maanantai 15. marraskuuta 2021

Opiskelukuulumisia: Infernaalinen tieteellinen englanti ja edistystä työskentelyssä

Taas on yksi viikko vierähtänyt niin raskausviikoissa kuin opinnoissakin. Tosin jälkimmäiseen viittaa ajallisesti, sillä opintoviikot ovat vaihtuneet opintopisteisiin ajat sitten. Kumpaakaan ei ole nyt aloitetuissa opinnoissa ehtinyt saada. Suoritan tosiaan keskenjäänyttä kurssitehtävää (laajempi loppuessee) siitä mitä "pitäisi" opiskella sekä toista kurssia johon osallistuin silkasta mielenkiinnosta: Suomen poliittinen historia. Kieltämättä tässä pientä "aidan matallimmasta kohdasta" -asennetta, sillä aihepiiri on jossain määrin tuttu kirkkohistorian kautta. Toisaalta näkökulma on uusi, eli eiköhän tästäkin jotain uutta tule opittua. Mutta onko viikko ollut pelkkää innostusta ja iloa uuden oppimisesta..

Aloittaminen ja kehittyvä keskittymiskyky
Aloittaminen on jotain, missä en edes vuosien mittaan ole kokenut minkäänlaista helpotusta. Kykene kyllä aloittamaan asiat hyvinkin spontaanisti. Tämä kuitenkin vaatii lähes aina edes pientä pakottamista, oli asia sitten epämieluinen tai mieluinen. Itse tekemiseen päästyäni ainakin usein homma sujuu ongelmitta, elleivät motivaatio ja energian määrä ole sitten aivan pohjalukemissa. 

Keskittymiskyvyssä sen sijaan olen havainnut pientä parantumistä. Luulen että tehtävään keskittyminen ja lukeminen ovat jollain tapaa tottumiskysymyksiä. Nyt viittaan ns. normaaliin keskittymiskykyyn jota on helppo huonontaa vaikkapa digilaitteiden parissa. Vieläkään en ole kyennyt samoihin opiskeluaikoihin kuin ennen muinoin, mutta (ehkä) sitä kohti ollaan menossa. 

Tieteellinen englanit = ikuinen vihollinen?
No voi v**ttujen kevät sanon minä! Tämä oli siis kaunein ilmaisu mitä mieleeni juolahti. Tieteellinen englanti on aina ollut suuri viholliseni. Joskus sellaisen lukemine on helpottanut hieman, mikäli lukeminen toistuu päivittäin. No niin, nyt jostain ilmestyi kuvitteellinen peili, joka harmillisesti vihjailee sieltä katsovan ihmisen voivan itse vaikuttaa taitoihinsa. Olenko harjoitellut tai ylipäänsä lukenut tieteellistä englantia tai vaikkapa englanninkielisiä kirjoja viime aikoina? Haluaisin kirjoittaa lukuisia melkein päteviä selityksiä. Sen sijaan totean korvat punoittaen: en ole. 

Tämä on ilmeisesti niitä asioita joissa huono asenne tulee vastaan. Todennäköisesti kehittyisin tässä "lajissa" jos viitsisin harjoitella säännöllisemmin. Asian epämieluisuus vain tahtoo jarruttaa. Lopputuloksena on takelteva tulkitseminen ja tunnen putoavani kärryiltä jo parin lauseen jälkeen. Tässäpä olisi pohdittavaa tuleville päiville: Miten itse voin vaikuttaa asiaan? Kunpa voisin nyt äkkiä vaihtaa aihetta.. Jo on ilmoja pidellyt!

Lukeminen
Lukeminen lähti selkeästi kivuttomammin liikkeelle, mitä tosin edesautti pieni, harvinaisempi järjestely: minulla ei ole tv:tä. Tämä oli siis tietoinen ja vapaasti valittava ratkaisu. Jo keväällä huomasin että katsoin tv:tä korkeintaan viikonloppuisin, silloinkin jos joku muu katsoi. Ns. itsenäinen tv:n katselu oli siis jäänyt vähälle. Sen sijaan olen lukenut enemmän muuton myötä. Kirjasto kun on taas kävelymatkan päässä.  

Ns. lukuharrastusten lisääntyminen ja toisaalta pieni laajeneminen (koska nyt on mahdollisuus saada käsiin kirjoja joita ei ole lukenut? lienee myös auttanut "sopeutumista" opintojen kirjallisiin materiaaleihin. -Tieteellistä englantia lukuunottamatta. Kovin suuria aikoja en ole saanut lukemiseen käytettyä, mutta keskittymiskyky ja sinnikkyys näyttävät olevan pienessä mutta selkeässä kasvusuunnassa. Hyvä näin. 

Deadlinet takaisin
Kieltämättä tämä ilmiö tuo ripauksen epämukavuutta. Deadlinet kun häiritsevät kummasti ajatusta omaan tahtiin etenemisestä. Olen joutunut kaivamaan esille opiskeluaikojen "säännöt" mm. aikatauluttamisesta ja erityisesti ajoissa aloittamisesta. Periaatteessa tämä ei ole ongelma, mutta tehtävien tekeminen uutena (ja vanhana) rutiinina muiden tehtävien ohella on ollut oma haasteensa. Onneksi tässäkin on tapahtunut sopeutumista. 

Eiväthän nuo deadlinet mukava juttu ole. Mutta toisaalta ne opettava organisointia, aikatauluttamista ja myös aikaansaamista. Jälleen se aloittaminen tuntuu olevan vaikein osuus. Kun tehtävä on myös saatava valmiiksi tiettyyn aikaan mennessä, tämä kummasti vauhdittaa aloittamista. Nim. inhoan viime hetken työskentelyä. 

Pohdintaa
Ihan kohtuulliselta vaikuttaa siis. Tietenkin olosuhteet ovat mitä ovat, ja on kaiketi hyväksyttävä että muutoksia voi tapahtua. Voi olla että vika on ajankäytössäni, mutta erityisesti viikonloput eivät arkea ajatellen ole tuntuneet aivan palauttavilta. Toisaalta mieluummin näin kuin mitä aikaisemmin oli: Viime kevääseen asti palauduin viikonlopuista töissä. 

Koettu epävarmuus opiskelussa vaivaa ajoittain. Toisaalta jokainen valmiiksi saatu tehtävä kohottaa itsetuntoa hieman lisää ja saa uskomaan omiin kykyihin. Edelleen en halua nostaa rimaa liian korkealle sen enempää suoritusmäärän kuin arvosanojenkaan suhteen. Tietenkin toivoisin kiitettäviä ja teen parhaani, mutta maailmani ei kaadu jos arvosanaksi nyt tulisi vaikkapa 2. Eihän se erityisen hyvä ole, mutta suoritettu sentään. Ja myöhemmin ehtii korottamaan. Jos työskentelyni ei nyt riitä 4-5:een, katson mitä jatkossa voin tehdä paremmin. 

Erityisen mukavaa ovat olleet toisen kurssin oikeasti mielenkiintoiset tehtävät. Näistä saa mukavasti pontta toisen, vähemmän mielinkiintoisen kurssin esseen tekemiseen. Itse asiassa näin oli jo esimerkiksi lukiossa: tarvitsin "turhia" taideaineita jotta motivaationi ja mielenkiintoni säilyisi niissä aineissa joista en osannut syvällisemmin kiinnostua. Ehkä tällainen yhdistelmä on tullut jäädäkseen. 

Tässäpä päivän opiskelupohdinnat tällä kertaa. Taas on yksi kurssitehtävä valmis ja RV 19 alkoi myös. Nyt lieneekin aika lähteä tuulettumaan.. ts. iltalenkin aika!

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti