torstai 18. maaliskuuta 2021

Syöminen päivän aikana: Miksi se pitäisi tehdä vain yhdellä tavalla?

 Syöminen. Miten noinkin arkisesta ja hengissäpysymisen kannalta oleellisesta asiasta on osattu vuosien mittaan tehdä niin vaikeaa? Saamme lukuisia ohjeita, malleja, suosituksia ym. mikä loppujen lopuksi sekoittaa entisestään. 

Itse olen olosuhteiden pakosta irtautunut suosituksista niin paljon kuin mahdollista. Toki pyrin katsomaan että kasviksia, proteiinia, hiilihydraattia ja rasvoja tulee riittävästi. Mutta miten näitä saan, on paljolti sovellettu eri tilanteiden mukaan. Lisäksi säännöllinen syöminen on toinen mitä pidän tärkeänä. 

Aamupalaksi lounasta

Miksi aamupalan täytyy koostua automaattisesti esim. leivästä, hedelmistä puurosta yms.? Ilmeisesti siksi, koska joku on sanonut niin. Itse olen ottanut omia vapauksia aamupalan suhteen. Toki noita "oikeaoppisia" vaihtoehtoja tulee syötyä erityisesti viikonloppuisin. Arkisin olen päätynyt toisenlaiseen ratkaisuun. 

Koska työpaikan lounas on liian aikaisin suhteessa työpäivän loppumiseen eikä tuhdimpi välipalaeväs houkuttele, syön aamulla periaatteessa lounas/päivällisruokaa. Nälkä pysyy pidempään poissa ja jaksan paremmin koko päivän. Iltapäivän naposteltavaksi riittää mainiosti omena- ja porkkanapalat joita aamulla pilkon mukaan. Tällaisen ratkaisun ansiosta iltapäivällä nälkä ei ehdi kasvaa liian suureksi. 

Illalla ulkoisesti kevyemmin

Teen edelleenkin itselleni melko kevyttää arkiruokaa. Tämän vuoksi illalla ei parane lipsua riittävästä energiansaannista vaikkei nälkä olisikaan. Kotiin tultuani pala leipää, kasvikset ja jogurtti riittävät hyvin potentiaalisen nälän kannalta. Koska energiamäärä kokonaisuutta ajatellen jäisi liian pieneksi, terästän jogurtin pähkinöillä tai siemenillä. Näin energiamäärä kasvaa ja ohessa mukaan tulee hyviä rasvoja. Nim. en pysty nielemään rypsiöljyä. 

Äkkiseltään illan ruuat näyttävät kevyiltä, mutta niihin on tosiaan piilotettu mukava määrä lisää energiaa. Myös vireystila on pysynyt tasaisempana eikä turhan suuret ruokamäärät sekoita illalla toivottua väsymystä. Mainittakoon että viikon aikana olen myös nukkunut kohtuullisen hyvin. 

Ei turhaa stressiä!

Itse hyödynnän lautasmallia, ravintoympyröitä- ja pyramideja lähinnä suuntaa-antavalla tasolla. Olen kyllä ajoittain saanut (lähinnä huvittuneita) kommentteja varsin massiivisista annoksista suhteessa kokooni. En pahemmin enää välitä näistä kommenteista. Korkeintaan totean aktiivisen elämän vaativan reilusti energiaa. Ja toisaalta en tunne minkäänlaista houkutusta ns. herkkuja kohtaan. Tylsää mutta totta. Oikeastaan juuri se kotiinpaluun jälkeen nautittu jogurtti ja pähkinä kattavat tämän tarpeen. 

Toinen mitä olen päättänyt on kehon kuunteleminen. Olen todennut että nk. tunnesyöminen ei ole minulle ominaista, ruokahalun heikentyminen kylläkin. Koska erityisesti tuolla epilepsialääkkeellä tuppaa olemaan ruokahalua heikentävä vaikutus, ylimääräinen nälkä on suoraan sanottuna ihan mukavaa vaihtelua. Usein lisäongelmana liian vähäisstä ravinnosta johtuvan nälän kanssa on, että mikään ei maistu. Eli samaan tuntuu että tarvitsee ruokaa mutta ei halua sitä. Ilmiössä ei ole mitään syömishäiriö -tyyppistä, van kyse on puhtaasta kuvotuksesta. Luulen että tämä osaltaan liittyy refluksivaivaan. 

Jos siis nälkä tulee, se lähteköön syömällä. Melkein luksusta on tunne kun tekee jotain tiettyä ruokaa mieli! Koska tämä tunne ei ole jokapäiväinen, haluan tehdä asian mahdollisimman helpoksi: Tavoite: riittävästi energiaa ja eri ravintoaineita sopivassa suhteessa ilman liiallista nipotusta. Ratkaisu: säännöllinen syöminen ja aterioiden koostumus tilanteen vaatimalla tavalla. 

Koska "perinteinen" aamupala ei riitä ja haluan selvitä hommasta yhdellä annoksella, siistä lämmintä ruokaa aamulla. Ja koska nk. päivällinen taas tuntuu menevän liian myöhäiseksi suhteessa siihen miten se vaikuttaa vireustilaan, aterian voi hoitaa ulkoisesti kevyemmin mutta terästää jollain energiapitoisella kuten pähkinöillä. Kehoni on osoittanut tätä vaihtoehtoista järjestelyä kohtaan tyytyväisyyttä päivällä ilmenevän energisyyden ja parempien yöunien muodossa. Jatkoon siis. 

Miten hyvin "perinteiset" ravitsemusmallit sopivat sinulle? 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti