Talvi jatkuu, korona jatkuu, työt jatkuu.. sinänsä tämän ei pitäisi tulla yllätyksenä. Edellisen kerran samaiset asiat tuli todettua alle viikko sitten. Koronatilanne toki saattaa muuttua jossain vaiheessa positiivisempaan suuntaan. Korjaan: negatiivisempaan. Talvi taas.. ehkä sekin joskus kääntyy kevääksi. Toisaalta eilen sääennusteita katsellessani tulevat päivät näyttävät lupaavilta: pakkanen hellittää peräti alle kymmenen pakkasasteen! Kohtuullista siis. Lumisateet ovat myös ystävällisesti pysyneet poissa. Miten kuluneet päivät muuten ovatkaan sujuneet ja mitä on luvassa..
Keskimäärin hyvät yöunet
Tämä on yllättävän mukava asia. Kuten olen todennut, olen maalle muutettuani nukkunut keskimääräistä paremmin. Toki yksittäisiä huonosti nukuttuja öitä tulee, mutta kokonaisuudessaan nukun paremmin. Toki tilanne voi muuttua kesällä, tai ehkä jo valon lisääntyessä.
Mitä pidempään olen panostanut parempiin yöuniin, sitä enemmän unen merkitys korostuu. Riittävä uni vaikuttaa niin moneen asiaan: jaksamiseen, mielialaan, kognitiivisiin kykyihin, fyysiseen kuntoon, palautumiseen, aineenvaihduntaan ja.. no, erittäin moneen asiaan. Yöunien aikana päivällä opittujen asioiden kerrotaan siirtyvän muistiin tehokaammin kuin päivällä. Kieltämättä tässä itseäni koekaniinina käyttäneenä totean olevani samaa mieltä. Tämä ei kuitenkaan sulje pois oikosulkupäivien satunnaista ilmenemistä.
Oikutteva jalka
Tämä on ollut oikea pirulainen viime aikoina. Talssin tosiaan töissä vähän liian pitkään villasukissa ja tietenkin kovalla lattialla. Siinähän jalkaterä kipeytyi ja tulehtui. -Ilmeisesti paristakin kohtaa. Saavutus tämäkin. Onneksi lunta tosiaan ei ole tullut niin paljoa että lumitöitä olisi pakko tehdä. Toivon hartaasti saavani jalan kuntoon tämän viikon aikana, sillä olisi todellakin kiva päästä kokeilemaan hiihtämistä ja ehkä luisteluakin.
Jotain siivoukseen viittaavaa..
Kun valon määrä lisääntyy, sanotaan että mieliala kohenee. Kyllä juu, mutta näkyvän pölyn lisääntymisestä en ole koskaan osannut iloita. Nyt siis alkaa se aika, kun pölyä vain on vaikka miten pyyhkisi ja imuroisi. Luvassa lienee myös ainakin pienimuotoista inventaariota. -Taas. Tässä olisi yksi jos toinenkin tavara vailla käyttöä. Toivottavasti kirppariprojektit vievät johonkin suuntaan.. mieluiten suuntaan jossa turhasta tavarasta on päästy eroon.
Lämmitys pelittää!
Jep! Jälleen en kykene iloitsemaan puulämmityksen ihanuudesta! Nuo uunit ja puuhella lämmittävät niin mainiosti ja lämmön "laatu" on vaan niin miellyttävä. Lisäksi pidän rätisevän tulen äänestä. Ja sen verran palaessa puut paukkuvat ettei jää epäselväksi mitä puuta siellä palaa. Toinen mistä olen alkanut erityisesti pitää, on pihkaisesta puusta lähtevä tuoksu kun puu palaa. -Pihkan saaminen sormiin on vähemmän mukavaa.
Pian saadaan myös lisää puita, mitä tietää tuolle kenkkuilevalle jalalle ystävällistä liikuntaa: klapien heittely vajaan. Kieltämättä pidän siitä puuhasta. Siinä tulee mukavasti hiki, mutta aivoja ei tarvitse käyttää muuhun kuin siihen että klapit lentävät oikeaan suuntaan. Olenko jo laittanut leivinuunissa ruokaa? -En.
Tentti pitäisi tehdä..
Tällainen olisi suunnitelmissa. Nyt kun saisi viimeiset materiaalit auki. Häpeäkseni myönnän edenneeni opinnoissa harvinaisen hitaasti. Hidastavina tekijöinä saattavat tosin olla mm. hieman suuret elämäntilanteessa, työssä, opiskelu työn ohella yms. Ehkä tuossa vaiheessa ei ole synti jos vauhti hidastuu.
Itse kannatan opiskelussa tässäkin elämätilanteessa jatkuvaa etenemistä vauhdista riippumatta: ei keskeytyksiä. Näin opinnot etenevät, eikä opiskeluun liittyvästä työstä pääse vieraantumaan. Toki tämä ei ole ainoa ja oikea tapa. Osalle taas voi hyvinkin sopi joko-tai -tyyli: Joko tehdään kunnolla, tai sitten ei tehdä lainkaan. Kukin itselleen sopivalla tavalla ja toki olosuhteiden mukaan.
Ajaminen on ollut harvinaisen mukavaa!
Voi kyllä! Edelleenkään en tunne erityisen suurta intohimoa kyseistä puuhaa kohtaan, mutta epämukavuuden poistuminen on kieltämättä mukava asia. Erityisesti lisääntyvä valon määrä lisää varmuutta. Tosin aamuhämärässäkin on oltava varovainen, sillä elukat edelelen viihtyvät turhankin hyvin työmatkan varrella. Valitettavasti evoluutio ei ole kehittänyt mm. jänisten, peurojen ja kauriiden kykyä ajoittaa tien ylittäminen turvallisesti.
Ehkä tilanne on toinen mutaman tuhannen vuoden kuluessa. -Riippuen ihmiskunnan tai minkä vahansa vaihtoehtoisen kulkuvälineillä liikkuvan elämänmuodon olemassaolosta.
Yhteenvetoa
Viikkokuulumiset koostuivat siis kohtuullisen hyvistä yöunista, hyvistä ajokeleistä, takkuilevasta opiskelusta sekä kenkkuilevasta jalasta. Jottei meno olisi liian optimistista, myönnän että unta saisi olla lisääkin. Päivällä nimittäin tahtoo edelleen väsyttää, mikä osaksi saattaa johtua liian vähäisestä ulkoilusta. Uups.. no, yritän korjata tilanteen.
Opiskelun takkuilun hyväksyn, mutta hammasta purren. Ehkä taustalla kaihertavat muistot suhteelliset tehokkaasti edenneistä opinnoista opiskeluaikoina. Vaikka tilanne on eri, jotenkin tuota hidasta etenemistä on ilmeisesti vaikea sulattaa. Toisaalta ajankäytössäni on kieltämättä parantamisen varaa. Jotenkin sitä ei vaan jaksaisi olla aina tehokasta ja tehdä ainoastaan järkeviä asioita.
No, onhan tuo "kunnon talvi" ihan kaunista aikaa. Valitettavasti toivon kevään saapumista, mutta hyväksyn toki pienen odottelun. Ehkä on vähintään kohtuullista olla iloinen heidän puolesta joille tällainen talvi tuo iloa. Itse lämpimistä ja jopa helteisistä ajoista arvostavana saan varmasti mahdollisuuden itselleni ihanteellisiin olosuhteisiin. Luulisin..
Tällaista sekalaista kuulumishöpinää tällä kertaa.
Oikein mukavaa päivää kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti