torstai 24. maaliskuuta 2022

RV37 (36+) kuulumiset: Odottelua.. kirjaimellisesti!

 RV37(36+) alkaa olla loppusuoralla. Viikko on mennyt erittäin vaihtelevissa tunnelmissa, mutta ilman suurempaa draamaa. Sää on jälleen suosinut ulkoilua. Liikkuminen on vuoroin helpompaa ja vuoroin vaikeampaa, mutta onnistuu ainakin lenkkeilyn osalta. Hieman harmittaa kun viikonloppuna kylmenee, mutta ehkä vielä lämpenee. Kuten edellisessä tekstissä kävi ilmi, lähestyvä synnytys ei haittaa lainkaan, päinvastoin. Oli luvassa miten vaikeita aikoja tahansa, odotan innolla että arkiset asiat kuten pukeminen sujuisivat hieman helpommin..Mutta itse kuulumisiin!

Kysymykset ahdistavat

Toki tiedän ja ymmärrän että saamani kysymykset ovat välittämistä, mikä ajatuksena ilahduttaa. Samaan aikaan tuntuu että saan vastata samoihin kysymyksiin aina tarvikkeiden olemassaolosta minun ja lapsen isän tilanteeseen ja suunnitelmiin. Kun mitta alkaa todella täyttyä, mieleni tekisi mieli vain todeta että asiat ovat niin kunnossa kuin voivat. Tavallisesti yritän vaihtaa puheenaihetta. 

Voi minua.. 


Luulen että reaktioni näihin kysymyksiin ja niiden (liian) suureen määrään liittyvät jonkinlaisen privaattiuden ja oman rauhan kaipuuseen. Omalla rauhalla en tarkoita että voisin vapaasti tehdä mitä vain. Tietenkin vauvan tuloon pitää valmistautua ja käsite "oma rauha" tulee olemaan muisto vain. Jostain syystä aivoni tulkitsevat kysymykset tenttaamiseksi, minkä tavoitteena on varmistaa että olen hoitanut asiani kunnialla täydelliseen kuosiin. 

Poden lähes syyllisyyttä koska perhekuviot eivät vastaa "normaalia", en ole käynyt synnytysvalmennuksessa tai muussakaan toiminnassa jne. Jos kerron harjoitelleeni soittoa päivittäin jotta vauva saisi musiikista ns. toisen tutun äänen, ei tätä ilmeisesti lasketa listaan. Tähän mennessä olen löytänyt kappaleet joihin vauva reagoi sekä toistanut tiettyjä kappaleita päivittäin. Vaikkei tällainen valmistautuminen taida vastata yleisiä trendejä, en usko että siitä on haittaakaan. Toinen mihin olen panostanut on vatsan koskettaminen vauvan ollessa hereillä. Tietenkin vatsassa olosuhteet ovat erilaiset ja vauva saattaa tuntea kevyen painalluksen ärsyttävänä esteenä.. Tarkoituksena on tosin ollut "viestittää" vauvalle tämän ollessa hereillä että äiti on tässä. 

Olen silti varautunut henkisesti vastaamaan samohin kysymyksiin, joiden määrä oletettavasti moninkertaistuu ja monipuolistuu vauvan synnyttyä..

Liikunnan merkitys kasvaa parillakin tapaa..

Koska tämä loppuaika alkaa kirjaimellisesti olla odotusaikaa jolle näy loppua, ihan oman mielenterveydeni vuoksi mahdollisuus liikkua (siis lenkkeillä) on ollut todella iso asia. Ylipäänsä ulkoilu on tehnyt hyvää, eikä ihme. Yksiö jossa asun ei ole (tarkoituksella) varustettu niin monella aktiviteetilla, että tietyn ajan jälkeen ajatukset eivät harhailisi synkemmille alueille. 

Näillä viikoilla liikunnalla alkaa olla myös uusi merkitys. Koska raskaus on viikon vaihtuessa riittävän pitkällä, voin ilman omantunnon kolkuttelua liikkua vapaammin. -Jopa synnytyksen käynnistymisen toivossa. Ja peräti lääkärin luvalla ja jopa kannustuksella! No, kannustus ei siis liittynyt synnytyksen käynnistymiseen vaan yleiskunnon ylläpitämisestä niin pitkälle kuin raskautta riittää. Tämän (mahdolliseti) yli 10 kg:n lisäkuorman kanssa ainakin jalkojen luulisi vahvistuneet ihan mukavasti! 

Oli tämä luonnollinen lisävastus miten positiivinen lisä tahansa, myönnän odottavani innolla vaunulenkkejä sekä liikkumisen monipuolistumista. Tietenkin keskivartalon kanssa homma on hakusessa oman aikansa, ja haluan todellakin varoa erityisesti vatsalihasten kanssa. Mieluummin etenen hitaasti ja siten nopeutan vatsalihasten palautumista kuin lähden liian nopeasti liikkeelle ja tulisi takapakkia. 

Peräti kilon painoiset käsipainot..


Hidas kehittyminen soittamisessa.. 

Kuten alussa kävi ilmi, olen saanut harjoiteltua soittoa pianolla ja viululla (en samanaikaisesti) lähes päivittäin. Harjoittelu on tavoitteellista, mutta ilman aikarajoja. Molemmilla instrumenteilla pyrin harjoittelemaan pieniä määriä kerrallaan mutta tietyllä toistomäärällä. Pyrkimyksenä on saada harjoiteltu kohta mahdollisimman sujuvaksi ennen siirtymistä eteenpäin. Käytännössä tämä tosin tarkoittaa sitäkin, että samassa kappaleessa junnataan pitkään. Toisaalta hienosäätöön keskittyminen on auttanut löytämään monia eri keinoja kehittää soittamista. 

Tällainen löytyi inventaarion yhteydessä..


Viululla olen taas Suzuki -kirjan 7. osassa. Edistyminen on tuskallisen hidasta, mutta kerran viikossa tehdyt videoinnin osoittavat aina pientä kehitystä. Suuria haasteita ovat mm. puhtaus sekä pysyminen yhdellä kielellä kerrallaan. Viulua soittaessa on tosiaan ikävän helppoa sohaista viereistä kieltä, eikä tämä soitin anna lainkaan armoa. Pianolla minulla on työn alla mm. Bachin Inventio nro 1, Mozartin sonaatti C-duurissa sekä Sibeliuksen Impromptu. Bachin ja Mozartin kohdalla tavoittelen sujuvuutta, Sibelius on taas aivan alkutekijöissä. Mozartin sonaattia olen soittanut aiemminkin, mutta ilmeisesti unohtanut paljon. Tämä kappale on muuten ilmeisesti myös Juniorin mieleen. -Tai sitten liikehdintä tarkoittaa: "Lopeta jo, en tykkää!!" 

Sairaalakassi melkein pakattu..

Tällä hetkellä kassissa on vaatetta kotiinpaluuseen sekä osa hygieniatarvikkeista. Vauvanvaatteet pitää vielä valita, mutta onneksi äitiyspakkauksen sekä Juniorin serkkujen vaatteissa on ihan mukavasti valinnanvaraa. Kyllä pikkutyypin siis kelpaa! Saa sekä hyviä vaatteita että parhaat serkut ikinä! Toivottavasti jaksavat opettaa Juniorin hyville tavoille.. 

Vaatteiden ohella kassiin tulee myös mm. kirja ja pakolliset puhelimet tarvikkeet lataamista ja kuulokkeet äänikirjojen kuuntelua varten. Kenties pientä evästä myös. Jossain suosituslistassa kehotettiin ottamaan mukaan myös jotain henkilökohtaisia esineitä kodikkuuden lisäämiseksi. Tässä kohden löi niin pahasti tyhjää että jääköön henkilökohtaiset esineeni kotiin. -Mitä ne sitten edes olisivatkaan. Mutta tosiaan, melkein valmista..

Ensi viikolla..?

Voisin vaikka synnyttää? Mikäli tätä ei tapahdu, neuvolaan on asiaan parinakin päivänä. Lisäksi on taas aika totutella kesäaikaan, tai tarkemmin ottaen lisääntyneeseen valoon. Tämä ja taas kylmenevä sää eivät liioin innosta. Sitä sen uskallan toivoa ettei lunta tulisi enää, ainakaan paljoa. Muuten mitään suuria muutoksia viikko-ohjelmassa ei ole: luen, soitan ja ulkoilen. Ja yritän saada sairaalakassin puuttuvat tavarat hankittua. Hirveä homma.. 

Muuten tulevat päivät ja viikot ovat odottelua ja valmistautumista synnytyksen sen mukaan mitä tässä vaiheessa vielä tulee mieleen. En koe minkäänlaista jännittämistä tai pelkoa. Juu, oletan että tulee sattumaan, joudun valvomaan jne. Mutta pullat (tai se yksi) ovat olleet uunissa sen verran pitkään että seuraava rutistus ennen vauva-arkea on tervetullut asia. Toisaalta siinä vaiheessa saatan myös haikailla takaisin raskausaikaan koska ikinä asiat eivät voi olla hyvin. Aina on mahdollisuus valittaa. 


Eli odottelua tiedossa.. 

Mukavaa loppuviikkoa itse kullekin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti