Sen sijaan pieni päivitys kuulumisista tuntuu sopivan itsekeskeisen ajankohtaiselta. Juuri nyt olen yliväsynyt sekä altis niin nauruun kuin itkuun. Taustalla ei ole sen dramaattisempaa kuin leiriviikko. Itse henkilökohtaisesti pidän leirityöstä vaikken sitä liian kevyeksi voikaan moittia.
Ruoka..
Yhdelläkään leirillä ruoka ei ole ollut pettymys! No, yhdellä pieniä miinuspisteitä voisi antaa ruuan epäesteettisyydestä. Toisaalta epäesteettiset ruuat ovat bravuurini keittiössä. Jääköön miinuspiste neljäsosan suuruikseksi. Tälläkin leirillä ruoka kelpasi, ja kollegoita huvitti hivenen suuret annokseni. Myönnetään!
Sori, ehdin popsia salaatin ennen kuvan ottamista :D
Toisaalta taisin olla ainoa jolle makea välipala kahvin kanssa ei maistunut, ja joka ei ollut salakuljettanut leirille herkkuja. Lisäksi leirityössä on harvoin mahdollisuus mennä jääkaapille välipalan ääreen jos nälkä yllättää. Ja jos nälkä pääsee yllättämään, työn laatu voi laskea. Toisaalta lieneekö tuo taso nytkään korkeimmasta päästä.. nim. naurukohtaus kesken opetuksen. Allekirjoittanut toimi siis itse opetustehtävissä.
Taas aivan mahtava porukka!
Vaikka jokaisen leirin jälkeen tuntuu tältä, jokainen porukka ainutlaatuinen, samoinen jokainen nuori, isonen ja kollega. Kokonaisuudessaan nämä kaikki tekevät leiristä onnistuneen. Vaikka itse olen ohjaajan ja opettajan roolissa, jokaisen leirin jälkeen tuntuu siltä, että nuoriso opettaa minua. Jokaiselle oppitunnille minulla on valmiina runko ja suunnitelma opetuksen sisällöstä. Silti jokaisella kerralla nuoriso täydentää ja parantaa sitä mitä olin suunnittelut: joskus vahingossa, joskus tietoisesti.
Hyvä esimerkki tällaisesta opettajan oivalluksesta on teema jota olen kammonnut: Ihmissuhteet ja tunteet. Kiitos varovaisen dialogin, onnistuin puhumaan rakkaudesta edes jotain:
Rakkautta ei voi määritellä yleisesti, sillä jokainen kokee sen omalla tavallaan. Tiedämme vain, että tunne on hyvä. Itse näen kahden ihmisen välisen rakkauden joksikin, mikä tekee rakkauden kohteen täydelliseksi ja maailman parhaaksi ihmiseksi kaikkine virheineen ja vajavaisuuksineen. Samalla tavalla myös teidän vanhempanne näkevät teidät: Siitä päivästä lähtien kun tulitte tähän maailmaan, vanhempanne ovat rakastaneet teitä. Siksi te olette heidän silmissään täydellisiä, ja maailman parhaita juuri sellaisina kuin olette. Jumala näkee meidän samalla tavalla: tärkeinä, ainutlaatuisina ja parhaina juuri omana itsenämme.
Ehkä tämä määritelmä oli hitusen siirappinen 15-vuotiaiden korvaan, mutta ainakin se tuli suoraan sydämestä. Toisaalta he itse antoivat rakennusainekset tälle määritelmälle.
Saimme nauttia myös aivan mahtavista maisemista. Myös nuoriso vaikuttui näkymästä joka pienen kiipeämisen jälkeen avautui silmien eteen.
Pieni tauko ennen seuraavaa leiriä..
Yleensä toisena päivänä ja puolivälissä iskee väsymys. Väsymys voi ilmetä tarpeena laskea päiviä, tai vaihtoehtoisesti esimerkiksi hillittöminä naurukohtauksina. Itse koin jälleen molempia. Asiaa ei auttanut virsivalinta aamun "jumikseen". Juuri tuo..
Nyt yritän parhaani mukaan palautua, tosin välipäiville on runsaasti pakollista tekemistä. Toisaalta niiden tekeminen hyvissä ajoin saattaa auttaa. Nyt illan hurja projekti lienee laittaa pesukone päälle, sillä viikossa likapyykkiä ehtii kertyä. Onneksi seuraavan leirin paikka on jossain määrin tuttu, eli alueen opettelua ei tarvitse miettiä.
Huomenna odottaakin jäävuoro. Toissa viikolla pääsin testaamaan uusia kenkiä pitkän tauon jälkeen. Lopputuloksena oli ensimmäinen kaksoissalchow piikille useaan kertaan. No, jokaisen tulin alas myös piikiltä lonkalle, parantamisen varaa on siis. Mutta huomista odotellessa!
Mukavaa viikkoa kaikille! Hmm, tänään oli kai maanantai..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti