Suomalainen juomakulttuuri ja alkoholinkäyttö ovat olleet säännöllisesti uutisten ja tutkimusten aiheena pitkään. Korona-aikana suomalaisten juomatottumuksen ovat vaihdelleet: osalla kulutus on kasvanut, osalla taas vähentynyt. Jälkimmäiseen vaikuttaneet rajoitetumpi yöelämä. Tällöin tuntuisi loogiselta, että kyse on ns. sosiaalisesta juomisesta. Osalla taas esimerkiksi etätyön mahdollistama "tissuttelu" on lisännyt alkoholin kokonaiskulutusta. Alkoholistit korona on puolestaan vienyt kotiin nauttimaan "kalsarikänneistä".
Kun 5.5%:n vahvuiset juomat saapuivat ruokakauppoihin, olin toiveikas. Uskoin että pieni pala vapautta muokkaisi suomalaisten juomatapoja järkevämpään suuntaan. Osittain näin ilmeisesti kävikin: laatu alkoi kiinnostaa, samoin kotimaisten panimoiden tukeminen. Käytännössä humalahakuisuus väheni. Jos oikein muistan, kulutus ei kasvanut ainakaan merkittävästi.
Luulen että korona on vienyt monen juomatottumuksia uuteen suuntaan: lisääntyvään, vähentyvään ja lopettamiseen. -Ja toisaalta raskaamman sarjan kulutukseen. Itse lopetin alkoholin käytön täysin ennen juhannusta. En ole kaivannut tuttua "lauantaisiideriä" vieläkään. Oikeastaan alkoholin käytön täysi lopettaminen on tuntunut vapauttavalta. Näin jälkeenpäin joudun myöntämään että tuo lauantain rentoutumistapa vähäisestä määrästä huolimatta oli tavallaan kahlitseva. En toisaalta halua tuomita tai kieltää ihmisiä käyttämästä alkoholia, sillä en edelleenkän näe kohtuukäytössä mitään pahaa. Sen sijaan ihmettelen ja toisaalta harmittelen miten vaikeaa monen suomalaisen on suhtautua alkoholiin.
"Jotain erityistä ja ihmeellistä"
Keskustelin aiheesta erään Etelä-Euroopassa asuvan tuttuni kanssa. Alkoholismi on ilmiönä lähes globaali, mutta suomalaisten suhtautuminen alkoholiin on tuttavani mukaan haasteellinen. Monissa maissa alkoholi on ns. tavallinen asia ja kuuluu usein osaksi ateriaa tai sosiaalisia tilanteita. Alkoholi on ns. osa taustaa, mutta ei pääroolissa. Suomalaisille alkoholi taas on ollut jotain erityistä ja ihmeellistä.
Ehkä juuri tuo erityisyys ja outous aiheuttaa haasteita kohtuukäytön löytämisessä. Mitä itse olen keskustellut hieman enemmän mutta omasta näkökulmastani edelleen järkevästi alkoholia käyttävien tuttavieni kanssa. osa pohtii kovasti pitäisikö heidän vähentää. Rehellisyyden nimissä aistin äänensävystä ja pohdinnoista syyllisyyttä. Tämäkään ei mielestäni ole terve suunta. Syyllisyys ja toisaalta median harjoittama julkinen syyllistäminen kuulostavat asioilta jotka nimenomaan kannustavat/pakottavat salaa juomiseen, ja sitä kautta alkoholiongelmaan.
Pystytkö tarvittaessa olemaan ilman?
Kun itseni kuullen on pohdittu ns. runsaan -ja ongelmakäytön rajaa, olen päätynyt tähän kysymykseen. Mikäli viikonloppuna tulee vaikkapa tilanne joka vaatii valmiutta ja ajokuntoa, menevätkö maailmankirjat sekaisin? Alkoholin jatkuva runsas kulutus ei toki ole hyväksi missään tilanteessa, mutta itse näkisin ongelmakäytön kohdistuvan enemmänkin asenteeseen kuin määrään. Käsite "liika" on pidemmän päälle yksilöllinen. Osan pää ja keho kestävät hyvinkin suuria määriä, osan taas tuskin yhtään. Tällöin määrä ei ole paras mittari ongelmakäytössä.
Olen kohdannut myös ihmisiä jotka periaatteessa käyttävät alkoholia kohtuullisesti, mutta ovat päätyneet absolutismiin. Taustalla on ollut alkoholin sopimattomuus psyykkisen hyvinvoinnille. Osa taas kokee muuttuvansa persoonana suorastaan v-mäiseksi tai ajautuu ongelmiin. Itse nostan hattua näille ihmisille jotka ovat itse tiedostaneet ja hyväksyneet ettei alkoholi sovi heille.
Ylisukupolviset vauriot
Kun viikonloput menevät "rentoutuessa" eli nollatessa viikon tapahtumia riittävällä promillemäärällä, ympärillä olevat ihmiset unohtuvat herkästi. Voimakas humalatila voi näennäisesti tehdä ihmisen sosiaaliseksi maailmanparantajaksi, mutta todellisuudessa näin ei ole. Vahva humalatila vääristää kommunikaatiota ja tulkintakykyä. Loppupeleissä ihminen käy monologia ja pahastuu mikäli hän päätyykin ignooratuksi. Tämä on tosin vain minun mielipiteeni. Saatan olla väärässäkin.
Niihin "muihin ihmisiin" voivat kuulua myös oma jälkikasvu. Itse henkilökohtaisesti en kannata kasvatustyyliä jossa lapsen nähden ei käytetä alkoholia. Sen sijaan lapsen nähden alkoholia tulee käyttää järkevästi ja vastuullisesti. Lapsi näkee mitä kohtuukäyttö tarkoittaa. Samalla aikuiset säilyttävät roolinsa ja vastuunsa. Itsekontrollin jäätyä vähiin lapsi on yksin. Itseäni järkytti paikallislehden uutinen:
Tällaisessa ympäristössä kasvaneet lapset joutuvat käsittelemään enemmän suhteessa kapasiteettiin. Heidän tulisi tunnetasolla kyetä käsittelemään negatiiviset kokemuksensa sekä turvallisuuden vähenemisen kasvuympäristössään. Toisaalta huomion ja motivaation pitäisi kiinnittyä koulunkäyntiin.
Voivatko ihmiset olla tietämättömiä?
Olen tästä skeptinen. Jo peruskoulun terveystiedossa lapsia ja nuoria valistetaan alkoholin haitoista. En jaksa uskoa että kovinkaan moni olisi tietämätön. Tietenkin vähitellen käsistä karkaava juominen voi häivyttää käsitystä kohtuullisesta määrästä. Enemmän kuitenkin uskon, että taustalla on jokin toisen ongelman aiheuttama välinpitämättömyys. Ihmiset ovat tietoisia, mutta he eivät välitä.
Sama pätee rikoksiin jotka tapahtuvat alkoholin vaikutuksen alaisena. En usko että yksikään juopuneena ratin taakse eksynyt ei tietäisi toimivansa väärin ja vastoin lakia. Teoriassa jokainen tietää varmasti riskit, mutta olettavat vahvasti ettei heille voi sattua mitään sen enempää kuin sivullisillekaan.
Näin ollen en osaa olla aivan yhtä mieltä edes asiantuntijan kanssa.
Pohdintaa
Itse haluaisin uskoa että tilanne helpottaa jonain päivänä. Ongelmat vain tahtovat olla pureutuneet monelle eri osa-alueelle niin yksilö- kuin laajemmalla tasolla. Muuttaisiko esimerkiksi viinien tuomien ruokakauppoihin suomalaista juomakulttuuria järkevämpään suuntaan? Ehkä? Tai sitten ei. Jos muuttaa, aluksi kulutus kasvaisi hetkellisesti. Toisaalta alkoholi menettäisi roolinsa jonain aivan erityisenä asiana. Olin kirjoittaa helpon saatavuuden negatiivisista vaikutuksista. Sitten muistin jotain: Ihminen jolta juominen on karannut käsistä hankkii alkoholinsa mistä vain. Ei ole helppoa tai vaikeaa tapaa.
Edelleen alkoholin roolin tulisi muuttua. Ehkä muutos parempaan on käynnissä, mutta hitaasti edeten. Kun en ole edes sivustaseuraaja enää, en täysi luota käsityksiini nykytilanteesta. Siitä huolimatta haluan uskoa asioiden menevät parempaan suuntaan. Mihin en usko, on tietämättömyys. Alkoholin vaikutus terveyteen, syntymättömään lapseen, mielenterveyteen, hakintakykyyn, ajokykyyn jne. En vain jaksa uskoa etteikö näistä tiedettäisi. Eri asia on, miten paljon nämä kullekin merkitsevät. Ei, en halua syyllistää. Välinpitämättömyys tulee harvoin yksin. Usein taustalla on lukuisia vaikeuksia.
Millaisia ajatuksia alkoholin ongelmakäyttö vaikutuksineen herättää sinussa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti