Syksyn treeniskenaario: rentoa asennetta ja kehonhallintaa

Ikäväkseni joudun tunnustamaan että viihdyn lomalla. Toisaalta tätä kompensoi se, että menen mielelläni seuraavalle... kas, tunnin kuluttua! Balanssi saavutettu? Korona -rajoitteiden vähennyttyä pääsin kokemaan myös ripauksen jotain "omaa", eli mahdollisuuden käydä jäällä ja salilla. Jäälle pääsin peräti kaksi kertaa, salille kerran. Luonnollisesti mieleen rakentui suuntaa-antavia tavoitteita. 

Ei liian täsmällisiä tavoitteita

Sellaisia on helppo sortua tekemään, ja toki jonkinlaiset etappimaiset tavoitteet ovat kehityksen kannalta hyväkin asia. Yritän kuitenkin välttää liian selkeitä tavoitteta tyyliin "aion oppia elementin X". Tällä hetkellä minulle riittää että kehityn elementissä, liikkeessä tai missä tahansa mitä tuleekin harjoiteltua. Hidaskin kehitys riittää, kunhan se on juuri ja juuri havaittavissa. 

Toki esimerkiksi jääharjoittelun aloitettuani yllätyin positiivisesti: pääsin parilla yrityksellä kaksoissalchowin piikille alas. No, tulin useita kertoja myös lonkalle alas. Torstain jäävuorossa kadotin hypyn hetkeksi, mutta keskittymisen ja muutaman harjoiteliikkeen myötä tekniikka löytyi taas. - Tosin lopputuloksena oli jälleen kaatuminen. Toivottavaa olisi että hyppy vakiiintuisi syksyn aikana ja alastuloon ei joka kerta liittyisi kaatumista.. 

Pyrkimyksenä sulavuus
Niinhän se on ollut parin vuoden ajan.. eli projekti jatkuu. Jäällä tämä tarkoittaa käytännössä polven joustoa, syvempiä kaaria, parempaa vauhtia ja ylipäänsä kaikkea mikä saa luistelun näyttämään vähemmän tönköltä. Pientä lohtua tuo se fakta, että tämä on ikuisuusprojekti myös huipputason luistelijoilla. Huh helpotusta!

Vaikka mahdollisuudet ovat pienet, tanssi edelleen olisi hyvä oheislaji. Toisaalta harjoittelu peilin edessä ja ylipäänsä liikkeiden hakeminen tuskin on ainakaan haitaksi. Se mitä todella inhoan, on videointi. Vaikka esimerkiksi IG:ssä jaan auliisti liikevinkkejä, itse kuvaaminen ei edelleenkään ole helppoa. Tai siis liikkeen tekeminen kuvaamisen aikana. Valitettavasti juuri kuvaamisen kautta näkyvät mahdolliset virheet ja puutteet, joiden näkeminen on siedettävä jotta korjaaminen ylipäänsä olisi mahdollista. Inhottava realismi..

Kilpaileminen?
Tämä on täydellisen avoin kysymys! Kun olen noista suurista muutoksista ystävällisesti vihjaillut, pohtinut ja luonnollisesti myös valittanut, sen verran voin todeta että edessä on parikin muuttoa, vuodenvaihteessa toiselle paikkakunnalle. Siinä vaiheessa koko luistelu voi jäädä väliaikaisesti tauolle/pienemmän harjoittelumäärän varaan, mikä taas vähentää mahdollisuuksia kilpailla. Tällä hetkellä en asiaa viitsi murehtia, sen näkee sitten. 

Oli kilpaileminen tai luistelu ylipäänsä mahdollista syksyn jälkeen, harjoittelen ja parantelen ohjelmaa syksyn aikana. Jos kilpaileminen edes kerran tutuissa kisoissa on mahdollista, ainakin ohjelma on valmiina. Jos kilpaileminen ei onnistu, korkeintaan toivon ettei syynä ole tällä kertaa pandemia.. Mutta jos kuvitellaan että mainittu tekijä ei estä kilpailemista, kilpailuun valmistautuminen vaatisi vähintään muutaman harjoittelukerran viikossa, joinakin viikkoina enemmän. 

Lisäksi kilpailemiseen vaikuttaa mitä muuta jään ohella on. Jos esimerkiksi mahdollinen työ (mitä toivottavasti tuolloin on) vie runsaasti energiaa, voi kilpaileminen muuttua hauskan rajojen ja taitojen testaamisen sijaan stressaavaksi. 

Uusia painopisteitä
Tai ovatko erityisen uusia.. itse asiasiassa jonkin aikaa kokeiltuja hyväksi havaittuja. Olen tosiaan ottanut kuluneen vuoden aikana vaikutteita ns. tavallisesta sekä rytmisestä voimistelusta. Sen ohella totesin pitäväni näistä harjoitteista, huomasin niiden tukevan myös kehonhallintaa ja tasapainoa. 

Jos kävisi niin että mahdollisuus luisteluun vähenisi tai jopa poistuisi, näitä harjoitteita yhdistettynä ns. alkeistason akrobatiaan voisi jatkaa. Toki jonkinlainen valmennus olisi mukava lisä, mutta ehkä muutaman kerran vuodessa jotain löytyy. Käytännössä tämä kai tarkoittaisi yhteydenottoa johonkin lähes paikalliseen voimisteluseuraan josta ehkä löytyisi joku kilpailemisen lopettanut mutta kokenut teini-ikäinen opettamaan tekniikkaa keski-ikää lähestyvälle täti-ihmiselle. 

Kas, aika juoksee, juoksenpa perässä! Pahoittelen kuvien puutetta, valitettavasti tämänhetkinen tietokone ei ole kovinkaan halukas yhteistyöhön kuvien siirtämisessä. Ei väkisin siis..

Mukavaa viikkoa kaikille!