kahvin tai kofeinipitoisten juomien kulutusta?