Yksi jos toinen tuttavistani on pitänyt kuka minkäkinlaista lukupäiväkirjaa. Minusta on ollut mukava lukea tällaisia julkaisia ja joskus olen jopa saanut omaankin lukemistooni ideoita. Käsite "jopa" sopii tähän siksi, että olen kirjojen suhteen hyvin ennakkoluuloinen. Lisäksi minun on vaikea lukea vapaaehtoisesti kirjoja, joiden aihealue ei kiinnosta riittävästi. Toisaalta en liene ainoa.
Kuten arvata saattaa, yritän itsekin pitää kokeilla osana blogiani jonkinlaista (toivottavasti) säännöllistä lukupäiväkirjaa. Koska en halua ottaa projektista paineita, tulen julkaisemaan myös joskus kauan sitten kertaalleen lukemiani kirjoja sekä sellaisia kurssikirjoja, joita olen pitänyt mielenkiintoisen sisällön vuoksi lähes vapaa-ajan lukemistona. Minulla ei myöskään ole tavoitetta lukea tiettyä määrää kirjoja kuukauden tai vuoden aikana. Ainoa "kriteeri" kirjan pääsemisessä listalle on lukeminen loppuun. Sitten itse asiaan! Nämä kirjat luin loppuun tammikuun 2022 aikana:
Suomen poliittinen historia 1809-2009 (Osmo Jussila, Seppo Hentilä, Jukka Nevakivi)
Tämä teos oli kurssikirjana, mutta sen verran mielenkiintoinen että lisäsin tämän "listalle". Teksti oli hieman tiheään painettu ja kuvilla lukijaa ei liioin hemmoteltu. Toisaalta teksti itsessään oli ymmärrettävää ja selkeästi rakennettu.
Kun viimeinen sivu oli luettu, tuntui lähes hämmentävältä millaisia muutoksia Suomi oli käynyt läpi 200 vuoden aikana. Vaikka kertaus tulee olemaan tarpeen, kirjassa oli historiaa mitä olin kaivannut: historiaa 60-luvun jälkeisestä ajasta vuoteen 2009. Koska "kouluhistoriani" ylsi vain 90-luvulle ja sinnekin pääpiirteisesti, osa sisällötä oli "uutta" ja vaatii siksi hieman lisää perehtymistä. -Minä kun en ollut erityisen kiinnostunut historiasta sen enempää kuin nykyisyyydestä nuorempana. No, oppia ikä kaikki.
Suosittelen tätä kirjaa jokaiselle ylipäänsä aiheesta kiinnostuneelle, mutta toisaalta myös heille, jotka kaipaavat kirjoitettua historiaa 80-luvulta eteenpäin.
Kaksi rakkautta (Paula Havaste)
Tämä kirja on lukemistossa ensimmmäistä kertaa. Kirja löytyi kirjaston tietokantaa selaamalla. Jälleen kaipailin historiallista romaania, mutta Enni Mustosen teokset ovat kahlattu läpi eikä esimerkiksi Pirjo Tuomisen kirjojakaan ole juuri nyt työn alla. Olin skeptinen kuten aina, mutta pidin Havasteen kirjoitustyylistä. Anna -hahmo oli luonnehdittu uskottavaksi ja tapahtumat olivat kuvattu niin, että mieleen saattoi muodostaa kuvia.
Pidin kirjan alussa erityisesti siitä, että päähenkilö päätti jatkaa opintojaan yliopistossa. Akateemisuus ei ole minulle ainoa ja oikea vaihtoehto, mutta yllättäen sitä samaistuu itsekin opinahjon ollessa sama. -Joskin eri tiedekunnassa ja aikakausi on hieman eri.
Verrattuna muihin naisen elämää ja arkea sota-aikana kuvaaviin teoksiin tässä kohteena oli historiallista ympäristön sijaan enemmänkin ajatukset ja tunne-elämä ihmissuhteet jotka sota-aika käänsi haasteellisiin solmuihin. Oikeastaan kirja oli hyvää vaihtelua minulle, joka olen tottunut seikkaperäisiin kuvauksin pommituksista, menetyksistä ja pula-ajasta.
Kunnes löydän sinut (John Irwing)
Tämä kirja on kertaalleen luettu, joskin vuosia sitten. Kirja on John Irwingin teosten tapaan "tiiliskivi" eikä fonttikoko välttämättä hemmottele silmiä. Sen sijaan sisältö on suorastaan koukuttava. Ehkä mielenkiintoisinta, kirjan henkilöt matkustavan myös Suomeen. Tiivistettynä kirjan päähenkilö, aluksi pieni poika Jack Burns matkustaa paikasta toiseen äitinsä kanssa pyrkimyksenään löytää Jackin isä. Juonta en paljasta tämän enempää, sillä loppuratkaisu yllättää todella.
Kirjassa erittäin vahvassa roolissa ovat mm. tatuoinnit, musiikki ja näytteleminen. Aivan herkille en kirjaa suosittele, sillä se sisältää kuvauksia mm. seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Mikäli aihepiiri aiheuttaa voimakkaita ja ennen kaikkea ikäviä tunteitä, tämä kirja kannattaa jättää hyllyyn. Toisaalta Irwingin tapa kuvata tällaisia, erittäin vakavia asioita antaa ehkä aidomman perspektiivin uhrin näkökulmasta: Hän tajuaa asian vasta myöhemmin. Hahmo ei traumatisoidu odotettuun tapaan, mutta lapsuuden kokemuksen tuntuvat seuraavan mukana.
Irwingille ominainen ronski ja ajoittain hyvinkin musta huumori on kirjassa mukana. Erityisen taitava Irwing on tilannekuvauksissa, joissa hyvinkin tavalliset asiat värittyvät uusiin sävyihin. Näin toisella lukemiskerralla ja muutenkin hieman vanhempana kirjan tapahtumia tarkasteli hieman uudella tapaa. vaikka pieni osa sisällöstä olikin jäänyt muistiin, kirja tuntui lähes uudelta lukukokemukselta.
Tällaisia kirjoja on tähän mennessä luettu ja saatu päätökseen! Oliko kolmikossa sinulle tuttuja kirjoja?
Mukavaa loppuviikkoa kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti