Se ihana
jouluähky.. onneksi julkiset pohdinnat siitä ovat vaimenneet, mutta
edelleenkin jokunen puolesta tai vastaan asettunut teksti löytyy.
Oma kantani on jotain niiden väliltä. Mielestäni jouluna saa syödä
siinä missä vuoden muinakin päivinä, mutta ruuan ei tarvitse olla
itse tarkoitus. Toisin sanoen sitä jouluähkyä ei tarvitse
pakkomielteisesti hankkia. Viimeisen kymmenen vuoden meikäläiselle
joulu on syömisten suhteen ollut enemmän tai vähemmän vaikeaa
aikaa. Parin kuluneen vuoden aikana on kuitenkin tapahtunut todella
suuri muutos erityisesti verrattuna ah niin ihaniin sh-vuosiin.
Millaisia eroja onkaan ilmennyt?
Valmistautuminen
joulun syömisiin
Sh-vuosina
valmistauduin jouluaattoon ja sen syöminkeihin päiviä aikaisemmin.
Vähensin syömiset minimiin, liikuin pakonomaisesti ja varmaan
oksenteluakin ilmeni. Jouluaattona syöminen tapahtui kurinalaisesti,
mutta samalla holtittomasti. No, mitä muutakaan voi odottaa monen
päivän paastoamisen ja ylipäänsä ”kiristelyn” jälkeen.
Kiitos laksatiivien, joulupäivä meni vatsakivuissa sillä laksoihin
tottunut suolistoni ei ollut erityisen yhteistyökykyinen. Anteeksi
suora kertomus, mutta mitäpä sitä kiertelemään.
Nyt
tilanne on 100%:sen toisenlainen. En valmistaudu erikseen jouluaatton
syömisiin edes aattona. Okei itse asiassa valmistaudun: Koska
ruoka-ajat voivat ovat usein hieman erilaiset, varaan itse ateriaa
edeltävälle ajalle riittävästi välipalaa ja muuta syötävää.
Nykyäänhän meikäläinen syö tosiaan kuin jyrsijä tai
pikkuvauva: 2-3 tunnin välein. Neljä on jo liikaa.
Itse
syöminen ja fiilis syömisen jälkeen
Jouluaterialla
syön mitä haluan. Suureksi onnekseni tosin himoitsen
vatsaystävällisiä ja (mielestäni) terveellisiä jouluruokia:
laatikoita, rosollia ja kalaa. Ähky tosin yllätti tänä vuonna,
mutta eipä se mikään järkyttävä ollut. Luumukiisselikin maistui
oikein mainiosti pienen sulattelun jälkeen! Joulupäivänä heräilin
ilmaan minkäänlaisia omantunnon tuskia, ja aamupala maistuikin
välittömästi!
(Myllyn Paras)
En
kuitenkaan syö sellaisella ”jouluna pitääkin syödä paljon”
-fiiliksellä. Vaikka joulu onkin vain kerran vuodessa, en näe mitään syytä ahtaa itseäni ylitäyteen, saati sitten syödä
sellaisia ruokia joista en oikeasti pidä. Liharuuat eivät tosiaan
kuulu valikoimaan. Riisipuuro on ok, mutta esimerkiksi joululimppua
tai saaristolaisleipää en voi sietää. Tänä jouluna en syönyt
yhtäkään joulutorttua, konvehtia tai muitakaan makeisia. Kaksi
joulupiparia tuli maistettua leipomisen päätteeksi, ja se riitti.
Asiaan ei tosiaan liittynyt kieltäytymistä tai kontrollointia. Ei
vaan tehnyt mieli.
Miten
toimin tammikuussa?
Alkaako
tammikuussa sitten tipaton ja sokeriton aika. -No ei. En ole
alkoholin kanssa nollalinjalla, mutta käyttö muina aikoina vuodessa
on sen verran vähäistä, että kenties selviän hengissä vaikken
tipatonta aikaa pitäisi. Sokeria menee muutenkin niin vähän, ettei
lakkoon ole tarvetta.
Pyh!!!!!!
Aikaisemmin
tilanne oli toinen. Joulun syömiset ketuttivat viimeisen päälle ja
kroppa tuntui pahasti paisuneelta. Asiaan ei varmaankaan vaikuttanut
se, että kroppa voi mennä pikkiriikkisen sekaisin paastoamisen ja
syömisen, ja laksojen käytön vuorottelusta. → Nestettä.. Joulua
edeltävä meininki jatkui, ja kaatui yksittäisiin herkuttelun ja
huonon omantunnon täyttämiin momentteihin.
Yhteenvetoa
Harva
varmaan lähtisi väittämään että tilanne ei ole muuttunut.
Mistään nopeasta muutoksesta ei ole kyse, vaan pitkästä
ajattelutapojen muokkauksesta. Aktiivinen liikkuminen sekä
tavoitteellinne treenaaminen ovat auttaneet paljon. Vaikka osa
olettaisi asian olevan toisin, homma on varsin yksinkertainen: Jos
syömiset ovat päin p:tä, tulokset treenissä yllättäen laskevat.
Toisaalta
olen kyseenalaistanut joulun syömisiin liittyvän stressaamisen
tarpeen. No, kyseenalaistin myös liiallisen joulumässäilyn.
Tajusin etten saa sellaisesta mitään tyydytystä, mutta en toki
tuomitse heitä jotka moisesta pitävät. Joulu on kerran vuodessa,
ja jokainen juhlikoon sitä miten itsestään tuntuu parhaalta.
Jouluruuat ovat uniikkeja, mutta loppujen lopuksi koen ne muun ruuan
tavoin polttoaineeksi. Erityisesti tämä joulu on ollut todella
rento, sillä neljän päivän fyysinen loma ajoittui joulun
päiville. Olen syönyt mitä olen halunnut, mutta samalla
lepuuttanut kroppaani ja nauttinut mukavasta seurasta. Nämä päivät
ovat olleet siis lepuuttelua monella tasolla, ja loppuviikolla on
helppo palailla jää- ja saliharjoittelun pariin.
Minun on
vaikea edes muistella aikaa kymmenen vuotta sitten. Jälkeenpäin
läheisille aihetetun stressin ohella minua harmittaa se, miten
kohtelin kehoani. Vaikka ne vuodet jättivät kenties pysyvätkin
vauriot, olen silti onnekas kun pääsin näinkin vähällä. Mikään
helppo projekti ei ole ollut, mutta kannattava: kuluneina vuosina
juhlapyhissä on ollut taas niille kuuluvan juhlan tuntua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti