lauantai 12. maaliskuuta 2022

Maaliskuussa luettua: Kylmää sotaa ja yösyöttöjä

Taas on jokunen kirja luettu. Lukunopeus on vaihtelevaa, samoin lukuhetkien määrä. Välillä harmittaa kun hetket rajoittuvat usein aikaan ennen nukkumaanmenoa, sillä esim. 5-10 minuutin lukuhetki päiväsaikaan on tehnyt hyvää. Kyseessä ei ole pitkä aika, mutta sopiva pysähdys ja samalla tulee harjoitettua keskittymiskykyä. Kieltämättä odottaisin nopeampia tuloksia mutta ehkä kehitystä olisi parempi tarkastella hyvin pitkällä aikavälillä. 

Mutta mitä on tullut luettua? Harvinaista kyllä, uskaltauduin astumaan mukavuusalueeni ulkopuolelle: yksi kirjoista ei ole historiaa käsittelevä tietokirja eikä historiallinen romaani. Jos vielä hiemaan saan kehua itseäni: en ole lukenut kyseistä kirjaa aiemmin enkä katsonut siitä tehtyä elokuvaa. 

Suomi kylmässä sodassa (Pekka Visuri)

Tämä kirja sattui käsiin puolivahingossa. Aihepiiri ei suoranaisesti vetänyt puoleensa, sillä olen pidemmän aikaa halunnut siirtyä historiassa myös muille alueille kuin Suomen historiaan. Tietenkään mitään (mielestäni) sopivaa ei löytynyt esimerkiksi antiikin ajan historiasta, jolloin päädyin tähän kirjaan. Toisaalta kylmä sota aihepiirinä on sellainen mihin en ole paljoa perehtynyt. 

Mainittakoon että etsin sellaisia teoksia joissa itse historian ohella on pienimuotoista analyysia, en pelkkää analyysia ja spekulointia. Ts. pyrin löytämään luotettavaa tietoa. Tästä syystä kierrän kaukaa esimerkiksi Hitleristä kertova teokset ja dokumentit jotka ovat luokkaa "Hitlerin yhteys ufoihin". 

Visurin teos kävi läpi kylmän sodan aikaa melko laajasti mutta kiinnostavasti. Sisältö vaikutti riittävän objektiiviselta ja taustalähteitä oli käytetty hyvin. Erityisen kiinnostavaa on ollut lukea mm. Nato -maiden historiasta sekä Suomen ja Neuvostoliiton suhteiden muuttumisesta. Vaikka luulin eräällä yliopiston kurssilla saaneeni tarpeekseni tästä henkilöstä, kieltämättä Kekkosen toiminta on ollut todella mielenkiintoista luettavaa. 

Teknisesti kirja oli melko helppoa luettavaa ja kuvamateriaaliin oli panostettu mukavasti. Teos ei ole uusimmasta päästä, mutta sisältö tuskin on vanhentunutta. Myös perspektiivi aihepiiriin on sen verran neutraali, että saadun tiedon uskaltaa ottaa vastaan ilman radikaalimpaa suodattamista ja kontekstin pohtimista. Suosittelen tätä kirjaa jokaiselle joita Euroopan tämänhetkisen tilanteen kehityskaari kiinnostaa!



Yösyöttö (Eve Hietamies)

Tämän kirjan ottamisesta lukemistoon olen ylpeä! Raskauden loppuvaiheesta huolimatta en osaa olla klassista äitityyppiä joka puhuu "masuasukista" ja vauvantuoksuisesta arjesta. Vaikka kirjan tapahtumat olivat myös ikäviä, pidin siitä mustasta huumorista ja sopivasta sarkasmista. Kieltämättä lukiessa hetken mietin olenko itsekin todellisuudessa mies. Biologisesti vaikutan kyllä naiselta. -Ainakin tällä hetkellä moni asia viittaisi siihen. 

Vaikkei kirja aivan uusi enää olekaan, pidin siitä että päähenkilö oli mies ja (luullakseni?) melko klassista tyyppiä. Anteeksi miehet, tarkoitukseni ole lokeroida teitä noin radikaalisti! Teknisesti kirja oli helppolukuinen ja sitä välillä "unohtui" lukemaan vähän pidemmäksikin aikaa. Lisäksi löysin myös kaipaamaani "teknistä tietoa", mitä kirjastossa selailemistani vauvakirjoista oli vaikea löytää. -Siis siinä muodossa mitä olen kaipaillut. Suosittelen kirjaa jokaiselle kaipaa Pampers -mainoksia realistisempaa kuvaa vauva-arjesta!



Pukija (Enni Mustonen)

Nyt oli "pakko" ottaa mukaan myös oman mukavuusalueen kirja! Kirjan tapahtumat sijoittuvat 50-luvulle ja tällä kertaa myös Suomen ulkopuolelle. Mielenkiintoisinta kirjassa on kyseisen ajan kuuluisuuksien kohtaaminen (mielestäni) varsin uskottavasti. Kokonaisuudessaan tämä osa oli tästä sarjasta erilainen ja kuvasi onnistuneesti myös aikaa sodan jälkeen myös muualla kuin Suomessa. Koin kirjan sopivan helppolukuiseksi ja tapahtumissa oli helppo pysyä mukana. Suosittelen lämpimästi tätä erityisesti heille, joita viihde -ja elokuva-alan historia kiinnostaa osana tarinaa!


Tällaisia kirjoja tällä kertaa! Katsotaan mitä tässä seuraavaksi keksii.. osittain kunnianhimoisena ajatuksena ajattelin perehtyä Mika Waltarin teoksiin siinä määrin kuin saan aikaiseksi. Kirjat ovat sen verran suuritöisiä luettavana, että tuskin niistä selviää parissakaan viikossa. No, ainakaan eivät lopu kesken. Ns. tietokirjallisuudessa olen pohtinut pientä tutkimusmatkaa historiasta taidehistoriaan, mutta sopivat "aloitusteokset" ovat vielä hakusessa. Ehkä etsimällä löytää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti