Elämä on täynnä noloja sattumuksia.. siitä lähtien kun se alkaa? Olen oppinut vuosien mittaan nauramaan itselleni, mutta välillä on sattunut ja tapahtunut asioita jotka olisin voinut jättää väliin. Luvassa on paljastus noloista tapahtumista tai tempauksista, jotka olisi ollut fiksua jättää väliin.
"Sinut pitäisi liimata tuoliin!"
Tämä episodi tapahtui siis 90-luvun alkumetreillä meikäläisen ollessa ensimmäisellä luokalla. Marraskuussa syntyneenä olin luokan nuorimpia, eikä se paljon puhuttu "koulukypsyys" ollut aivan samaa tasoa kuin alkuvuodesta syntyneillä. Minulla oli oikein energinen luokkatoveri, joka puolestaan oli joulukuun lapsia.
En ollut kova juoksentelemaan luokassa, mutta myönnän että yksittäisiä sellaisiakin hetkiä tuli. Sen sijaan otin mallia muista. Kun sellainen päivä tuli sekä minulla että luokkatoverilleni, opettaja (hieman hermonsa menettäneenä) tokaisi että meidät pitäisi liimata tuoliin. "Kyllä opettaja!" Mehän sitten laitoimme liimapuikosta kunnon kerroksen tuolille ja istuimme.
Kyllähän siitä tunnin päätteeksi ylös pääsi, mutta housut olivat liimassa. Yritimme putsata liimaa käsipaperilla, mikä olikin todella fiksu ratkaisu. Minulla oli kuulemma aika arvokkaat ulkoiluhousut, ehkä jopa minulle ostetut eikä isommilta perityt. Jostain mystisestä syystä kotona tapahtuneeseen ei oltu tyytyväisiä, ja housut vähintään yhtä mystisestä syystä poistuivat käytöstä.
Liian suuri tonttulakki
Tämä oli lapsuuden kesto-ongelma niin koulun kuin luisteluseuran joulujuhlissa. Meillä oli (mielestäni) upea tonttulakki. Lakki ei ollut sellainen tavallinen, vaan ns. joulupukin lakki. -Ja tietenkin pari kokoa liian suuri.
Tokalla luokalla luokkamme esitti "Tonttupolkan". Minä rohkeana 8-vuotiaana miestennielijänä ilmoittauduin tanssimaan ns. tonttutanssin luokan pojan kanssa. Esityksessä kaikki meni hyvin, mutta valitettavasti tonttulakki putosi päästäni enkä meinannut saada sitä edes lattialta nostettua.
Samainen tonttulakki oli liian suuri pitkään. Pari vuotta myöhemmin luisteluseuran joulujuhlassa uskoin vakaasti lakin olevan viimeinkin sopiva. -Siihen asti jouduin esityksen jälkeen pienellä kiireellä noutamaan lakkini jäältä. Huokaus..
Tahaton "Peep-show"
Tämä tapahtui siis aikuisena. Lapsena moinen olisi ollut ymmärrettävää. Asuin useamman vuoden yksiössä, joka oli hieman levottomalla alueella. Talon muut asukkaat eivät myöskään olleet aivan.. turvallisia naapureita? Tästä syystä tarkastin turvalukon useaan otteeseen ennen nukkumaanmenoa.
Eräänä kauniina iltana tarkoitus oli tehdä ns. tuplatarkistus. Tavoitteena oli siis tsekata olinko varmasti laittanut turvalukon päälle, mistä tosin olin varma. Käytännössä homma toimi yrittämällä avata ns. tavallinen lukko. Olin juuri tullut suihkusta ja kosteusvoide vaati imeytymisaikaa ennen yöpaitaan sujahtamista. Ts. asukokonaisuus oli luonnonmukainen.
Tsekkauksessa kävi ilmi ettei turvalukko ollutkaan päällä, vaan ulko-ovi aukesi kokonaan. Onneksi juuri sillä hetkellä rappukäytävällä ei ollut yleisöä. Ovi meni muuten kiinni alta aikayksikön.
"Kuvissa aina kännissä"
Näin ei todellisuudessa ole, mutta välillä sitä on vaikea uskoa. Kiitos lievän mutta valitettavasti havaittavissa olevan karsastuksen (toinen silmä karkaa kieroon) onnistun todella harvoin ottamaan onnistuneita kasvokuvia. Melkein jokaisessa kuvassa näytän siltä, kuin olisin promillen humalassa. No, tulee halvaksi: Kännikuvia ilman humalatilaa.
Tämä paljastus selittää sen, miksi suosin harvoin kasvokuvia. Jos naamani näkyy, pyrin kääntämään kuvakulman hieman viistoon jolloin silmien asento ei.. pistä silmään? :D Ja kyllä, tämä tahtoo olla pienoinen kompleksi. Onneksi sille osaa myös nauraa.
Lopuksi
Shit happens, vai mikä tähän sopisikaan? Itseään säännöllisesti nolaavia voin lohduttaa sillä, että he saavat helposti halvat huvit oppiessaan nauramaan itselleen.
Mukavaa päivää kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti