tiistai 10. heinäkuuta 2018

Treenihetkieni noloimpia tilanteita



Urheilu.. treenatessa kaikki ei mene aina suunnitelmien mukaan. Joskus sattuu pahempia haavereita, mutta joskus taas kiusallisia tilanteita. Helpot liikkeet menevät pahasti metsään, välineet hajoavat kuin itsestään, kroppa päätyy asentoon josta ei pääsekään pois jne. Luulen että monella on kokemusta edes jostain. Pienenä mahdollisuutena avautumisiin, päätin avautua tilanteista, joissa tosiaan ”vähän” nolotti..


Se hyppy alkoi hyvin kunnes..
Olipa kerran.. no, ihan tavallinen jäävuoro. Harjoittelin ohjelmaani, joka alkaa lähesvaihdittomasta, mutta YKSÖISritistä. Pehmeä aloitus siis, ja sen hyppään vaikka silmät kiinnit. Tai ehkä en.. No, toinen silmä ummessa ainakin. Eräänä päivänä valtakunnassa jokin oli vinksallaan. Tuo helppo hyppy nimittäin päätyi mitä komeimpaa perslaskuun. Ilmeisesti siirsin painopistettä reippaasti kantapäälle alastulossa. Sen pituinen se, ja todennäköisesti pieni häpeän puna nousi poskille, mutta onneksi sitä seurasi hervoton nauru ja kirjaimellinen peppukipeys.


Kuvahaun tulos haulle falling figure skater

Rysähdys perusliikkeissä
Tässä vaiheessa mm. kolmoset ja valssiaskeleet sujuvat jo ilman kummoisempaa pohdintaa. On kuitenkin päiviä, joina varmakin liike menee mystisesti pieleen. Yleensä näistä kärsivät ahteri tai polvi. Tavallisesti kaatuminen tapahtuu yhtäkkiä ilman mitään selkeää syytä. Ja jotta ajoitus olisi täydellinen, näitä sattuu yleensä harjoittelun alkupuolella.

Ylätaljalta turpaan
Kuntosalilaitteet osaavat olla harvinaisen väkivaltaisia! Muun muuassa ylätaljan tanko mojautti joskus huuleni yläpuolelle oikein nätin täplän. Luonnollisesti vika ei voi olla käyttäjässä, joka täydellä vauhdilla kiskaisi tangon päin pärstäänsä. Pitännee nostaa asiasta metakka..

Kuvahaun tulos haulle ylätalja


Levypaino selätti –kirjaimellisesti
Selkätreeniteline se vain pysyi varattuna, enkä millään kehdannut mennä väkisin vuoroa pyytämään. Olen aina kokenut selkätreenin hankalaksi, siis jos treenin on tarkoitus myös tuntua lihaksissa. Yleensä tykkään tehdä treenin kyseisellä penkillä levypainon kera. Vatsaltaan maaten hommasta ei tullut tietenkään mitään, mutta pakkohan sitä oli kokeilla.


Kuvahaun tulos haulle levypaino


Ja sitten se nerokas idea tuli mieleen! Pidetään levypainoa niskan takana! Itse asiassa tämä oli hyvä ja toimiva idea, mutta sitten tuli mutkia matkaan. Kuinkas sen painon saa takaisin lattialle? (olkapää edelleenkin hieman epäkunnossa) Lopulta pääsin tuosta mokomasta eroon kiemurtelemassa joka suuntaan. Loppujen lopuksi paino muksahti etukautta alas. Kukaan paikalla olleista ei loukkaantunut. Olin (luojan kiitos!!) tosin ainoa paikalla oleva.

Vaahtosammuttimen kokoinen luistelija taklasi
Juu. Tämä tapahtui viime joulukuussa näytösharkoissa. Me aikuisryhmäläiset kuuntelimme kiltisti ohjaajan neuvoja puvuista, saapumisajoista yms. Yhtäkkiä joku, eli minä kaaduin alaselkäni päälle, ja harvinaisen korkealta. Syy: taklaus. Tai kamppaaminen? Olin vihaisesti kääntymässä mokomaa hurjastelijaa kohti sanoakseni hänelle pari valittua sanaa. Jalkojeni juuressa olikin sitten valehtelematta maksimissaan neljävuotias luistelukoululainen. Tuleva pikaluistelija tai hyökkääjä ilmeisesti..

Kuvahaun tulos haulle child skater cartoon


Liikunta on vaarallista puuhaa, ja erityisesti maine on jatkuvasti vaarassa tulla menetyksi. Toisaalta ehkä tämä opettaa, että kehittyminen ei ole ainoastaan lajiteknistä etenemistä tai kunnon kohoamista. Kehitys on ilmeisesti myös kykyä nauraa itselleen ja näille hivenen kiusallisille tilanteille. Mustelmat ja ruhjeet paranevat kyllä ajan myötä, mutta vie aikansa ennen kuin häpeä kirpaisee vähemmän. Mutta toisaalta.. sattuuhan tällaista jokaiselle.. luulisin???

Onko joku muu löytänyt itsensä treenatessa tilanteista, jotka olisivat voineet jäädä väliinkin..?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti