Mitä blogini minusta kertoo: Ex-anorektikko? Tetris-addikti? Liikunta -ja kosmetiikka -friikki?

Some kertoo harvoin ihmisestä koko totuutta. Olen skeptinen kiinnostavuudestavuudestani ”some-persoonana”, mutta kokeillaanpa silti. Blogini ei todennäköisesti anna meikäläisestä aivan selkeää kuvaa edes some-persoonana. Liikunta näyttää olevan päälimmäisenä, mutta joukossa on sekasotku vaikka mistä. Tässä jokunen blogissani esiintynyt realistinen tosiasia meikäläisestä ja vähän triviaalia päälle:

Taitoluistelu ja taitorullaluistelu

Ensimmäinen vie ehdottomasti voiton! Aloitin taitoluistelun kolmasluokkalaisena. Toisin sanoen liian myöhään kilpailemista ajatellen. Kohtalo oli kuitenkin ”sinetöity”, sillä kyseinen taitoluisteluseura oli perustettu vasta vuotta aikaisemmin, eikä seuralla ollut kilpailutoimintaa varmaan pariin vuoteen edes aloitettuani.

Muutaman ensimmäinen vuosi meni alisuorittamisen merkeissä. Tykkäsin luistelusta kovasti. En vain hoksannut että pieni lisäponnistus olisi kannattanut. Oletin että asiat etenevät pienimmällä mahdollisella vaivannäöllä. Totta puhuen olin koulussa samanlainen..

Myös meille myöhemmin aloittaneille tuli mahdollisuus kilpailla harrastesarjoissa. Karsintoja oli kaksi, ja sitten loppukilpailut. Olen kiitollinen vanhemmilleni mahdollisuudesta kilpailla. Vaikka reissut olivat joskus rankkoja, ne olivat oma kokemuksensa. Suupielien suunta määräytyi paljolti kisamenestyksen mukaan. Ai olinko muka huono häviäjä??? No comments. Lukion ensimmäisellä luokalla luisteluharrastus jäi negatiivisissa tunnelmissa (omalla asenteellani oli osuutensa) 15 vuoden breikille, kunnes 2014 kevätkaudella puin ylikapoiset Risport Laserit taas jalkaan. Sille tielle sitten jäätiin, ja tällä hetkellä ventataan josko hallit joskus taas aukeaisivat.

Taitorullauistelu tuli oheislajiksi muutama kesä sitten. Kiitos Nice-skaten, Snow white -rullat/terät ovat vieläkin käytössä! Taitorullaluisteluun olen suhtautunut vähemmän kunnianhimoisesti arkuuden vuoksi. Tosin vielä ei tiedä mitä tämä kesä tuo tullessaan.

Notkeusharjoittelu ja muu treeni

Oheistreeni on tärkeää jos vähänkin tavoitteellisemmin luistelua harjoittelee. Kyse ei ole ”hifistelystä”, vaan tosiasiasta: Kunnon on riitettävä harjoitteluun. Tällöin kuntoa pitää kohottaa jään ulkopuolella. En ole ohjeisharjoittelusta niin tarkka, mutta esimerkiksi hyppy -ja notkeusharjoituksia pyrin tekemään.

Notkeusharjoituksista myönnän olevani innostunut. Olen ottanut mallia vähän mm. rytmisestä voimistelusta, telinevoimistelusta sekä kilpa-aerobicista. Noloa ehkä, mutta jos rytmisestä voimistelusta tai kilpa-aerobicista löytyisi laadukas (eli kunnon harjoittelua) aikuisryhmä, kokeilisin mielelläni!

Ideat harjoitteluun löytyvät niinkin laadukkaasta paikasta kuin Youtube ja ajoittain Instagram. Lajin nimi liitettynä esimerkiksi sanoihin ”tutorial” tai ”exercise” antavat mukavasti materiaalia. Ajoittain etsimistä vaikeuttaa se, etten tunne lajissa käytettävien liikkeiden nimiä.

Syömishäiriötausta

Sairastuin syömishäiriöön ”virallisesti” joskus vuosina 2008-2009, ehkä aiemmin. Kovempi oireilu alkoi 2009. 2010 syksyllä olin osastohoidossa. Sairauteni oli siis anoreksia. Oireisiini kuului myös oksentaminen, mutta minulla ei ollut bulimialle ominaista ahmimista. Reipasta napostelua kyllä, mitä seuraava "morkkis" johti oksentamiseen.

Ainakin 2013 asti olin ”recovering” -tilassa, mikä käytännössä oli täyttä roikkumista ja välinpitämättömyyttä. Samoihin aikoinin epilepsia oireili voimakkaasti, ja lääkitystä vaihdettiin viidesti ennen nykyisen lääkkeen löytymistä. Syömishäiriökupla oli osastohoidon jälkeen voimakkaampi, ja olin todella ikävä ihminen. ”Minä” oli loppujen lopuksi ainoa henkilö jonka taisin todellisuudessa havaita. Muut olivat muita. Heillä ei ollut väliä, kunhan huomasivat minut, minun ongelmani ja minun ties mitä.

n. 28-vuotiaana ymmärsin etten voi enää elää kuin ylikasvanut viisivuotias. Lisäksi elämään oli tullut mies (nykyinen puoliso) ja hänen lapsensa. Olin myös aloittanut opinnot Helsingin yliopistossa. Olin jo saanut sen tuen mitä terveydenhuolto ja läheiset kykenivät tarjoamaan. Vaihtoehtoja oli kaksi: joko jään ikuiseksi toipujaksi yksin ilman tulevaisuutta, tai valitsen taistelun tulevaisuuden, ammatin kumppani ja ylipäänsä vähän sisältörikkaamman elämän puolesta. Vinksahtaneiden ruokakäsitysten korjaaminen vei vielä muutaman vuoden. 

Jälkimmäinen vaihtoehto ei ollut helppo saavuttaa, mutta näin 34-vuotiaana olen tyytyväinen ratkaisuuni. Kaikki se vaati oikeastaan nöyryyttä ja alistumista. Minä ja syömiseni emme ole enää maailman napa, jotka näennäisesti leikkivät empaattista ja ymmärtäväistä. 

Pitkä opiskelutausta

Olen alkuperäiseltäni koulutukseltani bioanalyytikko amk. Sitten ”muutaman” mutkan ja kiemuran kautta pääsin Helsingin yliopistoon opiskelemaan teologiaa syksyllä 2013. Valmistuin maisteriksi syksyllä/jouluna 2018. Pääaineeni oli Suomen ja Skandinavian kirkkohistoria.

Paheena kosmetiikka

Meikeistä en suoranaisesti välitä, mutta meikkaisin mielelläni muita. Sama pätee kampausten tekemiseen. Mutta ihonhoitotuotteet ovat paheeni. Haksahdan todella helposti uutuuksiin. Vaikka suosin suurimmaksi osaksi ”halpiskosmetiikkaa” josta Cien lienee suosikkini, pidän myös esimerkiksi Lumenen Valo -sarjan tuotteista. Lisäksi olen kiinnostunut k-kosmetiikasta metodeineen. Noudatan niitä tosin vain puoliksi, lähinnä sen mukaan mistä ihoni tykkää.

Nk. kulmakiviäni ihonhoidossa ovat riittävä kosteutus, UV-suoja, hellävaraisuus ja mahdollisimman vähäinen veden käyttö. Puhdistuksessa käytän yleensä misellaarivettä, kosteusvoidetta ja ajoittain öljyä (baby oil).

Vaikeuksia levätä/palautua

Silloin tällöin kirjoitan joogasta, rentoutumisharjoitteista sekä kofeiinin vähentämisestä. Näitä yhdistää vaikeus levätä riittävästi. Onneksi mainitut keinot ovat jopa toimineet.

Muut harrastukset

Lukeminen lienee ainoa säännöllinen harrastus. Yleensä se ajoittuu iltaan ja nukkumaanmenoa edeltävään aikaan. Erityisesti pidän elämäkerroista, historiallisista tarinoista sekä historia-aiheisista tietokirjoista. Kiinnostukseni kohdistuu kuitenkin ns. yksilö/pienempien yhteisöjen tasolle. Tietämykseni on myös kapea-alaista. Erityisen huono olen maailmansotien historiassa. Ensimmäistä maailmansotaa käsittelevä kurssi yläasteella meni totaalisesti penkin alle.

Soitan pianoa ja viulua, hallitsen myös joten kuten kitarasäestyksen. Tällä hetkellä kaikissa on off-kausi, mutta kitaraa tulee ”pakon edessä” (mutta vapaaehtoisesti) soiteltua hieman säännöllisemmin. Muita on/off -harrastuksia ovat kuvataide ja käsityö.

Trivial -sälää

1. Olen vasenkätinen. 2. Minulla on lähes peffaan asti ulottuva tukka. 3. Lempipelejäni ovat mm. Alfapet ja Tetris. Jälkimmäiselle kelpuutan vain vanhan Gameboyn. Vähän kehuja: ennätykseni oli taso 16 ja pisteet ylsivät ”rakettiin”. Tietokoneella suosikkipelejäni ovat mahjon ja pasianssi. Tykkään myös ristikoista ja sudokuista. -Kunhan ovat riittävän helppoja.

Että näin hurjia paljastuksia! Mikäli kysymyksiä ilmenee, voin käsitellä niitä joko kommenteissa tai erillisessä Q&A -tekstissä.

Mukavaa pääsiäistä kaikille!