keskiviikko 7. heinäkuuta 2021

5x venyttelyliikkeitä jaloille

Jos minun pitäisi luonnehtia sanaa "tappotreeni", en ottaisi esimerkiksi tukehduttavia hapenottokykyä parantavia harjoituksia, raajat sijoiltaan saavia venytyksiä enkä lihaksia käyttökelvottomiksi tekeviä kyykkyhyppyjä vastuksen kera. Valitsisin liikkeeksi istumisen. 

Oma kehoni ei perusta istumisesta lainkaan, ei ainakaan tavallisesta sellaisesta. Nim. polvillaan tällä hetkellä koska jo viiden minuutin istuminen riitti. Omasta kokemuksestani voin todeta istumisen tekevän hallaa mm. selälle, lonkankoukistajille ja reisille. Toisin sanoen koko keholle. 

Valitettavasti emme (toistaiseksi) vähentää istumista edes minimiin. Harmillisen moni työ kun vaatii istumista. Ihana poikkeus oli Helsingin yliopiston kirjaston työskentelytilan korkeat pöydät jotka mahdollistivat työskentelyn seisaaltaan. Erityisesti aikana jona tein sekä gradua että sivuaineen opintoja, venyttely osoittautui myös hyväksi "taukojumpaksi". Luonnollisesti venyttely on myös ei istumista sisältävän treenin aloitus- ja päätösosa. 

Seuraavaksi luvassa olisi muutamia hyväksi havaittuja venyttelyliikkeitä. Kannatan itse ns. perusvenytyksiä. Ne ovat teknisesti helppoja, ja venytys on helppo kohdistaa oikeaan osoitteeseen. Jälleen muistutan, että jos jokin liike tuntuu ikävältä tai tiedät muuten ettei se sovi sinulle, älä tee kyseistä liikettä. 

Lonkankoukistajat

Nämä on helppo saada jumiin niin liikkumalla kuin istumalla. Lonkankoukistajien jumit ovat siitä harmillisia, että ne voivat lopulta aiheuttaa selkäkipua. Jos erityisesti työtila sallii, suosittelen lämpimästi lonkankoukistajien venyttelyä 2-3 kertaa tunnin sisällä. Tämä liike on tullut tutuksi jo lapsena taitoluistelun ohjeisharjoittelun yhteydessä. 



Etu- ja takareidet
Jumit etu- ja takareisissä voivat riittävän pitkälle päästessään pahentaa jalan virheasentoja. Tästä en ole tarkastanut perusteluja, mutta itse uskon mahdollisten virheasentojen pidemmällä ajalla nostavan riskiä esimerkiksi rasitusvammoihin. Perustelen asiaa lähinnä sillä, että usein rasitusvammat ja tulehdukset ovat eräänlaisen "ketjureaktion" tulosta: yhden paikan jumi johtaa toiseen jne. Lopulta mahdollinen virheasento voi saada aikaan tulehduksen alueella johon on kohdistunut liikaa kuormitusta. 

Etureisien venyttelyssä suosin jälleen jo lapsena opittua liikettä. Jos venytys ei tunnu, "työnnä"  etureittä eteenpäin. Liikkeen voi tehdä myös seisaaltaan tuen kanssa. 



Takareisiä voi venytellä hyödyntäen tasoja tai vaikka alla olevan kuvan mukaisesti lattialla istuskellen tv:tä katsellessa. No, katseen kohdistaminen ruutuun voi ajoittain olla haasteellista. 



Pakarat
Niin absurdilta kuin kuulostaa, erityisesti ristiselän kipujen taustalla voivat olla heikot ja/tai jumissa olevat pakaralihakset. Henkilökohtaisesti suosittelen ensisijaisesti säännöllistä venyttelyä. Arvostan hierojia ja heidän työtään. Jumittuneiden perslihasten avaaminen tahtoo vain olla toimenpide, joka saa raavaimmankin miehen (ja naisen sekä muun sukupuolen edustajan) kyyneliin. Siispä negatiiviset kannustimet kehiin. 

Pakaralihaksille eniten hallaa taitaa tehdä istuminen. Suurina lihaksina ja myös sijaintinsa vuoksi parakalihakset toimivat ns. tukilihaksina. Tämä johtaa herkästi selkäkipuihin jos superliikkeemme istuminen on päässyt heikentämään pakaralihaksia. 

Eri venytykset kohdistuvat hieman eri kohtaan kankkuja, mutta samaa liikettä vähän muuttamalla venytyksen saa kohdistumaan useammalle alueelle. Alla oleva liike venyttää vähän syvemmältä. Tämä liike ainakin itselläni näyttää säästelemättä koska venyttely on jäänyt vähemmälle. 


Alla oleva venytys kohdistuu hieman enemmän pakaralihaksen sivuosaan: 
 


Pohkeet
Päälajistani ja säännöllisestä lenkkeilystä, naruhyppelystä yms. huolimatta olen äärimmäisen laiska venyttelemään pohkeita. En tiedä miksi.  

Pohjelihaksia voi venyttää usealla tavalla. Mielestäni alla oleva asento toimii parhaiten silloin, kun käytössä ei ole tasoa joka jättäisi kantapään alueen tyhjän päälle. Aika usein taivutan hieman lattiaa vasten olevaa jalkaa paikantaakseni kohdan jossa venytyksen pitäisi tuntua. 



Tsemppiä itse kullekin joiden olon helle tekee tukalaksi! Pieni positiivinen puoli: helteellä lihakset ovat melkein valmiiksi lämmenneet, ja venyttelykin käy joustavammin. -Kirjaimellisesti. 

P.S  Aliisa löytyy myös Instasta nimellä aliisa_85


maanantai 5. heinäkuuta 2021

Venyttelyliikkeitä ylä- ja keskivartalolle

Monissa julkaisuissa päivitellään ja varoitetaan liian vähäisen liikunnan ikävistä seurauksista. Niiden ennaltaehkäisemisessä uhkausten ohella auttavat erilaiset hyvinvointisovellukset, askelmittarit sekä ajalliset ohjeistukset siihen oikeaan määrään liikuntaa. Usein laiskuus määritellaan ensisijaiseksi syyksi olla liikkumatta. Itse nostaisin olennaisena tekijänä esille kivut ja jumit, joita liikkumattomuus ja erityisesti epäsäännöllinen liikunta saavat aikaiseksi. 

Syystä tai toisesta kehonhuollosta puhutaan harvemmin. Kyseessä on kuitenkin oleellinen tekijä fyysisen hyvinvoinnin ja toisaalta liikkkumisen mielekkyyden kannalta: Liikkuminen ja oleminen yleensä helpottuvat kummasti ilman jatkuvia kipuja ja jumeja. Kehonhuolto ei välttämättä ole ratkaisu kaikkeen, mutta omakohtaisten kokemusten perusteella voin todeta sen auttaneen paljon. 

Seuraavaksi luvassa hyväksi havaittuja venytyksiä kehon eri alueille. Huom, mikäli liikkeet kuvan mukaisesti tehtyinä tuntuvat jo liian kivuliailta, älä yritä niitä väkisin. Sen sijaan venytä sen verran että tuntuu, ja laajenna liikerataa venytystä toistamalla. 

Niska ja hartiat 
Niskan ja hartioiden jumit voivat aiheuttaa hyvinkin kovia oireita kuten päänsärkyä ja huimausta. En liene ainoa joka vähintään kerran elämässään on ehtinyt pelätä pahinta. Pahimman luokan jumit voivat jo vaatia hierontaa. Säännöllisellä venyttelyllä oireita voi helpottaa ja toisaalta ennaltaehkäistä. 




Pään taivutus sivuille, eteen ja taakset ovat hyvä liikkeitä. Venytystä voi tehostaa painamalla olkapäästä. 

Ylävartalo: rintalihakset, yläselkä ja ristiselkä
Omasta kokemuksesta rintalihakset jumittuvat ensisijaisesti liikunnan seurauksena. Esimerkiksi punnerrukset saavat ne jumiin. Yläselän sen sijaan saa jumiin niinkin tehokas liike kuin istuminen. 

Rintalihasten venytysliikkeitä etsiessä olennaista on löytää liike, jossa rintakehä työntyy eteenpäin. Tässä yksi tapa:


Yläselän venytysliikkeissä toimii sama taktiikka: yläselkää on työnnettävä taaksepäin. Ilman välineitä hyvä venytys löytyy ottamalla kiinni polvien alta ja "puskemalla" yläselkää ylöspäin. Huom, tämä liike venyttää myös ristiselkää. 


Kylki
Kuka unohti venytellä kyljet? -Minä! Omasta kokemuksesta totean kylkien olevan anteeksiantaiset harvinaisen pitkään. -Kunnes mukava jumitus iskee, tai yleensä revähdys. Niska ja selkä sentään ystävällisesti ilmoittavat hyvissä ajoin ja usein laiminlyödystä venyttelystä. 

Onneksi kyljen venyttely ei ole teknisesti vaikeaa. Mahdolliset apuvälineetkin löytyvät usein viimeistään sisätiloista. Ilman apuväleineitä kylkeä voi venytellä perinteiseen tapaan jalat haara-asennossa ja kääntämällä ylävartaloa sivusuuntaan. Samalla idealla venyttely onnistuu myös istualtaan.



Venyttelyssä voi käyttää myös jotain mistä saa kiinni. Näin liikerataa voi laajentaa helpommin liikkuvuuden kehittyessä. 

Viime hetken muistutukset:
Toistan itseäni: Jos tiedät etteivät nämä venyttelyliikkeet sovi sinulle ja esimerkiksi pahentavat kipuja, älä tee niitä. Vaikka saatan olla ainakin osittain notkea,on monia liikkeitä joita itsekin joudun varomaan. Esimerkiksi yläristi-istunta ei ole sopinut lainkaan sen jälkeen kun nilkasta meni nivelsiteet. 

Venytyksiä tehdessä mieti mikä sinusta tuntuu sopivalta. Venytysten ei (mielestäni) tarvitse ensisijaisesti lisätä notkeutta, vaan huoltaa lihaksia. Oikeastaan notkeusharjoittelu on aivan oma lajinsa vaikka sisältääkin venyttelyä. Eli älä murehdi vaikket saisi käsiä lattiaan tms. 

Tältä erää mukavia venyttelyhetkiä kaikille!





keskiviikko 30. kesäkuuta 2021

Ikää 35 ja risat: Näin mahdollistan kehittymisen jatkumisen

 Iän myötä kehon palautumisella on taipumus hidastua. Mittariini kertynyt 35 vuotta ja puoli vuotta päälle on ikänä ristiriitainen: ei nuori, mutta ei suoranaisesti vanha. Tosin lapsen ja teini-ikäisen näkökulmasta kyseessä on täysi ikäloppu. Kuormimuksen iästäni huolimatta olevani paremmassa fyysisessä kunnossa kuin 10 vuotta sitten, jolloin syömishäiriön oireillessa elämäntapani olleet parhaimmasta päästä. Mittariin kertyneitä kilometrejä ei saa deletoitua. Tämä ei kuitenkaa sulje pois mahdollisuutta liikkua ja kehittyä.. 

Säännöllinen liikkuminen ja arkiaktiivisuus

Olen luopunut "pakollisesta" kuormittavan liikunnan saldosta. Toki teen ajoittain esimerkiksi hapenottokykyä parantavia harjoitteita ja hölkkään osan lenkistä. Kunto nimittäin näyttää pysyvän riittävänä näinkin. Hölkän ja reippaan kävelyn vuorottelu tosin tuntuvat mielekkäältä. Nyt tulevien päivien aikana tulen kokeilemaan esimerkiksi pyrähdyksiä. Nyt hellepäivät kieltämättä hieman rajoittivat kuormittavampaa harjoittelua...

Arkiaktiivisuus tarkoittaa itselleni p**seen pitämistä poissa penkistä aina kun mahdollista. Istumatyötä vaativissa tehtävissä säännöllinen "ylösnousemus" ei välttämättä pelasta synniltä ja pahuudelta, mutta ainakin selkäongelmilta. Myös työskentelyasennon vaihtaminen auttaa.. 

Kehonhuolto

Hetken mietin kehtaanko tätä osiota ottaa mukaan. Tuossa hetki sitten kokeiltuani pitkästä aikaa jumppakeppiä paljastui erityisesti ylävartalon lihasten ja kylkien venyttelyyn liittyvät laiminlyönnit. Onneksi joogasta tuttu "aurinkotervehdys" mahdollistaa monen lihaksen venytyksen useaan kertaan. Lisäksi liikesarjaan voi lisätä pieniä variaatioita joilla harjoittaa esimerkiksi liikkuvuutta ja voimaa. 











Maltillinen ja mielekäs voimaharjoittelu

En onnistunut koskaan omaksumaan "perinteistä" salitreeniä päälajikseni, ohjeisharjoitteluksi kyllä. Tavallisesti suosin kehonpainoa apuvälineenä. Mutta esimerkiksi jalkatreenissä sopivan painoinen levy on hyvä lisä, samoin kahvakuula. 

Ns. lihasten "hajotustreenistä" olen luopunut. Lepo ei kuulu vahvuuksiini, sillä en malta vain pysyä paikoillani. Tässä lienee runsaasti puolesta-vastaan -kantoja. Osa kannattaa satunnaista harjoittelua niin kovaa että lihakset ovat muutaman päivän poissa käytöstä. Itse olen tykästynyt pieneen rajojen koputteluun, jota seuraa korkeintaan sellainen pieni, mutta tehdystä työstä muistuttava jumi. Palautumisaika on lyhyempi, mutta kehitystä on silti tapahtunut. Huom, tähän luonnollisesti vaikuttaa se, millaista tulosta tavoitellaan.


Mielekkyys on avainasemassa: treenistä vähinään osan oltava hauskaa, ei vain pariin suuntaan tapahtuvia liikkeitä. Tästä syystä olen tykästynyt mm. kehonpainoharjoitteluun, jonka sisällön olen olen rakentanut ottamalla ideoita akrobatiasta. Suurin osa erityisesti Instagramissa (aliisa_85) näkyvistä liikeistä on kehitetty voimistelu -ja joogaliikkeistä. 

Koordinaatio ja tasapaino

Tätä harjoittelua olen pyrkinyt tuomaan mukaan myös pienenä aivotreeninä. Aivojen "treenaaminen" on kiinnostanut jo muutaman vuoden ajan. Se alkoi julkaistuista tutkimuksista joiden mukaan uusien liikkeiden opettelu lisää harmaan aineen tuotantoa. Tiedä häntä onko näin ja mikä lopullinen vaikutus on. Tuskin uuden opettelusta on haittaakaan. 

Liikemuisti.. siinä ilmiössä olen alan pelle. Jäällä kykenen sisäistämään vain lyhyitä askelsarjoja. Tietenkin helpompaa olisi ajatella kyseessä olevan luonnollinen ominaisuus. -Osallahan liikemuisti on luonnostaan hyvä. Voisiko sitä kehittää harjoittelemalla? Sama pätee tasapainoon. Kieltämättä on ollut lohdullista on ollut huomata, että toistojen kautta todella oppii. 


Jaksottaminen

Jos/kun tavoitteellisempi harjoittelu pääsee taas käyntiin, suosin edelleen jaksottamista: eri viikkoina eri kuormitustaso ja eri teemat. Tyypillisiä teemoja ovat mm. kehonhallinta/koordinaatio, kestävyys/voima ja tekniikka. Kestävyyden ja lihasvoiman harjoittelussa joutuu jo olemaan hieman tarkkana palautumisajan vuoksi. Kokonainen viikko on siis (ainakin minulle) määrä mistä suunta on vain alaspäin. Olen viime aikoina yhdistänyt tähän kehonhallinnan ja notkeusharjoittelun.


Jaksottaminen on osoittautunut hyväksi tavaksi niin palautumisen kuin monipuolisen harjoittelun kannalta. Vaikka painotan liikkumisen iloa ja mielekästä harjoittelua, omiin lajeihin kuuluu myös osa-alueita jotka eivät aina ole "kivoja". Tämä johtuu suurimmaksi osaksi siitä, etten hallitse kyseistä osa-aluetta niin hyvin kuin haluaisin.  Jaksottaminen mahdollistaa sen, että myös näitä asioita tulee harjoiteltua riittävästi. Konkreettisena esimerkkinä olkoon ns. perusluistelu ja askeleet. Ne ovat heikoin alueeni mutta oleellinen tekijä muiden elementtien sujuvuuden kannalta. Yllättäen sujuvuus muutti liikkeet "kivoiksi".  

Riittävästi lepoa ja ravintoa

Muuten ei jaksa, ja suorituksen laatu kärsii. Oma taktiikkani on kehon kuuntelemisen ja ns. kaloritietoisuuden yhdistäminen. Suurimmaksi osaksi syön lähes raivostuttavan oppikirjamaisesti ja lautasmallin mukaan. Mutta esimerkiksi näin lomalla pidän lähinnä kiinni ruokailuväleistä. 


Jos päivän aikana energiamäärä uhkaa jäädä pieneksi, lisään ruokaan tai välipaloihin pähkinöitä ja siemeniä. En eläisi päivästä toiseen esimerkiksi smoothie -lounaalla, mutta yksittäisinä päivinä sallin itselleni. -Kunhan mukaan on sujautettu riittävä määrä siemeniä tai pähkinöitä. Näin juomaan sujahtaa mukava määrä energiaa. 

Levolla viittaan pääosin nukkumiseen. Olen itse nukkumisen suhteen erityisesti arkena varsinainen diktaattori. Näin lomalla myönnän lipsuneeni hieman. No, tiedän että lepoa ja unta tulee riittävästi vaikka nipotus asiasta jäisikin joskus vähemmälle. Riittävä uni on kuitenkin sen verran merkittävä asia hyvinvoinnin kannalta, että aivan vapaalle en ole valmis heittäytymään. Yleisen jaksamisen ohella uni vaikuttaa mm. aineenvaihduntaan, kognitiivisiin kykyihin ja mielialaan. Näiden toimivuudesta ei mielellään luovu ainakaan vapaaehtoisesti. 

Tavoitteellisuuden ei tarvitse olla suorittamista

"Miksi treenaat noin tarkasti kun et kuitenkaan ole mikään kilpa- tai ammattiurheilija?" Who cares?! Jokainen vähänkin kilpailuhenkinen liikkuja voi kilpailla itseään vastaan. Huonoimmassa tapauksessa ihminen on itsensä pahin vihollinen. Toisaalta ihanteellisemmassa skenaariossa ihminen itsensä paras vastustaja voittamisen kannalta: "vastustajan" vahvuudet ja heikkoudet ovat tiedossa. On siis mahdollisuus asettaa tavoitteita. 


Oma suhteeni tavoitteisiin on moniulotteinen. Pidän systemaattisuudesta. Asetan tavoitteen jonnekin kohtuullisen korkealle, mutta ennen sitä riittävän monta välitavoitetta näyttämään suuntaa ja kehityksen kulkua. Näin joskus tosikoksi eksyneen näkökulmasta neuvoisin pitämään tavoitteellisuuden hieman leikkimielisenä. Se ettemme ehkä ole olympiatason kilpaurheilijoita ei estä meitä tekemästä tavoitteita. Voimme tehdä niitä, mutta ilman suorituspaineita, sillä kukaan ulkopuolinen ei vaadi meiltä onnistumista. Voi helpotus!

Lopuksi..

Kuluneilla vuosilla on harvemmin taipumus nuorentaa. Mittariin kertyvät kilometrit eivät välttämättä ensisijaisesti tarkoita nopeaa laskusuuntaa ja pakollista luopumista. Taktikoinnnilla ja "koneiston" hyvinvointiin panostamalla vauhtia ja voimaa voi riittää yllättävän pitkälle. Tärkeintä on kuitenkin oikea asenne: tätä haluan tehdä, tästä pidän. Tämän nostattama motivaatio auttaa ponnistelemaan muun hienosäädön parissa. 

Mukavia kesäpäiviä kaikille!

P.S Jotka kaipaatte sekä palautumista että vauhtia, käykää katsomassa esim. IG:ssä millaista menoa Nitrosaurus Steel tarjoaa (nitrosaurussteel). 



keskiviikko 23. kesäkuuta 2021

Pukeutumispohdintoja: Tyyli hukassa hiusväriä myöten

Lauantai oli harvinaisen rankka päivä! Tosin eri tavalla kuin yleensä: shoppailin. Laji missä olen ehkä keskivertoa laiskempi, ja vähemmän motivoituneempi. Riittävän harvoin toteuttuna minusta on hauska ostaa vaikkapa uusia vaatteita. Valitettavasti siirrän tätä niin pitkälle että vaatekappeleet X on pakko ostaa, eli myös löytää. Harmillisen monen vaatekappaleen kanssa juuri se oikean koon ja mallin löytäminen on vaikeaa. 

Mitä mukaan tarttui? Näin jälkeenpäin mietittynä ehkä aavistuksen verran turhan nuorekkaita vaatteita: minishortsit, bikinit, lyhyt toppu ja alusvaatteita. Jälkimmäisten etsiminen kuuluu juuri kokojen vuoksi inhokkeihin. Ja kyllä, myönsin julkisesti hankkineeni alusvaatteita. Oletettavasti kukaan lukijoista ei sellaista tee. Kotona uudelleen hankittuja vaatteita kokeillessa mietin, mihin suuntaan haluaisin tyyliäni viedä.. 

Jotain persoonallista mutta ikään sopivaa?
Kuten olen myöntänyt, harrastin nuorempana mm. gootti-ja metallityyliä. Mukana oli olotilan ja tilanteen suomalla määrällä ripaus rokkia ja punkkia. En ole ehdottomalla kieltokannalla mikäli yli 30-vuotias suosii näitä tyylejä. Mielestäni hyvin koottuna sellainen näyttää silmääni hyvinkin hyvältä. 

Itse karsastan mauttomuutta, mikä yleensä on seurausta liiallisuudesta. Myönnän teininä käyttäneeni hyvinkin "antavia" vaatteita. Tätä voin perustella vain ajan hirveällä muodilla ja pakonomaisena tarpeena mennä massan mukana. Entä tänä päivänä? Kyllä, käytän edelleen minishortseja ja samaisi narutoppeja, mutta lähinnä lenkkeilessä erityisesti näillä helteillä. Tuntuu että tässä vaiheessa ikärajat ja etiketit saa heittää syrjään. 

Tarkemmin mietittynä "ikään sopiva" on käsitteenä vaikea. Vaikka ikäni puolesta minun pitäisi siirtyä asiallisiin "tätivaatteisiin", karsastan sellaisia. Toisaalta haasteena on (onneksi) myös koko. Ns. sopivat vaatteet löydän mm. Cubuksesta ja suosikkikaupastani Newyorkerista. Myös Lindexin lastenpuoli on joskus yllättänyt iloisesti. Mutta persoonallisuus? Pukeudun siis sittenkin kuin teini ja kaipaisin jotain persoonallista mutta käytännöllistä. Kaipaan pientä "rokahtavuutta" mutta hillityllä tasolla. Luulen että värit voisivat olla ensimmäinen askel?

Tosin lappuhame ja Levis -paita tuntuivat hauskalta yhdistelmältä..

























Värjäisinkö tukkani?
Tätä mietin usein. Tukkani on luonnostaan ruskea, ja näin kesäisin saan ilmaisen raidoituksen. Goottivuosina ja sen jälkeenkin värjäsin tukkaani pitkään mustaksi, sitten punaiseksi. Sitten lopetin värjäämisen. Nyt oma väri on saanut kasvaa esiin neljän vuoden ajan. Myönnän että pidän siitä, mutta joskus kaipaisin väriin vaihtelua. Tukan pituudesta en ole valmis tinkimään. Tosin latvoja voisin tasoittaa useammin..

Entä jos... kokeilisin ns. luonnonvärejä? Muistaakseni hennasta tuli suorastaan nätti sävy, mutta se sotku.. apua! Toisaalta ns. kevytvärit lähtisivät ehkä aikanaan pois. Välillä kaipaan shokkivärimäistä tummaa punaista, mutta se olisi taas vuosien kasvattaminen pois. En tosiaan halua käyttää liian rajuja tuotteita. Nytpä kysyn: olisiko kenelläkään vinkkejä ns. hellään hiusten värjäämiseen? Luonnonvärit ovat harkinnassa..

Tämän verran sentään viitsin panostaa hiuksiini.. harvoin kylläkin. Huomatkaa "muutamat" sävyt: Oma väri, auringon tekemät raidat ja vanha hiusväri latvoissa.. 


























Tatuoinnit?
Minulta löytyy tosiaan kaksi tatuointia: oikean lavan päällä on skorpioni ja vasemmassa olkavarressa liljaköynnös. Pidän molemmista, ja molemmat kaipaavat tänä kesänä värjäämistä. Mutta ottaisinko lisää kuvia? Luulen että en. Vaikkei näitä kahta tarvitse "hoitaa" kuin todella monen vuoden välein, sekin on oma projektinsa. Tosin suurena etuna on luotettava tatuoija, jolle mielelläni annan vapaat kädet. 

Joskus nuorempana pohdin pienempää liljaköynnöstä joka menisi esimerkiksi kaulan sivulta niskaan. Onneksi tatuoijani puhui minut ympäri. Iho on alueella niin ohutta, että väri voi levitä varsinaisesta kuvasta. Näin jälkeen olen todennut, että kuvat on hyvä pitää alueella jossa ne ovat peitettävissä. Tosin tuosta liljaköynnöksestä pidän niin paljon, ettei minua lainkaan haittaa vaika se näkyisi. Se on kuin koru. 

Käyttäisinkö koruja?
Niin, korut? Olen todella laiska käyttämään niitä. Kihlasormusta pidin eroon asti hyvin lojaalisti, vain kuntosalilla otin sen pois. -Siis turvallisuussyistä. Kaulassa pidän aktiivisesti ristiä. Mutta esimerkiksi epilepsiatunnusta en ole pitänut vuosiin. No, pitäisikö niitä koruja alkaa käyttää vähän ahkerammin?

Korut ovat nättejä, myönnän sen. Itselläni vastaan tulee epäkäytännöllisyys. Toki kihlasormusta pidän varmasti jos sellainen vielä sormeeni sujahtaa, ja mielelläni vihkisormusta jos niin pitkälle ehtii. Muuten kaulassa oleva risti taitaa riittää. Korvakoruja voisin kieltämättä hieman päivittää. Kun vaan saisi aikaiseksi... korvakoruissa suosin jälleen käytännön syistä pieniä mutta (mielestäni) nättejä koruja. 

Mitkä kynnet?
Voi ei! Kynteni ovat yksi kehoni sensuroitava alue! Kynsissäni on pienestä pitäen ollut kasvuhäiriötä ja ne näyttävät yksinkertaisesti rumilta. Kynsilakkaa en käytä, sillä se vain pahentaa asiaa. Ainoa mitä voin tehdä/ yrittää tehdä, on hoitaa käsiä ja kynsiä ihan vain kosteuttamalla. 

Jotain räväkkää?
No niin, tiedän että tämä kuulostaa suorastaan älyttömältä mutta: Olisin nuorena parikymmpisenä halunnut ottaa kielilävistyksen, mutten koskaan uskaltanut. Napalävistyksen otin kahdestikin. Valitettavasti satun omistamaan herkästi arpikudosta muodostavan ihon. Lopputuloksen voikin arvata. Nyt minulla kaksi "napaa". Ehkä joku haluaisi sanoa "kannattiko ottaa ja vielä kahdesti...". Vastaan "kyllä". Napakoru oli silloin kova juttu ja suorastaan nätti. Kaksinapaisuuteni olkoon muistutuksena niistä ajoista. 

Miksi 35-vuotias täti-ihminen haluaisi lävistää kielensä? Hyvä kysymys, ajoittain häpeän tätä itsekin. Muuten vain? Eli samasta syystä kuin parikymppisenä. Ainoa mikä huolestuttaa on korun vaikutus hampaisiin ja varmuus lävistäjän osaamisesta. Ensinnäkään en missään nimessä halua korua liian eteen. Mielestäni korun pureskelu näyttää yksinkertaisesti hirveältä. Uskallanko ja ennen pitkää kehtaanko.. ehkä harkitsen vielä toiset 15 vuotta?

Kengät?
Apua.. tämä menee samaan kategoriaan kuin kynnet. Jalteräni ovat aika.. hirveät. Kiitos järkyttävien (onneksi ei oireilevien) vaivaisenluiden, kenkäni koostuvat pääasiassa lenkkareista. Juhlatilaisuuksissa joita onneksi ei koronan vuoksi ole ollut, olen ahtanut jalkani sirompiin kenkiin. Mutta korkokenkät tai ylipäänsä sirommat kengät vapaa-ajalla.. no ei!

Tästä huolimatta haluan kuitenkin omistaa lenkkeilyyn tarkoitetut huonommat kengät ja hieman fiinimmät kengät muuhun vapaa-aikaan. Puhun tavallisesti "city-kengistä". City-kengät saavat olla rokahtavat tai jopa tyttömäiset. Glitteriä ja strassejakin saa olla, mutta kohtuudella. Converset eivät koskaan ole olleet makuuni. Poikkeuksena tästä ovat kyseisen malliset villasukat. 

Pakko myöntää, että esimerkiksi Adidaksen "perustennarit" ovat malliltaan sellaiset mistä pidän. Myös fiftari -tyyliset tennarit näyttävät mielestäni kivoilta. Ehkä sellaisia voisi harkita seuraaviksi city-kengiksi.. Alueet joissa kenkiä käyttäisin, eivät tosin täytä "cityn" kriteerejä.

Pohdintaa
Ajatuksiani vilkaistuani voisin todeta että tyyli on todellakin hakusessa. Toisaalta en halua jämähtää liian tarkkoihin raameihin. Kriteerinä voisivat olla tilanteen ja fiiliksen mukaan.  Ja ottaisinko todella kielilävistyksen? Myönnän että kyseinen hulluus houkuttelisi välillä. Raja murrosiän ja orastavan keski-iän kriisin välillä on häilyvä. Todennäköisesti olen pää pystyssä kävelemässä kohti lävistäjän liiketiloja. Ovella muistan "unohtaneeni" jotain, teen u-käännöksen ja mukamas unohdan koko asian. 

Kynsien ja jalkojen suhteen olen tainnut yksinkertaisesti luovuttaa. Voin vain keksiä tekosyyn jolla perustelen lenkkareiden ja tennareiden kuuluvan tyyliin. Tosin pidän kengistä joissa on ripaus asennetta, eli ehkä pientä panostusta voin yrittää. Pitkä tukka on minun juttuni, siitä en luovu. Ehkä ainoa asia jossa olen tehnyt päätöksen. 

Minulla on toisaalta ikävä taipumus ihastua vaatteisiin joita käytänössä katsoen ei saa mistään. Yhtenä päivänä etsin kuumeisesti "seilori" -tyyppistä takkia kaksirivinapituksella. Löytyi: naamiaisasuliikkeistä. Päätin jättää asian sikseen. 

Löytyykö muita joilla on tyyli hakusessa? :D

maanantai 21. kesäkuuta 2021

3x liikevinkki toiminnallisempaan keskivartalotreeniin (sisältää videoita)

Keskivartalotreeni voi osalle olla ns. pakollinen paha ihan jo kipujen ennaltaehkäisemiseksi. Negatiivisella kannusteella motivaatio ei välttämättä kasva huippulukemiin. Itse pidän vaihtelusta, ja erityisesti hieman toiminnallisempi harjoittelu sopii siihen mainiosti. Esimerkiksi perinteinen lankutus ei ole koskaan ollut suosikkiliikkeeni. Itse asiassa olen äärimmäisen laiska tekemään mitään "täsmäliikkeitä". Seuraavaksi luvassa on muutamatoiminnallisempi, ja kenties hauskempi liike keskivartalon vahvistamiseksi vaihtelevalla vaikeusasteella. 

Kyynärpäiden varaan ja pois

Mikä tämän liikkeen virallinen nimi on?! Selvitän sen myöhemmin. Taisin napata tämän jostain voimistelijoiden suosimista liikkeistä ja itsekin tykästyin. Erityisesti tässä viehättää mahdollisuus oppia tekemään liike nopeammin. Pieni vinkki: katsokaa ettei alla ole soraa tai muita pikkukiviä.. 



Mittarimato

Tämä vain on niin hauska! Samaa liikettä on tullut tehdä niin pienten lasten kuin aikuisten kanssa. Myös mittarimadossa yksi hauskuus/haaste liittyy nopeuden lisäämiseen. Lisäksi "alhaalla" voi liittää mukaan esimerkiksi muutaman punnerruksen. Mittarimadon teho liikkeenä riippuu osaksi siitä, miten pitkään alhaalla pysyy. Toisaalta nopeus lisää ketteryyttä. 


"Toes on the bar"

Kaltaiselleni apinalle tämä liike alkaa olla oikeasti kiva! Ja mikä parasta, tätähän voi soveltaa myös renkaissa. Tämä liike on ollut minulle oikeastaan aina helppo, sillä jo lapsena tykkäsin keikkua renkaissa ja kiipeillä ties missä. Toes on the bar vaatii voimaa ja toisaalta myös tiukkaa otetta tangosta tai renkaista. Olennaista voisi olla ylöspäin suunnatessa kääntyä "selälleen". Otetta ei tosin kannata irrottaa. Tai no.. kukin tyylillään?

Tämä liikee vaatii jo hieman voimaa ja tekniikaakin. Älä luovuta jos esimmäisellä kerralla ei onnistu! Liikettä voi tehdä alkuun myös pienimuotoisemmin nostamalla esimerkiksi nostamalla jalkoja sen verran ylös kuin onnistuu. Voiman ja tekniikan kehittyessä nostoa voi suunnata oman fiiliksen mukaan aina vähän ylöspäin. 



Erityisesti hetkinä joina valmentajana toimii sama henkilö joka katsoo peilistä, on mahdollisuus luvan kanssa hieman pelleillä..















Mukavia treenihetkiä kaikille! 

keskiviikko 16. kesäkuuta 2021

Miten on mennyt? -Sittenkin ihan hyvin

 Viime aikoina olen tuntenut itseni hieman itsekeskeiseksi: elän omassa pienessä kuplassani, mutta muut ihmiset jäävät herkästi huomioimatta. No, sellaista sattuu varmasti itse kullekin. Tässä kuplassa ei suinkaan ole tylsää, päinvastoin. Välillä pieni tasapaksuus olisi jopa tervetullutta vaihtelua. Vaikka paljon ikävää on tapahtunut, samalla paljon hyvääkin. Jopa niin hyvää, että olen havahtunut ajatukseen "ensimmäisen kerran elämässäni asiat ovat harvinaisen hyvin!"

Sain työpaikan! 

Tämä oli jälleen suuri asia. Te jotka olette lukeneen blogiani sen ensimmäisistä vuosista lähtien tiedätte, ettei työelämässä oleminen siinä pysymisestä puhumattakaan ole ollut itsestäänselvyys. Itse pidän kovana juttuna matkaa laitostuneesta anorektikosta ihan tavalliseksi työntekijäksi. Opiskelu oli ensimmäinen askel, samoin parisuhde. Vaikkei jälkimmäinen päättynyt onnellisesti, se oli merkittävä tekijä toipumisessa. 

Työelämään siirtyminen tapahtui valmistumisen jälkeen pikku hiljaa. Toki kesät tein rippikoulutyötä, mutta lukuvuoden aikana panostin vain opiskeluun. Okei, ja liikuntaan. Aloitin keikkatöillä, jotka vähitellen pitenivät. Kesäisin pääsin yhä rippikoulutyöhön. Lopulta sain ensimmäisen pitkäaikaisen työn, mitä seurasi toinen. Nyt jatkoa tulee hyvin samankaltaisessa työssä, mutta fyysisesti eri paikassa.

Töiden jatkuminen merkitsee minulla taloudellisen turvan ohella mahdollisuutta selkeään arkeen ja tekemiseen jossa voin kehittää omaa osaamista. Merkittävänä plussana on ollut myös se, että pidän työstä mitä olen saanut tehdä. 











Seison omilla jaloillani

Pysyminen työelämässä mahdollistaa myös taloudellisen itsenäisyyden. Äkkiseltään tällaisesta iloitseminen voi kuulostaa oudolta. -Ainakin näin keski-ikää lähestyvältä ihmiseltä. Muistutan taas jälleen taustastani: Olin aina toisten ihmisten tai jonkin tahon varassa. Toisaalta aiemmat vuodet käytännössä pakottivat hyvinkin säästäväiseen elämäntyyliin, mikä on iskostunut hyvin syvälle. Uskon että tästä ominaisuudesta on hyötyä, mutta elämä tulee olemaan paljon rennompaa sillä saman tason säästäminen ei ole enää pakollista.  

Voin itse valita mitä teen

Voin treenata ja luistella mahdollisuuksien salliessa miten paljon haluan. Voin lukea kirjoja, harjoittella soittamista jne. Ensimmäisen kerran elämässäni vuosiin saan elämää myös omaa elämääni. Ehkä tässäkin osa kummastelee miksen olisi aiemmin voinut. Se ei vain ollut mahdollista. 











Olen sen verran "tylsä" ihminen ettei vapaus omaan elämään tarkoita holtittomuutta. Ei baari-iltoja, ulkomaanmatkoja (ehkä joskus voisi?), ei yletöntä shoppailua tms. Minulla tulee olemaan lupa tehdä myös asioita joista itse pidän. Se tuntuu hyvältä. Erityisen vapauttavaa on, etten joudu enää kantamaan minulle kulumatonta vastuuta. 

Oman "omassa paikassa"

Tämä on myös suuri asia. En olisi uskonut olevani kotiseutu -ihmisiä, mutta ilmeisesti olen. Minusta on ollut ihanaa saada palata alueelle mistä olen saanut kasvaa. Vaikka muutto pk-seudulle oli 19-vuotiaana "kova juttu", ehdin saada tarpeekseni. En edelleenkään halua tästä mitään stadi vs. lande -asetelmaa. Pk-seudulla asuessani koin myös paljon mukavaa. Edelleen aika yliopistossa on täynnä hyviä muistoja. 

Olen kuitenkin ihmisenä yksinkertainen: kaipaan enemmän tilaa kuin paljon virikkeitä. Tosin näin edelleen epileptikkona katson paremmaksi asua jossain, missä auto ei pakollinen. Ts. edes jonkinlainen joukkoliikenne ja kauppa kävelymatkan päässä. 

Mutta kokonaisuudessaan tunnen olevani kotona. Täällä ihmiset ovat tuttuja, samoin paikat. Toki muutoksia tapahtuu vuosien varrella, mutta aina jotain pientä jää. Hassua kyllä, en ole koskaan perehtynyt asuinpaikkani historiaan ja kulttuuriin. Ehkä niitäkin voisi hieman katsastaa innostuksen iskiessä. 

Lopuksi

Vaikka aihetta ikäkriisiin voisi olla, päätin skipata sen. On asioita joita elämältä vielä toivon. Ehkä saan ne, ehkä en. Niihin unelmiin tarvittavat palat ovat jo löytyneet. Luoja itse päättäköön saako niistä palasista unelmiani vastaavan kokonaisuuden. Silti kaikesta koetusta draamasta huolimatta tuntuu hyvältä. 



maanantai 14. kesäkuuta 2021

Lisäravinteet, karppaus ja -ton: Mitä näille tapahtui?

 Ruokavalio- ja liikuntatrendejä tulee ja menee. Rehellisyyden nimissä en ole pahastunut fitness -buumin laimenemisesta. Luulen että väliaikaisuuden ohella koronalla oli myös vaikutuksensa. Myös yleisten kuntosalien pakollinen sulkeminen varmasti vähensi mahdollisuuksia harjoitella. Millaisia muutoksia erityisesti ruokavaliovillityksissä on tapahtunut parin vuoden aikana? 

Lisäravinteiden suosio

Mihin mainokset ovat kadonneet? Ruokakauppojen hyllyissä proteiinituotteet ovat kyllä entisellä paikallaan, mutta parin vuoden takainen intoilu tuntuu vaienneen. Itse näitä tuotteita hyödynsin myös aika tavalla. Mutta mitä pidempään taukoa kesti, esimerkiksi proteiinipatukat alkoivat maistua aika liian makealta. Myös proteiinivanukkaat ovat jääneet todella vähälle siinä missä rahkatkin. 

Luulen että osasyynä tähän(kin) on korona. Ns. kunnon ruuan valmistaminen on yleistynyt, ja ilmeisesti sitä kautta yksi jos toinen on havainnut sen riittäväksi. Toki myös kuntosaliharjoittelun väheneminen lienee vaikuttanut lisäravinteiden kulutukseen. En ole perehtynyt tutkimuksiin ja tilastoihin, mutta luulen että erityisesti korona-aikana ns. terveenä pitävien lisäravinteiden suosio sen sijaan kasvoi. Itsekin myönnän käyttäväni vitamiineja ja myös inkivääri on mukava lisä. Erilaisiin öljyihin yms. en ole tuntenut erityistä vetoa. Mieluummin otan "hyvät rasvat" esim. levitteistä ja kalaruuasta. 

Karppaus 

Ei tule ikävä! Ehkä osalle karppaus todella sopi, tai ainakin he väittivät näin. Näin terveydenhuoltoalan koulutuksen joskus käyneenä, ex-anorektikkona ja nykyisenä tauolla olevana harrastekilpaurheilijana uskon monen tekijän vaikuttavan hiilihydraattien määrän arvioimiseen. Omaan liikkumiseeni kuuluu myös lenkkeilyä ja saamattomuuden hellittäessä kovempaa kestävyysharjoittelua. Mutta jo tuossa lenkkeilyssä hiilihydraateille on käyttöä. 

En kannustaisi ketään kieltämään itseltään valkoista sokeria, vehnää yms. ellei taustalla ole jotain vahvaa terveydellistä perustetta. Silloin tällöin, mutta kohtuudella. Itse käytän sämpylöitä leipoessa ihan tavallisia jauhoja, mutta lisään joukkoon mm. kaurahiutaleita ja porkkanaraastetta. 

Itsekin aikoinaan haksahdin karppaukseen. Toisaalta anorektikolle karppaus on vain mahdollisuus karsia ruokavalio todella köyhäksi, tekosyys jättää ruoka-aineita pois. Eli tämä saattoi osaltaan vaikuttaa olotilan heikkenemiseen. Yleisesti en kannata edes "terveillä" ihmisillä liian rajoittavia ruokavalioita, sillä ne jos mitkä tahtovat johtaa syömisen muuttumiseen pakkomielteiseksi toiminnaksi. 

Vegaanius

Vegaaniuteen osalla liittyy ideologinen tausta, osa taas on muuten vain kiinnostuneita. Vegaaniuden yleissuosio sellaisenaan näyttäisi olevan laskusuunnassa, mutta eläinkunnan tuotteita näytetään hyödyntävän vähemmän eri syistä: ilmasto ennen eläinten oikeuksia. Ehkä ilmastokysymykset osaltaan ovat vaikuttaneet erityisesti siihen, millaisia kasviperäisiä tuotteita ihmisten toivotaan käyttävän. 

Soija oli ennen kova juttu. Rehellisyyden nimissä tofua olen kaivannut. Myös soijamaito on kelvannut kahvin kaveriksi. Toisaalta soijatuotteet eivät kuulu ilmastoystävälliseen kategoriaan, mutta niiden rinnalla kauraa on hyödynnetty ahkerasti. Nyhtökaura oli mielestäni hieno idea. Valitettavasti vatsani ei tahtonut minun liittyvän kuluttajiin. Sen sijaan kaurakerma -ja maito sekä kaurajäätelö saavat minulta täydet pisteet. Vaikka kaurakermaa on kritisoitu kerran jos toisenkin "feikkiydestä", olen sitä käyttänyt. No, voiko kuohukermaa kutsua terveystuotteeksi?

Kasvisruoka yleensä..

Ihan yleisesti kasvisruuan hyödyntäminen on (mielestäni) on vimeinkin matkalla kohti kompromisseja: kasvisruokaa on hyvä lisätä, mutta ilman velvoitteita ryhtyä täysin kasvissyöjäksi. Pidän tätä skenaariota realistisena. Toki joko-tai -persoonia on, ja tulee aina olemaan puoleen ja toiseen: En ole kani! vs. Maito on murha! Itselläni alkaa olla sen verran ikää, että jätän roolin sovittelijana noiden kahden välissä. 

Pidän positiivisena käänteenä myös ns. lähiruuan suosimista. Vaikka aiemmin totesin pitäväni soijatuotteista, maailmani ei murene jos huomio kiinnittuu lähempänä tuotettuun ruokaan. 

-ton 

Maidoton, viljaton, gluteeniton, sokeriton jne. Yksi tai useampi ruoka-aine jätetään pois. Itse aikoinaan kokeilin maidon vähentämistä iho- ja vatsaoireiden helpottamiseksi. Kieltämättä se auttoi, mutta mukana saattoi olla ns. lumelääke.efekti. Todellisuudessa ajatus parantavasta vaikutuksesta saattoi esimerkiksi vähentää stressiä ja sitä kautta helpottaa oireita. 

Saatan olla väärässä, mutta erityisesti venhättömyys ja viljattomuus eivät ole enää samanlaisessa suosiossa kun joskus. Luulen että nämä liittyivät osaltaan fitnes -buumiin kuuluviin trendeihin näkyvän sikspäkin metsästyksessä. En tosin kiellä etteikö joiden ruoka-aineiden jättäminen pois tai vähentäminen voisi oikeasti auttaa joitakin. Omalla kohdallani en tiedä mikä oli hyötyjen todellinen syy. 

Näin jälkeenpäin pidän ruoka-aineiden välttämistä ilman ns. pakollista syytä (esim. allergia tai muut  terveydelliset syyt) parhaana vaihtoehtona. Itse joudun perisuomalaisen rasva-aineenvaihdunnan vuoksi tarkkailemaan millaisia rasvoja syön. -Ja kokeilin kyllä täysrasvaisten tuotteiden suosimista. Veriarvot näyttivät "hyödyt". Mieluummin kohtuus kaikessa. 

Yhteenvetoa

Koronan vaikutukset näyttävät ilmenevät selkeästi, mutta toisaalta trendien väliaikaisuudesta. fitness -tyyppisen urheilun sijaan ihmiset ovat kiinnostuneempia ruuan eettisyydestä, mutta toisaalta vaikutuksesta hyvinvointin. -Ja terveenä pysymiseen. Itse pidän positiivisena käänteenä kotiruuan, tai ylipäänsä itse tehdyn ruuan suosion kasvua. 

Itse kannatan ilmastokysymyksissä realismia ja maltillisuutta, ja toisaalta paluuta vanhaan. -Siis aikaan jona Suomessa ruoka tuli lähempää. Kaikkien elintarvikkeiden kohdalla tämä ei tietenkään ole mahdollista. -Ainakaan riittävässä mittakaavassa. 

Jos jotain posiitivista uskallan koronalta toivoa (en viittaa testituloksiin), niin juuri sellaista käytännön järkeä ja innostumista itse tekemiseen. Toki toivon myös, että ravintoloiden tilanne pääsisi paranemaan. Toisaalta myös ylipäänsä terveempi suhtautuminen ravintoon ja liikuntaan olisi toivottavaa. 

Millaisia muutoksia sinä olet havainnut erityisesti ruokavalioon liittyvissä trendeissä?