Keinoni hallita/vähentää väsymystä ja stressiä

Periaatteisiini kuuluu, etten halua väheksyä kenenkään ihmisen väsymystä tai stressiä. Minusta jokaisella on oikeus olla väsynyt ja stressaantunut iästä, elämäntilanteesta, työ-tai opiskelutilanteesta, taustasta yms. huolimatta. Vähän ikävä oikeushan tämä on, mutta mahdollistaa jokaiselle luvan todeta olevansa väsynyt ja stressaantunut ilman vertailua tai syyllisyyttä.

Kuten arvata saattaa, juuri nyt koen olevani väsynyt. Toisaalta olen äärimmäisen kiitollinen siitä, että saan olla hieman pidempää yhdessä työpaikassa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, etten tee enää keikkatöitä. Keikkatöissäkin oli puolensa, ja ne olivat sopivan pehmeä siirtyminen työelämään. Mutta entä sitten stressi ja väsymys? Niiden hoitamiseen ja peräti poistamiseen on keinoja jos jonkinlaisia, mutta sopivuus lienee yksilöllistä. Tässä toistaiseksi hyväksi havaittuja keinoja:

Lupa olla väsynyt ja stressaantunut

Kuten alussa tuli todettua, kehotan jokaista kanssaihmistä olemaan vertailematta omaa tilannetta toisiin. Perustelen tätä seuraavasti: Aina löytyy joku jolla on vaikeampaa. Toki jatkuva valittaminen rasittaa niin tekijää kuin ympäristöä, mutta asian toteaminen voi olla yllättävän vapauttavaa. Oli elämäsi ”paperilla” miten helppoa tahansa, älä väheksy väsymystäsi ja stressiäsi.

Mikä väsyttää ja stressaa?

”Kiire” ja ”suuri työmäärä” lienevät yleisiä vastauksia. Kun ilmiötä purkaa hieman osiin, manittuihin esimerkkiin stressin ja väsymyksen aiheuttajista voi löytyä tarkempia yksityiskohtia, jotka vaikuttavat ihmisiin eri tavalla. Esimerkiksi kiireeseen liittyvät suurityömäärä suhteessa käytettävään aikaan tai vaikkapa kiire siirtyä paikasta toiseen. Tällöin kiireeseen liittyy tarkempi aiheuttaja.

Vaikka esimerkkinä käytetylle kiireelle ei välttämättä aina voi mitään vaikka ajankäyttö olisi miten tehokasta tahansa, väsymyksen ja stressin aiheuttajan tunnistaminen voi auttaa hieman. Mitään yleispätevää lausuntoa en tästä voi rakentaa, mutta itse koen helpottavaksi tunnistaa stressin ja väsymyksen aiheuttaja mahdollisimman tarkasti. Tällöin myös itsesyytöksistä luopuminen voi myös olla helpompaa. Kun aiheuttajan tuntee tarkemmin samoin kuten sen tuottaman ”stressimekanismin”, voi olla helpompaa olla itselleen armollinen: ”Juuri tämä asia tuossa kaikessa saa minut väsyneeksi.”

Liikuntaa ja ulkoilua sopivasti

Olen pitänyt päivittäisestä liikunnasta kiinni parhaani mukaan. Onneksi työhöni liittyy ulkoilua juuri suositellun määrän verran. Tähän päälle ulkona tapahtuva hyötyliikunta. Käyn myös jäällä aina jos se työkuvioihin sopii. Tällä viikolla kertoja on peräti neljä, ensi viikolla yksi. Maailma ei kaadu siihenkään, sillä ehkä seuraavalla tai sitä seuraavalla viikolla pääsee taas hieman useammin. Salille pääsen lähinnä viikonloppuisin.

Pitkinä päivinä joina kotiin ehtii todella vähäksi aikaa ennen nukkumaanmenoa olen suosinut hyötyliikuntaa ja joogaa. Oikeastaan tällaiset päivät käyvät sopivasti palauttavista päivistä. Päivinä joina pakollista istumista on paljon, panostan keskivartalon lihasten treenaamiseen ja venyttelyyn. Pitkinä päivinä liikuntaa luonnollisesti tulee vähemmän, mutta en sressaa sitä. Toisena päivänä enemmän, ja välillä välipäivät ovat tosiaan hyväksikin.

Kofeiini ja alkoholi minimiin

Joustava kahvilakkoni jatkuu edelleenkin. Käytännössä se tarkoittaa kahta mukillista viikossa, yleensä perjantaina ja lauantaina. Päiviä ei ole todellakaan merkitty viikkokalenteriin, vaan noina päivinä kaipaan sitä mukillista. -Maistuu muuten raivostuttavan hyvältä! Muina päivinä suosin teetä. Musta tee on edelleenkin käytössä aamulla ja päivällä, mutta en ole viitsinyt nipottaa itselleni sen sisältämästä kofeiinista.

Oikeastaan samasta syystä tapahtui tuo kofeiinin vähennys, mutta myös stressin oireiden pahenemisesta. Niin no, nautin kahvia aika suuret määrät... En voi kehua millään suurilla muutoksilla. Närästys on hieman helpottanut, mutta refluksivaivan oireet ovat ennallaan. Toisaalta väsyn illalla helpommin, mikä on nukkumisen kannalta hyvä asia. Tuon joustavan kahvilakon/kofeiinin vähentämisen ensimmäisistä päivistä löytyy lisää täältä.

Ja sitten vaarallinen aihe: Myös alkoholia on tullut vähennettyä jälleen. En pidä itseäni suurkuluttajana, mutta toki absolutistin näkökulmasta annos/viikko kuulostaa ehkä suurelta määrältä. Saatan myös vähentää määrää lisääkin, mutta en koe ehdottomuutta erityisen rennoksi vaihtoehdoksi. Osa pitää alkoholia keinona rentoutua, mutta minulla se toimii täysin päinvastoin: syke nousee ja unen laatu huononee.

Kirjoitan muistettavat asiat lapulle/kalenteriin

Klisee tai ei, tämä keino takaa ainakin sen, etteivät muistettavat asiat (tai niiden muistamisen todennäköisyys) vaivaa nukkumaanmenoaikana. Täyttä takuuta sille ei tietenkään ole, nim. Osaan pyöritellä milloin mitäkin asioita tarpeen tasosta huolimatta. -Myös yöaikaan.

Mutta kaikesta huolimatta uskon vakaasti muistilappuihin, erityisesti näkyvillä oleviin. Myönnän myös, että tehdyn asian yliviivaminen tuottaa mielihyvää. Tässä on sekin hyvä puoli, että kaiken kiireen ja väsymyksen keskellä voi saada konkreettisen muistutuksen aikaansaamisesta. -Se yliviivattu tehtävä on merkki hoidetusta tehtävästä. Eiväthän ne työt tekemälläkään lopu, mutta ainakin niiden kasautumista voi vähentää tai jopa ennaltaehkäistä tällä metodilla. Ja tämä on vain yksi monista keinoista.

Lopuksi

Stressiä ja väsymystä on siis vaikea selättää täysin, mutta onneksi niiltä voi usein taittaa terän irti. Tietyssä pisteessä tämä voi vaatia suurta määrää tahdonvoimaa, mutta myös luovia ratkaisuja. Joskus on taas kyettävä priorisoimaan asioita. Vaikka otin esille liikunnan, riittävän suuren paineen alla liikuntakaan ei tule yrittää väkisin. Toki jossain määrin mielestäni on hyvä liikkua, mutta liikunnan määrän ja laadun tulee edesauttaa palautumista, ei päinvastoin.

Tavat hallita/helpottaa väsymystä ja stressiä sopivat yksilökohtaisesti siinä missä taustatekijätkin. Myös stressiherkkyys on yksilökohtaista. Jos jotain haluan kommentoida, niin stressiherkkyys ei tee ihmisestä huonompaa. Uskon myös ettei stressiherkkyyden ”taso” ole vakio, vaan vaihtelee. Toki oma asenne ja ajatustyöskentely voivat kehittää sietokykyä. Itse olen hyötynyt joistain ”ajatusharjoitteista”, mutta niiden sopivuus jokaiselle ei ole mikään yleinen normi. Kuten huomattavissa oli sana ”joistain”, mikä luonnollisesti viittaa siihen etten itsekään hyödy kaikista harjoitteista. Jälleen yksilökohtaisuus nostaa päätään.

Millaisia keinoja sinulla on hallita/vähentää stressiä ja väsymystä?