lauantai 18. kesäkuuta 2016

Työ + säännöllinen liikunta = haasteellista, mutta mahdollista

Olotilan pitäisi olla viimeisen päälle euforian täyttämä, mutta tällä hetkellä tunnen itseni eteenpäin toljottavaksi tyhjäpääksi. Jos täällä sisätiloissa kävisi tuulenvire, ilma varmaan virtaisi pääkoppani läpi. Takana oleva työputki oli kevyempi ja lyhyempi kuin aiempi, mutta jostain syystä väsymys tahtoo tehdä kiusaa. Kelitkään eivät oikein suosi, sillä sateen vuoksi ulkoilu ei kastumatta onnistu. Ehkä joku muu, vähemmän mukavuutta arvostava vetäisi parin tunnin hölkän, mutta minä taidan olla liian "neiti" moiseen. Töissä on mennyt kasvavasta epävarmuudesta huolimatta kohtuullisesti, ja erilaisten tehtävien olemassaolon huomiointi lisääntyy vähitellen. Onneksi pientä huojennusta toi läpi mennyt loppuessee, joten viisi opintopistettä kymmenestä on pelastettu. Vaikka yritän syksyä varten pitää opiskeluasiat minimissä, mahdollisuuksien mukaan toivoisin pääseväni katsomaan vielä yksiä materiaaleja yliopiston kirjastolle kandiesseetä varten, ettei sen työn valmistuminen veisi enää pidempään. Alkuperäisten suunnitelmien mukaisen aikataulun viivästyminen harmittaa kovasti, ja ottaa kieltämättä myös kunnian päälle. Yritän kuitenkin ottaa tästä opikseni ainakin siinä määrin, että pyrin tekemään vähänkin suuremmissa projekteissa selkeitä suunnitelmia erityisesti aikataulujen suhteen. Pääpainoksi lienee hyvä asettaa myös päivittäiset aikataulut, jotta määränpään saavuttaminen olisi hieman realistisempi tavoite. Virheistä voi oppia, mutta opitun soveltaminen on myös oma haasteensa.

Treenin suhteen on ollut haasteellista lähinnä sopivien aikojen löytämisessä. Positiivisena yllätyksenä kuitenkin on tullut se, että ajan löytäminen ei ole mahdotonta, se vain vaatii toisenlaisesta vapaa-ajasta luopumista, vai ainakin vähentämistä. Minulla sellainen on koneen ääressä istumista, mistä vähentäminen ei todellakaan ole huono asia, vaikka välillä epämukavaa. Aiempi, aikataulullisesti paljon joustava elämäntyylini sokaisi siinä määrin, että pidin erittäin outona sitä, miten liikunalle ei voisi löytyä aikaa. Nyt sain kunnian todeta itsekin, ettei se todellakaan ole helppoa, vaikka onkin järjestettävissä. Ajallisesti treenin kesto on pienempi, sillä aamuvuoropäivinä on huomioitava nukkumaanmenoaika, ja iltavuoropäivinä treeni on ajoitettava aamulle ennen töihin lähtemistä, sillä kotiinpaluu menee treeniä ajatellen todella myöhäiseksi. 45-60 minuutin liikkuminen on kuitenkin onnistunut. Aamuvuoropäivinä (tai itse asiassa se perinteisin työaika, eli kahdeksasta neljään, mutta hieman pidennettynä aamusta ja iltapäivästä) liikkumisen aloittaminen on ehkä hankalinta. Työ on kuitenkin fyysistä, vaikkei erityisen raskasta, mutta liikkuminen ja herätys viideltä vievät oman osuutensa voimista. Treeni on hyvä tehdä ulkosalla, sillä kotona aloittaminen on kaikkein vaikeinta. Kotiin saapuessa on oltava nopea, sillä vähänkin liian pitkä istahtaminen johtaa siihen, että ylös ei enää nousta, ei ainakaan liikkumaan. Viime viikolla kävin toisena päivänä lenkillä ja jumppapaikalla, ja toisena rullailemassa. Jo sää on sateinen, onnistuu treeni kotonakin, mutta vaadittavan itsekurin määärä on moninkertainen. Iltavuoropäivinä liikkuminen ajoittuu aamuun. Nousen sen verran varhain, että ehdin liikkua vajaan tunnin verran. Huonolla kelillä "kotijumppa" (tankotreeni, muu lihastreeni, hyppy -ja balettiharjoitteet) onnistuu helpommin aamulla kuin iltapäivällä. Jos sää suosii, olen käynyt ulkona tuossa lähempänä olevalla liikuntapaikalla tekemässä hyppyharjoituksia ja jatkanut kotona vatsa -ja selkätreenillä. Kerran olen käynyt myös rullailemassa, mikä huonojen säiden takia on jäänyt vähemmälle parin kuluneen päivän aikana, eikä tänäänkään taida olla toivota päästä harjoittelemaan.

Nyt kun olen kokeillut vuorotyön ja päivittäisen liikunnan sovittamista yhteen, myönnän tosiaan ettei se ole helppoa. Toisaalta kun liikkeellä on ollut hetken aikaa, sitä piristuu kummasti, mutta se aloittaminen on todella hankala projekti. Kuntosalia ei ole käytössä, Vaikka en kyseisestä paikasta perusta, myönnän että sellainen olisi kätevä lisä. Kai minullekin tekisi hyvää käydä salilla kerran kuukaudessa, mutta en ole raaskinut ostaa kausikortteja, mutta en myöskään saanut aikaiseksi käydä kokeilemassa paikallisen uimahallin kuntosalia, johon pääsisi kertamaksulla. Toisaalta niin kauan kuin sää suosii (laskematta sadepäiviä), hyödynnän mielelläni ulkona olevia kuntoilupaikkoja. En kuitenkaan ole fitness -harrastajia, minkä vuoksi kuntosali ei ole vaihtoehtoinen asuinpaikkani. Kunhan kesäloma alkaa, nuo muutamat asfalttipaikat sen sijaan saattavat vetää puoleensa enemmän.

Ja sitten tuo vielä uudehko lajini, eli taitorullaluistelu: olen ajan ja sään salliessa yrittänyt hyödyntää harjoittelumahdollisuuksia. Koulun pihoihin tahtoo kerääntyä nuorisoa iltapäivän jälkeen, minkä vuoksi harjoittelu täytyy ajoittaa riittävän aikaiseksi. Tuskin ne lapsoset häiritsisivät, mutta tällä hetkellä meno on sen verran kömpelöä, etten ole valmis "yleisön" eteen. Kaaret ja kolmoset sujuvat jo paremmin, mutta sisäkolmosten kanssa on tekemistä. Rittiaskeleet sujuvat jossain määrin, mutta en ole tyytyväinen jalan asentoon vielä. Varovaisia kantakäännöksiä on tullut tehtyä myös. Piruettien kanssa olen edistynyt hitaasti, mutta nyt tavallinen kukkopiruetti menee jo paremmin, ja kiihdytyspiruetti on onnistumaan päin. Istumapiruetti ei vielä ole onnistunut, mutta harjoittelu jatkuu. Hyppyihin on tullut varmuutta ja pikkuisen korkeutta (siis hyvin vähän), eli toivoa on. Myös valssi-ritti -yhdistelmä onnistui! Axelin kanssa pelko tulee vastaan, samoin kaksoissalchowissa. Itse asiassa virheet ovat aivan identtisiä jääharjoittelun kanssa! Rotaatioasentoo jää saavuttamatta, mutta luovuttaminen ei kuulu suunnitelmiini. En tiedä onko kuntoni rapistunut, mutta hyppyjen toistot väsyttävät enemmän kuin jäällä. Rohkeuden ohella näistä parista vaikeammasta hypystä puuttuu korkeutta, mikä lienee yhteydessä rohkeuden puuttumiseen. Mutta yrittäminen jatkukoon! Nyt kun alkukankeus on vähäisempää, alkaa harjoittelusta löytyä hauskuus ja innostus kasvaa.

Koska sää tosiaan ei suosi ulkoilua, päivä menee varmaan sisätiloista kirjasto -ja kauppareissua laskematta. Elättelen silti hieman toivoa että pieni ulkoilu onnistuisi, mutta kenties huomenna jos ei muuten. Parasta ainakin avata ikkuna, jotta edes pieni määrä ulkoilmaa olisi lähettyvillä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti