Osaatko ottaa vastaan palautetta?

Positiivinen palaute, kriittinen palaute, negatiivinen palaute, rakentava palaute, näitähän riittää. Palaute ilmiönä ei rajoitu vain opiskeluun tai urheiluun. Sitä kohdataan niin työelämässä kuin tavallisessa arjessakin. Jälkimmäisessä palautteen antaja lienee allekirjoittanut itse, ainakin aikuisiällä. Lapsuudessa sen sijaan oli mahdollisuus muiden arvioon esimerkiksi huoneen siisteydestä, koulumenestyksestä, ensimmäisistä kokkausyrityksistä yms. Sosiaalisissa tilanteita palautetta käytöksestä tai vaikkapa verbaalisesta ulosannista sen sijaa vielä aikuisenakin. Henkilökohtaisesti yritän asennoitua kaikenlaiseen palautteeseen positiivisesti, sillä erityisesti muu kuin oma palaute voi olla merkitävä tekijä kehittymisen kannalta monella osa-alueella.

Reaktio palautteeseen
Se miten palaute otetaan vastaan, vaihtelee ihmisillä laidasta laitaan. Aivan apaattista vastaanottoa tuskin löytyy, ellei luonne satu olemaan rautaa. Tässä olisi muutama ryhmä:

Hyväksyjät: He eivät näytä hätkähtävän palautteesta. He kuuntelevat loppuun, nyökkäävät, ehkä hieman pahastuvat ainakin negatiivisen palautteen kohdalla, mutta kuitenkin prosessoivat ja pohtivat kuinka he voisivat muokata toimintaansa tai työskentelyään jatkossa. Onnistuneen palautteen käsittelemisen johdosta he saattava saada aikaan esimerkiksi suuria keksintöjä.




Musertuvat: Jotkut ottavat palautteesta itseensä (paitsi positiviisesta), ja heidän itsetuntonsa musertuu täysin. Yleensä he ovat riippuvaisia posiviitisesta palautteesta, sillä se pitää heidät maan päällä, jossa he muuten roikkuvat todella hapertuneen itsetunto -köyden varassa. Kun korjattavia asioita tuoda esille, tämä henkilö käsittää epäonnistuneensa täydellisesti, eikä lainkaan näe mahdollisuuksiaan kehittyä.



Loukkaantujat: Tässä lieneekin kimmoisin ryhmä! Positiivinen palaute kuuluu osaksi luonteenpiirteitä, joten siitä turha edes mainita. Tosin muistutus siitä, että palautteen antaja ymmärtää millainen aarre hänellä on edessään. Kriittinen palaute sen sijaan sinkoaa takaisin. Tavallisesti vastaus on kooste siitä, mitä kaikkea palautteen antaja itse tekee väärin, ja kuinka hänellä ei ole oikeutta arvostella muita tuohon sävyyn. Yleensä loukkatuja leppyy riittävien anteeksipyyntöjen jälkeen, mutta muistutuksena hän saattaa harjoittaa vielä hetken mykkäkoulua. Sitten kaikki onkin taas hyvin.



Millainen itse olen saadessani palautetta?
Olen pyrkinyt hyväksyjäksi, mutta turhan usein hyppään musertujien kategoriaan. Olen perfektionisti, mutta vähitellen olen oppinut ottamaan palautteen ns. lahjana. Harmillisen usein käännän kriittisen palautteen tai korjattavat asiat epäonnistumiseksi, mutta onneksi suunta alkaa olla parempi. Jos totta puhutaan, ottaisin vastaan ihan vain kehuja ja muuta positiivista palautetta! Negatiiviset ja parannettavat asiat kun ovat niin masentavaa kuultavaa.. Olenko tekopyhä jos en miellä itseäni loukkaantujien ryhmään? Itse asiassa lapsena ja nuorempana siihen(kin) myönnän kuuluneeni.

 Jostain syystä vuodet lisäsivät itsekriittisyyttä kenties hieman yli tarpeidenkin. Huonona puolena tässä on se, että uskon helposti myös aiheettoman palautteen. Nyt kyse ei siis ole rakentavasta palautteesta, vaan toteamuksista tyyliin "ehkä sinä et vain pärjää tässä" tai "ehkä et vain osaa", tai tarkemmin ottaen "ehkä olet vain huono tässä etkä opikaan". Tuohon jälkimmäiseen tuli eksyttyä turhankin usein. No, minusta kyllä tuntuu siltä, että joissain asioissa olen erityisen surkea. Mm. pussilakanan laittaminen ja ikkunoiden peseminen kuuluvat näihin. Ja navigointi! Jääköön luettelo tähän, muuten kirjoittamiseen menisi ikä ja terveys.



Aivan kuten palautteeseen liittyvä osa-aluekin, uskon että palautteen käsittelemisessä voi kehittyä. Jos ystävä toteaa kommenttini olleen tavalla tai toisella loukkaava, kenties olen todella valinnut sanani miettimättä sen enempää. Jos kirjoitustehtävän rakenne on hajanainen, kiinnitän asiaan jatkossa enemmän huomiota. Tottahan toki kriittinen palaute kirpaisee varmasti aina, vaikka se ei päällepäin näkyisikään. Kai se palaute pitäisi vain oppia käsittämään reittinä ylöspäin.

Miten te koette palautteen saamisen? Oletteko kehittyneet palautteen käsittelyssä vuosien mittaan?

Oikein mukavaa tiistaita kaikille! Ottakaamme vastaan vain kehuja! ;D

Parantunut aineenvaihdunta: mitä tapahtui?

Edellisessä onnistumistekstissä tuli mainittua aineenvaihdunnan nopeutuminen. Minähän olen siinä kriittisessä iässä, jonka aikana aineenvaihdunta tahtoo hidastua. Asiaa eivät liioin auttaneet syömishäiriöajoilta jääneet ruokailutottumukset. Toisaalta jos tarkkoja ollaan, ne taitavat olla harvinaisen yleisiä tapoja: pitkät ateriavälit, liian vähän proteiinia, hiilihydraattien karttaminen jne. Muutamat "oireet" saivat lopulta pohtimaan kannattaisiko asialle tehdä jotain. Painon nouseminen ei ajatuksena houkuttele, mutta joskus elämä ja olosuhteet voivat sellaiseen johtaa. Toisaalta uskon edelleenkin myös siihen, että omalla toiminnalla ja valinnoilla voi asiaan vaikuttaa, ainakin jossain määrin. Ehkä yksi osaksi minusta riippumaton vaikuttava tekijä on nukkuminen, vai pikemminkin jonkinasteiset uniongelmat. Ei pahat, mutta ajoittain ne vaikuttavat yleiseen jaksamiseen, ja toisaalta myös koko kehon toimintaan ja myös aineenvaihduntaan. Tässä muutamia asioita jotka uskallan lukea merkeiksi parantuneesta aineenvaihdunnasta... tai sitten aikaisesta menopaussista?

Palelemisen väheneminen. Vielä vuosi sitten palelin herkästi, mikä osaksi johtuu huonosta ääreisverenkierrosta. Tai pintaverenkierrosta? Raynayd ei ole jättänyt rauhaan, mutta oireet ovat onneksi vähäisempiä näin lämpimämpään aikaan. Nykyään tarkenen ongelmitta vähemmissä vaatteissa. Aivan nakkipellenä en siis hyppele, mutta esimerkiksi pitkähihaisia tarvitaan harvemmin. Myös jäällä olen pärjännyt jopa tuossa kylmemmässä hallissa pelkillä thermolycratikoilla, joita moni pitää liian vilpoisina ilman kerrastoa. Treenitakin alle on riittänyt hyvin yksi pitkähihainen. Vuosi sitten tarvitsin villatakin näiden lisäksi.. "tuplahanskat" pitää edelleenkin olla, sillä käsiin asti lämpö ei ole päässyt.

Liikkuessa riittää energiaa. Tämä on todella mukava ilmiö! Osaksi asiaa on todennäköisesti auttanut aerobisen lisääminen, mikä toisaalta järverissä määrin vaikuttaa positiivisesti aineenvaihduntaan. Energisyys ulottuu myös muuallekin, eli siis ihan perusarkeen. Aikaansaamattomuuteen ja laiskuuteen sen sijaan ei ole löytynyt "hoitokeinoa".

Ruoka maistuu! En tiedä muistutanko enemmän jyrsijää vai pikkuvauvaa, mutta ruokaa pitää saada muutaman tunnin välein. Miten tämä näkyy kropassa? Ei mitenkäään, itse asiassa yritän rohkeasti jatkaa lisäyksiä.

Hikoilun  lisääntyminen.Tätä tosin voi olla vaikea mieltää positiiviseksi. Tosin erityisesti nuo päiväsaikaan tehdyt juoksulenkit johtavat siihen, että suihkussa on ravattava pari kertaa päivän aikana. Sen ohella että harmittelen veden kulumista, iho vaatii lisää kosteutusta. Tähän mennessä tuo Cienin (yllätyittekö?) kuivalle iholle tarkoitettu kosteusvoide on pelannut hyvin. Voide levittyy hieman huonosti, mutta kosteuttaa tehokkaasti. Mutta hikoilu -osio jääköön tähän ennen siirtymää liian tarkkoihin yksityiskohtiin.

Jälkimmäisen hyväksyn vaikka en osaa siitä aina iloita. No, kuuluu asiaan. Muut muutokset ovat sen sijaan tulleet todella positiivisina asioina. Aluksi projekti tuotti ongelmia, mikä osaksi johtui malttamattomuudesta. Nämä asiat vaikuttivat kuitenkin eniten:

- Päivittäisen energiamäärän lisääminen asteittain. Proteiinin ohella "hiilarikammoisten" kannattaa rohkeasti lisätä myös hiilihydraatteja. En minunkaan kroppani vieläkään kiitä esimerkiksi pasta-annoksista, mutta riisikakut ja kaurahiutaleet esim. smoothieissa ovat olleet kätevä lisä.

- Aerobinen liikunta säännöllisesti, mutta maltillisesti. Ei siis joka päivä juoksulenkkejä, spurtteja tms. Tavallista lenkkeilyä ei missään nimessä kannata väheksyä hyötyliikunnasta puhumattakaan!

- Lihasmassan lisääminen. Tämän ei tarvitse tarkoittaa kehonrakanta -kategoriaa. Mutta jopa teologian kandidaatti ymmärtää, että suurempi määrä lihasmassaa vaatii enemmän energiaa. Aamen.

 

- Lepo. Tässä vaiheessa voisin siteerata kolmatta käskyä: "Muista pyhittää lepopäivä." Tämä pätee hengellisen elämän ohella myös kehon hyvinvointiin. Palautunut lihas ja kroppa ylipäänsä toimii paremmin, ja näin ollen tajuaa käyttää energiaa hyväkseen. Olen edelleenkin sitä mieltä, että ihmisen keho on harvinaisen fiksu, mutta samalla harvinaisen tyhmä.

Jos minun pitäisi "mainostaa" näiden muutosten tekemistä, en lähtisi ulkonäöstä, vaan ihan yleisen olotilan positiivisista muutoksista. Samaan aineenvaihduntaan en ehkä yllä mitä se kymmenen vuotta sitten on ollut, etenkin kun iän karttuessa suuntaa tahtoo usein olla alaspäin. No, minkäs sille mahtaa, ei auta muu kuin nauttia elämästä! Mutta tosiaan, tuo energisyyden lisääntyminen on ollut tervetullut muutos, sillä fyysinen energisyys tahtoo vaikuttaa positiivisesti myös henkiseen hyvinvointiin. Kun energiansaanti lisääntyy, voi syömiset muuttaa rennompaan suuntaan, samoin liikkumisen. Jos yksittäisinä päivinä motivaatio on tasoa nolla, saadaan yksi lepopäivä kokoon. Yhteenveto: olo on yksinkertaisesti parempi kuin ennen.

Jokaisen arki on erilaista, jolloin muutosten tekemineen ei ole yksiselitteistä kaavaa. Esimerkiksi syöminen usein voi olla aluksi vaikeaa. Itse suosin näissä tilanteissa nopeita välipaloja, siis sellaisia jotka saa syötyä yksittäisen minuutin aikana. Ilmiö nimeltä "ruuasta nauttiminen" jää vähäisemmäksi, mutta joskus on hyvä muistaa, että ruoka on myös polttoainetta.

 Aerobisen treenin ei tarvitse ainakaan minun mielestäni tarkoittaa tunnin tai pidempään kestävää juoksulenkkiä. Vartin jolkottelukin saa verenkiertoa vilkastumaan, ja on itse asiassa realistisempi matka aloittelijoille. Jos olisin jo alkussa pusertanut tuon 5 km:n juoksulenkin, homma olisi loppunut parin kerran jälkeen. Sama pätee lihastreeniin. Alussa on hyvä kokeilla vaikka paria punnerrusta esimerkiksi aamulla ja päivällä kotiinpääsyn kunniaksi. En laittaisi määrää ensisijaiseksi tavoitteeksi, vaan sen, että harjoittelu muuttuu rutiiniksi. Kyllä ne määrät lisääntyvät kun kaksi toistoa alkaa käydä tylsäksi. Itse olen hyötynyt kotitreenin puolella myös kahvakuulasta ja vastuskuminauhasta. Myös käsilläseisontaharjoitukset seinää vasten ovat olleet hauskaa vaihtelua.

Toisaalta myös baletti voisi olla omanlaistaan vaihtelua?

Oh ballet.. 
Mihin oikeastaan pyrin näillä teksteillä? "Hei, minä onnistuin, olen paras ja te muut surkeita!!" No en sentään. Sen sijaan toivon, että tekstini motivoisivat erityisesti saman menneisyyden omaavia, mutta toisaalta myös keitä tahansa. Koska ruokavalio ja liikunta ovat nykyään vain ja ainoastaan tietynlaiseen ulkonäköön tähtäävää, toivon että saisin ajan myötä lukijoistani tätä ajatusta vastustavia kerettiläisiä. Heidän tulisi sortua seuraaviin ajatusvirheisiin: liikunta voi olla hauskaa ja rentoa, syöminen on välttämätöntä ja voi olla jopa mukavaa, jokaista syötyä tai kulutettua kaloria ei tarvitse huomioida ja että lepopäivä ei ole rikos. Ja mitä ulkonäköön tulee, se kyllä ilmenee "oireina". Yleensä hyvä olo sekä fyysinen ja henkinen hyvinvointi tahtovat vaikuttaa ulkonäköön positiivisesti. Kyse ei ole kehon koosta, rasvattomasta olemuksestatai pullistelevista lihaksista. Kun ihminen voi hyvin kokonaisvaltaisesti, sen kyllä huomaa!

Oikein mukavaa päivää kaikille!

Vähän lisää luistinkengistä..

Nytpä lienee kenkätekstin jatko-osan aika. Sain tosiaan hieman lisää kokemustekstiä, mistä olen todella kiitollinen! Jotta en kehuisi ainoastaan Risportia, otetaan vähän muitakin merkkejä mukaan. Jälleen on hyvä muistuttaa, että me ihmisotukset olemme yksilöitä, samoin jalkamme. Jos kapeajalkainen tuttavani kehuu minulle käyttämäänsä kenkää, minun, leveäjalkaisemman ei kannata rynnätä hankkimaan samanlaisia. Ei ainakaan samalla lestillä.

Tähän liittyen tulkoon hieman lisää nippelitietoa: Luistimien lestit merkitään tavallisesti kirjaimilla. Yleensä kokoja on kolme. Risporteissa ainakin lestikoko merkitään kirjaimilla A, B, ja C. Järjestys on pienimmästä suurimpaan, eli A-lesti on kapein ja C-lesti levein. Yllättäen minulla on C-lesti. Toinen merkintätyyli menee kirjaimin N, M ja W. Nämä tulevan suoraan lyhennyksistä: N= narrow, M= medium ja W= wide. Toisin sanoen kapea (N), keskikokoinen/medium (M) ja leveä (W). Lestikoon määrittäminen lienee helpointa liikkeessä, mutta myös kotona mittanauhan kanssa pääsee pitkälle.

Jackson -merkistä olen kuullut paljon positiivisia kokemuksia niin aloittelijan luistimen kuin pidemmälle ehtineiden kannalta. Näin ystävälläni kyseisen merkin kengät, ja leveys näytti sellaiselta että itsekin voisin harkita. Aloittelijan luistimina Jackson Artiste on saanut kehuja. Tosin taitorullaluistelun kannalta nämä ovat haasteelliset, sillä terä on kiinnitetty kenkään valmiiksi. Toisaalta jos käytettyinä voi olla mahdollista saada myös pelkät kengät? Tämä selviää helpoiten laittamalla ilmoitusta nettikirppareille. Artistessa ei kuulemani mukaan ole sitä paljon moitittua toppausta. Mahdollisesti sellainen löytyy Riedelleistä, mutta tämä on vasta pelkkää kuulopuhetta. Alla oleva kuva on kopioitu Lucky Skate -liikkeen sivuilta. Kuvassa ovat siis Jackson Artistet. Ainakin omasta mielestäni kenkä on myös ulkonäöllisesti tyylikäs ja Edeoihin verrattuna korko näyttää perinteisemmältä. Mutta ulkonäkö on tietenkin paremmin jättää toissijaiseksi kriteeriksi.. Mutta aloittelijoiden kengistä tämä malli on saanut positiivista palautetta.



Jacksonin muut kengät ovat saaneet tosiaan positiivista palautetta, mutta myös jokunen negatiivisempi kokemus löytyi. "Jackson -kengät ovat minusta hyvin istuvia. Edullisissakin Jacksoneissa on ihan kohtuullinen hinta-laatu suhde." Se tosiaan että moni kehuu tätä merkkiä ei tarkoita että olisi jokaiselle paras mahdollinen vaihtoehto. "Kokeilin itse viime viikolla luistimia ostaessa risportin lisäksi jacksonin kenkää. Oli joku 309e maksava lucky skatessa.. mallia en muista. Sama koko kummassakin luistin merkissä. Risport tuntui heti miellyttävältä jalassa, jackson painoi varpaita eikä muutenkaan istunut mitenkään." Jälkimmäisessä kommentissa on havaittavissa jälleen se järkevä teko, että sovittaminen tehdään huolella. Tärkeää tosiaan on, että kengän tulee tuntua mahdollisimman mukavalta jo alussa. Mikään terveyskenkähän taitoluistin ei ole, mutta liian toiveikas ei kannata olla kengän muokkautumisen kannalta. Tilaa tulee harvemmin lisää, mutta liikkuminen kengän kanssa helpottuu kun varsi pehmenee. 

Sitten vuoroon pääsee minulle tuntematon ja sekavia tunteita sekä unettomia öitä aiheuttanut Wifa -merkki. Alkuun kuulin lähinnä negatiivista palautetta, mutta sitten myös positiivista. Mitä tästä opimme? Jalat ovat tosiaan erilaisia, eli kannattaa varmuuden vuoksi testata kaikkea paitsi.. no, moni varmasti osaa tuon viisauden loppuosan. "Mun ekat oli Jacksonit ja ne oli hyvät aloittelijan luistimet, se oli sellanen paketti, artistic?, monella aloittelevalla aikuisella on niitä nähny, seuraavat oli wifat ja ne oli hirveet". Toisaalta tässä olisi toisenlainen kokemus: "Minulla on ollut risport, jacson, edea kaikki hajosivat alle parin vuoden. Wifat ovat ainoana kestäneet kun ottaa pykälän kovemmat kuin taidot edellyttävät. Alussa aika kovat mutta nahkaisena muokkautuu koko ajan jalassa. Minulla on kapea jalka ja erityisesti kantapää. Olen aika pitkä joten kenkä joutuu tosi koville." Eli jos pituutta on reilummin, kannattaa Wifaa ainakin testata. Vaikka tuossa alkuun tuli painotettua vain jalkoja, koko fysiikka vaikuttaa paljon. Minunkaltaiselleni anti-hongankolistajalle eivät varmaan soveltuisi niin hyvin, mutta siinä vaiheessa kun pituutta on enemmän, on riittävä tuki varressa tärkeä. Wifat mitä ilmeisimmin toimivat myös jos jalka on kapoisempaa mallia. Yksi tuttava totesi että Wifan kenkä sai vaivaisenluut oireilemaan. Jos siis lestikoko on pieni, kenties Wifa voi olla hyväkin kenkä? Alla olevasta kuvasta näkyy jossain määri erityisesti kapeneva kärki. 





Risporteihin palatakseni Risport Laser on myös saanut aloittelijoiden puolelta positiivisia kommentteja. Kyseistä mallia ei tosin enää valmisteta, mutta jos oikein muistan, vastaava versio olisi RF4. Itsekin luistelin niillä todella monta vuotta, kunnes varsi pehmeni vähän turhan paljon.  "Minua palvelivat Risport Laser luistimet melkein kymmenen vuotta. Sääli ettei niitä enää tehdä. Minulla on lyhyet sääret. Pohkeet siis alhaalla. Luistinkenkä ei saa olla korkea." Vaikka jotain malleja ei enää valmisteta, niillä on yleensä ns. uudistettu versio. 

Riedell merkkinä on vielä selvittämättä, haasteena on monelle hinta. Toisaalta myös yksi kokemus löytyi:  "Meillä ollut käytännössä aina Riedell kenkiä. Lämpömuokattavat kengät. Ovat sopineet hyvin jalkaan. Ei paina, purista eikä hierrä. Ja lapsen helpompi kiristää ne itse koska jalkaterän kohdalta pehmeät ja joustavat." Nämä tulivat tosiaan lapselle, mutta toisaalta saman ominaisuudet ovat varmasti aikuisellekin ihan mukava juttu. 

Valmiita taitorullaluistinpaketteja eri malleista löytyy Nice-Skaten sivuilta. 

Tässä jälleen vähän kenkäkokemuksia, toivottavasti tekstistä oli aiheesta kiinnostuneille apua!

Taitorullaluisteluun liittyen: vähän lisää kengistä

Vaikka syksyllä rullaluistelukausi kääntyy loppusuoralle, saattavat Suomen kelit mahdollistaa harjoittelun jatkamisen ties miten pitkään! Ja minun tuurillani lunta satelee reilusti syyskuussa ja pysyy jääräpäisesti maassa seuraavaan toukokuuhun asti. Kirjoitin aikaisemmin luistinkenkien valitsemisesta, ja nyt tekstille tulisi hieman jatkoa kerättyjen kokemusten kera. Aikaisempi kenkäteksti löytyy täältä. Tekstissä käytettyjen esimerkkien henkilöt ovat siis taitoluistelijoita, mutta henkilökohtaisten kokemusten perusteella voin todeta, että kengän suhteen nämä lajit ovat rinnastettavissa. 

Kenkään valitetessa asiaan vaikuttaa paljon se, miten pitkään on luistellut, miten usein luistelee, laji, elementit ja tietenkin jalan malli. Jos olet aloittelija, kannattaa se ottaa huomioon sopivaa kenkää metsästäessä. Mikäli kokemusta on jonkin verran kertynyt jään puolella, itse suosittelisin samankaltaista tai peräti saman merkin kenkää kuin jäällä on käytössä. Taitorullaluistimet ovat siinä määrin haasteellisemmat, että itse en ainakaan testailisi liikaa. Vaikka rahaa olisi käytettävissä rajattomasti, en myöskään suosittelisi aloittelijalle "pro-tason" kenkää. Miksi? Vähän luistelleelle (niin terällä kuin pyörillä) kenkä ei välttämättä sovellut jos perusluistelu on harjoitteilla ja elementeissä ollaan vasta alkumetreillä. Tämä ei toki tarkoita sitä etteikö pro-tason kenkää saisi ostaa, mutta on hyvä miettiä onko valinta kannattava. Siteeraan tässä yhtä, erittäin hyvää pohdintaa: Mun kokemukseni on, että ainakin alussa ei ole vielä iso merkitys mitkä kenkiä käytät. Tärkeä vaan, että ne ovat sopivat kokoiset ja mukavat. Toki minulla ei koskaan ollut tärkeä kengät ja terät, mun filosofia on, että elementtiä minä teen eikä mun luistimet :) 

Pariluistelun voi käyttää ihan sama kengät ja terät, mitkä käytetään yksäriin.
Ainakin minusta olisi hyvä pohtia kannattako esim. bronze luistelijan ostaa esim. Edea Jazz, Piano kengät, onko hyvä käyttää huippukengät, kun olet vielä opiskelemassa yksiöishyppyjä.. Tästä voi olla eri mielipiteitä, ainakin minusta tuntuu, että turha maksaa sen vaiheessa 600 euroa kengistä. Mainitut Edean merkit ovat tosiaan kalleimmasta päästä, ja tarkoitettu nimenomaan todella vaikeuden elementtien harjoitteluun. Jos työn alla on valssihyppy, neloishyppyihin voi olla sen verran matkaa että useamman satasen säästäminen vähän yksinkertaisemmilla kengillä ei välttämättä ole niin hirveä ratkaisu. Raskaamman sarjan harjoittelijoille mainittu Edea Piano löytyy kyllä Nice Skaten valikoimasta täältä. Tässä vielä kuva kyseisestä kengästä, mikä on kieltämättä varsin tyylikäs!

Aloittelevilla aikuisilla Edean kengän malli Overture on ilmeisesti ollut varsin yleinen. Tämä malli löytyy myös Nice Skaten valikoimasta rullien kera täältä. Kenkä sopii ainakin tuotekuvauksen perusteella axelin ja kaksoishyppyjen harjoitteluun, eli varsi on todennäköisesti tukeva myös taitorullaluistimiin. Edea Chorus sen sijaan on vähän "raskaamman sarjan" kenkä, mikä minullakin on taitorullaluistimissa. Tosin jos jämäkämpään kenkään tottumaton nämä ottaa käyttöönsä, kannattaa varustautua silikonipehmusteilla, eli nk. geeliputkella. Saman mallin kengässä voi myös olla joskus eroja.  toiset Chorukset yllättivät. Ensimmäisissä on pakko käyttää silokonipehmustetta, koska varsi ja kielen reuna painavat sairaasti. Toisissa ei tällaista ongelmaa ole. Eli sellaisen ohjeen voisi antaa, että kokeile useampi pari, jos mahdollista. Istuvuudessa voi olla eroja. Tässä tosiaan otettiin hyvin esille se, että sovittaminen kannattaa, ja vähintään yhtä paljon kannattaa varata riittävästi aikaa. Edean kengissä on tosiaan tämä oma ulkonäkönsä, mikä ilmenee erityisesti koron mallissa: 

 

Itse olisin ensimmäisenä hommannut jäällä käyttämäni RF2 -malliset kengät, mutta saatavuus käytettynä oli huono, enkä raaskinut ostaa uusia. Itselläni on jalkaongelma jos toinenkin, muun muuassa järkyttävät vaivaisenluut. RF2 -kenkä on riittävän leveytensä vuoksi ollut varsin armollinen,  ja varsikin on tosi tukeva. No, jäällä treenatessa niin tukeva että geeliputken oli pelastettava tilanne. Nice Skaten sivuilta löytyy myös mainittu malli rullien kera täältä. Lisäksi tarjolla on Risportilta RF1, RF3 sekä Risport Royal. Jälkimmäisessä on panostettu myös estetiikkaan varsin nokkelasti: 

Tosin ulkonäköä ei kannata laittaa luistinkengän ensisijaiseksi valintakriteeriksi. Kaikki mainitut mallit on tarkoitettu kilpaluisteluun, ja vähintää kaksoishyppyjen hyppimiseen, mikä kannattaa huomioida jälleen varren jämäkkyydessä. Olen ehkä hieman puolueellinen, mutta itse olen tuohon Risportiin tykästynyt! Siksi joudun myöntämään että Edean Chorus -malli on myös toiminut hyvin. 

Jos suinkin mahdollista, kengän sovittamista ei voi painottaa liikaa! Käytettyinä ostettuina voi sovittaminen toki olla haasteellista, etenkin jos myyjä asuu toisella puolella Suomea. Tässä vaiheessa kannattaa pyytää pohjallisen mitat ja verrata niitä oman jalan mittoihin. Muussa tapauksessa ei kannata ostaa vain sellaisia kenkiä jotka näyttävät kivalta ja hinta on sopiva. Välillä toki voi käydä niinkin, että kaupassa tai muussa ostotilanteessa kenkä istuu hyvin, mutta harjoittelun alkaessa ja lisääntyessä tulee hankaluuksia. Erilaisilla pehmusteilla voi ongelmasta riippuen helpottaa tilannetta, mutta jos kenkä todella puristaa, eivät suojat auta. Joskus luistimia on mahdollista muokata, venyttää yms, mutta kotikonsteissa lienee omat riskinsä. Jotkut kengät taas paremmin tiettyyn jalan malliin kuin toiset. Mulla itsellä oli joskus risport laserit, olivat hyvät. Seuraavat luistimet olivat riedellit (malli joka vuosia sitten lopetettu). Tykkäsin näistäkin todella paljon mutta kenkä pehmeni ja jalka kasvoi ja jäivät pieneksi. Edean chorukset(vanhempi malli) tulivat seuraavaksi. En tykännyt näistä luistimista ja painoivat pikkuvarpaita vaikka koko oli oikea. Vaikka juuri kehuin Edeaoita, on pakko myöntää että verrattuna Risportiin Edeat ovat leveinäkin hieman kapoiset. Olen yrittänyt helpottaa tilannetta löystämällä nauhoja. Eli jos jalka on leveämpää sorttia, kannattaa ainakin minun mielestäni hoitaa sovitus todella huolella. 

Entä jos kenkä osoittautuu turhan suureksi? Minulla ei ole kokemusta selkeästi liian suurista kengistä, vaikka nuo juuri kehutut RF2 -kengät ovat ehkä hieman turhan reilut jos sukka on liian ohut. Jos jalka oikeasti liikkuu kengän sisällä miten sattuu, on vaikea keskittyä muuhun luisteluun. Joskus kokoa joutuu muuttamaan reilustikin pienempään. omat Chorukseni menivät vaihtoon, kun Edean standilla todettiin ekat luistimet (koko 280) "kanooteiksi". Nyt käytössä on koko 270 ja kun pohjallista katsoo, niin 265 voisi olla se "oikea koko", mutta sitten koittaisi kyllä jo sellainen ahtaus, että jalat eivät halua huudattaa hoosiannaa. Kummiskin tekeminen helpottui heti, kun luistinkoko pieneni kahdella numerolla. Itse kukin meistä on varmaan lapsena kokeillut vanhempiensa kenkiä, tai ylipäänsä liian suuria kenkiä. Jos jo pelkkä kävely on haasteellista, niin tanssista ei parane edes keskustella. Sama pätee luistimiin. Liian pieni kenkä ei saa olla tietenkään, mutta ylimääräistä tilaa ei saisi olla liikaa. Jalka liikkuu kengässä jonkin verran elementtien mukaan, mutta liukumista ei saisi tapahtua. 

En valitettavasti löytänyt tietoa mallista, mutta useiden negatiivisten kokemusten myötä kehotan välttämään aivan aloittelijoille tarkoitettua kenkää. Kenkä oli kuulemma niin topattu, että luistelu oli todella hankalaa. Eli sen verran saa kenkä olla edistyinelle, että liikkuminen onnistuu. Wifoista olen myös kuullut lähinnä negatiivisia kokemuksia, mutta mallia ei hirveästi markkinoilla näytä olevankaan, siis mitä itse olen katsellut. 

Toivottavasti tekstistä oli apua aihealuetta pohtiville! Seuraavaksi tiedossa on päivitys itse harjoittelusta, nyt nimittäin löytyi todella mukava treenipaikka..

Ohjeita taitorullaluisteluun osa 11: Kukkopiruetti

Viime aikoina taitorullaluisteluun liittyvät ohjeistukset ovat painottuneet hyppyihin ja perusluisteluun. Tällä kertaa voisi olla sopiva hetki kohdata uusi haaste: piruetti yhdellä jalalla ja "oikeaoppisesta" lähdöstä. No, koska variaatioita on niin paljon kuin niitä vain keksitään, on vaikeaa määritellä mikä on oikeaoppista. Ennen piruetin osaamista pitäisi kuitenkin hallita sirklaus takaperin sekä sisäkaari takaperin. Tosin ainakin omasta mielestäni tuo kaari tulee melkein itsestään. Pienenä "ennakkovaroituksena" kuitenkin totean, että taitorullaluistimilla piruetti on haasteellisempi kuin jäällä "tavallisilla" luistimilla. Tekniikka on sama, mutta taitorullaluistimien kanssa joutuu käyttämään enemmän keskivartalon lihaksia. Ja taas kerran ohjeet tulevat valitettavasti "omalla suunnallani", eli pyörimissuunta on vastapäivään.

Kukkopiruetti: Jaan ohjeet seuraaviin osiin: sirklaus, kaari taakse-ulos, lähtökaari, pyöriminen ja ulostulo. Vaikka äkkiseltään näin moneen osaan pilkkominen voi tuntua sekavalta, kokonaisuus tulee olemaan selkeämpi.
1. Sirklaus: Sirklaa takaperin niin, että suunta on myötäpäivään. Aluksi sirklaukseen voi varata enemmänkin aikaa, esimerkiksi täysi ympyrä on hyvä matka.

2. Taakse-ulos sisäkaari ennen pyörimistä: Jätä oikea jalka (joka on ulompi) maahan ja kohota hieman vasenta. Jalan ei tarvitse olla korkalla, pääasia että liu'ut sisäkaarella selkeästi yhdellä jalalla. Anna kaaren mennä niin pitkälle, että se on todella kaari. Rohkea kurvaus siis!

3. Lähtökaari piruettiin: Aseta kädet "kello kolmen" asentoon, eli vasen eteen ja oikea sivulle. Astu oikealta jalalta vasemmalle. Lähde etuperin niin tiukalle kaarelle kuin pääset. Pidä keskivartalon lihakset tiukkoina! Kun lähtökaari on todella syvä, pyöriminen alkaa automaattisesti, Aseta vapaa jalka sivulle niin, että olet X-asennossa.

4. Pyöriminen: Auta hieman käsilla vaudinotossa ja vedä nopeasti rintaa vasten.Vedä vapaa jalka koukkuun samaan tapaan kuin kukkoliu'ussa. Pyöri niin pitkään kuin pystyt.

5. Ulostulo: Kun pyöriminen saa riittää, astu oikealle jalalle ja tee taakse-ulos kaarelle alastuloasentoon.

Yhteenvetona kukkopiruetin voi kuvata esimerkiksi näin: sirklaus, kaari, lähtö piruettiin, pyöriminen, ulostulo. Piruetti on aluksi suorastaan pirullinen liike. Vaikka piruetti onnistuu taitorullaluistimilla, siihen on lähdettä ns. väkisin. Tässä yksi löytämäni video yhden jalan piruetista. Tämä on valitettavasti kiihdytyspiruetti, mutta idea on sama kuin kukkopiruetissa, asento vain hieman erilainen: https://www.youtube.com/watch?v=qfyJBwfWZuA

Mukavia treenihetkiä!

Kuulumisia ja ohjeita taitorullaluisteluun osa 10: kävelytien hyödyntämistä

Täällä taas! Tällä kertaa luvassa on jälleen ohjeita taitorullaluisteluun. Koska olen päässyt harjoittelemaan taas hieman harvemmin, liittyvät ohjeet haasteellisempien harjoittelualueiden hyödyntämiseen. Tosin vain yhden sellaisen. Ihan kiusallani aloitan kuitenkin yleisillä kuulumisilla. Työharjoittelu alkaa olla todella loppusuoralla, ja mieli on kaiken kaikkiaan positiivinen. Tosin harjoittelun loppuminen on haikeaa, mutta toivon onnistuvani pitämään kontaktia yllä kyseiseen seurakuntaan. Tällä viikolla saan olla kiitettävästi äänessä, sillä tämän päivän hartauden lisäksi tiedossa on kaksi saarnaa. Toinen tosin on hieman tiivistetympi, nuorten kirkkoon tarkoitettu saarna, toinen taas "virallinen". Vaikka ajoittain on ollut raskastakin, työharjoittelun kautta olen saanut todella positiivisen kuvan seurakuntatyöstä. Yksikään päivä ei ole samanlainen, tehtävät vaihtelevat, samoin ihmiset joita kohtaa. Tämän kuusiviikkoisen aikana olen saanut kohdata ihmisiä kirjaimellisesti vauvasta vaariin. Erityisen kiitollinen olen siitä, että näin lyhyen ajan sisällä sain mahdollisuuden kohdata ihmisiä koko elämänkaarelta, aina alusta loppuun. Monen työharjoittelun aikana olen loppua kohden ollut lopen uupunut, mutta nyt tilanne on päinvastainen. Mitä enemmän olen saanut olla, nähdä, kokea ja tehdä, sitä enemmän voimia olen saanut. Toki sunnuntaina tilanne voi olla toinen, mutta sitä lienee turha murehtia.

Koko harjoittelun aikana sopivan ajan löytäminen taitorullaluistelun harjoitteluun ei olekaan ollut aivan helppo projekti. Tuota tien toisella olevaan parkkipaikkaa saa jatkuvasti seurailla, enkä vieläkään olen keksinyt millä logiikalla aikataulut menevät. No, keskiyöllä ja esimerkiksi viideltä aamulla siellä on tyhjää mutta.. rajansa kaikella! Viime perjantaina pääsin kertailemaan askeleita ja hyppyjä. Salchow ei tuota enää ongelmia, minkä vuoksi olen keskittynyt korkeuden lisäämiseen. Valssihypyssä samoin. Lisäksi harjoittelen nyt valssihyppyä niin, että vasen jalka jää eteen ristiin. Tarkoituksena olisi siis valmistautua ritin lisäämiseen ja myös axeliin. Itse ritti sen sijaan on vielä epävarma, mutta onnistuneita yrityksiä tulee joka kerta enemmän. Sisäkolmoset menevät hiljakseen paremmin, mutta useaa en meinaa millään päästä peräkkäin!

En liene ainoa, joka tuskailee harjoittelualueiden löytymisen kanssa. Tänään esimerkiksi autoja alkoi parkkiksella olla siinä määrin, että reaktiokyvyn oli oltava riittävä. Muuten homma olisi päätynyt kiusalliseen kolariin, nimitäin parkkeeratun auton kanssa. Kävelytiellä huomasin, että sehän on loistava paikka harjoitella perusluistelua! Tässä siis muutamia ideoita kävelytiellä harjoitteluun:

Perusluistelua kunnon ojennuksella: Potkun jälkeen ojenna vapaa jalka niin suoraksi kuin mahdollista. Itse kauhistuin jo talvella luisteluasentojani, minkä vuoksi päätin kiinnittää huomiota ojennuksiin. Harjoitus voi tuntua yksitoikkoiselta, mutta siihen kannattaa suhtautua "meditatiivisena" harjoituksena. Itse testailen nyt sitä, että tuleeko ojennus tällaisten harjoitteiden myötä mukaan myös muuhun luisteluun.

Ristiaskeleet, eli cross rollit: Astu liikkeen nimen mukaisesti ristiin. Kun etummainen jalka on maassa, varmista että paino on sillä. Seuraavaksi astut toisella jalalla ristiin. Kun meno tuntuu luontevalta, yritä tehdä tukijalla pieni ulkokaari. Lopputuloksena syntyy keinuva liike. Ristiaskeleet ovat loistava keino harjoitella itse ulkokaaria! Mitä paremmin joustat polvella ja "pusket" liikkeen kaarelle, sitä paremmin liike onnistuu. Jos kuuntelet musiikkia, kokeile ristiaskeleita musiikin tahtiin. En itse ole kuvan "mannekiinina".



Yksittäiset sirklausaskeleet: Tee yksi sirklausaskel yhdellä puolella ja sitten toisella. Tien leveydessä riippuen voit kokeilla myös kahta sirklausaskelta. Yksittäisten askeleiden välissä voi kokeilla myös liukua jalanojennuksen kanssa.

Periaatteessa myös takaperin meneviä liikkeitä voi harjoitella, mutta en suosittelisi.. ellei kyseessä ole sellainen kellonaika että tiellä on oikeasti autiota. Ja yksi hyvä taito on opetella ennen kävelytiellä treenaamista: jarruttaminen. Taitorullaluistimissa ei ole jarrupalaa takana, siispä vauhti hiljenee kurvaamalla voimakkaasti. Jarrupalat vastaavat luistimien kärkipiikkejä, joten käyttötarkoitus liittyy hyppyihin. Toki näitäkin jarrupaloja voi käyttää pysähtymiseen, mutta lopputulos ei vastaa tavanomaista ja toivottua tapaa pysähtyä.