En voi kutsua itseäni asiantuntijaksi taitorullaluistelun suhteen, enkä myöskään ole käynyt lajiin liittyviä "pedagogisia opintoja". Uskaltaudun kuitenkin omien kokemuksieni perusteella kirjoittamaan jonkinlaista ohjeistuista kuinka päästä lajissa alkuun. Taitoluistelutausta on eduksi, mutta olen pongannut myös harrastajia, jotka ovat oppineet ja edistyneet hienosti ilman taitoluistelua. Vaikka en ole kilpaluistelija, enkä ole koskaan ollutkaan, minulla on useampi vuosi taitoluistelua takana, minkä vuoksi en ehkä aina osaa täydellisesti samaistua heihin, joilla kyseisestä lajista ole kokemusta. Ensimmäisenä askeleena kuitenkin itse kullekin lienee perusluistelun opetteleminen. Ensimmäinen ja toinenkin kerta voi tuntua todella jähmeältä. Jäähän tottuneilla pienoisena shokkina saattaa olla asfaltin aiheuttama tärinä, mutta luistelemalla siihen tottuu. Ns. tavalliset rullaluistimet ovat mielestäni armollisemmat mahdollisten töyssyjen ja sattumien suhteen verrattuna taitorullaluistimiin. Käyttämäni malli on siis Snow White, mihin olen ollut erittäin tyytyväinen. Verrattuna taitoluistimiin nämä ovat vaikeammat (lienee mallista riippumaton ilmiö), mutta eivät niin vaikeat etteikö luistelu olisi hauskaa. Ennen siirtymistä liikkeelle otettakoon huomioon muutama seikka. Jarruttaminen onnistuu tekemällä tiukan mutkan. Kun aikansa kaartelee, vauhti pysähtyy (varmaan tehokaampiakin keinoja on?). Eikö olekin edustavaa kun ohjeistaja ei ole jarruttamisesta varma? Ensimmäisille kerroille kannattaa varustautua kunnolla, ts. kypärä, käsisuojat, kyynärsuoja ja polvisuoja. Peffan suojaaminen.. makuasia? Itse myönnän vastuuttomasti luopuneeni kypärästä, mutta kyynär -ja polvisuojat ovat käytössä, samoin hanskat. Kuulostaa ehkä oudolta ratkaisulta, mutta tavalliset kämmensuojat jättävä peukalontyven paljaaksi, minkä nirhaantuminen on mielestäni äärimmäisen epämukavaa.
1. Perusluistelun harjoittelu. Ryhtiin kannattaa kiinnittää huomiota alusta pitäen, erityisesti käsien asentoon. Taitoluistelussa ja näin ollen myös taitorullaluistelussa hartiat tavallisesti pyritään pitämään takana. Takapuoli saa olla hieman "pitkällään", mutta ei aivan notkolla. Allekirjoittaneella notkoselkä on ongelmana, mikä todennäköisesti ei koskaan korjaannut täydellisesti. Ns. oikeasta käsien asennosta en ole täysin varma, mutta itse olen tottunut "kello kolmen asentoon". Eri suuntiin mentäessä eteenpäin osoittava käsi vaihtuu, suunnasta riippuen. Tämä tosin on sen tason hienosäätöä, että sitä voi hioa ajan ja motivaation kanssa. Tasapainon helpottamiseksi olisi kuitenkin hyvä pitää ylävartalo hyvässä ryhdissä, sillä esimerkiksi liika kumaruus tekee liikkumisesta usein aika epävarmaa. Potkuissa tärkeää on joustaa polvia. Polvien käyttäminen on aluksi vaikeaa, mutta joustamista voi harjoittella myös paikoillaan. Vähitellen jousto tulee mukaan liikkumiseen kun varmuus lisääntyy ja lihakset vahvistuvat. Tavallisten rullaluistimien kanssa nk. kärkipotku jää väkisinkin pois, mutta taitorullaluistimilla kiusaus potkia kärjillä on suuri, sillä "kärkipiikkinä" toimivat kumi mahdollistaa potkimisen. Jos jäältä on jäänyt kärkipotku päälle ns. pahana tapana, jokunen mahtuu aina mukaan, mutta kannattaa yrittää parhaansa mukaan pitää potkut sivupotkuina.
Jos perusluistelusta ei ole minkäänlaista kokemusta, suosittelen aluksi kokeilemaan makkaroita/piparkakkuja, jossa jalkoja viedään vuorotellen erilleen ja tuodaan taas vierekkäin. Polvista on tärkeä yrittää joustaa, ja reisilihaksia käyttää mahdollisimman ronskisti. Aluksi tämä voi pelottaa, mutta rohkeutta vaan, harjoittelemalla onnistuu! Makkaroista kannattaa siirtyä pujotteluun, joissa jalat pysyvät koko ajan vierekkäin tehden jatkuvaa s-kuviota. Kun eteenpäin liikkuminen tuntuu riittävän varmalta, on aika siirtyä "potkulaudan" harjoittelemiseen. Liike tehdään ympyrällä. Ulommalla jalalla potkaista sivulle kerta toisensa jälkeen, jolloin saavutetaan kaartava eteneminen. Tärkeää on tehdä molemmilla jaloilla sama määrä toispuoleisuuden välttämiseksi. Ns. tavallisen takaperin luistelemisen suhteen olen huono neuvomaan, enkä taitorullaluistimilla harjoittelisi sitä aivan alussa, vaikka jäällä se kuuluukin osaksi ensiaskeleita. Syy on yksinkertainen ja perustuu nössöyteen. Koska taaimmaisen renkaan kohdalla ei ole mitään jarrupalaan viittaavaa, peffalleen lentämisen riski on oikeasti suuri verrattuna tavallisiin luistimiin. Tämä on testattu, enkä suosittele ainakaan alussa..
2. Kohti sirklausta. Itse koen takaperin sirklauksen helpommaksi kuin sirklauksen etuperin. Ehkä ennen sirklausta takaperin voi olla hyvä hieman kokeilla luistelua takaperin. Tekniikkaa on vaikea selittää, mutta itselleni mieleen tulee miniatyyrinen pujottelu. Luistelu takaperin jää helposti unohduksiin, sillä sitä ei oikeasti tarvita erityisemmin. Toisaalta osaamisesta ei koskaan ole haittaa, ja vaikkei tarvetta olisi muualla, perusluistelun kannalta se on hyvä hallita. Mutta nyt menen asioiden edelle! Ennen "virallista" sirklausta etuperin itse suosittelisin harjoittelemaan ristiaskeleita. Käytännössä tämä tarkoittaa etemistä astuen ristiin niin kunnolla kuin mahdollista. Aluksi eteen tulevaa jalkaa on vaikea saada ristiin, mutta hiljallen uskallus joustaa polvista lisääntyy. Ei siis kannata missään nimessä luovuttaa! Kun taidot lisääntyvät, voi tukijalalla yrittää pientä kaarta, mikä on ulkokaari, eli tukijalka nojautuu hieman poispäin toisesta jalasta. Sisäkaaressa jalan asento on päinvastainen. Jalkojen saaminen kunnolla ristiin ei välttämättä onnistu ensimmäisellä kerralla, mutta väliäkö sillä! Ristiaskeleista onkin aika siirtyä itse sirklauksen pariin. Harjoittelutapoja on erilaisia, mutta itse kokeilisin mieluummin varsinaista sirklausta ensin, ja hienosäätöä myöhemmin. Ulommalla jalalla potkaistaan ensin sivulle ja viedään sitten ristiin tukialan eteen. Tukijalka tekee puolestaan potkun samaan aikaan, mutta potku ei ole yhtä voimakas kuin etummaisen jalan. Taaempi jalka niin ikään siirtyy maalta ilmaan, ja paino on etummaisella jalalla. Taaempi jalka palautuu etummaisen viereen, ja etummainen tekee uuden potkun sivulle ja taaempi omansa. Näin selostettuna sirklausta on vaikea käsittää, mutta ideana on saada aikaan eteneminen ympärällä ja kaarella. Nyt suuret pahoitteluni videon suhteen. Ensinnäkin tämä on jäällä ja toiseksi klikatkaa suunnilleen minuutin kohdalla jos haluatte nähdä sirklauksen käytännössä, tosin hidastettuna: https://www.youtube.com/watch?v=8Kmv3X-sLvU
Kun sirklauksessa haluaa parantaa tekniikkaa, voidaan liike niin ikään "pilkkoa", eli harjoitella vuorotelleen potkulautaa ja taaemman jalan potkua. Jälkimmäinen on omasta mielestäni aika hankala, mutta harjoitteena todella hyödyllisenä. Sirlaus takaperin on käytännössä katsoen samanlaista. ulompi jalka potkaisee sivulle ja siirtyy eteen ristiin, ja taaempi jalka tekee potkun. Sirklauksessa ryhtiin kannattaa kiinnittää jälleen huomiota. Esteettiset tekijät jäävät sikseen, sillä tasapainon ylläpitäminen helpottuu merkittävästi.
Tässä oli hieman kokemusten perusteella laadittua ohjeistusta ensimmäisille kerroille. Toivomuksia saa kirjoittaa jos mieleen tulee. Olen itse harjoitellut perusluistelun ohella joitain askelia kaarista ja kolmosista rittiaskeleisiin, paria piruetteja sekä yksöishyppyjä. Axel ja kaksoissalchow ovat harjoitteilla ja onnistuvat jos/kun onnistuvat. Myös liukuja tulee harjoiteltua sen mukaan mihin rohkeus riittää (vaaka, ikkunavaaka, nosturi, merenneito).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti