Muoti kuuluu niihin kiinnostuksen kohteisiin, jotka eivät todellakaan näy ainakaan itsestäni ulospäin. -Nyt vielä vähemmän kuin ennen. Kiinnostukseni on jonkinlaista sivustakatsojan kiinnostusta mitä en vie omaan pukeutumiseeni asti. Ensin taustalla oli aktiivinen liikkuminen ja harrastekilpaureheilu, sitten kasvava vatsa: mukavuus ja käytännöllisyys edellä. Muoti on selkeästi edennyt kronologisesti vuosikymmeneltä toiselle. "Ysärityyli" ilmeisesti on väistymyssä, ja reilu 20 vuoden kuluttua pääsemme muistelemaan nk. milleniumia.
Olen joskus aiemminkin kirjoittanut ajatuksista liittyen 2000-luvun alkumetrien muodin paluusta. Jokunen vuosi siihen meni, mutta paluu on ilmeisesti totta. Itse oli vuosituhannen vaihteessa yläasteikäinen, ja ajan muotia tuli seurattua lukion loppuun asti. Millaisia ajatuksia teinivuosien trendien paluu nyt saa aikaan?
Paljastavat vaatteet ja matalavyötäröiset housut
Itse myönnän tuota tyyliä harrastaneeni teininä. Se oli aikaa kun narutopit vedettiin mahdollisimman alas. Rintaliivien oli tarkoituskin näkyä. Oma rintavarustukseni oli tosin sen verran mitäänsanomaton, että mitään paljastettavaa ei suoranaisesti ollut. Yleisesti "tissivaon" ja vatsan paljastelu herättää ajatuksia suuntaan ja toiseen.
En suoranaisesti ole täysin vastaan mutten puolestakaan. En haluaisi ajatella näin, mutta vilauttelutyyli tahtoo olla vain tietyn vartalotyypin omaavien mahdollisuus. En todellakaan vastusta vilauttelua jokaisen oikeudeksi, mutta sen verran pinnallisia ja ulkonäkökeskeisiä saatamme olla, että haluamme edelleen muodokkaampien naisten pukeutuvan väljiin ja peittäviin vaatteisiin. Toisaalta.. olisiko nyt pienen vallankumouksen aika tässäkin ilmiössä?
Toisaalta.. ehkä minusta on tullut vanhemmiten rajoittunut, mutta näen "ylipaljastavat" vaatteet hivenen mauttomina. Miksi vilautella kun todennäköisesti jokainen tietää vaatteen alla on? Ja toisaalta.. miksi väkisin peitellä jos jokainen tietää mitä vaatteen alla on? Suoranainen dilemma! Itse tulen suosilla peittämään vatsani ennen ja jälkeen synnytyksen niin kauan kuin siltä tuntuu. Rintavarustukseni sen sijaan tulee siirtymään vilauttelun sijaan niiden alkuperäisen tarkoituksen mukaiseen hyötykäyttöön. Toisaalta raskaus antoi minulle rinnat, eli kerrankin olisi jotain vilauteltavaa. Palataan asiaan kun selviää millä tasolla itsetuntoni on ja millaisia asioilla keksin sitä kompensoida jos sattuu laskemaan. Vilauttelu luonnollisesti olisi se järkevin vaihtoehto?
Mikä puolestaan huolestuttaa, on nuorten tyttöjen pukeutuminen. Jotenkin tuntuu pahalta ajatella, että alle 16-vuotiaat tytöt kulkevat puolialastomina. Ehkä jonkun korvaan kuulostan konservatiivilta ja kaksinaismoralistilta. -Pukeuduinhan itsekin samalla tavalla. Myönnettäköön että varsinaisten mielipiteiden muodostaminen aiheesta on pahasti kesken.
Matalavyötäröiset housut olivat jotain mihin juutuin "yliajaksi". Melkein repesin nauramaan luettuani kyseisen vaatekappaleen paluusta: juuri kun innostuin korkeasta vyötäröstä ja nyt sattuneesta syystä äitiysvaatteista! Olen aina askeleen jäljessä.. En vielä osaa ennustaa tulenko hankkimaan matalavyötäröiset housut.. aikoinaan niistä pidin kovasti, mutta luulen että nykyisellä ja tulevalla vatsalla pysyn suosiolla korkeassa vyötärössä.. Todennäköisesti jos/kun vatsani palautuu sellaiseksi että matalavyötäröiset housut menisivät, vaihtuvat ne varmaan takaisin korkeampaa vyötäröön..
Housut ja hame, eli housu-hame -yhdistelmä
Tälle en osannut lämmetä teininä sen enempää kuin nytkään. Ei vain mielestäni toimi. No, kauneus on katsojan silmissä. Eli puutteita etsittäessä silmissäni on muutakin vikaa kuin karsastus. Toisaalta housut ja tunika toimivat mielestäni hyvin, mutta hame tuntuu ylimääräiseltä vaatekappaleelta housujen päällä. Vaikuttaa siltä, että joko housut tai hame ovat unohtuneet ylle epähuomiossa. Voiko yhdistelmän oikaista laittamalla hameen alle erittäin pienet minishortsit?
Tulevatko nämäkin:
Glitteriä sisältävät meikit: Luomiväriä, huulipunaa- ja kiiltoa, kynsilakkaa, luomivärikynää.. jokin näissä viehätti! Glitteriä oli myös vaatekuosissa, mutta maltillisemmin kuin nykyään/viime vuosina. En edes lapsena perustanut liiasta määrästä kimallusta. Esimerkiksi täysin paljeteilla (tai millä lie) vuoratut mekot itsenäisyyspäivän vastaanotolla näytti mielestäni oudolta. Kuin naiset olisivat pukeutuneet joulukuusen koristeiksi.
Sen sijaan esimerkiksi vaatteissa oli glitterillä painettuja kuvioita: tähtiä, lohikäärme yms. Kuvioissa oli siis myös asennetta. Hempeitä sydämiä yms. söpöä muistan nähteeni vähemmän. Myös huulipunissa oli glitteriä, mutta niissäkin sopivissa määrin: ei liikaa, mutta kimaltelivat nätisti. Totta puhuen odotan innolla mattahuulipunan siirtymistä syrjään.
Vieläkin muistan miten haikailin Maydellinen Water Shine -huulipunien perään! Toinen hauska puuta oli kynsilakoilla taiteileminen. Piirsin itse tekemälläni liimalla kovetetulla ohuella siveltimellä kuvioita kynsiin. Toinen hauska puuha oli sävyjen löytäminen. Minulla oli valkoista helmeilevää lakkaa jolla tumman pohjavärin sai muutettua kauniin huurteiseksi.
Toisaalta toivon että luonnollinen "ihomeikki" jäisi. 2000-luvun alussa iho pyrittiin saada miltei muovimaiseksi meikkivoiteella ja puuterilla. Tuolloin ei ollut olemassa sanaa "primer" BB- ja CC -voiteista puhumattakaan.
Polvenpituiset hameet olivat kova juttu! Hameet olivat yleensä yksiväriä ja sävyltään hillittyjä: valkoisia, harmaita, mustia tai farkkukangasta. Hameen kanssa käytettiin (yleensä) Adidaksen tennareita joiden suojaksi oli vedetty vaaleat ja melko paksut säärystimet. Skeittikenkiä en koskaan hankkinut, mutta nekin olivat kova juttu. Säärystimet olivat hieman lyhyemmät, ja yleensä ne neulottiin itse. En tiedä oliko tämä vain paikallinen muoti-ilmiö vai laajemmalle levinnyt. Pikkukaupunki jossa kouluni kävin, saattoi myös olla pari vuotta muodista jäljessä.
Käärmekuosiin en itse hurahtanut, mutta muistan sen hyvin. Hieman yleisempää se oli kengissä ja asusteissa, mutta joskus myös topeissa, housuissa ja hameissa. Kenties huono saatavuus asuinpaikallani hieman rajoitti käärmekuosin yleisyyttä. Itse taisin kaiken yksivärisyyden jälkeen olla hieman tottumaton käärmekuosiin. Nyt hieman enemmän nähneenä ja tottuneena pidän sitä hauskana lisänä vaikken käyttäjäkuntaan kuulukaan. 16-vuotiaana nirppanokkana taisin pitää kyseistä kuosia hieman mauttomana.
Pitkät farkkutakit olivat "in" ehkä parin vuoden ajan. Itse en tällaista hankkinut osittain siksi etten oikein pitänyt niistä, ja toisaalta siksi että tuolloinkin alle 160-senttisenä vaate ei tuntunut sopivan. Lisäksi malli toi mieleen jonkinlaiset työtakin. Pari vuotta sitten ja säännöllisesti sen jälkeenkin olen pongannut samaisia takkeja vaatekaupoissa, mutta ihmisten päällä niitä on näkynyt vähemmän. Tapahtuuko paluu uudelleen.. se selviää ajan kanssa.
Rastat, lettilisäkkeet ja vetyperoksidiblondaus olivat kovassa suosiossa vuosituhannen vaihteessa! Tuntui kuin hiukset olisivat olleet aggression purkamisen kohteena, eikä luonnollisuudesta ollut tietoakaan. Kun permanentti oli poistunut muodista, hiukset tuhottiin muilla keinoilla. Ainoa näistä mitä tavallaan toteutin oli goottiajan kuiturastat. Myönnän että ihailin luonollisen värisiä tekokuitulettejä, mutta siihen ryhtyivät vain he, jotka a) raaskivat/onnistuivat saamaan niin paljon rahaa kampaajalle ja b) jotka jaksoivat istua kampaajalla tuntikausia. Rahan suhteen kyse oli siitä, miten sitä oli 15-vuotiaalla käytettävissä.
Rastat taisivat olla osa "Salkkari-muotia" ja toki myös sen ajan musiikkimuotia siinä missä breikkauskin. Vetyperoksidiblondausta en oppinut koskaan tajuamaan. Tukka oli lähinnä räjähtäneen näköinen ja juurikasvu teki lopputuloksen vielä hirveämmäksi. No.. eipä se juurikasvu mustankaan värin kanssa mikään hehkeä ollut. Nim. ainoa oikea väri kunnes löysin punaisen. Sitten löysin oman värin hakemisen. Hiusten suhteen toivon että luonnollisuus ja hiusten kunnosta huolehtiminen pysyisi muodissa. Toisaalta somekanavien tarjoamat lukuiset DIY -ohjeet helpoille mutta hienoille kampauksille ovat ilmiö mistä pidän!
Varokaa Jonnet, Pissikset saattavat palata!
Näiden nimitysten käyttäminen varmasti pahoittaa monien mielet. Pahoitteluni! Mutta hei, ne ovat oman aikansa kuvauksia joille aika moni niiden edustaja itsekin nauraa. Toisaalta ES-Jonnetkin alkavat olla katoava luonnonvara, eikä "pissiksiä" taida muistaa kukaan. Pienenä hyvin tärkeänä historian faktana totean pissisten olleen erittäin merkittävä osa 2000-lukua. Nimikkeen ansaitseminen ei ollut itsestäänselvyys. Se vaati tiettyä pukeutumistyyliä (2000-luvun muotivaatteet, meikit ja stringit vedetty mahdollisimman esille) sekä kykyä litkiä light -siideriä niin, että rakon rajallinen kapasiteetti vaati rohkeutta kyykkiä pusikossa. Ei siis pärjätty pelkällä ES-juomalla!
Millä mielin te odotatte vaatekauppojen tulevaa tarjontaa? -Mikäli "ennustukset" käyvät toteen..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti