Some ja älylaitteet: Uhkia ja mahdollisuuksia

Ihanat älylaitteet ja some.. joskus tuntuu vaikealta edes muistella aikaa ennen näitä. Mennyttä ei kuitenkaan saa takaisin, mutta kieltämättä kaipaan muutamia asioita. Toisaalta nuo kaksi ovat myös helpottaneet joitakin asioita, mutta ”sivutuotteena” ns. vanhanakaisia toimintatapoja on hävitetty. Tämä ilmiö on erittäin valitettava erityisesti vanhemman ikäpolven kannalta, sillä tietyssä iässä teknologia osana arkea voi olla todella vaikea asia oppia.

Älylaitteiden ja somen hyödyt

Pakko myöntää, että tiedonhaku käy aika tavalla nopeammin. Ehdin elää myös aikaa, jona tietoa etsittiin muinaisista esineistä, jotka myös kirjoina tunnetaan. Toki näiden muinaisesineiden käyttö on tuttua edelleenkin mm. gradun suhteen, mutta tiedonhakua tukevat kummasti Google sekä vähän ”virallisemmat” hakukoneet.

Tapaamisten ja tapahtumien järjestäminen on kieltämättä näppärää. Ei tarvitse soittaa monia puheluita, vaan kaiken voi järjestää esimerkiksi Facebookin ryhmien, tai sitten vaikkapa ryhmäviestinä sähköpostitse. Jostain syystä lukuisiin viesteihin vastaaminen erityisesti reaaliajassa tuntuu ajoittain rasittavalta, mutta organisointi hoituu harvinaisen pienellä vaivalla.

Kartat. Voi kyllä, nämä auttavat paljon minua suuntavaistotonta erityisesti vieraalla alueella. Ja reittipalvelut päälle! Valitettavasti nämäkään eivät aina riitä, mutta sentään lisäävät mahdollisuutta löytää perille. Ohikulkijoiltahan ei missään nimessä voi kysyä reittiä? No, siihenkin taivun ajoittain.

Muutamista sovelluksista olen hyötynyt paljon. Näihin kuuluvat mm. sanakirjat. Ja kyllähän noissa ikäluokkani ”perussivustoilla” tulee käytyä vähän turhankin usein. Mutta en voi kieltää etteikö helppo saatavuus olisi mukavakin asia. Lisäksi tällaiselle joukkoliikenteen aktiivikäyttälle on ollut suuri etu saada hyvissä ajoin tiedotukset häiriöistä liikenteestä, sillä sen tiedon avulla on helpompi ajoittaa lähdöt, tai tarpeen vaatiessa perua mahdolliset menot jos tilanne menee aivan toivottomaksi. Tällaistakin on nimittäin tapahtunut..

Entä ne ei aivan hyödyt? Ts. haitat

Tiedonhaun helpottuminen on mukava asia, mutta johtanut toisaalta laiskistumiseen. Vaikka kirjastoon ei ole mikään järkyttävä kävelymatka, edes paikan päällä jotain mieltä askarruttavaa asiaa ei voi malta mennä tarkastelemaan ensisijaisesti alan kirjallisuudesta, vaan netistä. Kyllä, olen sortunut tällaiseen. Toisaalta asiaan vaikuttaa myös puhdas ajattelemattomuus: ”Hei, minähän olen kirjastossa, ehkä täältäkin löytyy tietoa aiheesta X?” Toki mahdollisuus löytää tietoa riippuu aihealueesta.

Muistin huononeminen. Mitäpä sitä yksittäisiä asioita kaivamaan aivojen kiemuroiden sekasotkusta, kun asian löytää hetkessä Googlesta? Viime kuukausina olen todennut, että ehkä tuota turhauttavaa muistityötä sittenkin kannattaa tehdä, sillä ilmeisesti aivot voivat todellakin laiskistua. Vai onko vika ainoastaan minun aivoissani? Olen tarkoituksella alkanut palauttaa mieleeni mm. perinteisiä jako -ja kertolaskuja peräti paperille tehtyinä. Ihan vain muistaakseni ne taidot, joita aikoinaan ärräpäitä sanellessa oli opeteltava. Tämä kuulostaa ehkä naurettavalta, mutta jos esimerkiksi allekkain kertolaskua desimaalilukujen kanssa, tai esimerkiksi jakokulman käyttöä ei tule kokeiltua reippaasti yli kymmeneen vuoteen, yksinkertaisetkin laskutoimitukset voivat tökkiä. Ja pieni lisäys: Matemaattiset taitoni riittävät kyllä ala-asteen matematiikkaa pidemmälle, mutta esimerkiksi trigonometriasta en taitaisi selvitä ilman taskulaskinta..

Laiskistuminen sosiaalisessa elämässä on kieltämättä ikävä ilmiö. Toisaalta taustalla eivät ole ainoastaan some ja älylaitteet, vaan elämäntyyli itsessään. Kun yrittää samaan aikaan urheilla ja opiskella (riittävän tehokkaasti), ei aikaa eikä jaksamista tahdo jäädä muuhun. Silloin yhteydenpito muihin ihmisiin jää herkästi viestittelyn tasolle, ellei kyseessä ole opiskelijakollegat tai esimerkiksi samoissa luisteluporukoissa harjoittelevat henkilöt. Tämä kieltämättä on tuottanut omantunnontuskia, sillä usein tunnen laiminlyöneeni muut tuttavat. Toivottavasti seuraavassa (toivon mukaan) joustavammassa periodissa onnistun elvyttämään sosiaalista elämää myös live -tasolla.

Hyötyjä joista itse en hyödy

Liikuntasovelluksista tulikin joskus kirjoiteltua. Liikun vähän eri syistä, mitä nuo sovellukset hyödyttäisi. Toki jos jokin sovellus mittaisi esimerkiksi piruetin tai hyppyjen onnistuvuutta, askelten puhtautta yms., ottaisin sovelluksen varmasti käyttöön! Valitettavasti tällaisista ei ole kuulunut mitään, siispä joudun tyytymään ihmisten mielipiteisiin ja arvioihin.

Peleistä olen varmaan kasvanut ulos. Nyt en tarkoita mitään ikään liittyvää rajaa. En vain kuulu kohderyhmään. Ilmeisesti teinivuosien matopeli sammutti pelinhimoni totaalisesti. Älypeleistä pidän kyllä, mutta puhelimella en ole innostunut niitä pelailemaan.

Tämä voisi olla kyllä kivakin...

Last but not least: Sovellukset ehkäisyä varten. Juu ei! Vaikka papin ammatista haaveilenkin, sen verran minussa on terveydenhuoltoalan ihmistä jäljellä etten ikimaailmassa luottaisi ehkäisytietokoneisiin -tai sovelluksiin. Ehkä korkeintaan silloin, jos vauvakuume iskee. Ja käsittääkseni nuo tietokoneet ja sovellukset ovat alkujaan kehitetty hieman päinvastaiseen tarkoitukseen. Omassa nuoruudessani samaista keinoa käytettiin kyllä, mutta se oli täysin ilmainen. Keino kulki nimikkeellä ”varmat päivät”.

Yhteenvetoa:

Älylaitteet ja some ovat vaikutustensa suhteen moneen suuntaan ulottuvia. Haittavaikutuksia löytyy, mutta toisaalta myös hyötyjä. Lienee käyttäjän oma vastuu pitää huolta siitä, kumpi puoli pääsee voitolle. Välillä mietin 100%:sta lakkoa somesta ja älylaitteista. Joko motivaationi ei ole ollut riittävä, tai jostain tuntemattomasta syystä kokeilu on jäänyt väliin. Toisaalta olen huojentuneeni todennut, että kykenen kyllä olemaan erossa puhelimestani pidemmänkin aikaa. Tosin en ole testannut miten pitkiä aikoja..

Some -ja älypuhelinlakolla on vain harmillisia sivuvaikutuksia, jotka olen vuosien mittaan todennut. Kun säännölliset päivitykset jäävät vähemmälle, sitä niin ikään katoaa. No, itsekään en ole ottanut hetkeen jokaiseen henkilöön yhteyttä joihin pitäisi, eli vikaa on minussakin. Toisaalta päivitysten vähennyttyä, eipä moni ole kysynyt kuulumisiakaan. Olen myös huomannut, että moni luo käsityksensä päivitysten perusteella. Tosin saatan itsekin sellaiseen sortua? Pohdinta: Jos ihminen katoaa somesta, katoaako hän kokonaisuudessaan? Toivottavasti ei.

Teknologian kehitys ja siihen liittyvät vaikutukset on vain hyväksyttävä, ellei sitten ole niin taitava että kykenee elämään niiden ulkopuolella. Nostan hattua heille, jotka siitä onnistuvat irtautumaan! Omalla kohdallani (ja monella muullakin) ongelmana on myös opiskelu ja tuvaisuudessa työ: kumpaakaan ei toteuteta klassiseen tapaan vain kynän, paperin ja kirjojen kautta. Sama pätee työhön, siis käytännön asioiden hoitamiseen. Oli työ miten ihmisläheinen tahansa, aina jollain tavalla ainakin digitalisaatio tahtoo tulla vastaan. Toisaalta kehitys ei ole ainoastaan pahasta. Kai me ihmisolennot olemme ajautuneet jonkinlaisen luonnonvalinnan eteen. Meillä on mahdollisuus olla taannuttamatta mieltämme liikaa digitalisaation hemmottelulla. On vain tehtävä päivittäin tarpeellinen määrä asioita myös ilman älylaitteita ja somea.

 Vaikken kohderyhmään kuulukaan, tämä on ollut loistava keino saada ihmiset liikkeelle!

Ja loppuun pieni kevennys: Ladelkaapas kertotaulu kahdesta yhdeksään! Itse tätä kokeiltuani totesin, etten vieläkään tykkää seitsemän ja kahdeksan kertotauluista..

Oheislajeja taitoluistelulle osa 2.

Taitoluistelun kannalta hyviksi havaittujen oheislajien esittely jatkuu! Ensimmäisen osion lölytää täältä. Tulevista lajeista on jälleen huomattavissa laaja valikoima sekä se, että lajin ei tarvitse ”muistuttaa” taitoluistelua. Myös edellisessä tekstissä tuli todettua, että mikä tahansa liikuntamuoto tukee tavalla tai toisella, sillä liikunta itsessään on täynnä hyötyjä. Joissain lajeissa puolestaan korostuvat tietyt asiat, kuten keskivartalonhallinnan kehittäminen, kunnon kohottaminen tai vaikkapa jalkalihasten kehittäminen. Kaikki nämä ovat suureksi hyödyksi luistelun kannalta. Toisaalta uskon, että oheislaji joka eroaa luistelusta täysin, on virkistävää vaihtelua ja pitää näin ollen motivaatiota yllä.

Sirkus, akrobatia ja telinevoimistelu

Tämä laji ei ollut minulle entuudestaan aivan tuttu. Toki olen ihastellut erilaisia sirkuslajeja, mutta lähinnä ruudun ääressä. Kun perehdyin aiheeseen hieman enemmän (joskin pintapuoleisesti), sirkus ”lajina” osoittautuikin monipuolisemmaksi kuin olin tajunnut.

”Valmentajana suosittelen oheislajiksi esim. Aikuisille tarkoitettua sirkusharrastusta. Lajissa yhdistyy kokonaisvaltaisuus kuten esim. Esittäminen, ilmaisu sekä vaativat koko kehoa kuormittava fyysinen suoritus & liikkuvuus.”

Sirkuslajeja (jos tämä on oikea määritelmä?) on monia. Jokaisessa ilmaisui kuitenkin on voimakkaasti mukana, sillä esitykseen liittyy oma tarinansa. Fysiikkaa vaativia sirkuslajeja ovat mm. lattia –ja ilma-akrobatia sekä tasapainoilu. Jokainen mainituista vaatii tarkkuutta ja kehonhallintaa sekä toisaalta myös notkeutta. Vaikka jäällä mennään harvemmin käsien varaan, käsilläseisonta –ja kävely, kärrynpyörät yms. vahvistavat ylä –ja keskivartaloa, mikä taas auttaa jäällä. Vaikka ylävartalon työskentely jäällä on hieman ”näkymätöntä”, tekee ylävartalo paljon työtä esimerkiksi pirueteissa, liu'uissa ja myös hypyissä asennon ylläpitämisessä.

Akrobatia kuuluu myös telinevoimisteluun. Olen muutamilta lajia harrastavilta luistelijoilta kysynyt lajien yhteensopivuutta, ja kokemukset ovat olleet erittäin myönteisiä.

”Mä aloitan tänään telinevoimistelun aikuisten alkeisryhmässä. Ajatuksena juurikin luistelun tukeminen, coren kehittäminen ja liikehallinta jne. Salilla pitäis myös jaksaa tehdä ja harjoitella oman kehon painolla, core tärkeimpänä ja sitten perus rotaatiohyppyjä jne.”

Telinevoimistelussa voi tehokkaasti kehittää keskivartalonhallintaa, mikä jäällä on todella suureksi eduksi. Lisäksi telinevoimistelussa perusliikkeiden ”suoritusympäristöt” vaitelevat. Lienee esimerkiksi täysin oma haasteensa tehdä kärrynpyörä puomilla kuin permannolla.

Jooga

Joogassa ns. ”alalajeja” löytyy todella runsaasti, ja lisää varmasti tulee. Vaikken lajin suhteen asiantuntija olekaan, uskallan väittää joogan olevan lihaskunnon ja liikkuvuuden ohella kehittävän myös keskittymiskykyä. Erityisesti astangajooga on koettu tehokkaaksi lajiksi kehonhallintaa ajatellen.

”Mulla astangajooga:)Oikeesti selkä ojentunut, coren hallinta ihan eri luokkaa ja mitkä muskelit hartioissa8-)Kaikki tämä auttaa erityisesti hallitussa perusluistelussa ja hypyissä”

Hypyt ja piruetit vaativat toimivaa kehonhallintaa. Suora asento ilmassa tai pyöriessä on aivan muuta, kuin paikoillaan seisten. Erityisesti pyöriessä moni vaistomaisesti painuu kumaraan, mikä lienee luontainen reaktio tasapainon säilyttämiseksi. Voi ajatella, että kumarasta on helpompi ottaa käsillä vastaan jos kaatuminen yllättää. Valitettavasti suora kroppa on avain onnistuneeseen hyppyyn sekä esimerkiksi (seisoma)piruettiin. Vaikka pirueteissa on lukuisia asentoja, on seisomapiruetti tärkeä hallita jotta variaatiot onnistuisivat.

Jooga on erittäin hyvä laji myös keskittymiskyvyn kehittämisessä, ja kyseinen ominaisuus on jäällä eduksi.

Pyöräily ja lenkkeily

Entä jos liikkuminen sisätiloissa kyllästyttää? Onneksi kestävyyden ja lihaskunnon harjoittaminen ei aina vaadi sisätiloja tai kuntosalia. Esimerkiksi pyöräily mahdollistaa niin kestävyyden kuin reisilihasten harjoittamisen. Samalla voi nauttia niin ulkoilmasta kuin maisemista.

”Pyöräily pitää greisien isot voima- ja vauhtilihakset ja pohkeiden teränkäyttölihakset kunnossa kesäkauden aikana. Tehokas pyöräily kehittää myös ylävartalon hallintaa. Vastaavasti pyöräilykauden alkaessa paikat ovat valmiiksi iskussa ja voi ajaa pykälää isommalla vaihteella kuin ellisenä kesänä. Kannatan siis kausivaihtelua.”

En ole maastopyöräilyä kokeillut, mutta uskon sen olevan erittäin tehokas myös tasapainon harjoittamisen kannalta. Koska pyöräily eroaa luistelusta, laji voi olla erittäin hyvä vaihtoehto heille, jotka hakevat oheislajista vastapainoa luistelulle. Lenkkeilyä voisi luonnehtia vaikutuksiltaan samankaltaiseksi. Riippuen asuinalueesta, lenkkeily erityisesti luonnon lähettyvillä on varmasti monelle todellista hermolepoa! Lenkkeilyn voi muokata itselleen sopivaan muotoon. Se voi olla palauttavaa ja henkisesti voimaannuttavaa liikkumista, jossa itse ympäristö on pääroolissa.

Toisaalta pyöräilystä ja lenkkeilystä saa erittäin tehokasta muuttamalla ne intervalli -tyyppiseksi harjoitteluksi, eli lisäämällä tehoa välillä maksimitasolle. Eli sopivin väliajoin poljetaan niin täydellä teholla kuin mahdollista (turvallisuustekijä huomioiden..) tai otetaan kunnon spurtteja erityisesti ylämäissä. Jos minulta kysyttäisiin mielipidettä, kehottaisin kuitenkin harrastamaan lenkkeilystä ja pyöräilystä myös sitä ”hermolepoversiota”, jolloin niin kroppa kuin mieli saa hieman palautua.

Jumppa ja venyttely

Kun käytettävissä olevaa aikaa on vähemmän, tai sitten aikataulut eivät sovi ryhmäliikuntaan tai muihin ohjattuihin tunteihin, omatoiminen harjoittelu on kätevä ratkaisu. Kuntosali ei ole jokaisen paikka, mikä on ainakin minusta on täysin ymmärrettävää. Vaikka kuntosalilla voi harjoitella enemmän omien aikataulujen mukaan, oma rauha saattaa jäädä vähemmälle. Ns. ”kotitreeni” on siitä kätevä vaihtoehto, että harjoittelun kohteen, tyylin ja ajankohdan voi määrittää itse.

”Nykyisin jumppaan ja venyttelen kotona. Lisäksi pitkät kävelylenkit. Hiihtäisin jos olisi lunta.”

Itsenäisellä jumpalla ja venyttelyllä voi loistavasti vahvistaa taitoluistelussa tarvittavia lihaksia sekä huolehtia liikkuvuudesta. Toki ripaus itsekuria ja järjestelmällisyyttä voidaan tarvita, jotta kotijumpista tulisi tapa. Itselläni erityisesti keskivartalotreenin ohelle kuuluvat mm. uutisten kuunteleminen, tai sitten taustalla voi pyöriä jokin tv-sarja. En itse ole pahemmin perehtynyt DVD:ihin tai esimerkiksi Youtuben liikuntavideoihin, mutta olen kuullut niistä positiivista palautetta.

Yhteenvetoa

Lajit vaihtelivat siis mukavasta sirkuksesta pyöräilyyn, eli varsin laidasta laitaan! Vaikka meidän aikuisihmisten harjoittelua tahtovat rajoittaa harmilliset ja vieläpä pakolliset velvollisuudet, voi näistäkin lajeista valita jälleen useampia. Lisäksi on hyvä muistaa kausittaisuus. Omalla kohdallani esimerkiksi lenkkeily ja pyöräily jäävät vähemmälle vaihtuen ”sisäversioihin”, mutta kevään ehtiessä riittävän pitkälle tulevat hölkkälenkit takaisin kuvioihin. Kausittaisuus puolestaan voi hyvin toimia motivaatiota lisäävänä tekijänä. Toisaalta näin talvella hiihto on loistava laji kunnon kohottamisessa, mutta toisaalta myös ihan ulkoilusta nauttimisen kannalta.

Vaikka akrobatia ja telinevoimistelu saattavat kuulostaa osan korvaan ”hurjilta” vaihtoehdoilta, näistä kiinnostuneiden ei tarvitse deletoida kyseisiä lajeja vaihtoehtojen joukosta. Riippuen toki paikkakunnasta, jokainen mainituista on mahdollista aloittaa aivan alkeista. Eli kenenkään ei tarvitse entuudestaan osata moninkertaisia voltti -tai flikkisarjoja, taipua ”ylispagaattiin” tai edes siltaan. Aikuisille on (yleensä) tarjolla alkeisryhmiä, jolloin kuperkeikkakaan ei ole pakollinen taito.

Mitään ei siis tarvitse osata entuudestaan. Samaa voisin sanoa myös muista lajeista. Toinen kynnys osalle voi olla heikohko kunto (siis henkilökohtaisen arvion mukaan). Tässä kohtaa olen valmis antamaan kaiken myötätuntoni, sillä minunkin on vaikea kokeilla sellaisia lajeja, joissa pelkään väsähtäväni. Toisaalta on hyvä muistaa, että jokaisella on lähtötaso. Pilates -liikkeet voivat alkuun tuntua todella raskailta, etenkin jos keskivartalon syviä lihaksia harjoittaa ensimmäistä kertaa. Jokainen meistä joutuu kokemaan alkurävellyksen, maitohapot lihaksista, notkeutta vailla olevat raajat sekä surkean kestävyyskunnon. Mutta alkukankeus poistuu sitä mukaa, kun haasteellista asiaa toistaa maltillisesti, mutta myös riittävän usein. Eli rohkeasti vain kokeilemaan, mutta liikkumisen iloa unohtamatta!