Ennen käytin alkoholia vähän. Nyt vielä vähemmän.

 Olen ajoittain kirjoittanut ajatuksiani alkoholista ja omasta alkoholin kulutuksesta. Määrät ovat vuosien saatossa pienentyneet paristakin eri syystä. Tulevassa tekstissä kerron astetta rehellisemmin mitkä asiat ovat vähentäneet liuottimien kulauttelua.  Jo etukäteen toivon teiltä jotka minut henkilökohtaisesti tunnette että ette tuo julkisuuteen nimiä tai muitakaan tietoja. 

(Mielen)Terveydelliset syyt

Epileptikkona (vaikkakin hyväkuntoisena) olen katsonut parhaaksi rajoittaa alkoholin käyttöä. Alkuaikoina suurin osa kohtauksista liittyi alkoholin käyttöön, toisaalta myös siihen yhdistettyyn syömättömyyteen. Nykyään melko aktiivisena ja liikuntaa harrastavana ihmisenä koen alkoholin myös heikentävän suorituskykyä. Kyseessä ei tosin liene pelkkä kokemustieto. 

Nuorempana oli myös altis masennukselle ja mielialojen vaihtelulle. Alkoholi pahensi näitä molempia. Erityisesti laskuhumalassa syvimmätkin demonit pyrkivät pintaan. Oli ilmiö miten yleinen tahansa, en pitänyt siitä olotilasta. -Enkä Eppu Normaalin kappaleista jotka karaokepaikoissa selkeästi ajoittuivat ei niin taitavien laulajien laskuhumalaan. Edelleen miellän kyseisen kaverin kappaleet "laskuhumalamusiikiksi". 

En myöskään enää jaksa uskoa alkoholin parantavaan, saati sitten rentouttavaan vaikutukseen ainakaan omalla kohdallani. En kuulu ihmisiin joille alkoholi ei 100%:sesti sovi. 1-2 annosta on ollut kohdallani raja. Sen jälkeen vatsa kääntyy nurinpäin tai mieli alkaa mennä synkälle alueelle. 

Kahdesti alkoholiongelmaisen kumppanina

Mietin pitkään tämän kertomista. Kyseessä on kuitenkin ehkä painavin tekijä. Olen viimeisen kahdeksan vuoden ajan seurannut alkoholin ongelmakäyttöä: ns. aitoa alkoholismia ja holtitonta käyttöä. Oma juomiseni väheni näinä vuosina. Sen ohella mitä itse koin puolison roolissa, tuntui pahalta katsoa mitä alkoholi tekee ihmisillä väärin käytettynä. Myös läheiset sairastuvat (nk. läheisriippuvuus) vaikka eivät joisi. 

En juo toistaiseksi edes viikonloppuisin

Tämä osittain liittyy edelliseen. Mietin pitkään miksi oikeastaan otin sen "lauantaisiiderin". Joku voi kummastella miksi miettiä tuollaisia määriä. Minulle se oli totuttu tapa jota perustelin eläväni muuten liian kontroilua elämää: ei herkkuja, liikuntaa reilusti jne. Näin jälkeenpäin se taisi olla jämähtänyt tapa "seuraksi ottamisesta". Ei sillä ettenkö olisi tykännyt. Viinit ovat minulle turhan vahvoja, mutta esimerkiksi kuivasta/puolikuivasta valkoviinistä jopa pidän. 

Meinasin kirjoittaa "en enää juo...". Päädyin sanaan "toistaiseksi". En ole suunnittelemassa suurkuluttajan uran aloittamista. En vain pidä liian jyrkistä päätöksistä. Ehkä sellaisten välttäminen juontaa juurensa anoreksia-ajan ehdottomuuteen. Sama pätee vegaaniruokaan: En ole vegaani, mutta yli puolet siitä mitä syön on kasviperäistä. Alkoholin suhteen olen tajunnut ettei minun ole pakko juoda. Koska hehkuttaa täytyy, kuluneen neljän viikon aikana kulutus on ollut luokkaa puoli annosta likööriä erään merkkipäivän kunniaksi. Jotenkin tällainen ajattelu sopii minulle: Ei ole pakko. 

Alkoholi vie minusta terän 

Vaikka annosmäärä on ollut pieni sen jäämistä pois, siitäkin luopuminen on saanut katsomaan alkoholin vaikutusta uudella tavalla. En koe että alkoholi todellisuudessa rentouttaisi tai vapauttaisi. Se vain turruttaa. Tämä saattaa ilmetä estojen vähenemisena, hihityksenä yms. Todellisuudessa se mikä mieltä painaa ei katoa, se vain menee kaiken muun ohella sumuiseksi. Päälimmäinen tunne korostuu. Sen sijaan koen että ne oikeat ihmiset, aktiviteetit ja kyky käsitellä asioita vapauttavat ja rentouttavat. -Ja mahdollisuus avoimuuteen. 

Nuorempana uskoin pienen määrän alkoholin vapauttavan ajatukset ja saavan luovuuden esiin. Näin jälkeenpäin olen eri mieltä nuoremman itseni kanssa. Kyllä, ajatuksia ja luovuutta pulpahtaa pintaan. Niistä ei vain synny yhtäkään eheää kokonaisuutta. Sen sijaan samainen vapauden ja luovuuden tila ilman alkoholia luo enemmän valmiita kokonaisuuksia. Lieneekö taustalla myös parempi keskittyminen...

Voisi sanoa että alkoholi viilaa pehmeiksi jokaisen minussa olevan särmän joiden tarkoitus oli antaa ryhtiä ja pitää koossa. Koen myös että alkoholin viemä skarppius vie minusta sen terän, joka on merkittävä tekijä uskottavuutta ja toisaalta itsenäisyyttä. Ja se karu fakta: humalatila tekee ihmisestä vähemmän uskottavan. Pienenä itseironiana voisin todeta, että tästä syystä minun on parempi olla selvänä, sillä uskottavuuteni on silloinkin jatkuvasti koetuksella. 

Pohdintaa

Vaikka oma kriittisyyteni alkoholia kohtaan on noussut, pyrkimykseni ei ole syyllistää ketään. -Etenkään ns. fiksusti juovia. Joskus jopa harmittelen sitä, miten vuodet ovat muokanneet asennettani tuohon fiksuun juomiseen niin negatiiviseen suuntaan. Ja sainhan ajoittain kehuja kyvystä rentoutua ja "heittää vapaalle". Yleensä kehuja oli itse vähintään runsaasti alkoholia käyttävä. Ehkä osa todella rentoutuu. 

Elämä alkoholiongelmaisen/alkoholistin läheisenä muokkaa myös paljon omia ajatuksia alkoholista. Itse en halua valita mitään ääripäätä. En myöskään voi hävittää ympäristöstäni asioita jotka saavat niskakarvat pystyyn. On vain opeteltava suhtautumaan niihin neutraalisti. Sama periaate oli anoreksiasta toipuessa: en voi lopun ikääni oireilla jokaisesta sanasta, äänensävystä, nähdystä ruuasta tms. 

Tämä "minun ei ole pakko ottaa" -ajattelu on toiminut hyvin. Se on auttanut vastaamaan kysymykseen "miksi otan" erityisesti hetkinä joina limut ja kivennäisvesi olisivat maistuneet paremmin. Rehellisyyden nimissä mitään suuria taloudellisia tai terveydellisiä muutoksia tämä uusi vähennys ei ole tuonut. Enemmän vapauden olla ottamatta edes vähän. Minusta ei myöskään tullut "parempi ihminen". Mutta kuten mainituksi tuli, vapaampi kylläkin. 

Oletko sinä päätynyt vähentämään alkoholin käyttöä? Millaisia muutoksia se on saanut aikaan?