Syksy.. sen saapumista ei tässä vaiheessa parane kieltää. En ole syksy-ihmisiä, mutta en inhoakaan syksyä. Tosin kehoni ei arvosta kylmeneviä kelejä. Pidän kesästä eniten. Totta puhuen voisin mielelläni asua paikassa jossa olisi kesä ympäri vuoden. Muihin vuodenaikoihin suhteeni on neutraali. Talvi tosin on fyysisesti vaikeampaa aikaa kylmyyden vuoksi. Edes "se on pukeutumiskysymys" -tokaisut eivät auta.
Vaikka erityisesti kevät oli raskas, kesä tuntui palauttavalta ja toivoa herättävältä ajalta. Tällä kertaa syksylläkään ei ole niin paljoa uusia asioita, itse asiassa hyvällä tavalla paluuta vanhaan. Vaikka kaipaisin kovasti jotain vähän pysyvämpää erityisesti asuinpaikan suhteen, mielessä on kuluneen kuukauden aikana pyörinyt ajatus suuremmasta muutoksesta. Niistä enemmän siinä vaiheessa kun "jossittelu" on muuttunut vähän konkreettisemmiksi suunnitelmiksi.
Ainakin väliaikaisesti tuttu ympäristö
Kuten totesin, erityisesti kevät oli todella raskas ja sen aikana tapahtui todella ikäviä asioita. Seurauksena tästä oli myös poistuminen korvesta. Ei ole mitään niin huonoa ettei hyvääkin: pääsen ainakin toistaiseksi paikkaan, josta 2016 en olisi halunnut poistua. Lähellä on myös tuttu jäähalli ja kerrankin tuttu paikka: minun ei tarvitse opetella uutta.
Kuulostan varmasti ihmiseltä joka haluaa pyöriä todella pienissä kuvioissa. Kyllä, osittain totta. Kaipaan tosin säännöllisesti vaihtelua, mutta tarvitsen myös juuri niitä pieniä kuvioitani jotka osaan unissanikin. -Ainakin nyt!
Töitä ainakin vuodeksi!
Tämä oli suuri huojennus! Kieltämättä se myös kohotti itsetuntoa. Suurena etuna kuitenkin on se, että työnkuva on suunnilleen tuttu sinä missä työympäristökin. Itse puhun usein "työpaikkakulttuurista". Viittaan sillä tapoihin joilla asiat yleensä hoidetaan ja kuinka työpaikalla kommunikoidaan. Kyse on siis asioista, jotka eivät ole sidoksissa ns. ylemmän tahon laatimiin säädöksiin. Työpaikkakulttuurin oppiminen on asia, jonka omaksumista jännitän hieman. Onneksi sen sisäistää muutamissa päivissä.
Tuttu jäähalli!
Tämä tulee olemaan terapiaa! Tietenkin koronatilanteen muuttumisriskin vuoksi on parempi pitää liika innostus kurissa. Mutta jos edes hetkeksi saisi tehdän paluun sekä luistelun että tutun jäähallin pariin, sekin riittäisi. Onneksi kokemuksesta tiedän, että ilman noitakin selviää jos on pakko. Onneksi jään ulkopuolellakin voi treenata.
Mutta.. kaikesta mainitusta huolimatta uskaltaudun hieman iloitsemaan paluusta jäälle. -Oli paluu sitten lyhytkestoinen tai pitkäaikaisempi. Lisäksi halli tulee olemaan kävelymatkan päässä, kuten moni muukin jatkuvammassa käytössä oleva kohde. Koska tilanne luistelun jatkuvuudesta on niin epävarma, jätän mahdolliset tavoiteet tuonnemmaksi. Okei, perusluistelun, askeltekniikan, vauhdin sekä jo hallinnassa olevien elementtien palauttamista ja parantelua.
Uusien työmahdollisuuksien testausta
Näiden asioiden käytyä ensimmäisiä mielessä podin miltei syyllisyyttä: entä maisteritutkinto? Tuleeko siitä turha? Ei. Mielestäni opiskelu ei koskaan ole hukkaan heitettyä aikaa, etenkään jos opinnot saa loppuun. Lisäksi työ seurakunnassa opetti paljon, ja mahdollisuuksien mukaan tulen mielelläni jatkamaan vähintäänkin vapaaehtoistyötä.
Sitten tuli korona, joka ei kutsumusta kysele. Erittäin monella alalla tuo vekkuli vaihtoi kortit pakassa uuteen järjestykseen. Tämä ei välttämättä ole yksinomaan katastrofi, ei ainakaan joka alalla. Työn ohella yritän suorittaa opintoja ja kehittää taitojani parilla osa-alueella, joista pidemmän aikaa olen miettinyt voisinko kehittyä ammatinharjoittajaksi asti. Käytännössä tämä tarkoittaisi hyppyä hurjaan ja tuntemattomaan: yrittäjyyteen. No, tulevan vuoden aikana pääsen testaamaan ja kehittämään osaamista niin, että ehkä viimeistään vuoden kuluttua näkee mihin pystyn.
Vaikka pitkäaikainen päivätyö on ihana asia, se hieman "häiritsee" juuri tuota uusien mahdollisuuksien kokeilemista ja kartoittamista. Syy: välillä on nukuttavakin. Onneksi hyvällä ajanhallinnalla ajankäyttöä voi tehostaa niin, että myös palautumiselle jää aikaa. Tällä kuitenkin on myös rajansa, sillä päivässä on rajattu määrä minuutteja tunteja.
Yhteenvetoa
Vaikka kevään aikana mietin usein miten pitkään jaksan ja alkukesästä tunsin itseni henkisesti äärimmilleen murjotuksi, nyt moni asia alkaa näyttää valoisammalta. Tuntuu kuin enemmän ovia olisi auki verrattuna aiempaan. Tämä ei tosin sulje pois vapauden mukana tullutta seuralaista, vastuuta. Toisaalta.. ensimmäisen kerran aikoihin vastuuni rajoittuu alueille, jotka todella kuuluvat minulle. Olen saanut viimein luopua vastuusta mikä minulle ei koskaan kuulunut.
Mikä myös tuntuu hyvältä, on erityisesti taloudellinen itsenäisyys. Tulevan vuoden aikana säästäminen tulee olemaan omassa roolissaan, sillä tulevaa ajatellen on hyvä saada säästöjä. No, suurempi ongelma kohdallani taitaa olla se, etten mielelläni kuluta rahaa. Mutta.. tämä todennäköisesti tarkoittaa ainakin sitä, että luvassa on tekstejä liittyen arjen säästövinkkeihin.
Miten uusien suuntien kokeilu tulee sujumaan, se selviää kokeilemalla. Tuhansista virheistä oppineena yritän ajoissa kartoittaa voimavarani. Siihen moni asia on joko kaatunut, tai lopputuloksen laatu on tipahtanut reippaasti. Onneksi pedantti asioiden pedantti suunnittelu ja toteuttaminen suunnitelman mukaan vetävät toimintatapana puoleensa. Toisaalta.. Vähän pitää kyetä myös ottamaan rennosti ja nauttimaan hetkestä!
Millaisilla fiiliksillä sinä lähdet syksyä kohden?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti