Lisääntynyt unimäärä: Kuinka se on vaikuttanut?

Loppukesästä ennen lukukauden aloittamista otin tavoitteeksi panostaa riittäviin yöuniin. Riittävä minun kohdallani tarkoittaa noin kahdeksaa tuntia, vähän alle tai vähän yli. Tässä tavoitteessa olen pysynyt harvinaisen hyvin. Mutta jotta rehellisyys voittaisi, aivan jokaisena iltana nukkumaanmeno ei ole ajoittunut aivan ihanteellisella tavalla. Tällaisia iltoja oli sopivasti silloin, kun herätys oli reippaasti ennen kuutta. Muuten nukkumaanmenoaika on ollut sellainen, että tavoiteaika on saavutettu. Tätä minulla oli tosiaan sellainen käsitys, että pärjään hyvän alle kuuden tunnin yöunilla. Tavallaan pärjäsinkin, mutta toimintakyky oli... sanoisinkos että aika vajaanpuoleinen verrattuna nykyiseen. Millaisia muutoksia tämä nukkumistavoite on sitten tuonutkaan?

Pientä paranemista keskittymiskyvyssä

Tässä tosiaan on ollut pienimuotoista kehitystä, mutta asiaan saattavat vaikuttaa myös parit muut ”toimenpiteet”. Yöunien lisäämisen ohella olen pitänyt päivittäin pientä lakkoa somesta ja älylaitteista, ja pakottanut itseni tekemään asioita ilman vilkaisua puhelimeen. Ehkä jonkun korvaan tällainen voi kuulostaa naurettavalta, mutta myönnän yllättäneeni itseni vilkaisemasta puhelimeen vähän turhan usein!

Toisaalta nämä kaksi asiaa voivat linkittyä toisiinsa. Päivittäisten pienten älylaitevapaiden hetkien myötä minun on helpompi rauhoittua ja toisaalta olla miettimättä jokaista asiaa, jotka odottavat tekemistä. Kyse ei siis ole siitä ettenkö niitä tekisi, vaan siitä että keskityn niihin päiväsaikaan. Tästä syystä en lue sähköposteja tietyn kellonajan jälkeen, vaikka osa yliopiston opettajista muuten harrastaa (tärkeiden) sähköpostien laittamista hivenen erikoisiin kellonaikoihin. No, tapansa kullakin!

Parantunut keskittymiskyky on ilmennyt ihan vain kykynä lukea hieman pidempään niin, että ajatukset ovat tekstin sisällössä, askareiden tekemisenä alusta loppuun keskeyttämättä jonkun muun asian (ei siis aina puhelimeen vilkaisun) vuoksi. Jos koen jonkun toisen asian odottavan hoitamista, uskon jo muistavani sen vaikka tekisin ensin yhden asian loppuun. Lisäksi kykenen kirjoittamaan esseitä selkeästi intensiivisemmin ja pidempään, mikä on työskentelyn tehokkuun kannalta erittäin positiivinen ilmiö! Totta puhuen olen joutunut käyttämään pariin edelliseen esseeseen puolet vähemmän aikaa kuin aikaisemmin.

Mieliala keskimäärin parempi

Voi kyllä! Muutos on selkein pitkällä aikavälillä tarkasteltuna. Olen ollut selkeästi pirteämpi ja jopa optimistempi. Olen uskonut pystyväni sittenkin selviämään tehtävistä ja tuosta pirullisesta gradusta, kehittymään liikunnallisesti ja olemaan ehkä ainakin siedettävä ihminen. Yhteenvetona voisi todeta: Kaikki ei sittenkaan ole ”ihan p**kaa”. Tässä paljastettakoon, että stressitasojen noustessa minulla on taipumus kääntyä varsin tehokkaasti pessimismin puolelle. Ilmeisesti tuo pikkuisen lisääntynyt unimäärä on myös auttanut stressinhallinnassa.

Toisaalta mukana on hyvääkin onnea, sillä aika usein stressitasojen nouseminen johtaa myös yöunien laadun heikkenemiseenä. Tätäkin tapahtuu, mutta selkeästi harvemmin. Ilmeisesti levänneenä pääkoppani kykenee suodattamaan paremmin ulkoisten haasteiden aiheuttamat ”Ei tästä mitään tule” -ajatukset.

Parempi fyysinen kunto

Tämä on ollut todella piristävä muutos! Kunto on selkeästi parantunut, sillä olen sitä jaksanut harjoittaa. Toisaalta tälläkin on rajansa. Kun intensiivisempi treeni on jatkunut pidempään, kroppani kyllä tekee selväksi koska on lepopäivän aika. Mutta kokonaisuudessaan energiaa on riittänyt oikein mukavasti!

Toinen huomio kohdistuu palautumiseen, mikä on ollut tehokkaampaa. No yllätys yllätys.. Toki palautumisen nopeus riippuu paljolti siitä, miten kuormittava jakso on takana. Lisäksi merkittävä muutos on se, että nestettä ei kerry lihaksiin samaan tapaan kuin ennen. Tämä oletettavasti johtuu siitä, että paremmat työunet edesauttava lihaksiin kuormituksesta syntyneiden mikrovaurioiden paranemista. No, ainakin logiikka on selkeä.

Aikaansaamiskyky selkeässä nousussa

Junnaaminen on todellakin vähentynyt! Minulla oli aikaisemmin todella harmillinen taipumus ”unohtua” milloin minkäkin asian ääreen, ja siinä sitten kellokin raksutti mukavasti eteenpäin, ja suunniteltu aikataulu saattoi saada jopa parin tunnin viiveen. Kävin siis todella hitaalla, jos puhekieltä käytetään.

Nykyään minun on paljon helpompi nostaa ahterini istuimesta ja ryhtyä toimeen, oli kyseessä sitten koulutehtävä, lähteminen jonnekin tai epämieluisakin kotityö. Toki saamattomuuskohtaus iskee silloin tällöin, mutta ero aiempaan on selkeä. Tämä ilmiö on ollut siinäkin mielessä mukava, että yhdistettynä parantuneeseen keskittymiskykyyn rästitehtäviä ei pääse kerääntymään samoissa määrin kuin aikaisemmin. Ylipäänsä on ollut suorastaan mieltä ylentävää huomata, että saman päivän aikana voi treenata päälle kaksi tuntia, imuroida kämpän, lukea tenttikirjaa muutamia aukeamia, kirjoittaa esseitä ja harjoitella hieman soittoakin.

Ihon kunnon paraneminen

Tämä oli tervetullut muutos. Vähäinen unimäärä yllättäen ei tehnyt iholle hyvää. Väsymys ja stressi saivat naaman sekä kukkimaan, veltostumaan että muuttumaan sameaksi. Oikein edustavaa siis! Viis ulkoisesta ihonhoidosta, tulokset olivat mitäänsanomattomat.

Entäs nyt? Toki pintakuiva ihoni on vaatinut hieman lisäkosteutusta, mutta lisääntynyt unimäärä on selkeästi vaikuttanut myös peilikuvaan. Tummista silmänalusista en tule koskaan pääsemään eroon, sillä olen syntynyt sellaisten kanssa. Muuten ihoni on selkeästi eloisampi ja tasaisempi. No, aamulla pärstääni koristavat myös edustavat tyynynliinan tekemät painaumat.. Mutta kokonaisuudessaan muutos on positiivinen.

Yhteenvetoa

Keskittymiskyky, mieliala, iho, aikaansaamiskyky sekä palautuminen. Kaikissa näissä on tapahtunut positiivisia muutoksia yöunien lisäämisprojektin myötä. Tietenkään en aivan jokaisena yönä saa nukuttua tavoitemäärää. Joskus uni ei vain tule, mikä tavallisesti johtuu siitä, että katson yön parhaaksi ajatuksi pohtia kaikkea sellaista, mitä kannattaisi pohtia päivällä. Pohtimiseen käytetään luonnollisesti sen verran aikaa, että unimäärä jää korkeintaan muutamaan tuntiin. Järkevää eikö totta?

Mutta muuten motivaatio saada nukkumaanmenoaika riittävän aikaiseksi on korkea, ihan vain tulosten vuoksi. Olen ”vanhemmiten” muuttunut selkeästi aamuihmiseksi, minkä vuoksi nukkumaanmenoaikaan on kiinnitettävä huomiota. Mikäli minulla ei ole pakollista herätystä, herään automaattisesti kahdaksaan mennessä, minkä jälkeen en yleensä saakaan unta. Tuo kellonaika voi naurattaa heitä, joilla luonnollinen heräämisaika on paria tuntia aikaisemmin. Mutta no, ehkä kahdeksalta nouseva voi kutsua itseään aamuihmiseksi?

Tällaista tällä kertaa. Mukavaa viikkoa kaikille!

Parhaat treenivaatteet jäälle!

Treenivaatteet lisäävät kummasti motivaatiota, ja muutenkin piristävät tasapaksuksi muuttuneita rutiineja. Salille vaatetusta markkinoidaan oikein mukavasti, mutta mitä jääharjoitteluun voikaan pukea päälleen? Jäällä tarvittavan vaatetuksen ei tarvitse tarkoittaa kulahtaneita 15 vuotta vanhoja Adidas -verkkareita ja hupparia, vaikkei nämä toki ole kiellettykään vaihtoehto. Taitoluistelun treenivaatteiden valikoima on mukavan laaja, jolloin varmasti jokainen löytää itselleen jotain mukavaa! Eli mitähän kaikkea sitä voikaan ylleen pukea?

Paidat ja takit

Itse suosin huputtomia takkeja, mutta huppu ei kielletty. Osaa huppu voi häiritä erityisesti kovassa vauhdissa, mutta tämä lienee tottumuskysymys. Takin paksuus kannattaa miettiä harjoittelun intensiivisyyden mukaan, ja toisaalta myös jäähallin (tai ulkojään) lämpötilan. Jäähallien lämpötila nimittäin vaihtelee todella paljon. Kylmissä halleissa kannattaa siis suosia esimerkiksi paksumpaa materiaalia. Vaikka fleece ei uusien tietojen mukaan ole luontoystävällinen materiaali, harjoitellessa se on valitettavasti käytännöllinen. Lämpimissä halleissa (ja kropan lämmettyä) kietaisujakut ja kevyemmät takit ovat käteviä.

 

(Kuvat Skateshopin sivuilta)

Mekot ja helmat

Eivät nämä ole pelkästään lapsille! Mekkojen ohella on mahdollista valita myös ns. harkkahelma, jolloin aluspuvun kanssa ei tarvitse tuskailla. Tai ei se mitään tuskaa ole, mutta erityisesti hihaton mekko vaatii kaverikseen (yleensä) ihonvärisen aluspuvun. Takkina voi käyttää lämmittelyn aikana paksumpaa takkia, ja kovemman treenin aikana esimerkiksi kietaisujakkua.

           (Skatewear)

Shortshit

Shortsit ovat uudempi tulokas. Ne ovat sähäkämpi vaihtoehto jos naisellinen helma kyllästyttää. Shortsit ovat myös vaatteena mukavan sporttiset! Shortsien kanssa pidetään yleensä ihonvärisiä sukkahousuja tai trikoita, joita saa luistintarvikeliikkeistä sekä verkkokaupoista. Materiaali ei ole erityisen hemaiseva, sillä kangas on paksua, eikä mitenkään sileää. Lohdutuksena voin kuitenkin luvata, ettei materiaali näy kauas.

                                        (Luckyskate)

Housut

Housuina voi käyttää tavallisia treenitrikoita, mikä yleensä vaatii kerrospukeutumista hallin lämpötilasta riippuen. Toinen erittäin kätevä vaihtoehto ovat fleecatut, luisteluun tarkoitetut housut. Erona esimerkiksi talvella käytettäviin juoksutrikoisiin on joustavuus ja keveys. Toisin sanoen luisteluhousujen/trikoiden kanssa liikkuminen on selkeästi helpompaa. Näitä onkin markkinoilla oikein reippaasti, ja valikoimaa löytyy perus mustista strasseihin ja farkkuprinttiin!

  

 

Alimmat spiraalihousut ovat todella suosittuja, ja niitä on saatavilla myös aikuisten koossa. Kannattaa kuitenkin hieman kysellä mitä kokoa ne vastaavat, sillä usein luisteluvaatteet saattavat olla hieman pienempää kokoa. 

Tällaista kaikkea löytyy siis, ja tässä oli vasta pieni osa valikoimasta! Tässä muutamien liikkeiden sivustoja:

http://www.luckyskate.fi/

https://kauppa.skatewear.fi/

https://kauppa.skatewear.fi/

https://www.goldenskate.fi/

https://www.piruetti.fi/

Motivaatio ja aikaansaaminen: Nämä ajatukset ovat auttaneet

Kevätlukukauden haasteellisimmat ajat ovat meneillään. Motivaatio heittelehtiin siellä täällä, ja pientä paniikkiakin tahtoo ajoittain pukata päälle. Tehtäviä on aina hieman enemmän kuin joutaisi tai jaksaisi tehdä, ja mikä ärsyttävintä: gradu on odottanut tekijäänsä viime viikosta. Taustalla ei ole ollut niinkään laiskuus, vaan muut tehtävät deadlinieansa kanssa. Turhauttavaa sanoisinkos! Tenttiluku taas on jäänyt metro –ja bussimatkojen varaan, mikä tosin ei ole huono saavutus sekään.

Ennen varsinaista tekstiä muistutan, että sairastelu –ja toipumisvuoden passivoivat minua sekä saivat erkaantumaan vastuusta, ts. normaalista aikuisen ihmisen elämästä. Eli ajatukseni ja mahdolliset saavutukseni ovat osa sopeutumista siihen normaaliin elämään vastuineen. Työpanokseni voi siis hyvinkin kuulostaa pieneltä jonkun muun korvaan, ja tiedän että osa kykenee hankkimaan kaksinkertaisen määrän opintosuorituksia samassa ajassa. Mutta minulle nämä ovat suuria saavutuksia, ainakin lähtötasoa ajatellen.

Tai hetkinen.. ei tämä alkuvuosi aivan hukkaan ole mennyt. Praktikum II:n tehtävät ovat hyvällä mallilla, ja graduun on hankittu hieman lisämateriaalia. Eli työstämistä vaille valmis. Eihän tässä olekaan mitään dramaattisen keskeneräistä meneillään! Suurempi haaste on vain pysytellä vauhdissa mukana, ja puskea ”laput silmillä” eteenpäin. Jos näkökenttä pääsee laajenemaan vähänkin liikaa, nousevat stressitasot kerralla. Millaisten asioiden ja ajatusten avulla eteenpäin onkaan päästy? Tuleva teksti näitä asioita luonnehtikoon.

Aloittamisen vaikeus

Tämä on paha! Joskus tuntuu siltä, että kaikkein eniten väsyttää ja aivot lyövät tyhjää nimenomaan aloittamisen hetkellä. ”En osaa, en jaksa, en tajua tästä yhtikäs mitään.” Tällainen ajattelu on varmaan sitä surullisen kuuluisaa alkukankeutta, joka on vain ylitettävä. Viime viikolla satuin juttelemaan yhden valmentajan kanssa, joka itse on entinen MM-tason urheilija. Kun kysyin häneltä kuinka hän onnistuin yhdistämään opiskelun ja suuren harjoittelumäärän, vastaus oli hämmentävä: ”Minä en ole saanut käydä koulua tavalliseen tapaan. 9. luokan tein kahdessa ja puolessa kuukaudessa, ja siinä sai opiskella koko ajan.” Kun suuni loksahti auki melkein jäädäkseen, hän totesi: ”Mutta oikeastaan vaikeaa oli lähinnä se aloittaminen.”

 Asian ydin!

Kun kuulin tällaisestai käsittämättön huikeasta suorituksesta, tajusin ymmärtäneeni jotain tärkeää. Kun aloittamisen haasteista pääsee yli, työskentely sujuu jo kevyemmin. Tätä ajatusta ja keskustelua olen ajatellut usein, ja saanut siitä paljon motivaatiota. Olen tiedostanut paremmin työskentelyyn liittyvät haasteet, ja toisaalta myös tunnistamaan voimavarani. Joskus levon tarpeen tunnistaminen on vaikeaa. Alkukankeus tahtoo naamioitua väsymyksen vaatteisiin. Parhaiten nämä kaksi olen erottanut toisistaan huomaamalla, että todellinen väsymys vaikeuttaa työskentelyä myös pitkään aloittamisen jälkeen.

Miten paljon haluan tätä?

Niin, hyvä kysymys. Kun suorittaa toista korkeakoulututkintoa, joskus opiskelu todellakin maistuu puulta. Mutta haluanko jäädä ikuiseksi opiskelijaksi gradua roikottamaan ja pitämään tenttikirjat pöytäkoristeina? Vaihtoehtona on tehdä töitä kohti määränpäätä, eli valmistumista. Valmistumista (hyvällä onnella) seuraisi työelämä, jossa tehtävä seuraavat harvemmin kotiin asti. Saisin tehdä työtä, jota todella haluan ja sellaisten tehtävien parissa, joita teen mielelläni. Jälkimmäinen vaihtoehto yllättäen houkuttelee enemmän.

Seuraavaksi on mietittävä, kuinka paljon haluaa päästä jälkimmäiseen vaihtoehtoon? Viereen voi asettaa vaihtoehdon ikuisesta opiskelijaelämästä. Kyllä, minä ihan todella tahdon valmistua. Haluan sitä niin paljon, että olen valmis jatkamaan tehtävien työstämistä , jotta valmistuisin. Tämä tarkoittaa riittävää ahkerointia ja valmiutta nähdä vaivaa, sekä mahdollisesti myös luopua jostain. Kuten palasesta omaa mukavuusaluetta..

Olen siis ymmärtänyt haluavani valmistua ja siirtyä työelämän pariin. Tämän ymmärrettyäni motivaatio tehdä työtä haluamani tavoitteen eteen on kasvanut. Välillä motivaatio kuitenkin unohtuu ja katoaa jäljettömiin. Sellaisina hetkinä yritän palauttaa mieleeni miksi minun kannattaa kirjoittaa esseetä eteenpäin edes muutama lause kerrallaan, samoin gradua. Ne muutamat lauseet vievät aina pikkuisen lähemmäksi sitä, minkä vuoksi kannattaa tehdä töitä.

Koska olen halunnut myös pitää tavoitteellisen treenaamisen mukana, olen luopunut muista aktiviteeteista. Osa kieltämättä harmittaa, mutta valmistumisen jälkeen voin kenties halutessani palata niihin. Esimerkiksi maalausta ja piirtämistä olisi mukava harrastaa taas joskus, samoin vaatteiden ompelemista. Myös soittamista kaipaan, mutta valitettavasti se jää viikonloppupainotteiseksi. Toisaalta uskon voivani palata siihenkin vielä joskus. Kuitenkin tiedän viihtyväni jäällä hyvin huonoinakin harjoittelupäivinä, ja opiskelun rinnalla liikunta ylipäänsä antaa voimia sekä mahdollisuuden saada ajatukset muualle. Hyviä puolia on siis sen verran paljon, että tv-ohjelmat ja maalaustarvikkeet voivat odottaa. No, uutiset katson kerran päivässä sekä muutaman kerran viikossa illan päätteeksi tunnin verran jotain HBO:n sarjoista. Tunnustan!

”Ketään ei tulla kotoa hakemaan”

Tämä lause tuli esille joskus vuosia sitten, kun ystäväni ja hänen isänsä kanssa keskustelimme tulevaisuudesta ylipäänsä, ja mitä haluaa tehdä. Kun heitin ilmoille asioita joita toivon voivani joskus tehdä, tuo lause lennähti esille. Vaikka se joskus kuulostaakin raivostuttavan paasaavalta, siinä on suuri määrä totuutta. Jos jotain elämässä haluaa, on itse mentävä ja tehtävä asioita haluamansa eteen. Harvemmin toteutuneet haaveet kannetaan tarjottimella nenän eteen, ellei sitten todella käy tuuri.

Erityisesti osasto –ja toipumisajan taantumisesta irtautuessa tuo lause on ollut tärkeä työväline. Sen kautta olen oppinut ottamaan aina vähän enemmän vastuuta, ja näkemään vaivaa sellaisten asioiden eteen, joita elämässäni haluan. Joskus lähtemminen ja aloittaminen on vaikeaa, mutta loppujen lopuksi merkittävin työ on tehtävä itse. - Ketään kun ei tosiaan tulla kotoa hakemaan. Paksuun kallooni on todellakin vihdoin painunut se tosiasia, että omien haaveiden eteen työskentely ei ole aina ”kivaa”, helppoa, tai edes mielekästä. Tämä on pätenyt niin opiskeluun, toipumiseen kuin urheiluunkin. Jotta pääsisi eteenpäin, on kohdattava oma epämukavuusalue, ja joskus hieman koputeltava omia rajojaan. Joskus rajojen koputtelu voi tarkoittaa myös omien rajojen hyväksymistä. Aina kaikkea ei myöskään voi saada kerralla, vaikka miten tekisi töitä. On myös osattava olla kärsivällinen, sillä muuten voi menettää suuren osan saavuttamastaan.

Pohdintaa:

Vaikka erityisesti teksin loppuosa siirtyi hivenen abstraktille tasolle, kannan jokaista ajatusta mukanani päivittäin. Verrattuna aikaisempaan, kaikki ole niin suorituskeskeistä. Myönnän haluavani itseltäni ja elämältäni paljon. Kaiken ei kuitenkaan tarvitse olla viimeisen päälle ”priimaa”, sillä saavutukset itsessään ovat arvokkaita. Arvokkuus tulee siitä työstä, minkä niiden eteen on tehnyt. Vaikka mitali jäisi saamatta, se ei tee kenestäkään häviäjää.

Kannattaa siis todella miettiä miten paljon jotain asiaa haluaa. Jos sitä todella haluaa, jokaisesta löytyy varmasti sisua ja halua tehdä töitä tavoitteensa eteen. Vaikka lopputulos ei vastaisi alkuperäistä toivetta, ei se välttämättä ole huonompi. Tästä syystä aloittamisen vaikeus kannattaa ylittää vaikka hammasta purren, sillä ketään ei tulla kotoa hakemaan.

Haaste aikuisille: Temppuiluliikkeitä osa 5.

Taas olisi temppuiluhetken aika! Jälleen tarkoituksena olisi soveltaa vanhaa uuteen sekä tuoda hieman lisää haasteita muun muuassa yhdistelmien kautta. Tätä ennen kannattaa opetella riittävän hyvin muun muuassa kuperkeikka etu–ja takaperin. Ohjeet löytyvät täältä. Lisäksi kärrynpyörä olisi hyvä hallita, sillä luvassa on variaatioita ja yhdistelmiä. Kuperkeikkaa käsittelevästä tekstistä löytyvät ohjeet myös alkulämmittelyyn, eli käykäämme itse asiaan!

Arabialainen kärrynpyörä

Kun tavallinen kärrynpyörä alkaa sujua, voi kokeilla arabialaista. Aika usein arabialainen kärrynpyörä nähdään esimerkiksi ennen flikkiä (puolivoltti taaksepäin). Ammattilaisille tiedoksi, etsiessäni teknistä tietoa arabialaisesta kärrynpyörästä törmäsin hieman noloon ilmiöön, itseni kannalta siis. En tiedä kuuluuko oikeaoppiseen arabialaiseen kärrynpyörään lisätä voltti, mutta näin monessa videossa on tehty. Eli tässä otan sivistävää tietoa vastaan! Mutta nyt julkeasti käytän samaa nimikettä tästä, ainakin osasta kyseistä liikettä. 

Tekniikka ei vaikeudu paljoa tavallisesta kärrynpyörästä. Lähtö on samanlainen, mutta vartalo kääntyy ilmassa niin, että alas tullaan selkä menosuuntaan. Arabialainen kärrynpyörä voi vaatia muutaman yrityksen jotta ”navigointi” onnistuisi. Omalla kohdallani voin tunnustaa, että ns. huonommalla puolella arabialainen tuottaa hieman vaikeuksia. Mutta toistoja vaan niin eiköhän luonnistu jonain päivänä!

Kärrynpyörä yhdellä kädellä

Tämä liike vaatii hieman enemmän keskivartalolta. Itse puhun ”navigointikyvystä”, sillä on keskityttävä että liike menee sivusuuntaan. Kärrynpyörä yhdellä kädellä ei suoranaisesti ole liikkeenä vaikea, mutta vaatii hieman enemmän keskittymistä etenkin hartioiden ”pitoon”. Muutama ensimmäinen yritys jäädä ns. matalaksi, mikä ainakin omalla kohdallani johtui puhtaasti arkuudesta. Mutta muutaman yrityksen jälkeen sitä uskaltaa ponkaista enemmän pystysuoraan asentoon. Ns. huonommalla puolella tämä liike voi ainakin alkuun olla hieman pirullinen, sillä paino on kokonaan yhdellä kädellä. Toisaalta tällaisillä liikkeillä myös heikomman puolen lihakset saavat mukavasti ärsykettä.

Käytännössä tekniikka on tosiaan sama kuin tavallisessa kärrynpyörässä, mutta ”jälkimmäisenä” tuleva käsi pidetään esimerkiksi selän takana. Liikkeeseen kannattaa lähteä aika ronskisti, sillä jalat osoittavat helpommin kohti kattoa. Jos tämä liike ei onnistu parilla ensimmäisellä yrityksellä, ei todellakaan kannata luovuttaa! Kärrynpyörä yhdellä kädellä vaatii jo jonkin verran enemmän rohkeutta. Kärrynpyörää tehdessä olen ainakin itse ajatellut ”painavani” kämmenellä lattia, jolloin hartioihin ja olkapäähän tulee riittävä pito.

Yhdistelmiä

Aikaisemmin tulikin kirjoitettua liikkeiden sitomisesta toisiinsa (tai yhdistämisestä) sekä harjoittelutyylin hyödyistä. Tässä olisi pientä yhdistelmää, jossa pääsee kertaamaan vanhaa, mutta samalla soveltamaan uuteen. Olen kokenut liikkeiden sitosen todella loistavaksi aivojumpaksi fyysisen harjoittelun ohella, sillä keskittyminen välittömästi seuraavaan liikeeseen on haasteellista. Lisäksi aiemmin opettua liikettä tulee harjoiteltua erilaisissa puitteissa kuin normaalisti, sillä aikaisemmin liikettä on harjoiteltu vain yksittäisenä.

Mikäli ette ole aikaisemmin kokeilleet liikkeiden sitomista/yhdistämistä, älkää vaipuko epätoivoon jos muutama ensimmäinen kerta menee pieleen! Kannattaa aluksi aloittaa hitaasti, ja pitää vaikka pieni keskittymistauko ennen seuraavaa liikettä. Vähitellen aivot ja kroppa oppivat yhteistyöhön, ja liikkeet menevät sujuvammin. Tässä muutamia hyväksi havaittuja yhdistelmiä:

- Kuperkeikka eteenpäin – X-hyppy

- Kuperkeikka taaksepäin X-hyppy

- Kärrynpyörä – X-hyppy – kärrynpyörä

Jälkimmäisessä kärrynpyörä -kombossa suosittelen tekemään kärrynpyörät eri suuntiin, jotta ”huonompi” puoli saa myös harjoitusta. Kärrynpyörä tahtoo herkästi jäädä matalaksi, ja yritys puolittaiseksi. Itse pyrin (joskus onnistuneestikin?) panostamaan myös huonompaan puoleen keskittymällä erityisesti jalkojen tähtäämiseen suoraan ylös. Aluksi jalat nousivat korkeintaan vaakatasoon, sillä keskittyminen sekä kärrynpyörään että hyppyyn oli vaikeaa. Pikku hiljaa homma kuitenkin muuttui sujuvammaksi. Ja yhdistelmiä voi keksiä monenlaisia. Olin kirjoittaa ”vain mielikuvitus on rajana”, mutta mielikuvituksen ohella yhdistelmät vaativat jonkin verran myös tilaa. Mutta erityisesti kesäharjoituksena näitä yhdistelmiä todella hauska tehdä!

Mukavaa treeniä ja koittakaa pysyä lämpimänä pakkasesta huolimatta!