Multitaskaaminen: kehittävä toimintatapa vai keskittymiskyvyn rappeuttaja?

 Käsite "multitaskaaminen" tuli minulle tutuksi pari vuotta sitten, alkujaan opintojen yhteydessä. Käytännössä kyse on usean asian tekemisestä samanaikaisesti. Itse en miellä useaa projektia multitaskaamiseksi, mikäli niiden tekeminen tapahtuu omana erillisenä aikanaan tai hetkenään. Eri asia on vaikkapa kirjoitustehtävän ohella "katsella" sivusilmällä televisiota tai vaikkapa reagoida puhelimen viesteihin. Tai se klassinen: katsoa elokuvaa ja pelata puhelimella samanaikaisesti. 

Viaton multitaskaus (ainakin mielestäni)

On ihmisiä, joiden todellakin on saatava tehdä vain yhtä asiaa kerrallaan. Käytännössä tämä tarkoittaa ylimääräisten ärsykkeiden poistamista minkä tahansa tehtävän yhteydessä. Radion kuunteleminen on hyvä esimerkki. Visuaalista ärsykettä ei ole, jolloin samaan aikaan voi keskittyä vaikkapa ruuanlaittoon. Itse ajattelen, että musiikki tai vaikkapa äänikirja sopivat hyvin sellaisen tekemisen pariin, missä tehdään paljon käsillä, eikä keskittymiskyvyn tarvitse olla huipussaan. Esimerkiksi uppopaistamisen yhteydessä olisin valmiiksi sen verran syke korvissa, etten kaipaisi mitään ylimäärästä ärsykettä taustalle. Nim. pelkäisin öljyn syttyvän palamaan...

Olen melko nuoresta tykännyt tehdä käsitöitä samalla kun katson televisiota. Osan mielestä tämä tapa on huono, sillä käsityö vaatii ainakin satunnaisia vilkaisuja. Niin no, en välttämättä ottaisi uutta virkkauskuviota työn alle jos katson vaikeaselkoisen juonen omaavaa elokuvaa. Mutta helpon käsityön kanssa koen keskittymisen myös helpommaksi. Ties miten monta pitsiliinaa, pipoa ja kaulaliinaa valmistuikaan yliopistossa opiskellessani. Jos luennon aihe ei vaatinut aktiivista muistiinpanojen tekemistä, käsityötä tehden sain paljon enemmän irti kuulemastani. Enkä ollut ainoa jolla mukana oli lankaa ja sukkapuikot tai virkkuutyö...

Ns. viatonta multitaskausta ei voi yleistää, sillä eri aktiviteetit sopivat eri ihmisille eri tavalla. Osalle vihkoon piirtely auttaa keskittymään, itse taas keskityn niin paljon piirrokseen että muu ympäriltä unohtuu. 

Keskittymistä vaativa työskentely ja ärsykkeet

Erityisesti teini-ikäisenä tuli kuunneltua musiikkia läksyjä tehdessä. Joskus lopputulos oli läksyjen suhteen toivottu, joskus ei. Luulen että tämäkin on ihmistyypistä kiinni. En kovi mielelläni käytä "diagnooseja", sillä ne lokeroivat ihmiset kategoriaan jossa heillä on jokin puute suhteessa yleisiin standardeihin. Diagnoosit siirtävät huomion liian helposti vahvuksista heikkouksiin. 

On ihmisiä joilla pieni ärsyke taustalla tukee keskittymistä. Se etten itse kykene vaikkapa lukemaan tenttikirjaa (ainakaan toivotuin tuloksin) jos taustalla on liikaa meteliä. -Myös musiikki häiritsee. Samoin keskustelu taustalla mikälin saan siitä selvää. No, tähän toki vaikuttaa kuinka suurella motivaatiolla työskentely tapahtuu. Kumpi kiinnostaa enemmän: tenttikirja vai tuntemattomien sananvaihto säästä?

Älylaitteiden suhteen kallistun enemmän ehdottomalle kannalle: ne häiritsevät. Itse myönnän satunnaisen säännöllisesti addiktoituvani älypuhelimeen. En pelaa, mutta somea, sähköpostia, tuttuja blogeja ja tietenkin myös IL:n ja IS:n sivuja vilkaisen enemmän kuin tarpeen. Minun on erikseen päätettävä aika jona keskityn pelkkään lukemiseen tai tehtävän tekemiseen. Puhelimen kello on katsomiskiellossa tuona aikana. Varmaan jonkun korvaan tällainen kuulostaa lähes neuroottiselta, mutta omalla kohdallani olen todennut ainoaksi toimivaksi keinoksi. Olen myös laittanut puhelimestani soittoääntä lukuunottamatta kaikki merkkiäänet pois päältä. 

Onko multitaskaamisesta hyötyä?

Ennen aiheeseen perehdyttyäni minulla oli arvauksia sekä myönteiseen että kielteiseen suuntaan. Tätä ehkä sekoitti hieman ajatus kahden asian tekemisestä samanaikaisesti. Esimerkiksi sipulin paistaminen ja pastan keittoveden hämmentäminen samanaikaisesti onnistunee monilta. -Vaika taustaulla soisi jokin lempikappaleista. 

Kun älylaitteet astuvat kuvioihin, jo ruuanlaitto voi käydä haasteelliseksi. En ole testannut, mutta luulen että esimerkiksi pelatessa samaan aikaan minulta palaisivat pohjaan sekä sipulit että makaronit. Senkin olen todennut, että keskittyessä esimerkiksi esseen kirjoittamiseen ja materiaalien tutkimiseen netistä, kannattaa todellakin sulkea välilehdet joihin kätkeytyy vaikkapa FB tai oma paheeni Mahjong. Jos näen FB -ikkunassa ilmoituksen, kiusaus katsoa on liian suuri. Siispä koko FB on parempi pitää itseni kanssa sopini ajan verran täysin piilossa. 

Keskeyttäminen lienee avainsana luonnehtimaan multitaskaamisen vaikutuksia ainakin omassa työskentelyssä. "Flow" jää saavuttamatta jatkuvien keskeytysten vuoksi. Aivotutkijat Minna Huotilainen ja Katri Saarikivi ovat luonnehtineet asiaa mielestäni varsin hyvin aiheesta kertovasta artikkelissaan. Voit perehtyä artikkeliin täällä. Kuten arvata saattaa, multitaskaamiseen hyödyt jäävät selkeästi haittoja vähäisemmiksi. 

Multitaskaus ja ylikuormittuminen

Viime vuosina on säännöllisesti kirjoitettu artikkeleita ja uutisia opiskelijoiden ylikuormittunaisuudesta. On totta että ajat ovat haasteelliset ja opiskelutavat muuttuneet. Myös elämäntilanteella ja asioilla opiskelun ulkopuolella on suuri vaikutus riskiin ylikuormittua. Etäopiskelun pitäisi helpottaa tilannetta, mutta itse olen kokenut etäopiskelun suorastaan haastellisemaksi verrattuna lähiopiskeluun ja esimerkiksi tenttimiseen. Tai sitten olen vain pudonnut kehityksen kärryiltä. 

Vaikken väheksy vuosien mittaa tulleita uusia haasteita, yksi HS:n mielipidekirjoituksista kiinnitti aikoinaan huomioni. Kirjoittaja otti esille jatkuvan puhelimen selailun vaikutuksen opiskeluun. Valitettavasti uskon että tässä on tärkeä huomio. En ole yleistämässä jokaista opiskelijaa multitaskaajaksi, mutta jokunen älylaitteeseensa addiktoitunut joukossa saattaa olla. -Ainakin omina opiskeluaikoinani puhelin oli luenneilla yhden jos toisen kädessä, eikä välttämättä tiedonhaun merkeissä.  

Kyseen ollessa multitaskaamisesta ylikuormittuminen kuulostaa lähes loogiselta seuraukselta. Aivot "rasittuvat", keskittymiskyky vaikeutuu ja tehtäviin käytetty aika moninkertaistuu jatkuvin keskeyttämisten vuoksi. Ajatuskin opiskelusta tuollaiseen tyyliin saa uupumaan. Ja.. ehkä siihen joskus tuli eksyttyäkin.. Ehkä juuri ne "eksymiset" vaikutuksineen saivat kiinnostumaan älylaitteiden ja multitaskauksen vaikutuksesta aivoihin sekä muuhun toimintaan. 

Pohdintaa

Kuten tekstin alussa totesin, ihmiset ovat erilaisia, samoin heidän työskentelytapansa. Nk. multitaskaaminen ei kuitenkaan toistaiseksi ole antanut erityisen positiivisia tuloksia sen enempää keskittymis -kuin työskentelykyvynkään suhteen. Ehkä rivien välissä ilmeni, että myös allekirjoittanut on havainnut älylaitteiden aiheuttaneen selkeää riippuvuutta ja keskittymisen heikkenemistä. Rajoituskuuri on siis käynnissä edelleen. 

Millaisia ajatuksia multitaskauksen ja älylaitteiden vaikutukseet käyttäjään ja hänen toimintakykyyn herättää sinussa?