Pukeutumispohdintoja: Tyyli hukassa hiusväriä myöten

Lauantai oli harvinaisen rankka päivä! Tosin eri tavalla kuin yleensä: shoppailin. Laji missä olen ehkä keskivertoa laiskempi, ja vähemmän motivoituneempi. Riittävän harvoin toteuttuna minusta on hauska ostaa vaikkapa uusia vaatteita. Valitettavasti siirrän tätä niin pitkälle että vaatekappeleet X on pakko ostaa, eli myös löytää. Harmillisen monen vaatekappaleen kanssa juuri se oikean koon ja mallin löytäminen on vaikeaa. 

Mitä mukaan tarttui? Näin jälkeenpäin mietittynä ehkä aavistuksen verran turhan nuorekkaita vaatteita: minishortsit, bikinit, lyhyt toppu ja alusvaatteita. Jälkimmäisten etsiminen kuuluu juuri kokojen vuoksi inhokkeihin. Ja kyllä, myönsin julkisesti hankkineeni alusvaatteita. Oletettavasti kukaan lukijoista ei sellaista tee. Kotona uudelleen hankittuja vaatteita kokeillessa mietin, mihin suuntaan haluaisin tyyliäni viedä.. 

Jotain persoonallista mutta ikään sopivaa?

Kuten olen myöntänyt, harrastin nuorempana mm. gootti-ja metallityyliä. Mukana oli olotilan ja tilanteen suomalla määrällä ripaus rokkia ja punkkia. En ole ehdottomalla kieltokannalla mikäli yli 30-vuotias suosii näitä tyylejä. Mielestäni hyvin koottuna sellainen näyttää silmääni hyvinkin hyvältä. 

Itse karsastan mauttomuutta, mikä yleensä on seurausta liiallisuudesta. Myönnän teininä käyttäneeni hyvinkin "antavia" vaatteita. Tätä voin perustella vain ajan hirveällä muodilla ja pakonomaisena tarpeena mennä massan mukana. Entä tänä päivänä? Kyllä, käytän edelleen minishortseja ja samaisi narutoppeja, mutta lähinnä lenkkeilessä erityisesti näillä helteillä. Tuntuu että tässä vaiheessa ikärajat ja etiketit saa heittää syrjään. 

Tarkemmin mietittynä "ikään sopiva" on käsitteenä vaikea. Vaikka ikäni puolesta minun pitäisi siirtyä asiallisiin "tätivaatteisiin", karsastan sellaisia. Toisaalta haasteena on (onneksi) myös koko. Ns. sopivat vaatteet löydän mm. Cubuksesta ja suosikkikaupastani Newyorkerista. Myös Lindexin lastenpuoli on joskus yllättänyt iloisesti. Mutta persoonallisuus? Pukeudun siis sittenkin kuin teini ja kaipaisin jotain persoonallista mutta käytännöllistä. Kaipaan pientä "rokahtavuutta" mutta hillityllä tasolla. Luulen että värit voisivat olla ensimmäinen askel?

Tosin lappuhame ja Levis -paita tuntuivat hauskalta yhdistelmältä..

Värjäisinkö tukkani?

Tätä mietin usein. Tukkani on luonnostaan ruskea, ja näin kesäisin saan ilmaisen raidoituksen. Goottivuosina ja sen jälkeenkin värjäsin tukkaani pitkään mustaksi, sitten punaiseksi. Sitten lopetin värjäämisen. Nyt oma väri on saanut kasvaa esiin neljän vuoden ajan. Myönnän että pidän siitä, mutta joskus kaipaisin väriin vaihtelua. Tukan pituudesta en ole valmis tinkimään. Tosin latvoja voisin tasoittaa useammin..

Entä jos... kokeilisin ns. luonnonvärejä? Muistaakseni hennasta tuli suorastaan nätti sävy, mutta se sotku.. apua! Toisaalta ns. kevytvärit lähtisivät ehkä aikanaan pois. Välillä kaipaan shokkivärimäistä tummaa punaista, mutta se olisi taas vuosien kasvattaminen pois. En tosiaan halua käyttää liian rajuja tuotteita. Nytpä kysyn: olisiko kenelläkään vinkkejä ns. hellään hiusten värjäämiseen? Luonnonvärit ovat harkinnassa..

Tämän verran sentään viitsin panostaa hiuksiini.. harvoin kylläkin. Huomatkaa "muutamat" sävyt: Oma väri, auringon tekemät raidat ja vanha hiusväri latvoissa.. 

Tatuoinnit?

Minulta löytyy tosiaan kaksi tatuointia: oikean lavan päällä on skorpioni ja vasemmassa olkavarressa liljaköynnös. Pidän molemmista, ja molemmat kaipaavat tänä kesänä värjäämistä. Mutta ottaisinko lisää kuvia? Luulen että en. Vaikkei näitä kahta tarvitse "hoitaa" kuin todella monen vuoden välein, sekin on oma projektinsa. Tosin suurena etuna on luotettava tatuoija, jolle mielelläni annan vapaat kädet. 

Joskus nuorempana pohdin pienempää liljaköynnöstä joka menisi esimerkiksi kaulan sivulta niskaan. Onneksi tatuoijani puhui minut ympäri. Iho on alueella niin ohutta, että väri voi levitä varsinaisesta kuvasta. Näin jälkeen olen todennut, että kuvat on hyvä pitää alueella jossa ne ovat peitettävissä. Tosin tuosta liljaköynnöksestä pidän niin paljon, ettei minua lainkaan haittaa vaika se näkyisi. Se on kuin koru. 

Käyttäisinkö koruja?

Niin, korut? Olen todella laiska käyttämään niitä. Kihlasormusta pidin eroon asti hyvin lojaalisti, vain kuntosalilla otin sen pois. -Siis turvallisuussyistä. Kaulassa pidän aktiivisesti ristiä. Mutta esimerkiksi epilepsiatunnusta en ole pitänut vuosiin. No, pitäisikö niitä koruja alkaa käyttää vähän ahkerammin?

Korut ovat nättejä, myönnän sen. Itselläni vastaan tulee epäkäytännöllisyys. Toki kihlasormusta pidän varmasti jos sellainen vielä sormeeni sujahtaa, ja mielelläni vihkisormusta jos niin pitkälle ehtii. Muuten kaulassa oleva risti taitaa riittää. Korvakoruja voisin kieltämättä hieman päivittää. Kun vaan saisi aikaiseksi... korvakoruissa suosin jälleen käytännön syistä pieniä mutta (mielestäni) nättejä koruja. 

Mitkä kynnet?

Voi ei! Kynteni ovat yksi kehoni sensuroitava alue! Kynsissäni on pienestä pitäen ollut kasvuhäiriötä ja ne näyttävät yksinkertaisesti rumilta. Kynsilakkaa en käytä, sillä se vain pahentaa asiaa. Ainoa mitä voin tehdä/ yrittää tehdä, on hoitaa käsiä ja kynsiä ihan vain kosteuttamalla. 

Jotain räväkkää?

No niin, tiedän että tämä kuulostaa suorastaan älyttömältä mutta: Olisin nuorena parikymmpisenä halunnut ottaa kielilävistyksen, mutten koskaan uskaltanut. Napalävistyksen otin kahdestikin. Valitettavasti satun omistamaan herkästi arpikudosta muodostavan ihon. Lopputuloksen voikin arvata. Nyt minulla kaksi "napaa". Ehkä joku haluaisi sanoa "kannattiko ottaa ja vielä kahdesti...". Vastaan "kyllä". Napakoru oli silloin kova juttu ja suorastaan nätti. Kaksinapaisuuteni olkoon muistutuksena niistä ajoista. 

Miksi 35-vuotias täti-ihminen haluaisi lävistää kielensä? Hyvä kysymys, ajoittain häpeän tätä itsekin. Muuten vain? Eli samasta syystä kuin parikymppisenä. Ainoa mikä huolestuttaa on korun vaikutus hampaisiin ja varmuus lävistäjän osaamisesta. Ensinnäkään en missään nimessä halua korua liian eteen. Mielestäni korun pureskelu näyttää yksinkertaisesti hirveältä. Uskallanko ja ennen pitkää kehtaanko.. ehkä harkitsen vielä toiset 15 vuotta?

Kengät?

Apua.. tämä menee samaan kategoriaan kuin kynnet. Jalteräni ovat aika.. hirveät. Kiitos järkyttävien (onneksi ei oireilevien) vaivaisenluiden, kenkäni koostuvat pääasiassa lenkkareista. Juhlatilaisuuksissa joita onneksi ei koronan vuoksi ole ollut, olen ahtanut jalkani sirompiin kenkiin. Mutta korkokenkät tai ylipäänsä sirommat kengät vapaa-ajalla.. no ei!

Tästä huolimatta haluan kuitenkin omistaa lenkkeilyyn tarkoitetut huonommat kengät ja hieman fiinimmät kengät muuhun vapaa-aikaan. Puhun tavallisesti "city-kengistä". City-kengät saavat olla rokahtavat tai jopa tyttömäiset. Glitteriä ja strassejakin saa olla, mutta kohtuudella. Converset eivät koskaan ole olleet makuuni. Poikkeuksena tästä ovat kyseisen malliset villasukat. 

Pakko myöntää, että esimerkiksi Adidaksen "perustennarit" ovat malliltaan sellaiset mistä pidän. Myös fiftari -tyyliset tennarit näyttävät mielestäni kivoilta. Ehkä sellaisia voisi harkita seuraaviksi city-kengiksi.. Alueet joissa kenkiä käyttäisin, eivät tosin täytä "cityn" kriteerejä.

Pohdintaa

Ajatuksiani vilkaistuani voisin todeta että tyyli on todellakin hakusessa. Toisaalta en halua jämähtää liian tarkkoihin raameihin. Kriteerinä voisivat olla tilanteen ja fiiliksen mukaan.  Ja ottaisinko todella kielilävistyksen? Myönnän että kyseinen hulluus houkuttelisi välillä. Raja murrosiän ja orastavan keski-iän kriisin välillä on häilyvä. Todennäköisesti olen pää pystyssä kävelemässä kohti lävistäjän liiketiloja. Ovella muistan "unohtaneeni" jotain, teen u-käännöksen ja mukamas unohdan koko asian. 

Kynsien ja jalkojen suhteen olen tainnut yksinkertaisesti luovuttaa. Voin vain keksiä tekosyyn jolla perustelen lenkkareiden ja tennareiden kuuluvan tyyliin. Tosin pidän kengistä joissa on ripaus asennetta, eli ehkä pientä panostusta voin yrittää. Pitkä tukka on minun juttuni, siitä en luovu. Ehkä ainoa asia jossa olen tehnyt päätöksen. 

Minulla on toisaalta ikävä taipumus ihastua vaatteisiin joita käytänössä katsoen ei saa mistään. Yhtenä päivänä etsin kuumeisesti "seilori" -tyyppistä takkia kaksirivinapituksella. Löytyi: naamiaisasuliikkeistä. Päätin jättää asian sikseen. 

Löytyykö muita joilla on tyyli hakusessa? :D