Iänikuinen kysymys: millainen raskausvatsa on sopivan kokoinen?

 Olen ollut todella laiska "masukuvien" kanssa. Jo muutaman vuoden ajan pohtiessani ajatusta raskaudesta ajattelin että vaikenen somessa kuvia myöten. Tosin oletin vahvasti myös etten tule raskaaksi. -Ainakaan helposti. Kummankin oletuksen kanssa kävi toisin. Kuvien suhteen olen kuitenkin ollut laiska. Tavallaan olisi ollut hauska laittaa kuvapäivityksiä useamminkin, mutta energia ja motivaatio ei ole riittänyt kuvien ottamiseen kuin harvoin. 

En häpeä mielipiteiden ja ajatusten muuttumista. Toisaalta haluan olla tietoinen ja muistuttaa itseäni myös aiemmista näkemyksistä vaikka ne eroasivat täysin nykyisistä. En halua ajatella olleeni väärässä, lapsellinen, kokematon tms. Tai ehkä olin, mutta näkemyksen perustuivat silloiseen tilanteeseen ja tuntuivat silloin ihanteellisilta. Mieleeni ei tulisikaan moittia heitä, jotka ajattelevat samoin kuin itse joskus. Ajatusten muuttuminen on osa sisäistä kasvua, ei muuttumista paremmaksi ihmiseksi. 

Vatsan mysteeriset mitat

Olen aiemminkin kirjoittanut raskauteen liittyvistä ulkonäköpaineista - ja käsityksistä. Oma kuvani havaitsemastani saattaa toki olla virheellinen, mutta tiedä häntä voiko näin subjektiivisessa aihepiirissä puhua oikeasta tai väärästä. Ehkä enemmänkin näkökulmista. Korostaisin myös, etteivät ajatukseni liity siihen että olisin pahastunut tai loukkaantunut. Viime kuvissa sain vatsastani "kokoarvioita" laidasta laitaan: pieni, suuri, komea jne. Aika neutraaleja adjektiiveja, tosin komea lienee kategorioitavissa positiiviseksi. 

Itse olen suhtautunut kasvavaan vatsaani melko neutraalisti. Toisaalta ajoittain olen valmis noitumaan ajoittain esteeksi kasvaneen vatsani epäkäytännöllisyyttä erityisesti pukiessa housuja, sukkia ja kenkiä. Myös työpaikan ruokalassa linjaston toiselta puolelta on erittäin haasteellista ottaa ruokaa jos sellaiseen on tarve. 

Enemmän minua ovat hämmentäneet vartalon uudet mittasuhteet. Kuulun siihen ryhmään jonka ns. vararengas kehittyessään tipahtaa vyötärön alapuolelle. Ts. laardi kertyy reisien ja peffan alueelle ennen vatsaa. Vatsan alueelle ei sen sijaan ole ehtinyt kertymään ylimääräistä. Eihän siinä nytkään mitään pehmikettä ole. Kasvanut vatsa on ilman supistuksiakin napakka ja Juniorin liikkuessa muoto on hieman.. toispuoleinen? Mutta ensimmäistä kertaa elämässäni vatsa on selkeästi suurin osa ruhostani. Kyllä, minusta on outoa että vaatteet eivät kiristä lantion, vaan vatsan alueelta. Ajatus ei ahdista, mutta myönnän vierastavani sitä edelleen. 

Kun raskaus omasta mielestäni alkoi näkyä, sitä eivät muut huomanneet. Toisaalta käytin melko väljiä paitoja. Toisen kolmanneksen lähestyessä oli alkanut ilmetä epäilyksiä ja jotka lopulta varmistin oikeiksi. RV16:n kohdalla vatsa alkoi jo olla niin selkeä että epäilykset jäivät sikseen. Pienen kokoni ja toisaalta rakenteellisten tekijöiden vuoksi raskaus näkyi selkeästi ennen 20. viikkoa. 

Joskus RV16-17 aikoihin?

Liian pieni vai suuri?

En voi kritisoida naisia jotka harmittelevat pientä vatsaa, sillä en osaa täysin samaistua heihin. Oma raskauteni tosiaan näkyi melko varhain, muttei kuitenkaan (mielestäni) harvinaisen varhain. Ehkä osalle raskaus on niin kokonaisvaltaisen ihana asia, että he haluavat sen näkyvän. Onhan se minustakin, mutta enemmän olen nauttinut hetkistä kun Juniorilla on meno päällä. -Vaikka se ei aina aivan mukavalta tunnukaan. 

Vatsan kokoon vaikuttavat erityisesti äidin rakenne ja miten kohtu on. Ns. eteenpäin kallistunut kohtu pullahtaa nopeammin esille kuin taaksepäin kallistunut kohtu. Myös istukan sijainti vaikuttaa asiaan. Vaikkei tätä saisi kirjoittaa tai ylipäänsä lausua ääneen.. jos kehossa on omasta takaa enemmän rasvaa, raskaus ei välttämättä näy niin selkeästi. Tekijöitä on siis monia. -Puhumattakaan siitä monesko raskaus kyseessä on. Itse sain todeta että "tiukka" kunto ei ole ihanteellinen lähtökohta. Vatsapalikoiden venyminen oli nimittäin aika tukalaa. Totta puhuen välillä tuntui kuin halkeaisi kahtia. Olin suorastaan huojentunut kun ne pirulaiset alkoivat erkaantua. 

Olen kuullut myös joidenkin saaneen kommentteja liian suuresta vatsasta. Voi voi.. siis niiden suhteen jotka jaksaavat toisten vatsoja mittailla. Itselleni mieleen tulee lähinnä liikkumisen ja ylipäänsä olemisen vaikeus keskimääräistä suuremman vatsan kanssa. Mutta liian suuri yleisesti? Osalla vatsa vain sattuu kasvamaan suuremmaksi ilman että kyse olisi mistään poikkeavasta. -Ja yhdenkin vauvan kanssa vatsa voi kasvaa varsin reippaasti. Itse sain joskus 20. viikon paikkeilla varovaisen kommentin "Niin siellä on siis vain yksi vauva?". Töissä puolestaan minulle todettiin ettei vatsani ole enää kasvanut. Päädyin ajattelemaan näiden kahden keskiarvoa: ihan sopiva. 

Olisko tämä 3-4 viikkoa sitten?

Pinnallinen some -ilmiö vai ikivanha kysymys?

Somea on helppo syyttää mm. kaikesta. Kyseen ollessa raskaudesta luulen, että vatsan koko on pohdituttanut naisia kautta aikojen. Erityisesti ennen siirtymistä nykyaikaisiin tutkimusmenetelmiin tai ylipäänsä terveydenhuollon tukeen vatsan koko taisi olla merkittävin osa raskauden seuraamista kuukautisten poisjäämisen jälkeen. Toki enemmän tai vähemmän hiljaista tietoa oireista varmasti kiersi naisten keskuudessa. Jos oireet viittavat raskauteen mutta vatsa ei kasvanut, tuntuisi loogiselta että jonkin oletettiin olevan pielessä. 

Some sen sijaan lienee tuonut mahdollisuuden vertailla itseään ja muita johonkin standardiin, minkä miljoona julkaistut kuvat ovat muodostaneet. - Hyvin istuvista raskausvaatteista puhumattakaan. Toinen ahdistuksen aihe lienee kuinka paljon paino "saa" nousta. Viis siitä paljonko sen pitäisi nousta. En tiedä lähtisinkö syyttämään naisia pinnallisiksi, sillä ulkonäköpaineet tahtovat tulla ulkopuolella. Tämä ei tietenkään koske kaikkia. On naisia, jotka kykenevät olemaan noteeraamatta somen standardeja. 

En kehua kuuluvani heihin täysin. Myönnän kokevani paineita kahteen eri suuntaan erityisesti rasvakudoksen lisäämisestä. Olenko pinnallinen ja itsekäs? -Kyllä ja en? Tämä on niitä asioita joissa syömishäiriötausta jonkin verran tekee kiusaa. Toisaalta tottuminen liikuntaan, hyväksi kehittynyt aineenvaihdunta ja vaikeus saada ruokaa enemmän alas aiheuttavat oman haasteensa. Vatsa kyllä kasvaa ja edellisessä ultrassa vauvakin oli kasvanut hienosti. Perjantain neuvolakäynnillä kuulen lisää väliaikatietoja. 

RV28 loppusuoralla..

Mikä sitten sai minut niin pinnalliseksi ja huomionhakuiseksi että olen julkaissut blogiini ja Instagramiin kuvapäivityksiä liittyen nimenomaan vatsaan? Hymyssä suin ja hieman häpeillän totean olevani ihminen siinä missä muutkin. Ehkä halusin edes hieman muistoja raskaudesta, päivittää kuvan muodossa kuulumisiani ja mitä ei pitäisi myöntää: ehkä halusin kommentteja sillä sellaisten todennäköisyys oli suuri. -Vähintään yhtä todennäköisiä kuin positiiviset kommentit. 

Entä jos kommentit olisivat olleet ikäviä? V**un läski valas, pilaat kroppasi, liian pieni vatsa, kidutat vauvaasi kun et kasva jne. Näitähän keksittäisiin kun "sopivanlaiset" ihmiset pääsisivät ääneen. Se tässä "tilassa" on uutta, että nainen on eräänlaisena maalitauluna kommenteille joka suuntaan. Itse lähtökohtaisesti olen vauvan hyvinvointi edellä -kannalla. Toisaalta annan itselleni luvan hetkiin ainakin kummastella muutoksia kehossani. Lapsi tekee kehoon ne muutokset joita se tarvitsee kasvamiseen vahvistumiseen. Se että naisihmiset näkevät ja pohtivat havaitsemiaan muutoksia, ei välttämättä tarkoita pinnallisuutta. 

Pohdintaa

Voi raskausvatsa miten saatkin ihmiset pohtimaan kokoasi! Vaikka tämän tekstin kirjoitin ja osa kommenteista pohditutti, en osaa murehtia vatsani kokoa. Toisaalta ajattelisinko samoin jos raskaus juuri ja juuri näkyisi tai vatsani oli epäkäytännöllisen suuri? Ja milloin se olisi ns. keskimääräistä suurempi? Itse en ainakaan ole tietoinen silmin havaittavista "standardimitoista". Subjektiivinen käsite siis? 

Tietenkin raskauden loppuvaiheessa monen olo alkaa olla tukala. Itse pärjään tämän pallon kanssa vielä hyvin, mutta ehkä parin kuukauden päästä se alkaa tosiaan tuntua liian suurelta. No, jos rehellisiä ollaan.. vaikka toivon ja rukoilen että vauva pysyisi vatsassa turvassa vielä useamman viikon, erityisesti rappusten käydessä "korkeiksi" mietin, miltä mahtaa tuntua liikkua kun tämä kertynyt massa poistuu. Mutta menköön mukana vielä niin kauan että Juniori ehtii kasvamaan riittävästi <3

Onko teille raskausvatsaan liittyviä kommentteja jotka ovat herättäneet ajatuksia?