lauantai 4. heinäkuuta 2015

Oikeus olla osa massaa

Tänä vuonna Pride -kulkue jäi väliin, mutta oli todella ilahduttava kuulla osallistujamäärästä. Seksuaalivähemmistöt ja tasa-arvo ovat herättäneet paljon ajatuksia viime aikoina. Tällä hetkellä seksuaalivähemmistöjen asema ja oikeudet vaikuttavat edenneen paljon, vaikka matkaa onkin vielä paljon jäljellä. Kun itse mietin kuinka määritellä mahdollisen päämäärän, vastaus jäi saamatta. Jos pohdinnassa käyttäisi vertauskuvana vanhanaikaista vaakaa, tasa-arvo koostuu useista tekijöistä. Olkoon lähtökohtana se, että ihmisellä on oikeus olla oma itsensä sukupuoleen, rotuun, asemaan ja seksuaaliseen orientaatioon katsomatta. Näiden tekijöiden ei siis tulisi vaikuttaa esimerkiksi työn saamiseen, koulutukseen tai vaikkapa elämiseen missä tahansa yhteisössä. Harmillisen usein ilmenee sortumista aiemman sortajan haukkumiseen kokonaisena yhteisönä. Ihailen jokaista sellaista seksuaalivähemmistön edustajaa, jotka jatkavat sivistynyttä käytöstä sortumatta "mollaamaan" jokaista heteroa tyyliin: "Hah, siitäs saitte idiootit!". Ymmärrän toki sen, että jatkuva kiusanteko, sortaminen ja muu tasa-arvosta kaukana oleva törkeä käytös satuttaa ja jättää jälkensä. Kuitenkin näen kostamisesta luopumisen kostoa kunniallisena tekona ja ehkä tehokkaampana kostona. Vielä suurempi isku homofoobikoiden vyön alle ja suoraan arkaan paikkaan on nähdä, että seksuaalivähemmistöjen edustajat käyttäytyvät kuin kuka tahansa sivistynyt ihminen ja pahimmassa tapauksessa paremmin.


 Yhtenä merkittävänä osana tasa-arvoa näkisin ihmisten reaktion vähemmistöjä kohtaan. Vaikka kannustankin ihmisiä olemaan itsestään ylpeitä juuri sellaisina kuin he ovat, mielestäni jokaisella tulisi oikeus olla myös osa muuta väestöä, toisin sanoen massaa. En tarkoita tätä tarpeena piiloutua esimerkiksi häpeän seurauksena. Itse ainakin haluan pääasiassa olla hyppäämättä esiin muiden joukosta tavalla tai toisella erilaisena. Biseksuaalisuus ei ole ainoa asia, mikä on herättänyt huomiota ja kysymyksiä omalla kohdallani. Olen keskivertoa lyhyempi, vaikka en mitään ääripäätasoa. No, 158 cm taitaa mennä keskiverron alapuolelle? Olen myös vasenkätinen, mikä ei nykyään herätä huomiota. Lisäksi minulla on harvinaislaatuinen etunimi ja myös sukunimi, joista kylläkin olen ylpeä. Reagoimattomuus on ilmiö, jota opin arvostamaan melko nuorena. Älkää käsittäkö väärin, reaktioiden määrä ei ollut niin suuri, että se olisi traumatisoinut mitenkään. Koulussa opin tulkitsemaan väännöksiä, joita etunimestäni tehtiin väärinymmärrysten seurauksena. Osaksi välineiden ja olosuhteiden sekä osaksi geneettisten tekijöiden myötä opin molempikätiseksi. Kysymys siitä, että harrastanko seksiä mieluummin miehen vai naisen kanssa.. hieman viiveellä ymmärsin kysymyksen ruokkivan miespuolisten ihmisten pornofantasioita. Tämän seurauksena en viitsinyt selittää asiaa tarkemmin, sillä kysyjällä taisi pyöriä päässä pornosivustojen videot. Hämmentääkseni voin aina vastata, että pysyttäydyn kompromisseissa: valitsen henkilön, jolla on sekä miehen että naisen varustus.


Vaikka tämä ajatus on ristiriidassa Pride -ajatusta vastaan, näkisin tasa-arvon myös oikeus olla halutessaan näkymätön. Loppujen lopuksi seksuaalivähemmistöjen edustajat ovat samanlaisia ihmisiä kuin kuka tahansa muukin. Jokainen homomies ei ole neitimäinen ja muodista kiinnostunut, eikä jokainen lesbo lyhyttukkainen ja poikamainen. Vaikka aikoinaan seurasin Sinkkuelämää -sarjaa, vasta viime aikoina huomasin miten suppean kuvan sarja antoi seksuaalivähemmistöistä. En toki halua liikaa mollata kyseistä sarjaa, katsoinhan sitä itse erittäin aktiivisesti aikoinaan kyseenalaistuksista huolimatta. Olisi todella hienoa, jos jonain päivänä seksuaalinen orientaatio otettaisiin vastaan samalla asenteella, kuin vaikkapa lempiväri; ominaisuus, jota ei erikseen tarvitse selitellä tai luennoida. Toki ihmiset ovat erilaisia. Osa haluaa olla enemmän esillä omana itsenään ja osa taas haluaa olla oma itsensä muiden joukossa tai vaikkapa itsekseen. Jokainen ihminen ei halua olla jatkuvan huomion ja kysymysten kohteena. Ihailen heitä, jotka sellaista jaksavat, mutta kaikilla tulisi olla myös oikeus olla tavallinen. Joskus teininä ja 20 vuoden molemmilla puolilla tuo olisi ollut kirosana, mutta nyt tavallisuus on ylellisyyttä. Ehkä jossain vaiheessa elämäänsä identiteetti on siinä määrin hyvin kasassa, että tavallisuus ei tunnu niin hirveältä.


Vaikka tasa-arvo reagoimattomuutta myöten saavutettaisiin, toivon Pride -perinteen jatkuvan. Mikäli pääsisimme jonain päivänä lähelle tasa-arvoa häilyvine rajoineen, Pride -perinne olisi kuitenkin hyvä pitää muistutuksena siitä, että asia ei aina ole ollut itsestäänselvyys. Kyllä, olen erittäin optimistinen tulevaisuuden suhteen. Tärkeänä kuitenkin pidän myös kärsivällisyyttä. Harva muutos tapahtuu hetkessä ja aikaa voi vierähtää vuosia. Pääasia on, että suunta pysyy samana ja ihmisillä järki päässään. Minustakin olisi hienoa saavuttaa saman vuorokauden aikana täydellinen tasa-arvo ja kaupan päälle maailmanrauha (ei, en pyri missiksi). Valitettavasti nämä asiat eivät rakennut aivan hetkessä ja jälkimmäinen tuskin koskaan. Hieman lähemmäksi on kuitenkin mahdollista päästä realististen suunnitelmien ja riittävän hitaan etenemisen myötä. Askel kerrallaan.