Tällä
viikolla olen päässyt mukavasti liikkumaan. Luvassa on ollut peräti
kolme jäävuoroa! Luksusta sanoisinkos! Kummasti ne ”tarpeet”
muuttuvat elämän muuttuessa. Vaikka nelisen vuotta sitten mietin
voin käydä jäällä vähemmän kuin 4-5 kertaa viikossa
salitreenien kera, nyt olen huomannyt pärjääväni varsin hyvin.
Ymmärrän täysin jos joku pitää asennettani lapsellisena.
Olen
sitä itsekin hävennyt. Sitten ymmärsin jotain. Syömishäiriöstä
riittävästi toivottuani ns. oma elämäni alkoi vasta 30-vuotiaana.
Ensimmäisen kerran vuosiin liikuin ja söin ilman ahdistusta. Nyt
olen saanut ”bilettää” liikkumisen ilon ja oman lajin parissa
niin paljon, että muillekin asioille alkaa olla tilaa. Neljän
vuoden aikana ehdin nauttimaan myös opiskelusta ja nyt myös
työelämästä. -Kyllä, pidän tämänhetkisestä työstäni vaikka
se ajoittain häiritsee treenaamista. Tai oikeastaan työ, vaan tarve
nukkua riittävästi. Myöhäisiä ilta-aikoja jäälle olisi, mutta
jostain syystä päädyin priorisoimaan riittävät yöunet. Mutta
mutta, mitähän tämän hetken liikuntakokonaisuuteen kuuluu?
Huomio
alakropasta ylemmäksi
Myönnän
että akrobatia -tyyppinen voimaharjoittelu on viime aikoina vetänyt
puoleensa. Kuten edellisessä tekstissä tuli mainittua, myös jooga
on kiinnostanut. Joogatunnille asti en ole itseäni saanut, mutta
Youtuben tarjontaa olen jopa hyödyntänyt. En siis edelleenkään
ole mikään asiantuntija joogan suhteen, mutta olen suosinut
astangajoogaa. Tosin tunneilla kävin myös ”lempeässä
hathajoogassa”, minkä koin tehneet hyvää.
Joogan
ohella olen lisännyt käsilläseisonnan harjoittelua sekä sen
variaatioita. Wohoo, myös pienet punnerrukset onnistuvat! Kenties
salaa haaveilen pystyväni punttaamaan itseni vaivatta
päälläseisonnasta käsilläseisontaan. Haaveilun ohella pitää
valitettavasti myös harjoitella. Mokoma realismi.
Uusia joogaliikkeitä/asanoita
Toivottavasti
käytän käsitettä ”asana” oikein. En siis koe hurahtaneeni
(astanga)joogaan täysivaltaisesti, vaan olen laajentanut aiempaa
osaamistani muutamalla lisäliikkeellä. Olen vuosikausia tehnyt nk.
aurinkotervehdystä jonka opin.. 18-vuotiaana jostain naistenlehden
ohjeistuksesta? Valitettavasti kyseinen lehti saattoi olla
Cosmopolitan. No hei, minäkin olen joskus ollut nuori!
Ehdin
käydä muutamalla joogatunnilla. Lisäksi olen mielenkiinnosta
selaillut alan kirjallisuutta. Aivan kaikkien asanoiden nimiä en
muista ulkoa, mutta selän kannalta mm. ”heinäsirkka” sekä
”dhanur asana” ovat toimineet selkää vahvistavina liikkeinä.
Kovin montaa toistoa en ole saanut tehtyä, mutta muutamakin antaa
lihaksille mukavasti uutta ärsykettä. Hengityksen seuraamista en
meinaa saada näihin vielä mukaan.
Entä
luistelun laita?
Niin,
miten käy kun välillä jäällee pääsee juuri ja kerran viikossa
ja välillä kolme. Neljä on harvinaisuus sillä en käy enää
ohjatuissa ryhmissä. Suurimmat syyt tähän ovat kellonajat ja
sijainnit. Jos matkaan menee yhteen suuntaan pidempi aika kuin itse
jääaikaan, koen reissun turhaksi. Lähempänä olevat aikuisryhmät
ovat taas turhan myöhään arki-iltoina. Osalle sellaiset ajat
sopivat, mutta meikäläiselle klo: 21-22 loppuvat harjoitukset ovat
liian myöhään.
Jäällä
olen pyrkinyt edelleenkin panostamaan myös perusluisteluun ja
askeltekniikkaan. Tällä hetkellä mm.
käänne-kaarenvaihto-vastakäänne menee kohtuullisesti, samoin
twizzle sisään ”väärään” suuntaan alkaa sujua. Lähtökohta
oli siis se, että pysyin juuri ja pystyssä. Walleyt eivät
todellakaan suju sen enempää kuin eteen ulos silmukka huonolla
puolella. Chocktaw menee periaatteessa, mutta näytä robotilta jonka
nivelet kaipaavaat kipeästi öljyämistä. Toistoja toistoja.. ehkä
liikkeet menevät sujuvammin parin tuhannen yrityksen jälkeen.
Axel ja
kaksoissalchow ovat menneet mukavasti eteenpäin, mikä on todella
mukava juttu. Vaikka olen samaa kehunut aiemminkin, ero on selkeä
vaikka hypyt vieläkin ovat vajaita. Kaksoisritissä lähtö menee
usein hutiloinniksi, mutta rotaatioasento on alkanut onnistua
paremmin. Piruetit menevät.. kohtuullisesti? Kehonhallinnassa on
itse asiassa pientä parannusta. Kokonaisuudessa voisin todeta
olevani sittenkin hieman plussan puolella. Wohoo! Kilpailemisen tulen
jättämään väliin, mutta ehkä perustekniikan harjoitteluun
panostaminen on hyväkin asia.
Riittävästi
makoilua erityisesti iltasella
Vaikka
miten paasaan arkiaktiivisuudesta, olen huomannut makaamisen tukevan
tehokkaasti lihasten palautumista. Tavoitteena on siis saada
erityisesti jalan lihakset rentoutumaan. Hupaisaa ehkä, mutta
tykkään makoilla lattialla. Ehkä olen tullut vanhaksi? Tämä
tosin on ties kuinka mones kerta.
Makaamiseen
panostaminen erityisesti ilta-aikaan mahdollistaa myös istumisen
vähentämisen. En siis tuomitse ihmisiä jotka tykkäävät
mieluummin istua, mutta omalle kropalleni istuminen vähän liian
suurissa määrin ei sovi. Lonkankoukistajat ja kankut kärsivät, ja
sitä kautta ristiselkä. Mukaan liittyvät lopulta yläselkä ja
hartiat. Mistään pitkäaikaisesti makoilusta ei ole kyse. Jos kyse
ei ole nukkumisesta, harvemmin viitsin makoilla kymmentä minuuttia
pidempään ellen satu torkahtamaan.
Yhteenvetoa
Kuten
huomattavissa on, kestävyyden harjoittaminen on jäänyt vähemmälle.
Toisaalta syke nousee ajoittain töissäkin. Jäällä tulee myös
harjoiteltua ohjelmaa, mikä nostaa syketta ihan mukavasti. Kunhan
mieli ja keho tottuvat, luulen että pienimuotoinen säännöllinen
kestävyysharjoittelu tulee onnistumaan. Tällä hetkellä
hyötyliikunta reippaan kävelyn muodossa, keskivartalotreeni sekä
joogaharjoitteet sopivat luistelun rinnalle. Salilla teen edelleenkin
akroharjoittelua, eli käsilläseisontaa ja erilaisia kärrynpyöriä.
Epäsäännöllinen
harjoittelu ei ole huonontanut luistalutaitoja, päinvastoin. Luulen
että tällainen harjoittelu ”pakottaa” keskittymään parempaan
tekniikkaan, sillä jääaikaa ei ole tuhlattavaksi huonon tekniikan
toistamiseen. Luulen myös, että keskivartalotreenin ohella päivään
lisätty joogaharjoittelu (n. 15-50 min. + loppuvenyttely) tukevat on
parantanut kehonhallintaa. Erityisesti illalla tehtävissä
aurinkotervehdys -sarjoissa yritän panostaa hengitykseen, minkä
toivon auttavan keskittymisessä sekä stressinhallinnassa. Joogaan
enemmän perehtyneiltä otan mielelläni vinkkejä tai varoituksia
jos olen täysin eksynyt.
Koska menneisyyteni on mitä on, joudun myös tarkkailemaan ettei elämäntapoihin liittyvät muutokset siirry pakkomielteen puolelle. Selvennyksenä olen tosiaan tehnyt radikaalin vähennyksen kofeiinin sekä alkoholin suhteen. Toki yritän syödä riittävästi ja ”perus terveellisesti”, mutta ilman suuria rajoitteita. En pidä pahemmin lukua hiilihydraateista, proteiinista tai rasvoista, vaan yritän saada päivän aikana kaikkia sopivasti. Okei, hyvä rasvoja saisi olla päivän aikana hieman enemmän, taustalla on puhtaasti huolimattomuus.
Eiköhän
tästä. Mukavaa lähestyvää viikonloppua kaikille! Oletteko te
tehneet uusia tai vanhoja liikuntalöytöjä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti