Asioita jotka ovat lähelä sydäntäni (sisäelinten ohessa) ovat mm. luonto, ekologisuus, ihmisarvo, tasa-arvo, oikeudenmukaisuus, auttaminen sekä tukeminen ja ennen kaikkea.. tavalla tai toisella moitteeton elämäntyyli. Parikymppisenä haaveilin kykeneväni mahdollisimman ekologiseen elämäntyylii jossa rahan merkitys olisi mahdollisimman pieni. Opiskelijabudjetilla se ei ollut helppoa, mutta mahdollisuus panostaa mm. ekologisuuteen oli oikeastaan ylellisyyttä. Tuolloin vegaaniset ruoka-aineet eivät olleet samassa hintaluokassa kuin nyt, eli vegaanisen ruuan valmistaminen vaati hieman osaamista ja jaksamista. -Etenkin kun oli ravattava etnisissä putiikeissa etsimässä aineksia.
Olisin myös halunnut kyetä valitsemaan aktiviteettini niin, että materia olisi mahdollisimman turhaa. Mitä minusta sitten tuli: Nautin myös uusien vaatteiden hankkimisesta, ruokaostoksistani löytyy aina jokin arvomaailmatason puute, en aina jaksa rakastaa luonnossa liikkumista, olen kahviaddikti ja osa-aika -materialisti. -Niin, lapsellani ei ole käytössä kestovaippoja, ja viikoittain hän syö myös valmisruokaa.
Ekologisuus ja "ekologisuus"
Olen usein todennut, että "murrosikäni" alkoi n. 19-vuotiaana kun muutin omilleni. Oma tila ja totuttelu itsenäiseen elämään olivat samalla mahdollisuus toteuttaa ja muodostaa omaa identiteettiä, vaikka joskus vapautta oli turhankin paljon. -Vapauden mukana kun tahtoo tulla vastuu. Minä kuten moni muukin innostui kasvisruokavaliosta. Lisäksi erilaiset "ekojutut" olivat uusi trendi, mitä pyrittiin suosimaan. Oli hienoa tehdä ostoksia mm. Ruohonjuuresta ja Ekolosta. Myös vegaaniruokaa suosittiin aina mahdollisuuksien mukaan. Yksi paras löytö oli Hakaniemen Vii Voan, mistä sai todela hyvää tofua halvalla. Muistan silloisen hinnan edelleen: 1,20 euroa/500 g. Ei huono!
Ajan myötä tieto lisäsi tuskaa. Ekologisten vaihtoehtojen todellinen hyöty ei aina ollutkaan samaa tasoa mitä markkinnoinnin inspiroivat tekstit antoivat ymmärtää. Ne maapallon toiselta puolelta kuljetetut raaka-aineet jättivät sittenkin jonkinlaisen hiiljalanjäljen, ja luomu- merkillä varustetuista kasvipohjaisista juomista puuttuivat mm. kalsium ja D-vitamiini. Myös prosessoitujen kasviperäisten tuotteiden terveysvaikutukset ja toisaalta viljelyyn liittyvä ekologisuus päätyivät kyseenalaisiksi.
Kuluneen viiden vuoden ns. oikeiden valintojen tekeminen on tuntunut yhä vaikeammalta. Mitä ikinä valitsekaan, aina jokin on pielessä. Jos tuote on luomua, valmisprosessi voi olla äärimmäisen epäeettistä. Jos mahdollisimman moni toivottu ominaisuus toteutuu, tuotteen hinta alkaa olla sitä luokkaa, että kyseessä alkaa olla harvemmin käytettävä ylellisyys. Voin rehellisesti myöntää, että joskus viikon ruokalistaa suunnitellessa deodorantti on meinannut pettää. Asiaa ei helpottanut se fakta, että deodorantti oli suihkutettavaa Rexonaa. Kas, miten monta virhettä löydät tuosta ostovalinnasta?
Viihdyn luonnossa mutta..
Minusta on ihanaa ulkoilla erityisesti näin keväällä kauniissa säässä. Oikeastaan sama pätee jokaiseen vuodenaikaan. Talvella yli 20 asteen pakkanen hieman rajoittaa mukavuutta. Olen lenkillä hakeutunut alueille, joissa liikennettä on mahdollisimman vähän. Vauvavuotena opettelin ahkerasti liikkumaan "se on vain vatustekysymys" -mentaliteetilla. Lopputulos: oli parempi ulkoilla sadevarusteissa ja kumisaappaat jalassa kuin jäädä sisälle koko päiväksi. Siitä huolimatta mukavuus ei todellakaan ollut varustekysymys. Oli vain pienempi paha ulkoilla sateessa kuin jättää ulkoilu väliiin.
Häpeäkseni myönnän pitäväni liikkumisesta myös "keinotekoisissa" olosuhteissa. Järvessä ja meressä on hauskaa uida, mutta viihdyn myös uimahallissa. Luistelen paljon mieluummin jäähallissa tai tekojäällä kuin epätasaisilla luonnonjäillä. Minusta on myös mukavaa välillä käydä kuntosalilla tekemässä lihastreeniä sen sijaan, että hifistelisin sillä miten ruumiillinen työ on ainoa ja paras tapa kasvattaa kuntoa. Olen kokeillut sitäkin.
Tiedän kyllä millaista on kantaa puita pari kertaa päivässä jotta talo pysyy lämpimänä. Tiedän myös miltä lumityöt tuntuvat silloinkin, kun sitä ei tehdä vain huvin vuoksi. Kyllähän siinä kunto kasvaa. -Silti viihdyn oikein mainiosti myös kuntosalilla napit korvilla oman enemmän tai vähemmän nolon soittolistan sisällön kantautuessa korviini.
Joskus jotkut vaatteet ovat nättejä..
Ekologisinta olisi panostaa laadukkaaseen ja kestävään vaatteeseen sekä suosia ohessa myös kierrättettyä. Olen sitä tehnyt, ja teen edelleen. Vaikka UFF:n toiminta on tuntuu hivenen kyseenalaiselta, käyn säännöllisesti katsomassa joskos siellä olisi jotain. Lisäksi pidän myös edellisen asuinpaikkani kirppatoreista, joissa olen tehnyt todella hyviä löytöjä niin itselleni kuin Juniorille. Kun näitä löytöjä tekee, tulee hyvä mieli niin taloudellisesta edusta kuin ekologisesta ratkaisusta. Mutta..
...Sitten on Newyorker, Cropp ja esimerkiksi Cubus. Valitettavasti olen erityisen mieltynyt kahden ensimmäisen vaatevalikoimaan, sillä niistä löytyy usein jotain astetta räväkämpää mutta samalla ikääni ja olemukseeni sopivaa. Kun katson valmistusmaata, vaikutelma on kaikkea muuta kuin kestävää kehitystä ja eettisyyttä suosivaa. Ja silti... tykkään niistä vaatteista kovasti.
Välineurheilua ja muita aktiviteetteja..
Lenkkeilyä lukuunottamatta liikuntamuotoni vaativat aina jotain materiaa tai vähintäänkin muokattua ympäristöä. Olen kokeillut joogata puhalla ja kalliolla, en kokenut yhteyttä luontoon, valaistumista tms. Kalliosta oli vaikea saada ote, ja hetken päästä muurahaiset kävivät turhan uteliaiseksi. En ole ötökkökammoinen, mutta siirtyminen asanasta toiseen uhkasi aina jokun kipittävän luontokappaleen liiskautumiseen. -Niin että se siitä elämän kunnioittamisesta.
Viihdyn jäähallissa, uimahallista ja ulkokuntosaleilla joissa voin leikkiä. "Matolla" varustettu juoksuratakin on paljon mukavampi kuin lapsuuden punatiilimurskalla päällystetty versio. MInusta on myös mukava soittaa, mikä vaatii konkreettisia insteumentteja kuten pianoa ja viulua. Ja kas, jouseen on käytetty jokunen hevos -paran hännän jouhi. Toki yritin lapsena tehdä pajupillin, mutta lopputuloksen voi arvata: ei jatkoon. Tosin ääni oli nokkahuilua parempi, sillä mitään ääntä ei tullut.
Komprommissi ja ripaus hedonismia?
Olen päätynyt tekemään pienimuotoisia ratkaisuja joilla voin edelleen panostaa ekologisuuteen, mutta jotenkin en enää jaksa pakottaa itseäni sellaiseen elämäntyyliin mihin en vain saa sovitettua itseäni. Minusta on mukavaa laittaa kasvisruokaa, tai peräti myös vegaaniruokaa. Ruuat joita valmistan ovat ravitsevia ja toisaalta myös edullisiä. Käytän edelleen raaka-aineena soijarouhetta n. kerran kuukaudessa, mutta joskus taas palkokasveja sellaisenaan. Joskus lisään joukkoon eläinperäisiä raaka-aineita, Shame on me!
Usein huomaan, että yrittäessäni nuorena olla väkisin mahdollisimman raskaan sarjan "ekoilija", homma meni syyllisyyden kautta: Jos valitsen väärin, on minun syytäni että maapallo tuhoutuu. Asiaa ei liioin helpottanut se, että joidenkin ekologisten vaihtoehtojen ekologisuus muuttui kyseenalaiseksi. Nykyään.. yritän vain tehdä sen mitä voin. Punainen liha on ainoa mitä en syö. Mutta kiitos ravitsemussuositusten aiheuttaman paineen, poden syyllisyyttä myös siitä, että valitsen vegaanisen vaihtoehdon. Se kuuluisa: Kuinka usein lapsen tulee syödä lihaa? Tässä kohtaan koen joutuvani kahden tulen väiin.-Tai koulukunnan. Osan mielestä lihaa yms. on saatava päivittäin, osa taas vannoo 100%:sesti kasviperäisen ruuan nimeen. Minä taas.. olen lakannut ainakin julkaisemasta ruokakuvia somessa saadakseni ruokarauhan.
Entä vaatteet? Olen tässäkin päättänyt luopua joko-tai -linjasta. Tosin oli vaate sitten uutta halpatuotantoa tai kierrätettyä, rajoitan vahvasti sitä miten usein vaatteita hankin, ja miten paljon niitä saa olla kaapissa. Ensisijainen ajatus määrästä on tarpeen mukaan. Haluan pitää käyttämättömien vaatteiden määrän minimissä. Täysin nollaan en ole päässyt. Toki arjessa on tilanteita, joissa tietynlainen vaatetus on pakollinen. Kotona on erikseen "kotivaatteet", joihin esimerkiksi farkut eivät kuulu. Toki valikoimasta löytyy myös jokunen juhla-asu, jotka juhlien vähyyden vuoksi lojavat kaapissa pölyttymässä. Kokonaisuudessaan yritän suosia myös second hand -materiaalia, mutta ensisijaisesti lähtökohtana on ylipäänsä ostamisen rajoitttaminen. Sama pätee elintarvikkeisiin, sillä haluan pitää hävikin minimissä.
En ole täysin hylännyt sitä nk. ekologista ajattelu- ja toimintatapaa, mutta olen höllännyt otetta. Lajittelen jätteet ja elintarvikkeiden kohdalla pyrin valitsemaan vaihtoehtoja joista pakkausjätettä syntyy vähemmän. Kun vain muistan, panostan myös lähiruokaan. Mutta joskus tästäkin on mukava jousta. Samalla motivaatio panostaa niihin ainakin "paperilla" parempiin valintoihin säilyy. -Ja ne valinnat ovat parempi vain väliaikaisesti, eli kunnes muuta todistetaan.
Ja lopuksi yhteenveto syntilistastani: Pidän myös näteistä vaatteista alkuperästä ja materiaalista huolimatta, pidän välineurheilusta, muutaman kerran vuodessa ostan take away -kahvin, tykkään välillä meikata mutta en selvitä meikkien rakaa-aineiden alkuperää, suosin kahvia joka vain joko luomua tai nk. reilun kaupan tuote ja minusta on satunnaisesti oikein kiva suosia kaikenlaista materialismia. Se että asian tekee harvoin, tuo siihen tarvittavan hohdon. Mutta pieni puolustus: Ne ekologisuutta ja kestävää kehitystä suosivat tavat jotka olen omaksunut, ovat pitkäaikaisia ja mahdollisuus pysyvyyteen oman elinikäni aikana on suuri. -Paitsi jos itsemääräämisoikeuteni päättyy jotain kauniina päivänä. Hyväksyn että niin voi käydä, mutta olisi suotavaa että päivä tosiaan olisi kaunis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti