perjantai 22. heinäkuuta 2022

Kesäreissu ja taas uusi muutto

 Taas ovat asiat hieman muuttuneet: muutin jälleen. Itseänikin tämä alkaa naurattaa. Energiaa ja aivokapasiteettiani säästääkseni olen lopettanut muuttojen määrän laskemisen. Tällä kertaa muutto ei tosin ollut pakollinen. Osaksi mukavuudesta ja jatkoa ajatellen katsoin paremmaksi että siirrymme Juniorin kanssa yksiötä suurempaan asuntoon. Itse muutto oli tällä kertaa helppo, sillä kesäreissun vuoksi en sitä voinut itse tehdä. Perheenjäseneni tarjoutuivat auttamaan ja tekivät todella ison työn! En voi muuta todeta kuin että olen äärimmäisen kiitollinen!

Tulevat päivät menevät Juniorin hoitamisen ohella asunnon laitteluun, ts. viimeisten tavaroita laitellen paikoilleen. Paljoa ei ole, mutta vauvan kanssa tahtoo käydä niin, että kotityöt yms. tapahtuvat pienemmissä erissä. Tämä päivä tulee olemaan vielä sen verran helteinen, että vietämme Juniorin kanssa enemmän aikaa sisätiloissa. 

Tällä kertaa ajattelin pitkästä aikaa ihan vain kertoa kuulumisia. Muuton ohella teimme Juniorin kanssa varsin pitkän reissun niin ajan kuin kilometrien suhteen. Tarkoitus oli päästä tervehtimään myös isän perhettä ja sukulaisia. 

Pitkä ajomatka!

Matkaan meni käytännössä koko päivä, eli yli 10 tuntia. Toki nopeamminkin oltaisiin selvitty, mutta Junioria oli ruokittava säännöllisesti eikä moinen onnistu matkaa tehdessä. Montakohan Suomen huoltoasemaa olen korkannut imetyksen suhteen.. Aluksi hieman vierastin imettämistä ns. julkisilla paikoilla. Sitten järki (mielestäni) voitti. Jos jotakuta häiritsee se fakta että vauva tarvitsee ruokaa ja miten ruokkiminen tapahtuu, se on hänen ongelmansa. Itse hoidan asian melko hienovaraisesti, joten mitään erityisen vilauttelua ei ehdi tapahtua. Eikä kukaan pakota tuijottamaan ruokailuhetkelä. Lisäksi vetäydyn mielelläni hieman syrjemmäksi, sillä imetysrauha helpottaa myös Juniorin syömistä. 

Viimeisen parin tunnin aikana Juniorikin alkoi kyllästyä. Oli nukuttu riittävästi ja syötykin, mutta äksöniä puuttui. -Kunnes äiti takapenkiltä heilutti edessä puklurättiä ja rallatteli mm. Viisi pientä ankkaa lähti leikkimään.. viimeiset pari tuntia olivat kuin mistäkin lastenlaulu -konsertista.. 

Olen todella kiitollinen lapsen isälle joka jaksoi ajaa koko reissun. Itse kun olen taas päästänyt ajotaitoni huonoon jamaan. Toisaalta myös motivaatio on matala. Selkä kieltämättä ei tykkää niin pitkäkestoisesta istumisesta, mutta onneksi seuraavana päivänä päästiin kompensoimaan. Perillä jo seuraavana päivänä odotti lämmin vastaanotto "mummulassa". On hauskaa että isovanhemmilla on eri nimet. Näin Juniori ajan kanssa tietää kenestä on kyse. Omassa lapsuudessani puhuttiin "mummista ja papasta". Vain paikkakunnan nimi kertoi onko kyseessä äidin vain isän vanhemmat. 

Reissasimme tosiaan pohjoiseen. Ajankohta oli samaan aikaan juuri otollinen ja toisaalta haasteellinen. Helteet tulivat samalla teholla, mutta erona oli ehkä (melkein) keskiyön aurinko ja suurempi määrä hyttysiä. Aurinko ei tosiaan suoranaisesti laskenut, käväisi jossain vaiheessa hieman alempana mutta valoisuus pysyi. Kummasti siihenkin tottui! No.. olen vuosia käyttänyt unimaskia..

Neljän viikon tapahtumia

Tuon neljän viikon aikana pysyttelimme lähinnä samoissa paikoissa. Helteet hieman hankaloittivat olemista, sillä 30 asteen helteessä Junioria ei uskaltanut viedä pahemmin ulkoilemaan. Ikää poitsulla on niin vähän, ettei lämmönsäätely vielä pelitä. Juniorin isän työajoista huolimatta sain päivässä sen verran lapsivapaata, että pääsin itse ulkoilemaan ja treenaamaan. Tämä oli mukavaa vaihtelua ja "ukot" saivat olla keskenään. Kun palasin takaisin, oli otettava komento takaisin. TV:stä näkyi esim. Muumit. Kauhistus! Sitten huojennuin: onneksi alkuperäisillä äänillä ja sanastolla.. 

Kokonaisuudessaan oli mukavaa olla porukalla pidemmän aikaa. Toisaalta oli piristävää tavata myös Juniorin sukulaisia, jotka hekin näkivät Juniorin ensimmäistä kertaa. Juniori osasikin käyttäytyä varsin mallikelpoisesti. No.. jokunen henkilö tuli "merkattua", mutta ehkä se oli merkki luottamuksesta? 

Itse pääsin kokeilemaan taitorullaluistelua,  mikä oli todella mukavaa. Harjoittelupaikkaan oli hieman matkaa, jolloin harjoitteluaika oli 20 minuutin luokkaa. Oli nimittäin palattava ajoissa ruokkimaan poitsua. -Kun se tuttipullo ei päivittäisestä harjoittelusta huolimatta kelpaa vieläkään.. 



Myös juhannus meni oikein leppoisasti. Kas, toinen alkoholiton juhannus putkeen! Vuosi takaperin olin tosiaan jättänyt juomat kauppaan. Nyt imetyksen ja sober curious -ajattelun vuoksi jätin väliin. Imetys tosin oli merkittävämpi syy. No, sen sijaan alkoholitonta kuohuviiniä tulikin nautittua taas turhan paljon. Viimeksi tein saman virheen uutenavuotena. Jep, alkoholiton kuohuviini mahdolista aamun ilman krapulaa, vaan ei ilman närästystä.. Nim. tykkään edelleen happamista mauista liikaa. 

Muuten päivät ja viikot menivät välillä Juniorin kanssa kaksin ja välillä sosiaalisen kanssakäymisen merkeissä. Seuraava, suunnilleen saman mittainen visiitti ajoittuu todennäköisesti lokakuulle. Ihan mielenkiintoista matkusta silloin pohjoiseen. Osa kauhistelee ajankohtaa pimeyden ja yleisen karuuden vuoksi. Minua pimeys ei haittaa, vaikka en ole valoa vastaankaan. Syksyllä ja talvella vain on helpompi nukkua pimeyden ansiosta. 

Hyttysiä oli oikeasti paljon..


Tulevat päivät..

Nyt oli tosiaan pari hellepäivää joina Junioria ei parane pahemmin viedä ulos. Toki alle puolen tunnin reissuja olen tehnyt. Ts. kävin kaupassa ja kirjastossa. Molemmissa viivyimme pidempään kuin ulkosalla. Onneksi huomisesta eteenpäin viilenee hieman. Nyt täytyy vain toivoa ettei olisi jatkuvasti sateista. Osa ajasta menee asuntoa laitellessa. Välillä tapaamme myös muita ihmisiä, erityisesti Juniorin isovanhempia. 

Nyt alkaa kieltämättä olla pienoinen into palata jäälle. Pitääkin ottaa paikalliseen seuraan yhteyttä ja kysyä esim. 10 kerran korttia. En nimittäin ole ihan varma onnistuuko säännöllinen harjoittelu. No, kysymällä selviää. Muuten en ole kovin tarkkoja suunnitelmia tehnyt syksylle. Opiskelun jatkaminen houkuttelisi, mutta se riippuu mitä yliopistolta vastaavat etäopiskelun mahdollisuudesta ja onnistuuko etäopiskelu tässä vaiheessa. Taas kerran: kysymällä selviää, ainakin etäopiskelun mahdollisuus. Junioriltakin voisin kysyä, mutta en oikein osaa tulkita vastausta. 

Näillä ajatuksilla kohti viikonloppua!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti