Vaikka miten yritän pysyä ns. oikeissa uutisissa, aina nämä kohut saavat vilkaisemaan mistä on kyse. Kas kummaa, aina sitä tulee myös päiviteltyä ja arvostelua "miten nimenomaan tuo ihminen voi tehdä julkisesti noin?!"
Onko olemassa "turhia julkkiksia"?
Tosi-tv ja myös sosiaalinen media antoi meille suuren lahjan: Turhat julkkikset. Enää ei tarvitse olla kuuluisa muusikko, näyttelijä, urheilija tai vaikkapa kirjailija. Tosin onneksi mainittuihin kohdistunut arvostus on säilynyt. Toisaalta arvostuksen säilyminen näyttää vaativat näkyvyyttä myös sosiaalisessa mediassa.
Teinivuosinani julkkisten kuulumiset luettiin mm. Suosikista ja iltapäivälehdistä. Seiska alkoi tuolloin tulla tutuksi, ja nuorena aikuisena ollessani kyseinen lehti täytti työpaikkojen kahvuhuoneiden pöydät. Jotenkin ne milloin kenenkin salakuljettamat yleiseen käyttöön tarkoitetut suklaat ja keksit löytyivät Seiskojenkin alta kiusaten ikuisia dieettaajia. Onneksi lehdet pelastivat. Niistä saattoi päivitellä millaiseen kuntoon kukin julkkis oli antanut itsensä mennä ja löytää timmimmässä kunnossa olevan julkkiksen treeniohjelman ja ruokavalion.
Millainen oikeastaan on turha julkkis?
Pidemmän päälle vaikea kysymys! Monella turhaksi julkkikseksi määritellyllä henkilöllä on taitoja ja lahjakkuutta jollain osa alueella. He eivät vain ole näyttelijöitä, muusikoita, urheilijoita tai esimerkiksi kirjailijoita. Tai he voivat olla näitäkin, mutta sen verran pienimuotoisesti että julkisuus on hankittu muilla keinoilla. Jos minulta kysytään, ensimmäiset "turhat julkkikset" syntyivät tosi-tv:n kautta. Myöhemmin sosiaalinen media nosti heitä esille.
Ensimmäiset vastaavanlaiset vähän erilaiset tähdet taisivat syntyä esimerkiksi Big Brother -ohjelman kautta. Tuolloin sosiaalisen median valta oli pienempi, mutta erilaiset iltapäivälehdet nostivat näitä ihmisiä tavalla tai toisella esille. Jos silloin päiviteltiin miksi näistä ihmisistä kirjoitetaan. Asiaan ei luonnollisesti mitenkään voinut liittyä mainittujen lehtien hankkiminen ja uutinen esimerkiksi tuon erilaisen tähden käynnistä paikallisessa Alepassa.
Aiheutetun reaktion seuraukset
Oliko työpaikan kahvion pöydälle ilmestynyt lehti ainoa myyty lehti? -Ei välttämättä. Pidemmän päälle kyse oli ja on edelleenkin markkinoinnista. Moni tämän tiesi jo silloin, ainakin teoriassa. Mutta jo tuolloin, ennen nykyisen tasoista digitalisaatiota tuntemamme "klikkiotsikot" olivat lehtien kansissa. Vaikutus on melkoinen. Otsikko on onnistuttu muotoilemaan niin houkuttelevaan muotoon, että ostopäätös tapahtui nopeasti. Tänä päivänä sama toimii juurikin klikkiotsikoiden kautta. Otsikko on sävyltään vihjaileva, ja mukaan on liitetty hieman enemmän tarjoava kuva suhteessa tekstin sisältöön.
Toisaalta lukijoiden reaktio saa muutakin aikaan. Tavallisesti reaktio ja ajatukset otsikon henkilön toiminnasta ovat negatiivisia. Käyttäytyi lukija itse miten tahansa, hän löytää julkisuuden henkilöstä itseään huonomman ihmisen. Teot kun tavallisesti määrittelevat koko ihmisen. -Ainakin arvostelijan mielestä. Toisaalta esimerkiksi kahvihuoneessa suuren uutisen henkilö saa aikaan voimakasta keskustelua. mikäli kyse on esimerkiksi elämäntyylistä tai vaikkapa pukeutumisesta, ristiriidoilta välttyminen on vaikeaa. Onko se laukku tyylikäs vai mauton? Onko kalliin laukun hankkiminen kadehdittavaa vai halveksuttavaa? Ja se mielenkiintoisin: kuka uskaltaa esittää uutisesta eriävän mielipiteen?
Ns. klikkiotsikoilla maustetut "julkkisjuorut" herättävät ajoittain hyvinkin voimakkaita reaktioita niin yksilön kuin yhteisönkin tasolla. Ne määrittelevät miten yksilöntasolla esimerkiksi päivä alkaa. Toisaalta klikkiotsikoiden takaa voi löytyä lempeä aloitus päivälle ja ehkä ripaus itsetunnon kohotusta: "Jopa minä osaan olla fiksumpi!" Kahvihuoneessa samainen otsikko rikkoo hiljaisuuden alta aikayksikön. Iltapäivälehtien lukijat muodostavat lopulta oman yhteisönsä jossa otsikoiden henkilöitä analysoidaan tarkasti, joskin karskimman arkikielen termein suorasukaisten johtopäätösten kera: "Tuo ämmä on kyllä yksi hutsu!" Tiedä häntä kuinka moni naispuolinen on saanut kunnian ottaa tuon statuksen vastaan.
Lopputuloksena pieni identiteettikriisi
Kun tarkemmin ajattelee, uutisoinnit näiden turhien julkkisten toiminnasta ovat saaneet aikaan mielenkiintoisen ketjureaktion. Kun kohteeksi pääsee hieman arvokkaammassa asemassa oleva henkilö, lukijoiden reaktiot kertovat toisaalta siitä, mitä he odottavat kyseisen aseman omaavalta henkilöltä.
Ns. turhien julkkisten käytökseen ei näytä liittyvän selkeitä odotuksia. Luulen että heidän odotetaan käyttäytyvän juuri sellaisella tavalla mitä varmasti päivitellään. -Ainakin työhuoneen kahvipöydässä. Marinin kohdalla syntyi todellinen polemiikki. Saako pääministeri bilettää vai ei? Sanotaan, että Marin pyrki ravistelemaan kuvaa pääministeristä. Ainoa mitä olen valmis kommentoimaan, on ettei Marin sitä todellisuudessa ravistele. Aika ja olosuhteen ravistelevat sekä usean vuoden ajan muotoutuneet keskustelut. Lähinnä Marinin ajoitus oli osuva. Oikeastaan hän sai aikaan saman reaktion kuin ns. turhat julkkikset: vei ihmisten ajatukset hetkeksi muualle arjesta.
Millaista käytöstä siis odotamme näiltä ihmisiltä? Miten Suomessa käyttäytyvät urheilijat, kirjailijat, pääministeri, Idolsin voittajat, BB- julkkikset, näyttelijät yms.? Kun he käyttäytyvät asiallisesti ja toivotusti, heistä ei uutisoida. Politiikassa tulot eivät liene samalla tavalla sidoksissa julkisuuteen, mutta minun vaikea uskoa haastatteluja ilmaisiksi, ainakaan jos kyseessä on iltapäivälehti.
Jos kohu-uutisia ei olisi, mitä kadulla kulkenut ihminen vastaisi esimerkiksi kysymykseen ihanteellisesta kunnanjohtajasta? Uskallan väittää, että valokeilassa olisi hänen toimintansa ja arvomaailmansa. Hänen toivotaan priorisoivan esimerkiksi lapset ja vanhukset, panostavan kunnan omiin palveluihin, työllistymiseen jne. Todennäköisesti kukaan ei sanoisi, että kunnanjohtajan ei ole sopivaa istua oluella lähikapassa tai tanssia pienessä maistissa julkisissa tiloissa. Käytännössä ihanteellisen kunnanjohtajan yksityiselämä olisi hänen oma asiansa aina siitä mitä hän syö aamupalaksi vapaa-ajan viettämiseen.
Erityisesti Marinin tapaus ehti herättää lukuisia keskusteluja. Itse näkisin tämän eräänlaisena peilaamisena. Vilaus Marinin yksityiselämään sai ihmiset pohtimaan, millaisen pääministerin he haluavat. Juhlimista ihailevat ja kannattavat ovat nähneet Marinin edustavan uutta sukupolvea ja jonkinlaista vapautuneisuutta. Jos minun pitäisi jotain kommentoida, mietin korkeintaan mistä hän saa energiaa moiseen. Ehkä tehokkaalla ajankäytöllä ja laadukkaalla kahvilla?
Kritiikissä erityisesti nousi esille Marinin kyky hoitaa tehtävänsä asiallisesti. Ottaen huomioon millaisia aikoja elämme, mielestäni tämäkin huoli on ymmärrettävää. Toisaalta uudet eduskuntavaalit lähestyvät, ja median on siksi aika asettaa politiikan vaikuttajat eräänlaiseen pingis -otteluun. Jokainen kohu-uutinen on pingispallo johon on reagoitava välittömästi. Jos puolue ei osu palloon, pallo putoaa eli kannatus laskee. Toisaalta vaikutus voi olla myös käänteinen.
Ajatuksia
Kuka on siis todellisuudessa mokannut ja nolannut itsensä? Rakkaat, ehkei niin turhat julkkiksemme ovat saaneet kohukäytöksellään lisätuloja, kiitos meidän jotka luemme kauhistuneina klikkiotsikoita. Marin saattaa saada protestiääniä kompensoimaan menetettyjä ääniä. Loppujen lopuksi me lukijat ja katsojat palkitsemme julkisuuden henkilöt lukemalla kohu-uutisia, jotka rahoittavat myös itse kirjoittajia. Ilmeisesti me itse olemme siis menneet halpaan. -Tai ei halpaan. En tiedä millaisista summista on kyse, mutta käsittääkseni palkkiot kohu-uutisista ovat merkittäviä.
Miksi niitä klikkiotsikoita avataan? Luulen että ne ovat merkittävää viihdettä erityisesti näinä aikoina. Toisaalta klikkiotsikoiden uutiset ovat myös melko helposti ymmärrettävissä eikä aihepiiri vaadi tarkkaa perehtyneisyyttä. Lukemiseen ei mene aikaa, koska "oleellinen" sisältö on asetettu niin, että lukija saattaa silmäilemällä saada toivotun informaation. Yleensä se informaatio on koukuttava. En ole asiantuntija, mutta luulen että efekti on sama kuin saippuasarjoissa aikoinaan. Miksi jo Kauniit ja rohkeat koukutti katsojia? -Koska yksi jakso loppui kohtaan mikä sai katsojan lähes tuohtuneeksi. Taas oli odotettava 24 tuntia jotta saisi tietää miten pitkitetty juoni jatkuu.
Itse kannatan viihdettä niin televisiossa kuin kirjallisuudessa. Kaari Utrion elämäkertaa kuunnellessani olen täysin valmis allekirjoittamaan esimerkiksi historiallisen viihdekirjallisuuden merkityksen. Utrion kirjoja olen lukenut vähän, mutta Enni Mustosen kirjat saivat minut kiinnostumaan historiasta aikuisiällä niin, että haaveenani on edelleen jonain päivänä saada toimia kirjoittajana ja tutkijana kyseisellä alalla. Viihteen siirtyminen politiikkan sen sijaan herättää ajatuksia. Toisaalta politiikan viihteellistäminen saa ihmiset lukemaan politiikkaan sidottuja klikkiotsikoita. Mutta toisaalta mietin, viekö viihde lukijoiden huomion toisaalle asioista jotka itse ainakin näen oleellisemmaksi kuin poliitikon yksityiselämä. Vastausta en ole löytänyt, enkä varmaan löydäkään. Toisaalta tässäkin olisi mielenkiintoinen kohde tutkittavaksi.
Muistan sanonnan "hyvä taide auttaa muistamaan ja hyvä viihde unohtamaan". Tämä voisi hyvin kuvailla kohu-uutisten henkilöiden sekä enemmän tai vähemmän turhien julkkisten aikaansaamaa vaikutusta. Toisaalta uskon, että harva unohtaa täysin. Ehkä palaan asiaan 10 vuoden päästä ja kysyn itseltäni tämän vuoden julkkisjuorujen ja niihin liittyvien henkilöiden tekoja. Jos olen unohtanut myös nyt ajankohtaiset murheet, viihde on tehnyt tehtävänsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti