2-3 tuntia treeniä päivässä? Älä katso pelkkää tuntimäärää!

Käytän treeniin suhteellisen paljon aikaa. Käytetyt tunnit ovat kuitenkin vain pieni pala totuutta, eivätkä anna lainkaan kuvaa kokonaisuudesta. Periaatteessa voin sanoa käyttäväni treeniin aikaa kolmekin tuntia päivässä. Kieltämättä itseänikin hengästyttää jos ajattelen tuollaista tuntimäärää, saati sitten viikkotasolla! Kolme tuntia on siis maksimi, keskimäärin aikaa menee pari tuntia. No, miten tuo pari tuntia sitten menee? Paiskinko töitä ensin jäällä ja juoksen sitten salilla, tai päinvastoin? Ja kuinka tuossa jaksaa suoriutua vielä päivän hyötyliikunnasta, kuten kauppareissuista ja fyysisemmistä kotitöistä? En ole niin huippuliikkuja kuin mainittu tuntimäärä antaisi ymmärsää.

Pidempi aerobinen korkeintaan kerran viikossa

Minun kohdallani pidempi aerobinen ei enää tarkoita yli puolen tunnin puskemista stepperillä tai kuntopyörällä. Syksyllä tuli toki poljettua jopa 45 minuuttia, mikä nyt tuntuu käsittömättömältä. Kunto kyllä (toivottavasti?) riittäisi, mutta en näe niin pitkiä aerobisia kannattavaksi. Syy: pidennettyyn aerobiseen käytetty aika ja energia on pois jostain muusta, ja vaatii enemmän palautumista. Kuulostaa ehkä laiskalta, mutta olen havainnut tällaisen lähinnä käytännölliseksi. Pysyn harjoittelemaan enemmän kun en käytä energiaa liikaa jossain muualla.

Tietenkin peruskuntoa on pidettävä hyvänä. Mutta jos sellaisen kohottaminen ja ylläpitäminen on mahdollista vähemmälläkin, miksi käyttäisin aerobiseen enemmän aikaa kuin on tarvis? Minulla ei kuitenkaan ole tavoitteena treenata maratonia varten, siispä ei treenin sisällönkään tarvitse sellaista vastata. Ihana peruslaiskuus!

Vain kahdella laitteella per salikäynti

Tässäpä enemmän tai vähemmän hurja paljastus! Salilla treenaan pääasiassa ylävartaloa. Yleensä treeni jakautuu tyyliin yläselkä-rinta ja hauis-olkapää. Onneksi olen lisännyt mm. tasapainoharjoitteita pallolla, mistä en muuten tykkää lainkaan! Tämä johtuu puhtaasti siitä, etten ole tasapainoliikkeissä mikään mestari.

Eli vaikka käyn salilla useamman kerran viikon aikana, ei treeniä voi luonnehtia erityisen kokonaisvaltaiseksi. Eniten aikaa taitaa mennä loppujen lopuksi hyppyharjoituksiin sekä akropuoleen.

Venyttely ja kehonhuolto

Venyttely vie aikaa niin treenin alku –kuin loppuvaiheessa. Minuuteissa en nyt osaa heittää tarkkaa arviota, mutta mitään pikavenytyksiä teen harvoin. Osasyy ajankäyttöön on myös siinä, että haluan ylläpitää ja toisaalta myös kehittää notkeutta.

Myös kehonhuolto vie oman aikansa. Periaatteessa venyttely taitaa kuulua kehonhuoltoon, mutta tarkoitan sillä lähinnä putkirullan käyttöä. Mitään herkkua se puuha ei ole, mutta erittäin tärkeä osa kehonhuollossa.

Jäällä myös hienosäätöä

Jäällä kaikki aika ei mene intentiiviseen harjoitteluun hyppyjen tai kisaohjelman merkeissä. Hienosäädön harjoittamisessa pyrin kiinnittämään huomiota ihan vain asentojen puhtauteen esimerkiksi jalan ojennuksiin panostamalla. Askeleet teen hitaassa tempossa, mutta välillä myös nopeammin sujuvuuden toivossa.

Hienosäätö on todella tärkeä osa harjoittelua, sillä riittävän taitava teränkäyttö, tasapaino ja asentojen puhtauden parantaminen auttavat kehittymään myös haasteellisemmissa elementeissä kuten hypyissä ja pirueteissa. Vaikka voikin olla vaikea uskoa, erityisesti kaksoishypyissä olen todennut tärkeäksi harjoitella nimenomaan teränkäyttöä ja askeleita. Nämä auttavat paljon hypyn ”modifioinnissa”, eli siinä kun harjoitellaan hypyn etenemistä ilman varsinaista hyppyä. Näin harjoitellaan esimerkiksi axelia: valssihyppy-rittipiruetti. Tässä yhdistelmässä toteutuu sama liike kuin itse hypyssä. Hienosäätö -tyyppinen harjoittelu vaatii enemmän keskittymistä, mutta ei toisaalta ole fyysisesti samaa luokkaa kuin hypyt.

Avainsananan monipuolisuus

Kun treeni ei koostu vain aerobisesta tai vaikkapa lihaskunnon kehittämisestä, keho saa kaipaamaansa monipuolista aktiviteettia. Se, miten paljon ja missä suhteessa toisiinsa eri osa-alueita harjoittaa, riippuu paljolti päälajista (jos sellainen on) sekä omista lähtökohdista, ja tietenkin tavoitteista. Osa voi kaivata esimerkiksi kestävyyden parantamista jo parantuneen lihaskunnon ohelle tai päinvastoin. Eli kukin tyylillään ja omaa suuntaansa seuraten. Jokaisen ei myöskään tarvitse tavoitella kliseistä ”fit -tyyliä”. En myöskään laittaisi painopistettä vaa'an näyttämään lukuun. Jos minulta kysytään, pidän tärkeänä hyvää yleisterveyttä.

Treeni on käsitteenä laaja. Osa saattaa mieltää treeniksi vain sellaisen liikunnan, joka selkeästi kuormittaa. Vaikka tekstissä tulinkin paljastaneeksi käytettävän tuntimäärän, en pidä sitä tärkeänä. Sisältö sen sijaan ratkaisee. On ihmisiä, jotka mielellään kehuskelevat treenimäärällään. Itse kuuntelen näitä tarinoita yleensä hymyni kätkien. Tuntimäärä kertoo harvoin koko totuutta.

Minulle ei tulisi mieleenikään tehdä kahta tuntia putkeen ohjelmaa tai hyppyjä! Ja tuskin kuntoni edes riittäisi moiseen. Tuo kaksituntinen ei ensinnäkään toteudu yhteen menoon, vaan parissa erässä (esim. sali ja jää). Tuohon aikaan kuuluu aerobisen ja rankemman lihaskuntoa vaativan harjoittelun ohelle lämmittely, hienosäätö (askeleet mm.), venyttelyä ja notkeusliikkeitä, ja tietenkin iki-ihanaa temppuilua! Eli sitä kuormittavampaa harjoittelua on todellakin alle puolet koko ajasta. Syy: vähempi on parempi. Esimerkiksi hypyissä on selkeä ”parasta ennen” .-raja. Jos sen ylittää, homma menee ainoastaan pieleen.

Treeniin käytetty aika ei siis kerro koko totuutta, minkä vuoksi en itse keskittyisi kelloon lainkaan. Tai toki sen verran että ehdin paikasta A paikkaan B sovittuun aikaan. Eli huomio taas laatuun, ei määrään!

Mukavaa viikkoa kaikille!