Hiilihydraattilisäysten vaikutus treeniin: keskittymistä ja palautumista

Kuten aikaisemmista teksteistäni on käynyt ilmi, olen ottanut tavoitteeksi lisätä hiilihydraattien osuutta ruokavaliossani. Lisääminen on viikon aikana onnistunut pienissä, mutta selkeissä määrin. Suosikkievääksi on noussut riisipiirakka, eli siitä tulee oma lisänsä. Toinen lisäys tulee kahvin ohella syötyyn leipäviipaleeseen. Mistään raskaan tason lisäyksestä ei siis kyse, mutta uskon pienilläkin muutoksilla olevan merkitystä. Vaikka aikaisemmin pyrkimyksenäni oli vähentää leivän kulutusta ja vaihtaa ne muihin hiilihydraattien lähteisiin, alkukesän kömmähdyksen jälkeen jouduin turvautumaan leipään. Lisää tuosta kömmähdyksestä löytyy täältä.

Lisäys on siis huikea noin..35-40 grammaa? Laskutaitoihini ei kannata luottaa täysin. Mutta onko tuolla määrällä ollut suuria vaikutuksia? Näin alkuun varoitan, etten ole kokenut mitään extreme -tason muutosta. Treenirintamalla muutokset ovat olleet kuitenkin varsin positiivisia.

Parannusta jaksamisessa

Maratoniin kunto jaksaminen tuskin riittäisivät. Mutta esimerkiksi jäällä ja salilla koen jaksavani paremmin. Tosin asiaan voi vaikuttaa useampikin tekijä, kuten esimerkiksi harjoittelun koostaminen aiempaa järkevämmäksi. Tällöin olen esimerkiksi välttänyt kuormittavampaa harjoittelu useampana kuin kahtena päivänä peräkkäin.

Kuitenkin uskon ravinnolla olevan oma merkityksensä. Hiilihydraatit kuitenkin ovat kehon ensisijainen energian antaja, jolloin jaksamisen paraneminen niiden lisäämisen myötä ei liene mikään yllätys. Varaan yleensä myös jotain palautumista tukevaa evästä mukaan, jolloin lihakset saavat harjoittelun jälkeen energiaa. Todennäköisesti juuri tämä on vähentänyt nesteen kertymistä lihaksiin. Palautusjuomia en käytä, vaan esimerkiksi omatekoista treenijuomaa (maitoa, banaania ja soijaproteiinia) tai välipaloja joista hiilihydraatteja löytyy (banaani, hedelmäpatukat, viljatuotteet yms.)

Liikkeisiin keskittyminen on helpottunut

Mitä taustalla ikinä onkaan, tämä muutos on erittäin tervetullut! Kuluneiden kuukausien aikana keskittyminen suorituksen laatuun on selkeästi parantunut. Ehkä tästä syystä myös etenmistä on tullut erityisesti jäällä, vaikka jääaikaa onkin vähemmän. Toki asiaan voi vaikuttaa rentouden lisääntyminen, mutta uskon ravinnon myös auttaneen paljon.

Miten teologian kandidaatti asiaa voi perustella? No, lähdetäänpä siitä että aivot käyttävät ravintonaan hiilihydraatteja, samoin lihakset. Kun nämä molemmat saavat tarpeensa mukaan ravintoa, työskentely ja kenties näiden välinen yhteistyökin hieman helpottuu. Kanssani saa toki olla samaa mieltä.

Palautuminen on tehostunut

Mainittakoon että olen tehnyt melko säännöllisesti rentoutusharjoitteita ja höllännyt kuormittavamman treenin kanssa. Mutta taas kerran uskon myös ravinnolla olevan merkitystä. Taas kerran voin erehtyä, mutta näin ajattelisin: fyysisen kuormituksen aikana lihakset hyödyntävät hiilihydraattivarastojaan. Vaikka tarvittava energia alkaisi irrota kehon rasvavarastoista, lihakset tarvitsevat ravintoa myös palautuakseen. Kun hiilihydraattivarastot saavat sopivasti täytettä treenin päätteeksi, lihakset pääsevät aloittamaan operaatio palaututumisen. Oikaiskaa toki jos teoriani meni täysin metsään.

 Ja kunto nousee!

Toki palautuminen vaatii ravinnon ohella myös aikansa kuormituksen tasosta riippuen, ja suuremmilla lihaksilla projekti vie enemmän aikaa. Mutta ilman asianmukaista ravintoa palautuminen tapahtuu todella säälittävällä tasolla. Väitteeni perustuu henkilökohtaisiin kokemuksiin. Oli kyllä mielenkiintoista huomata millaisia määriä nestettä lihakset saattoivat kerätä! Mielenkiintoisinta oli kuitenkin se, miten pitkään ongelman syyn hyväksyminen ja asian korjaaminen vei.

Pohdintaa

Syvällisiä hiilaripohdintoja siis! En liene ainoa, joka on havainnut hiilihydraattien välttämättömyyden liikunnan kannalta. Tosin taas jälleen muistutan, että jokaisen keho toimii eri tavalla, ja tällöin myös kehon tapa/kyky käsitellä hiilihydraatteja vaihtelee. Osalla suurempi määrä ei tunnu missään, osalla taas hiilihydraattien kyky sitoa nestettä nostaa innokkaasti päätään. Toisaalta kohtuus on hyvä pitää mukana. Itse kannatan ajatusta hiilihydraateista tehokkaana polttoaineena itse suoritusta varten.

Hiilihydraattikammon potijoita kannustan ehdottomasti kohtaamaan pelkonsa pienissä erissä, sillä kummasti se jaksaminen lisääntyy. Houkuttimena voisin heittää, että hiilihydraatit ovat olennainen osa ravintoa jos tavoitteena on kiihdyttää aineenvaihduntaa. Eli proteiini ei olekaan se suurin valtias, vaikka tärkeä sekin. Itse voisin kuvata asiaa näin: proteiinit ovat rakennusaineita, joita keho tarvitsee uuden rakentamiseen ja vanhan korjaamiseen. Hiilihydraatit taas ovat polttoainetta jolla kone pysyy hyvin käynnissä. Äh.. katsokaa ”Olipa kerran elämä” -sarjasta asiaa käsittelevä jakso! Siinä jos missä asia on konkretisoitu erittäin onnistuneesti. Mutta tosiaan, oma aineenvaihduntani tehostui mukavasti nimenomaan hiilihydraattien ansiosta.

 Ja noissa mitokondrioissa projekti huipentuu! Btw, tämä piirretty on auttanut läpäisemään ties kuinka monta koetta ja tenttiä..Siis ennen teologiseen pääsemistä. 

Hiilihydraatteja on siis turha pelätä. Lisäksi on hyvä muistaa, että kyseessä ei ole kolmemetrinen demoni joka ruiskuttaa kehoon rasvakudosta. Kyseessä on mikroskooppinen orgaaninen yhdiste, joka koostuu hiilestä ja vedystä. Ei sen kummoisempaa. Tuo parin alkuaineen kombo vaan sattuu antamaan todella tehokkaasti energiaa.