keskiviikko 3. elokuuta 2022

Ekologiset ja ilmastoystävälliset ratkaisut: onnistumisia ja mokia

Säästäminen ja ekologinen elämäntyyli ovat jotain mihin pyrin, mutta aina niiden yhdistäminen ei ole helppoa. Ja kieltämättä välillä sitä haluaa hieman mukavuuttakin, eikä se välttämättä täytä kumpaakaan mainituista kriteereistä. Toisaalta edelleenkään liika ehdottomuus ei sovi minulle. Toki pystyn siihen ja minulla on jopa taipumus sellaiseen. Loppujen lopuksi asiasta tulee herkästi joko pakkomielle tai sitten kiinnostus jää väliaikaiseksi koska ehdottomuus rajoittaa liikaa. Kas, klassinen ex-anorektikko- ja ortorektikko! -Eli enemmän tai vähemmän kontrollifriikki. 

Ns. matalan kynnyksen asioissa vähintään toisen kriteerin (taloudellisuus ja ekologisuus) täyttäminen onnistuu, ja ajoittain toinen tuo mukanaan toisen. Erityisesti tämä ilmenee keittiössä. Tällä kertaa paljastan sekä onnistumisen että syntilistan asioissa joihin en ole saanut panostettua. Todennäköisesti keksin kaikkeen "hyvän" selityksen. 

Näissä olen jopa onnistunut: 

Kasvispainotteinen ruokavalio: Tämä on onnistunut jo useamman vuoden ajan. Asiaa toisaalta helpottaa se, että kasvisruoka ylipäänsä sopii minulle. Toki jokunen poikkeus on. Esimerkiksi nyhtökaurasta luovuin muutamien kokeilujen jälkeen koska vatsani oli vahvasti eri mieltä tästä ruuasta. Ns. päivän lämmin ateria on usein täysin vegaaninen, mutta välillä käytän kananmunaa ja maitotuotteita. 

Kasvis- ja erityisesti vegaaniruoka nousevat esille erityisesti ilmastokysymyksissä. Mitä itse olen asiaan perehtynyt, asia ei ole aivan yksipuolinen. Itse haluan pitää ns. tehotuotannolla kasvatetuista eläimistä valmistetut raaka-aineet niin vähällä kuin mahdollista. Toisaalta on myös paljon kasviperäisiä tuotteita, joiden alkuperä ei ole aivan ilmastoystävällinen. Tällaisia ovat esimerkiksi kaukaa kuljetetut raaka-aineet sekä sellaiset, joiden kasvattaminen vaatii alueen muokkaamista huonompaan suuntaan. Eli kasvisruuassa ja kasvispainotteisessa ruuassa on kääntöpuolensa ellei todella perehdy ruuan alkuperään. 



Osittainen lähiruuan suosiminen: Edelliseen liittyen yritän edes välillä kiinnittää huomiota ostosteni alkuperään. Käytännössä tämä tarkoittaa lähiruuan suosimista mahdollisuuksien mukaan. Tai ehkä mahdollisuus olisi aina, mutta ajoittain laiskuus iskee.Koska tiedostan asian, pyrin tekemään ostovalintojen tekemisen ja ruokalistan suunittelun helpoksi. Tästä syystä monet arkiruokani sisältävät mm. porkkanaa, sipulia ja (kotimaista) pastaa. Perunaakin tulee välillä hyödynnettyä, jopa kotimaista. Esim. riisiä käytän vähiten. 

Koska kasvisruuan raaka-ainekset, erityisesti proteiinin lähteiden saaminen on hiemanyksipuolista 100%:sesti lähiruokana, panostan kotimaisiin kasviksiin, marjoihin ja viljatuotteisiin. Toisaalta.. jälkimmäisessä ja myös maitotuotteissa kotimainen ei aina ole täysin kotimaista. Itse raaka-aine voi olla kotimaista, mutta ostos kokonaisuudessan saattaa olla valmistettu useassa eri maassa. Edelleen eniten lähiruokaa sisältävä aikaansaannokseni lienee kasvishernekeitto.

Pyrin ensisijaisesti ostamaan käytettyä: Minulle second hand -tuotteet eivät ole keino säästää, vaikka se usein tulee ihan mukavana sivutuotteena. Jostain syystä poden tarvetta selittää asiaa. Oli kyse sitten vaatteista, huonekaluista tai vaikka arjen käyttöesineistä, kirpputoreilta tai annetaan pois -palstoilta voi käytyä aivan käyttökelpoista tavaraa, minkä kohtalo muussa tapauksessa olisi kaatopaikka. 

Tässä kohden mukana taitaa olla jo ideologiaa, sillä toivon voivani osaltani vaikuttaa siihen, että kierrätystä tapahtuisi mahdollisimman paljon. Vaatteet käytän tavallisesti joko loppuun tai vien kierrätykseen. Minusta on mukava myös kiertää kirppareita ja etsiä tarvittavaa vaatetta ensisijaisesti käytettynä. Sen verran olen hienostelija, että kengät ja alusvaatteet ostan uusina. Tosin nämä tulee käytettyä loppuun. Oikeastaan jopa yli "parasta ennen" -tilan. 

Rajoitan uusien tavaroiden hankintaan ja pyrin kierrättämään sen minkä voin: Tämä tavallaan liittyy edelliseen. Ns. minimalistinen tyyli ei palvele vain sisustustyylinä, vaan helpottaa arkea. Tavaraa ei ole liikaa. No, kirjat ovat poikkeus. Niistä en vain osaa luopua mutta olen liiankin hyvä haalimaan lisää jos mahdollisuus tulee. Omista kenkiä n. neljä paria. Näiden lisäksi kaapissa on pölyttymässä parit korkokengät niitä harvoja juhlia varten mihin joskus päädyn. Muuten pärjään näillä: juoksukengät, siistimmät "citylenkkarit" joita olen käyttänyt myös työpaikalla sekä yhdet mitkä lie sandaalit joita tosin käytän aika vähän. Olivat aikoinaan mm. saunareissuja varten. 

En voi sanoa että asunnostani löytyisi ainoastaan sellaista mitä tarvitsen, mutta olen saanut karsittua turhaa tavaraa ihan mukavasti. Osan mielestä asuntoni on turhankin askeettinen. No.. oikeastaan ymmärrän. Toisaalta helposti siivottava. Jotenkin riittävä määrä tyhjää tilaa tuntuu rauhoittavalta. Tosin Juniorin kasvaessa erityisesti leluikään ympäristö voi muuttua. En uskalla laskea sen varaan että harsoliina pysyisi lempileluna ikuisesti. 

Jätteiden lajittelu: Tämä ei ole koskaan ollut minulle vaikeaa, itse asiassa olen varmaan saanut jonkinlaista tyydytystä jätteiden lajittelusta. Toisaalta etu on myös siinä, ettei roskiksia tarvitse viedä jatkuvasti. Toisaalta mahdollisuus lajitella jätteitä riippuu paljon asumismuodosta ja paikkakunnasta. Jos lähimmät lajittelupisteet ovat 10 km:n päässä, on täysin ymmärrettävää että houkutus laittaa kaikki samaan pussiin houkuttelee. 



Yritän hoitaa suihkureissut nopeasti..: : Kun sähkön säännöstelu on yhä enemmän kysymyksenä esillä, sitä alkaa väkisinkin kiinnittää huomiota omaan toimintaansa. Olen lapsuudesta nuoreksi aikuiseksi asunut omakotitalossa ja myöhemmin sen jälkeenkin. Tämän vuoksi erityisesti veden kulutukseen opetettu kiinnittämään huomiota. Lämpimän veden kulutukseen tulee mukaan myös lämmitykseen tarvittava energia. 

Jos rehellisiä ollaan, Juniori on tehokkaampi motivaattori suihkureissujen pitämisessä riittävän lyhyinä. Jos sähköä aletaan säännöstelemään, hieman kyllä epäilyttää miten saan tukan pestyä viidessä minuutissa. Vaikka miten yritän nopeuttaa, tästä ristiselkään asti yltävästä kuontalosta erityisesti hoitoaineen huuhtominen saattaa tuoda pari lisäminuuttia. Täytyy kaiketin hyväksyä se, että viimeinen minuutti vietetään kylmässä vedessä. Hrrrr.. Ns. perussuihkuun menee maksimissaan alle viisi minuuttia. Tämä ei tosin tarkoita sitä, ettenkö viihtyisi suihkussa pidempään. 

Pyrin ostamaan vain tarvittavan määrän tavaroita: Tämä pätee mm. hygieniatarvikkeisiin, vaatteisiin, ruokaan jonka säilyvyys on rajallinen sekä muihin tavaroihin. Olen nuorempana hamstrannut erityisesti tarjoustarvikkeita, siis sellaisia joiden käyttö on niin ja näin. Kyse ei siis ole pyykinpesuaineesta, wc-paperista yms. Edes vaippoja en halua hankkia turhan paljoa varastoon etenkään silloin, kun sama koko on ollut käytössö hetken. Juniorilla nimittäin tahtoo olla taipumus kasvaa. 

Toisaalta on sellaista mitä olisi hyvä olla varastossa. Ns. varmuusvarasto vai mikä nimike olikaan on omalla kohdallani säälittävä. Itse asiassa sellaista ei pahemmin taida olla. Olisi kieltämättä fiksua varata kaappeihin säilyviä purkkiruokia yms. Vaikka avaruusolioiden hyökkäys ei tapahtuisikaan juuri nyt, jopa minä saatan sairastua niin etten pääse heti kauppaan. Toisaalta.. olenhan nytkin ollut aika terveenä..

Nämä asiat taas ovat aivan rempallaan..

Kestovaipat: Niin, kyllähän niitä piti kokeilla. Voisin vedota tuttuun selitykseen "ehtii vielä". Tätä selitystä kun aikansa toistaa, Juniori ehtii ensin puolen vuoden ikäiseksi, sitten vuoden, kahden, kolmen, neljän jne. Kas kummaa, vaippaikä loppui ajat sitten! On tämäkin toisaalta keino sivuuttaa koko asia. 

Onko ajatus kestovaipoista jäänyt? Sanoisinko että siinä ja siinä. Voisin vedota myös siihen, että kaipaan edes joihinkin asioihin helppoutta koska suurimman osan ajasta hoidan Junioria yksin 24/7. Toisaalta luulen että kestovaippojen käyttöönotto on suurin haaste, sillä olen todella huono kokeilemaan uusia asioita. Toisaalta nyt kun arki sujuu päivävältä toimivammin, kestovaipat eivät ole enää ylimääräinen riesa. Tietenkin käytön voisi ajoittaa vaikkapa niin, että se olisi päivää ennen 60 asteen pyykkäystä. Aina voi suunnitella.. 

Muovipakkauksia tulee mukaan: En ole onnistunut täysin näitä välttämään. En ole saanut aikaiseksi ostaa smoothieblenderiä josta saisin esim. vaunulenkeille tarvittaessa evästä, tai esimerkiksi ylipäänsä jääkaappiin niin että voin välipalana ottaa kulauksia smoothiesta tai proteiinijuomasta. 

Soijatuotteiden ahkera käyttö: Soijatuotteiden (soijarouhe, soijapalat yms.) ekologisuudesta kiistellään ilmeisesti. Prosessointi ja kasvatus eivät osan mielestä ole lainkaan ilmastoystävällistä, osan mielestä taas kyllä. -Ainakin lihakarjan kasvatukseen nähden. Itselläni ei tähän ole mitään tarkkaa näkökulmaa, sillä en ole saanut aikaiseksi hankkia riittävästi tietoa vankemman mielipiteen muodostamiseen. 

Oli miten oli, lähiruuasta ei ainakaan ole kyse. Rehuksi tarkoitetun soijan viljely ilmeisesti on "pahis", sillä viljely vähentää luonnon monimuotoisuutta. Kyllä, tämä oli sanaa "pahis" laskematta lähes suora lainaus WWF:n sivuilta. Siellä myös mainitaan, että soija on parempi syödä soijana kuin eläinten kautta kiertävänä rehuna. Onneksi lopussa korostettiin että kyse on soijatuotteesta. Anteeksi huumori vakavasta aiheesta, mutta tuosta lauseesta saisi jopa Fingerporiin sarjakuvan. 

Ympäristön kannalta soija kannattaa syödä soijana, ei eläinten kautta kiertävänä rehuna. Soijapihvi on hiilijalanjäljeltään selvästi parempi valinta kuin jauhelihapihvi (WWF).

Mikäli asia todellakin on näin, ilmeisesti riittää että omatunto soimaa vain osittain.Toisaalta minulla ei ole tarvetta kritisoida lihan syömistä. Syönhän itsekin välillä kanaa, kalaa, ja hyödynnän eläinperäisiä raaka-aineita. Edelleen juustokin on liian hyvää.  

Ei aina ihan lähiruokaa: No ei. Välillä tulee syötyä esim. nuudeleita, eivätkä ne palkokasvit joita ruuanlaitossa hyödynnän ole todellakaan kotimaisia. Erityisesti pidän kikherneistä. Jos ostan pakastemarjoja, kun mieli tekee smoothieta, esimerkiksi mansikat eivät aina ole kotimaisia. Toisaalta olen ratkaissut asian ostamalla kotimaisia puolukoita ja mustaherukoita. Nokkelaa! Vihannesten kohdalla asia on hieman helpottunut, sillä jopa Prismassa tarjolla on vain kotimaista kurkkua ja tomaattia, ei ulkomaalaisia vaihtoehtoja tuomaan hintakilpailua. Ainakin asia on tehty helpoksi. 

Halpisvaatteitakin tulee ostettua: Kyllä! Kaikki vaatteeni eivät ole laadukkaita second hand -löytöjä, vaan mm. Cubuksesta, Prisman huikeasta valikoimasta, New Yorkerista, Lindexiltä yms. Äitiysvaatteet hommasin H&M:ltä. Tämä oli kieltämättä kova pala, sillä olin boikotoinut kyseistä liikettä pitkään. Tosin edelleen ostan mieluummin vaatteita joita ihan varmasti käytän, ja yleensä käytän ne loppuun. Vaatteen "eläkepäivät" tapahtuvat nuhjaantuneen kotivaatteen muodossa. Sitä ei siis pidetä enää esim. työpaikalla. 

Ei ekohammasharjaa, tiskiharjaa yms.: Yhtäkään näistä en ole hankkinut. Ja mikä pahinta: en edes aina muista laittaa käytettyä hammasharjaa tai tiskiharjaa muoviroskikseen. Eli kaksinkertainen synti. Ei minulla ole mitään näitä tuotteita vastaan, en vain koskaan tajua ostohetkellä että voisin kokeilla ns. ekovaihtoehtoa. Tiskiharjan kohdalla erityisesti ei ole muuta kriteeriä kuin toimivuus. 

Hammasharjan kanssa taas... hävettää myöntää mutta tykkään siitä että kylpyhuoneet kaapin tuotteet näyttävät kivoilta. Toisaalta ehkei ekohammasharja pilaisi näkymään kovin pahasti. Tämä ei tarkoita kuitenkaan sitä, etteikö 95% hygieniatuotteistani olisi Lidlin Cien -merkkiä. Kai se miellyttävä ulkoasu tuo halpistuotteeseenkin oman ylellisyytensä. En tosin käytä halpistuotteita säästääkseni, vaan koska toimivat riittävän hyvin ja saatavuus on melko varmaa.  

Pohdintaa

Jos totta puhutaan, minusta kokonaisuus on ihan kohtuullinen. Elämäntyylini ja valintani eivät ole 100%:sen ekologinen tai ilmastoystävällinen, mutta onko sellainen edes mahdollista? -Siis jos siihen liittyy asianomaisen henkilön olemassaolo. Vaikka parantamisen varaa on, monista asioista on tullut tapa. Osassa valinnoista taas on puolensa ja puolensa. Näin on esimerkiksi vegaanisen ruuan kohdalla. Äkkiseltään se kuulostaa mahdollisuudelta pelastaa maapallo, mutta todellisuudessa asia ei olekaan aivan yksiselitteinen. Toisaalta vegaaniuden pyrkimyksenä lienee kiinnittää huomio ensisijaisesti eläinten oikeuksiin?

Mitä voisin parantaa? Katsotaan nyt miten niiden kestovaippojen kanssa käy.. toistaiseksi en koe suurta motivaatio tekemään radikaaleja muutoksia, mutta arjen pieniin tekoihin panostan mielelläni. Nämä voisivat liittyä esim. ruokaostoksiin yms. Sähkön säästämisessä alkaa loppua keinot kesken, sillä tuntuu etten enää keksi kuinka voisin sitä säästää. No, vähentämällä puhelimen käyttöä niin että sitä tarvitsee ladata vain joka toinen päivä? Tämä ei ole hyvä vaihtoehto mutta: katsotaan, kyllä tässä ehtii.. 




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti