Mitähän tästä tulee: Hektisempi kausi opiskelussa ja kisat

Rankempi kausi pääsi alkuun! Mitenkäs tässä on selvitty? On tosiaan monia osa-alueita, joissa joudun terästäytymään. Vaikka viikko on vasta alkumetreillä, oli esimerkiksi eilinen maanantai varsinainen tehopäivä, ainakin omasta mielestäni. Viikonloppu meni kirjoittaessa ennakkotehtävää praktikum -kurssin toiseen osioon sekä graduja lukien. Maanantaina poikkesin ensin salilla, sitten jäällä ja iltapäivällä kipitin seminaariin. Onneksi gradu sai kohtuulliset arvostelut, ja työ saa edetä. Suuri huojennus oli, kun ohjaajakin totesin työn olevan selkeästi voiton puolella. Wohoo!! Nyt karmii lähinnä ”loppusiivous”, eli noottien ja kieliopin sekä tutkimuskysymysten mukanaolon tarkistaminen. Siinä vaiheessa gradu tulee uniinkin.. mutta millaisia haasteita onkaan ollut?

 Onneksi tämä skenaario harvinaistuu!!

Seminaariin valmistautuminen

Tähän tosiaan liittyy muiden gradujen lukeminen, tai siis käsiteltävät osiot. Osalla tekstiä on vähemmän, ja osalla enemmän. Itse kuulun pitkien tarinoiden kertojiin. Opponointiin liittyy myös tutustuminen opponoitavan lähdemateriaaliin. Tehtävään kuuluu tarkistaa lähteiden ja varsinaisen tekstin vastaavuus, mutta tarkastella toisaalta onko teksti kirjoitettu riittävästi omin sanoin. Minun ”uhrini” oli kirjoittanut niin täydellistä tekstiä, että jouduin pariin kertaan lukemaan lähdemateriaalit. Täytyy sanoa etten ole koskaan nähnyt niin hyvin omiksi sanoiksi puettua tekstiä!

Luettavia graduja oli yhteensä seitsemän, siis jos omaani ei lasketa. Koska aikaa oli rajatusti, luin töitä mm. metrossa ja bussissa sekä pukuhuoneessa jäävuoroa odotellessa. Näin lukemiseen tuli reilusti lisäminuutteja, eikä lukemiseen tarvinnut käyttää aikaa esimerkiksi kotosalla. No, sielläkin tuli luettua. Matkalla lukemisen varjopuoliin kuuluu huolellisen käsittelyn puute, siis paperiin liittyen. Jokainen paperinippu oli seminaariin mennessä aika kärsineen näköinen!

Praktikumin tehtävä

Tämän kanssa oli mennä hermot! Kysymystä kysymyksen perään ja essee päälle. Myönnän että deodorantti oli tämän tehtävän kanssa pettää, sillä samaan aikaan olisi pitänyt perehtyä opponoitavan gradun materiaaleihin. Tehtävä tuli valmiiksi, ja vieläpä ajoissa!

Vaikka aloitin tehtävän tekemisen hyvissä ajoin (ainakin niin luulin), en tajunnut ottaa huomioon opponoimiseen liittyvää työmäärää. Jatkossa on oltavat huolellisempi, etenkin useamman työn kanssa. Todennäköisesti viime hetken työskentelyä tulee olemaan, sillä jossain vaiheessa tahdon sellaiseen sortua. Vaikka työskentely pitäisi aloittaa heti, aloitan tänään saadun tehtävän tekemisen vasta huomenna. Syy: aivoni vaativat pientä taukoa työskentelystä.

Treeni

Treenin suhteen olen ollut varsin ahkera, ja sisältöönkin on tullut kiinnitettyä huomiota. Salilla olen pitänyt huolta siitä, että jokaisella kerralla kohteena olevia lihasryhmiä tulee vaihdettua säännöllisesti. Aerobisen määrä riippuu onko samana päivänä jäävuoroa. Jos on, teen lyhyemmän kaavan mukaan. Tämä tarkoittaa kymmentä minuuttia. Akroliikkeitä on tullut tehtyä, mutta pari liikettä on jäänyt vähemmälle. Kyseessä ovat siis valikoimaan lisätyt liikkeet, joiden ottaminen mukaan tahtoo unohtua. Niistä lisää seuraavassa temppuiluhaasteessa! Pieni kehaisu: Käsilläseisonnasta siltaan ja takaisin sujuu jo varmemmin! Saa nähdä uskallanko joskus kuvata..

Jäällä on ollut pientä edistystä erityisesti hypyissä! Vielä kun onnistuisivat kunnolla.. Maanantaina tein ensimmäisen kerran kisaohjelmaa musiikkiin. Kuten aina, ensimmäinen kerta on hirveä. Ohjelma oli taas kerran liian täyteen ahdettu, eli pieni karsinta mutta samalla nopeuden lisääminen on seuraava projekti. Ehkä tämä tästä.. Jossain vaiheessa pitäisi itse asiassa ottaa taas videota erityisesti pirueteista, jotta liikkeen sujuvuus olisi helpompi hahmottaa.

Ajankäyttö

Tämä osuus on suorastaan v-mäinen! Järkevällä ajankäytöllä saisin todennäköisesti haalittua itselleni enemmän lepoaikaa. Käytännön tasolla tämä on helpommin sanottu kuin tehty. Suurimmat haasteet ajoittuvat iltaan. Minulla on melko tarkat rutiinit, joista en osaa luopua. Pienet muutokset voivat toki mennä. Vaikka tällaista kai pidetään negatiivisena asiana, minua rutiinit auttavat mm. nukkumaan paremmin.

Kuten arvata saattaa, ongelmat painottuvat ilta-aikaan. Tavoitteenani on turvata vähintään kahdeksan tunnin yöunet, mikä onneksi onnistuu. Toisaalta kellon kiirehtiessä minua nopeammin vähennys on 30-40 minuutin luokkaa, eli seitsemän tuntia on vielä jäljellä. Koen sen kuitenkin liian vähäiseksi. Jotta nukkumaanmeno ajoissa onnistuisi, joudun miettimään tekemisieni ajankohtaa hyvissä ajoin. Jos kiirehdin rutiinien kanssa, on nukahtaminen vaikeaa. Ei siis auta muu kuin hoitaa hommat ajoissa.

Edessä on siis muutama erittäin hektinen kuukausi, ja omasta jaksamisesta on tärkeä pitää huolta. Minua kuitenkin motivoi ajatus siitä, että opinnot alkavat oikeasti olla loppusuoralla. Eli kun tästä keväästä selviän, pahin on ohi. Jäljellä on vain sivuaine, minkä uskon hoituvan pienemmillä ”kasvukivuilla”. Tämän kevään aikana yritän saada gradun valmiiksi, samoin praktikumit. Lisäksi yksi inhottava tentti kummittelee taustalla, mutta olen käynyt materiaalien kimppuun! Väsymys tulee varmasti olemaan tuttua seuraa moneen otteeseen, mutta vaiheen väliaikaisuuden tiedostaminen auttaa jonkin verran. Toistan itseäni mutta: Eiköhän tämä tästä.. 

Haaste aikuisille: Temppuiluliikkeitä osa 2.

Akrobatia –ja temppuiluhaaste jatkuu! Kun ensimmäiset liikkeet alkavat luonnistua tai olla jopa turhan helppoja, on aika siirtyä eteenpäin. Haasteen ensimmäinen osa liikkeineen löytyy täältä. Vaikka liikkeet tuntuisivat itsestäänselviltä, kannattaa perusliikkeitä aina harjoitella edes jossain määrin. Tämä pätee lajiin kuin lajiin. Perusasiat ovat nimensä mukaisesti kaiken perusta, ja siksi tärkeitä. Tämän ei tarvitse tarkoittaa suurta toistomäärää, vaan esimerkiksi paria kokeilua kertausmielessä.

Kuten edellisessäkin haasteessa, huolellinen alkulämmittely sekä venyttely ovat tärkeä osa harjoittelua. Jos jotain olen huomannut iän lisääntyessä, niin sen että lämmittelyyn tarvitaan enemmän aikaa. Kuuntele kroppaasi, ja lämmittele juuri niin pitkään on tarvis. Näin rasitusvammat ja tapaturmat ovat todennäköisemmin vältettävissä. Haasteen ensimmäisestä osasta löytyy myös esimerkki alkulämmittelystä. Ja sitten itse liikkeisiin!

Yhden jalan kyykky ja ylös

Tätä ei ehkä voi luokitella suoranaiseksi temppuiluliikkeeksi, ja akrobatiaksi vielä vähemmän. Kehonpainoharjoitteisiin tämä sen sijaan taitaa kuulua. Taitoluistelun puolella kyseessä on liu'uista tuttu ”jäniksenammunta”. Treeniliikkeenä tämä lienee ”pistoolikyykky”. Luulisin? Jokainen käyttäköön mitä nimeä tahtoo. Oletan että vegaanit ja pasifistit puhuvat mieluummin yhden jalan kyykystä.

Tämä liike on loistava niin lihasvoiman, kuin tasapainon kehittämisen suhteen. Aluksi kannattaa mennä kyykkyyn, ja ojentaa toinen jalka varovasti suorana eteen. Huom! Kaatumista ei tarvitse pelätä, sillä pudotus ei ole korkea. Kun tasapaino alkaa olla varmalla pohjalla, voi kokeilla laskeutumista yhdellä jalalla. Tuen ottaminen seinästä, tuolin selkänojasta tms. on täysin sallittua! Kun varmuus lisääntyy, voi laskeutumista kokeilla vähitellen ilman tukea.

Seuraava askel on ponkaista ylös! Tässä kohden uskon, että monilla syy miksei ”ylösnousemus” onnistu on epävarmuus. Toisaalta painopisteen on oltava sopiva, mutta ennen kaikkea on uskottava että nouseminen onnistuu varmasti. Varmuutta ja lihasvoimaa voi aluksi hakea laskeutumalla vain puoleen matkaan. Niin epämääräiseltä kuin kuulostaakin: Uskokaa itseenne ja voimiinne, pääsette kyllä ylös!

Silta

Tämä liike tuskin kaipaa esittelyjä. Sillassa moni saattaa pitää selältä vaadittavaa taipuisuutta suurimpana haasteena. Kyllä, sitäkin tarvitaan. Mutta itse pitäisin vähintään yhtä tärkeänä käsien roolia. Toki paino jakautuu myös jaloille, mutta erityisesti hartiat ja olkapäät kannattelevat.

Asetu selinmakuulle (valitettavasti liike jatkuu), ja kämmenet lattiaan suunnilleen pääsi yläpuolella niin, että sormet ovat sinua kohti. Tämä asento voi alkuun tuntua epämukavalta, minkä vuoksi myös ranteita on hyvä lämmitellä. Vedä polvet koukkuun, ja nosta itseäsi käsillä ja jaloilla. Kannattaa kiinnittää huomiota pikkuisen enemmän käsien työskentelyyn, sillä jostain syystä sitä osuutta osa on näyttänyt arastelevan. Kun laskeudut, pidä huomio edelleenkin käsissä, ettet vahingossa pudota itseäsi.

Kun silta nostostolla sujuu, saat hyvää harjoitusta punnertamalla käsillä silta-asennossa. Ja sitten turvallisuusmuistutukset: Lämmittele ja venyttele. Älä tee liikettä liian montaa kertaa, äläkä etenkään jos tunnet epäilyttävää kipua selässä. Muista myös vastavenytys, eli selkä pyöreäksi, jotta lihakset toipuvat shokista.

Päälläseisonta (seinää vasten)

Jospa mentäisiin viimeinkin ylösalaisin! Päälläseisonnassa olen törmännyt kahteen tapaan asetella kädet. Kädet voivat olla ristittynä takaraivoa vasten siten, että myös kyynärvarret osuvat maahan. Tässä tasapaino on helpompi pitää. Toisena vaihtoehtona vain kämmenet kannattelevat. Ensimmäisenä aseta tyynyt seinää vasten. Pääkopassa ei nimittäin tunnu mukavalta olla kovaa lattiaa vasten. Osa sellaiseen pystyy, mutta minä en. Mene kontillesi (ei, tämä ei käännyt aikuisviihteen puolelle), ja aseta pääsi lattiaa vasten, ja kämmenet myös. Käsivartesi ovat kaiken järken mukaan koukussa. Hae käsille menevää painopistettä, ja ”kiipeä” kyynärpäiden päälle.

Nyt olet todennäköisesti äärimmäisen huvittavassa asennossa. Kannattele itseäsi käsillä, ja ojenna ensin toinen jalka ilmaan, sitten toinen. Nojaa rohkeasti seinää vasten. Muista pitää keskivartalo tiukkana, ts. oikaise ryhti. Alastulo turvallisesti tapahtuu suunnilleen samaa reitiä takaisin, mutta selän voi saman tien vetää köyryyn ja jalat koukkuun. Päälläseisonnassa on tärkeää pitää paino käsillä, sillä kropan kannattelu päällä on ensinnäkin aika epämukavaa, toiseksi niska kärsii. Kun tasapaino alkaa löytyä, voit kokeilla mennä hieman etäämmäksi seinästä.

Tässä on suhteellisen hyvä video molemmista tavoista tehdä päälläseisonta:

Tällaisia liikkeitä tällä kertaa! Erityisesti silta ja päälläseisonta ovat liikkeitä, joissa todella monet lihakset pääsevät töihin. Vaikka erityisesti silta näyttää suoranaiselta seläntappoliikkeeltä, minulla se on vahvistanut selkälihaksia todella paljon, samoin olkapäitä. Siltaan voi tosiaan liittää muita liikkeitä punnerruksen ohella. Niistä kirjoittelen hieman myöhemmin. Seuraavassa tekstissä tuleekin samojen liikkeiden haasteellisempia muotoja, sekä jotain uutta.

Mukavia treenihetkiä kaikille!

Voiko toisen väsymystä väheksyä?

Olen viime aikoina lukenut blogeja, joissa kirjoittajaa ruoskitaan ahkerasti hänen todettuaan olevansa väsynyt. Totta puhuen nämä tekstit ovat vaikuttaneet siihen, etten itse ole halunnut avautua väsymyksestä tai muustakaan vastaavasta. Itseäni enemmän minua harmittaa se, miten ihmisillä näyttäisi olevan tarve vähätellä toistensa olotilaa.

Kannattaako väsymystä vertailla?

Hyvä kysymys, vähän samaa kategoriaa kuin kivun vertailu. Jos minulta kysytään, näen väsymyksen aika subjektiivisena ilmiönä. Tunnetta on vaikea vertailla, paitsi korkeintaan fyysisten oireiden kautta. Kisailu jatkuu niin kauan, kunnes toinen osapuoli joutuu myöntämään ettei ole vielä pyörtynyt väsymyksestä aiheutuneen päänsärkynsä vuoksi. Onko voitto tällaisessa mittelössä suuri saavutus? ”Wohoo! Minäpä olen väsyneempi!!”

Aina löytyy joku väsyneempi. Olen tänään väsynyt, sillä olen viikolla opiskellut keskimääräistä ahkerammin, samoin myös treenannut kovemmin. Minulla ei kuitenkaan ole varaa valittaa, sillä joku muu on tehnyt saman, mutta hänellä on myös lapsi hoidettavanaan. Toisaalta hänelläkään ei ole varaa valittaa, sillä joku muu käy lisäksi töissä. Oikeastaan hänelläkään ei ole varaa valittaa, sillä toisella on kaksi lasta. Hänkään ei oikeastaan voi valittaa, sillä tuttavalla on neljä lasta, ja kaksi eri työpaikkaa. Listaa voisi jatkaa ikuisuuksiin.

Henkilökohtaisesti en näe väsymyksen vertailemisessa mitään voittoisaa. Ihminen voi olla viimeisen päälle väsynyt, vaikka hänen ei tarvitsisi käydä töissä tai opiskella, hänelle kannettaisiin ruuat eteen ja asunto siivottaisiin puolesta. Jokin tekee hänet väsyneeksi, jolloin hän on väsynyt siinä missä kuka tahansa muukin.

Kuka saa olla väsynyt?

Hyvä kysymys. Mikä oikeuttaa väsymykseen? Koska väsymys on aika subjektiivinen ilmiö, tuskin kenenkään väsymys syntyy mekaanisesti ja tarkkaan lasketusti. Toki on eri asia valittaa jatkuvasti niin, että valitus alkaa viedä myös potentiaalista lepoaikaa. Joskus meillä aikuisilla on vain taipumus omia väsymys itsellemme sekä määritellä tarkoin, millaiset asiat tekevät ns. oikeasti väsyneeksi. He jotka eivät ole juuri tietyllä tavalla ja tietystä syystä väsyneitä, ovat silmissämme laiskureita.

Myös väsymykseen liittyviä lupakortteja voi muokata ikuisuuksiin. Kynnystä voi nostaa ties miten pitkään, mutta keitä sellainen palvelee? Tässäkin esille nousee väsymys saavutuksena. Itse pidän väsymystä tilana, jossa ihmisen on väsyttänyt jokin toiminta, mikä yksinkertaisesti on mennyt jaksamisrajan yläpuolelle. Toki ihminen voi olla väsymys myös somaattisista syistä. Mutta jos ajatellaan sellaisia tekijöitä kuin stressi ja kiire, henkinen paine, lapset, unettomuus jne., näiden kaikkien lähes välitön sivuvaikutus on väsymys. Voimmeko määritellä väsymyksen aiheuttajista ”CV:n”, joka oikeuttaa väsymykseen? Usein väsymyksen syy on myös sellainen, ettei siitä pääse eroon sormia napsauttamalla.

Voisimme riittävän pitkälle mentäessä ruoskia eläkeläisiä ja vuodepotilaita. Viis työkyvyttömyydestä, hehän eivät ole työssä, heillä ei ole lapsia (ainakaan juuri sillä hetkellä) huolehdittavanaan eikä muutekaan syytä stressata. Ja vuodepotilaat.. hehän makoilevat pitkin päivää ja yöt kaupan päälle! Vaikka esimerkkini oli erittäin kärjistetty, siihen kiteytyy väsymyksellä kilpailemisen älyttömyys.

Kenellä on oikeus valittaa?

”Nyt minä olen todella väsynyt!”. Surullisen usein erityisesti somen puolella tällaisen lauseen alle ilmestyy vähätteleviä kommentteja. Jokaisessa otetaan esille mahdollisimman monta asiaa, joiden perusteella henkilö ei missään nimessä olla väsynyt. Tietenkin julkiseen tekstiin liittyy omat riskinsä, jotka kirjoittajan kannattaa vain hyväksyä. Silti mietin, että mitä väheksyvien kommenttien kirjoittajat saavat moittiessaan kirjoittajaa. Kuten aiemmin totesin, lähes aina löytyy joku väsyneempi.

Kenellä siis on oikeus valittaa? Ehkäpä ihan jokaisella, joka syystä tai toisesta on väsynyt. Tai vaikka ilman selkeää syytä. Taaskaan en tarkoita vuorokauden ympäri jatkuvaa valitusta kaikesta mahdollisesta, vaan ihan vain asian sanomista ääneen: ”Minä olen väsynyt.”

Voiko elämäntilanteita asettaa vastakkain?

Nyt päästiin suosikkiini! Väsymyskilpailua käydessä osapuolet onnistuvat tavalla tai toisella asettamaan vastakkain sellaiset elämäntilanteet, joiden vertaileminen johtaa harvoin mihinkään.

Kiirettä, stressiä ja kuormitusta syntyy monenlaisessa elämäntilanteessa –ja tyylissä. Vaikka jälkimmäiseen liittyisikin omat valinnat, en näe aiheutunutta väsymystä yhtään sen väheksyttävämmäksi. Jostain syystä käsite ”uranainen” on kuulostanut negatiiviselta korvaani. Miksi nainen? Koska ”uramies” kuulostaa jotenkin.. hölmöltä? No, vaikka valitsin feminiinin määritteen sanaan, lähestyn asiaa silti sukupuolineutraalisti kuten nykyajan vaatimuksiin kuuluu. Ihminen jolla on ura, ja joka haluaa menestyä joutuu varsin usein tekemään töitä enemmän kuin kahdeksan tuntia päivässä. Hän tekee työtä menestyäkseen, mutta hänellä saattaa olla paineita, sillä menestyminen uralla on harvoin itsestäänselvää. Aikaa rentoutumiseen on vähän, ja myös yöunet saattavat kärsiä stressin myötä. Tämä henkilö ei välttämättä ole samaan aikaan aktiiviliikkuja, eikä hänellä ole lapsia. Silti hän on väsynyt.

Toiseksi esimerkiksi voisi ottaa kotiäidin. Hänellä on yksi lapsi, ja mies tekee normaalia kahdeksan tunnin työpäivää. Tietenkin kyseessä on koliikkivauva, joka itkee vatsakipujaan vuorokaudenajasta riippumatta. Joskus itkua tulee ihan vain itkemisen ilosta. Äiti ei käy töissä, ja lapsen nukkuessa hän pääsee kävelemään vajaan kilometrin vaunulenkin. Hänen ei tarvitse huolehtia ostoksista. Viikolla hänen harteillaan on kodin pitäminen siistinä, sekä yhden suuremman, muutamaksi päiväksi riittävän aterian valmistaminen. Mies tekee viikonloppuna toisen riittoisan ruuan. Lisäksi hän hoitaa lattioiden imuroimisen ja pesemisen. Äiti on väsynyt.

Opiskelija on päässyt kandivaiheeseen. Opintotuki ja asumislisä kattavat hyvin vaadittavat kulut, eli töissä ei tarvitse käydä. Opiskelija asuu solussa, jossa hänellä on oma huone. Kauppa on asunnon lähellä, jolloin suuria tavaramääriä ei tarvitse kanniskella kerralla. Opiskelija liikkuu säännöllisesti pysyäkseen kunnossa ja välttääkseen istumatyön haittavaikutuksia. Tenttiluku ja ja seuraavat seminaarit vievät oman aikansa. Opiskelija jännittää tenttejä, samoin seminaareja. Hänellä on vaikeuksia nukkua, ja usein yöunet jäävät nukkumaanmenoajoista huolimatta alle viiteen tuntiin. Opiskelija on väsynyt.

Näiden muutaman esimerkin myötä yritän kertoa, että jokainen elämäntilanne voi johtaa siihen, että ihminen on väsynyt. Jokaisella on oma tarinansa, samoin asioita jotka tekevät väsyneeksi. Jos aivan erilaiset elämäntilanteet asettaa vastakkain, syntyy asettelu joka yksinkertaisesti ei toimi. Näin ollen kenenkään ei tulisi vähätellä toisen väsymystä. Omasta näkökulmasta moni eri elämäntilanne voi vaikuttaa helpolta ja yksinkertaiselta, mutta jokaiseen liittyy myös omat varjopuolensa, ja näin myös stressitekijänsä.

Antakaa toistenne olla väsyneitä!

Jälleen mietin: Mitä toisen väsymyksen vähättelystä oikein saa? En suoraan sanottuna näe mitään hienoa ajatuksessa, että olisin perustellusti väsynein. Ruoho todellakin on vihreämpää aidan toisella puolella, mutta joskus aidan toisellakin puolella on piilossa piikkilankaa. Toisin sanoen: jokaiseen elämäntilanteeseen –ja tyyliin liittyy myös kuormittavia asioita.

Toinen kysymys: Tuleeko toisen väsymyksen vähättelystä todellakin hyvä mieli? Jos tulee, tarvitsen hieman lisäaikaa ymmärtääkseni. Tai hyväksyäkseni. Ehkä osa on kokenut eri elämäntilanteita, jolloin edellinen tuntuu lastenleikiltä. Voiko hän silti vähätellä kyseisessä elämäntilanteessa olevia sanomalla ”niin minäkin luulin ennen kuin..”. Myönnän itse sortuneeni jauhamaan tätä sontaa ala-asteikäisille. Oppilaat nurisivat matematiikan läksyistä ja suuresta työmäärästä. Minä pösilö menin sanomaan: ”Olkaa iloisia tästä läksymäärästä, parin vuoden päästä ikävöitte tätä aikaa.” No, totta tämäkin, mutta ei erityisen empaattinen toteamus. Oppilaat todennäköisesti eivät saaneet järkyttäviä traumoja, mutta olisin voinut sanoa jotain rohkaisevampaa. Nyt reilusti vanhempana ja ehkä (toivottavasti) edes vähän viisaampana totean, että jokainen ansaitsee empatiaa.

Jos väsymys iskee, se on väsymystä samalla tavalla kuin kuormittavammassakin elämäntilanteessa. Vaikka teini-ikä vaikeuksista huolimatta tuntuu äkkiseltään kevyeltä ajalta, kuulostaa todella huolestuttavalta että yhä useampi lukiolainen käy burnoutin rajalla. Yhtä elämän parhaista ajoista elävät nuoret ovat väsyneitä. Minusta tämä on äärimmäisen surullinen ilmiö. Vaikka mielessä käyvät ajatukset nuorten vastuun määrästä, en todellakaan usko väsymyksen olevan kuviteltua.

Onko väsymyksen tasosta kilpailtava? Väsymys ei todellakaan ole hienoa asia. Näen äärimmäisen huolestuttavana ilmiönä väsymyksen lisääntymisen eri ikäisillä ja elämäntilanteessa olevilla. Ilmeisesti todellakin elämme suoritusyhteiskunnassa. Toisaalta ihmiset itse vaikuttavat kulttuuriinsa ja arvoihinsa. Jos väsymyksestä on kilpailtava, on ihmisten suoritettava ja leikittävä sankaria todellakin niin pitkälle, että peli päättyy. -Pidemmäksi aikaa. Kilpailemisen sijaan olisi hienoa, jos ihmiset kykenisivät hetkeksi unohtamaan vertailemisen, ja ottamaan läheisiltään ja muiltakin vastaan lause: ”Minä olen väsynyt.” Jos kuka tahansa näin tunteva vain saisi sanoa tämän ääneen. Joskus suurin apu on mahdollisuus puhua. Toki tämä vaatii toiselta kuuntelemista, mutta kyseenalaistamisen sijaan hän voisi vastata: ”Kerro mitkä asiat tekevät sinut väsyneeksi.” Jo se, että asiasta saa kertoa ääneen auttaa paljon. Moni saa voimia jo siitä, ettei omia tuntemuksia tarvitse peitellä.

Oletko väsynyt? Sano se ääneen. Oli elämäntilanteesi mikä tahansa, sinulla on lupa olla väsynyt. Väsymyksesi ei ole väheksyttävää. Vaikka kaikki tuotaisiin eteesi, sinä voit olla väsynyt. Kuuntele myös muita. Anna heidän todeta olevansa väsyneitä. Kun annat heidän kertoa, he saattavat saada lisää voimia. Kun he antavat sinun kertoa, sinäkin saat lisää voimia. 

Voimia kaikille väsymyksenkin keskellä!